Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa anoppia, jonka kanssa ei mitään yhteistä?
08.06.2014 |
Mä olen nyt ihan neuvoton. Olen ollut yhdessä pitkässä parisuhteessa jossa appivanhempani olivat aivan ihania ja kaipaan heitä yhä silloin tällöin.
Mutta nyt olen suhteessa jossa mieheni isä on ihan ok mutta äiti.... Voi voi. Ensinnäkin heillä on vain yksi poika (mieheni) ja vaikka mies on melkein 40v, roikkuu anoppi hänessä kynsin hampain. Tätä yritän katsella sormieni läpi ja tulla silti toimeen.
On todella vaikea keskustella hänen kanssaan sillä hän on jotenkin täysin eri aaltopituudella kuin minä. Hän tekee koko ajan asioita (ilmeisesti tietämättään) jotka on epäkohteliaita. En nyt halua dissata häntä tässä enempi mutta miten ihmeessä saisin itseni jaksamaan hänen rasittavaa seuraansa? Olen joka kerta siellä käytyäni täysin henkisesti loppu yritettyäni olla kohtelias kaikesta huolimatta jne.
Kyllä nyt olisi hyvät neuvot ja tsempit tarpeen! En usko että anoppi muuksi enää muuttuu, vanga ihminen, mutta miten itse jaksaisin edes jotenkin häntä kahvittelun ajan suunnilleen kerran kuussa? Help!!
Pelkään että tilanne kärjistyy vielä pahoin sillä anoppini on kova neuvomaan ja kommentoimaan ja meille on nyt eka yhteinen lapsi tulossa.
Kommentit (25)
Milloin on anoppi liian puhelias, milloin liian hiljainen. Milloin ei käy tarpeeksi, milloin käy liikaa. Milloin mitäkin. Ei kai se ihme ole, että ei paljon haluta poikien perheisiin pitää yhteyttä.
Pitää varmaan laatia toivelista tulevia miniöitä varten
Haluatko minun olevan
a.puhelias
b.hiljainen
Haluatko minun
a. pitävän yhteyttä
b.ei pitävän yhteyttä
Kerro tarkkaan, mitä haluat minun tarjoavan lapsenlapsille
-
-
.
-
Haluatko minun olevan
a.lyhyttukkainen
b.pitkätukkainen
Haluatko meidän jouluna
a. pukeutuvan oloasuihin
b.juhlavaatteisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 19:26"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 19:17"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 19:14"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 18:46"]
Sanoin aikanaan pojille, että kun vaimon otatte, niin pitäkää se itsellänne älkääkä tuoko minulle vaivoiksi. Pojat ovat totelleet. En ole vaimojensa tai lastensa kanssa missään tekemisissä. Sen sijaan minulla on paljon iloa tyttären lapsista. Sukujuhiin pojat tulevat ilman perheitä enkä minä ole tuppautunut heidän perhejuhliinsa.
Meillä ei miniät pääse sanomaan, että anoppi on hankala tai anopilla on vääränlaiset mielipiteet. Kun ei olla missään tekemisissä, ei tarvitse miettiä, mitä se sanomisillaan tarkoitti.
Pojat otti vaimot itselleen, eivät minun kiusakseni.
[/quote]
Ikinä kuullut näin sairaasta menosta mutta mummoja on näköjään joka lähtöön. Osanottoni poikiesi lapsille.
[/quote]
Mitä sairasta tuossa on? Ei pääse miniä valittamaan, että mummo antoi pullaa ja sanoi rumasti!
[/quote]
Niin, sehän just onkin ihan normaalia, että omia lapsenlapsia ei noteerata mitenkään. Vaikka ne ovat sille omalle pojalle rakkainta maailmassa (tai ehkä juuri siksi...kunnon marttyyriäiti mököttää, kun poika on hankkinut elämäänsä muitakin tärkeitä ihmisiä eikä äiti olekaan enää se rakkain.)
[/quote]
Mököttää mitä? Poika saa pitää vaimonsa ja lapsensa kokonaan itsellään, ei ole äiti valittamassa, että väärin tekevät tai että lapsenlapset ovat villejä. Ei ole miniän ja anopin välisiä riitoja, joiden välissä pitäisi miehen pyrkiä luovimaan. On selkeä elämä: anoppi ei puutu poja perheen asioihin eikä miniän tarvitse olla missään tekemisissä miehensä äidin kanssa. Kaikki ovat tyytyväisiä. Ja se miniän äiti saa täysillä keskittyä lapsenlapsiin ilman, että tyttärensä valittaa, miten se anoppi taas tarjosi lapsille kalakukkoa, vaikka hän on valkoisen jauhon kokonaan kieltänyt.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 19:14"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 18:46"]
Sanoin aikanaan pojille, että kun vaimon otatte, niin pitäkää se itsellänne älkääkä tuoko minulle vaivoiksi. Pojat ovat totelleet. En ole vaimojensa tai lastensa kanssa missään tekemisissä. Sen sijaan minulla on paljon iloa tyttären lapsista. Sukujuhiin pojat tulevat ilman perheitä enkä minä ole tuppautunut heidän perhejuhliinsa.
Meillä ei miniät pääse sanomaan, että anoppi on hankala tai anopilla on vääränlaiset mielipiteet. Kun ei olla missään tekemisissä, ei tarvitse miettiä, mitä se sanomisillaan tarkoitti.
Pojat otti vaimot itselleen, eivät minun kiusakseni.
[/quote]
Ikinä kuullut näin sairaasta menosta mutta mummoja on näköjään joka lähtöön. Osanottoni poikiesi lapsille.
[/quote]
Tuossahan poikien lapset saa olla runsaasti äitikullan kanssa, kun ei ole anoppi vaatimassa ketään yökylään eikä tarjoamassa joka välissä karkkia.
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 18:45"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 18:39"]
Miten teidän anoppivihaajien miehet tulee teidän äitienne kanssa toimeen? odotatteko, että miehenne on aivan ihastuksissaan äitiinne?
[/quote]
Mun mies tulee hyvin toimeen äitini kanssa, mutta eivät nyt tietenkään mitään sydänystäviä ole. Miksi pitäisikään? Mun äiti kuitenkin on ihan normaali ihminen, jonka kanssa ei tarvitse vääntää ja tapella jokaisesta asiasta, vaan tajuaa yleensä jo ennen kuin sanotaan ja varoo tarkasti astumasta kenenkään varpaille. Pakko kyllä sanoa, että jos anoppi olisi mun oma äiti, niin en varmaan jaksaisi siltikään olla väleissä, sen verran hankala ihminen on kyseessä.
9
[/quote]
Eli sun äiti on alistettu hiiri ja haluat anopin olevan samanlainen?
[/quote]
Ei, vaan kohtelias ja huomaavainen. Ominaisuuksia, jotka valitettavan usein tuntuvat puuttuvan nykyihmisiltä tässä minäminäkaikkimullehetinyt-kulttuurissa. Anoppi taas ei ole ihan terve, kuten aiemmasta viestistäni olisit voinut lukea.
9
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 19:17"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 19:14"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 18:46"]
Sanoin aikanaan pojille, että kun vaimon otatte, niin pitäkää se itsellänne älkääkä tuoko minulle vaivoiksi. Pojat ovat totelleet. En ole vaimojensa tai lastensa kanssa missään tekemisissä. Sen sijaan minulla on paljon iloa tyttären lapsista. Sukujuhiin pojat tulevat ilman perheitä enkä minä ole tuppautunut heidän perhejuhliinsa.
Meillä ei miniät pääse sanomaan, että anoppi on hankala tai anopilla on vääränlaiset mielipiteet. Kun ei olla missään tekemisissä, ei tarvitse miettiä, mitä se sanomisillaan tarkoitti.
Pojat otti vaimot itselleen, eivät minun kiusakseni.
[/quote]
Ikinä kuullut näin sairaasta menosta mutta mummoja on näköjään joka lähtöön. Osanottoni poikiesi lapsille.
[/quote]
Mitä sairasta tuossa on? Ei pääse miniä valittamaan, että mummo antoi pullaa ja sanoi rumasti!
[/quote]
Niin, sehän just onkin ihan normaalia, että omia lapsenlapsia ei noteerata mitenkään. Vaikka ne ovat sille omalle pojalle rakkainta maailmassa (tai ehkä juuri siksi...kunnon marttyyriäiti mököttää, kun poika on hankkinut elämäänsä muitakin tärkeitä ihmisiä eikä äiti olekaan enää se rakkain.)