Miten jaksaa anoppia, jonka kanssa ei mitään yhteistä?

Kyllä tämä on sellainen asia että jos et ota sitä puheeksi anoppisi kanssa niin ei se itsestään ratkea. Mitkään vippaskonstit ei tässä nyt auta vaan sosiaaliset taidot. Ole avoin, ystävällinen ja rehellinen. Älä yritä nolata tai mollata anoppiasi vaan yritä ystävällisesti ja rakentavasti keskustella. Älä äväytä kaikkia ongelmia pöytään yhdellä kertaa vaan ota asia kerrallaan sitä mukaa kun niitä tulee esiin. Lyön vaikka vetoa että kun alat keskustella hänen kanssaan tyyliin" ai,oletko tosiaan tuota mieltä, voitko perustella kantaasi tarkemmin, itse en ole nähnyt asiaa näin".... jne, hän ei enää ota läheskään niin montaa epäkohtaa esiin.

Älä solvaa äläkä anna anoppisi menettää kasvojaan sillä silloin asiat vain mutkistuu.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 18:25"]

Kyllä tämä on sellainen asia että jos et ota sitä puheeksi anoppisi kanssa niin ei se itsestään ratkea. Mitkään vippaskonstit ei tässä nyt auta vaan sosiaaliset taidot. Ole avoin, ystävällinen ja rehellinen. Älä yritä nolata tai mollata anoppiasi vaan yritä ystävällisesti ja rakentavasti keskustella. Älä äväytä kaikkia ongelmia pöytään yhdellä kertaa vaan ota asia kerrallaan sitä mukaa kun niitä tulee esiin. Lyön vaikka vetoa että kun alat keskustella hänen kanssaan tyyliin" ai,oletko tosiaan tuota mieltä, voitko perustella kantaasi tarkemmin, itse en ole nähnyt asiaa näin".... jne, hän ei enää ota läheskään niin montaa epäkohtaa esiin.

Älä solvaa äläkä anna anoppisi menettää kasvojaan sillä silloin asiat vain mutkistuu.

[/quote]

Todennäköisesti anoppi vastaa, että hän on vanhempi ihminen, nähnyt maailmaa ja elämää ja osaa katsoa asioita ihan eri perspektiivistä kuin miniä. Ja lisäksi fiksu anoppi laittaa miniän perustelemaan tekosensa ja mielipiteensä, jolloin se onkin miniä, joka istuu naama punaisena ja nolattuna, koska ei kykene inisemään muuta kuin "av-palstalla sanottiin".

Annoitkin jo itse avaimet tilanteen ratkaisemiseen viimeisessä virkkeessäsi. Anoppi on kova neuvomaan: siispä kysele häneltä neuvoja joka asiassa. Hän on imarreltu ja mielissään, kun miniä tahtoo tietää millä tavalla hän tekee kaikki mahdolliset asiat. (Voit tietysti jättää kaikki neuvot noudattamatta, älä vain kerro sitä hänelle.) Lisäksi voit kysellä millaista elämä oli silloin kun anoppi oli nuori, millainen miehesi oli vauvana... kysyttäväähän riittää loputtomiin. Hymyilet ja nyökyttelet ja annat anopin paasata. :)

15v naimisissa, ja just sama juttu anopin kans. Kestän sen sillä, ettei me olla yhteyksissä ja nähdäänvälimatkan vuoksi onneksi harvoin. Mutta kun nähdään, niin ollaankin sitten heti kerralla vähintään 2 yötä...

Onneksi tuo on vain kerran kuussa.

Itse olen ottanut sen linjan, että meidän ei tarvitsekaan tulla toimeen mutta asiallinen on oltava lapsen lapsien takia (vaikka toinen osapuoli sortuisi täysin asiattomuuksiin).

Miksi anopin kanssa edes pitäisi seurustella? Itse olen tekemisissä lähinnä juhlapyhinä, enkä silloinkaan mene käymään anoppilassa yksin vaan aina mieheni kanssa. Miksi edes menisin? Appivanhemmat ovat kyllä mukavia, mutta ei minua kiinnosta olla heidän kaveri tai lapsi, minulla on omatkin vanhemmat. Ollaan toki kohteliaita puolin ja toisin, kysellään kuulumiset kun nähdään, mutta ei soitella keskenämme tms. Ainoa milloin anoppi on minulle soittanut on, kun mieheni joutui sairaalaan. Ja hyvä näin. Sama homma on myös mieheni ja äitini välillä.

Voi kun minä pystyisin myymään sellaista anoppisuodatinta, että ei kuule eikä ensinkään vastaa ihan kaikkeen, mitä anoppi päästää suustaan. Yritä esittää edes yhden kahvihetken verran kuuntelevaan miniää.

Muista se, että vaikka kuulet ja jopa kuuntelet, mikään ei velvoita sinua toimimaan anopin neuvojen mukaan, Kun lapsenne syntyy, sinun on hyvin selväsanaisesti ilmoitettava, että anoppi on hoitanut aikanaan oman lapsensa (vai onko itse miehesi hoitanut?) ja sinä hoidat omasi.

Mulla oli tuollainen olo anoppini kanssa, mutta koska nähtiin niin harvoin, niin oltiin ihan ystävällisissä väleissä. Sitten syntyi lapsi, ja anoppi alkoi käymään meillä jatkuvasti. Tuli mm. vara-avaimilla ilman lupaa sisään kun olimme poissa ja välillä monta kertaa päivässä kylään kun olimme paikalla. Mulla meni lopulta hermo ja sanoin asiasta useamman kerran, ensin ihan kohteliaasti, mutta lopulta niin tiukasti, että viesti todellakin meni perille. Anoppi loukkaantui verisesti, ja nyt ei olla ollenkaan väleissä. Mies ja lapsi käyvät välillä kylässä, mutta minua anoppi ei halua nähdäkään, ei tule edes lapsen synttärijuhliin. Levittelee myös kaikenlaisia juttuja ja haukkuu selän takana kaikille, jotka vain suostuvat kuuntelemaan.

Tämä siis vain esimerkkinä siitä, että edes ystävällisellä asenteella ei kaikkien kanssa tule toimeen. Tilanne harmittaa ja stressaa tosi paljon, mutta en ole sovun nimissä valmis luopumaan kokonaan omista rajoistani ja yksityisyydestä omassa kodissani. Mieskin on ikävässä välissä, koska ymmärtää hyvin miksen anopin käytöstä jaksanut, mutta ei kuitenkaan halua olla äitinsä kanssa riidoissa. Ymmärrän, että anopilla ei ehkä ole ihan kaikki kotona (mies on tästä vuosikausia sanonut, mutta en alkuun uskonut), silti tuntuu ikävältä. Toivottavasti ap:lla tilanne ei mene yhtä ikäväksi.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 18:12"]

Mä olen nyt ihan neuvoton. Olen ollut yhdessä pitkässä parisuhteessa jossa appivanhempani olivat aivan ihania ja kaipaan heitä yhä silloin tällöin.

Mutta nyt olen suhteessa jossa mieheni isä on ihan ok mutta äiti.... Voi voi. Ensinnäkin heillä on vain yksi poika (mieheni) ja vaikka mies on melkein 40v, roikkuu anoppi hänessä kynsin hampain. Tätä yritän katsella sormieni läpi ja tulla silti toimeen.

On todella vaikea keskustella hänen kanssaan sillä hän on jotenkin täysin eri aaltopituudella kuin minä. Hän tekee koko ajan asioita (ilmeisesti tietämättään) jotka on epäkohteliaita. En nyt halua dissata häntä tässä enempi mutta miten ihmeessä saisin itseni jaksamaan hänen rasittavaa seuraansa? Olen joka kerta siellä käytyäni täysin henkisesti loppu yritettyäni olla kohtelias kaikesta huolimatta jne.

Kyllä nyt olisi hyvät neuvot ja tsempit tarpeen! En usko että anoppi muuksi enää muuttuu, vanga ihminen, mutta miten itse jaksaisin edes jotenkin häntä kahvittelun ajan suunnilleen kerran kuussa? Help!!

Pelkään että tilanne kärjistyy vielä pahoin sillä anoppini on kova neuvomaan ja kommentoimaan ja meille on nyt eka yhteinen lapsi tulossa.

[/quote]

Tuskin anoppikaan sinusta niin kamalan innoissaan on. Se nyt vain on tosi, että kaikkien poikien vaimoista ei voi oikein tykätä. Ihmiset on erilaisia ja on tuurista kiinni, kenen kanssa synkkaa. Omilla pojilla ei vaimoja vielä ole, mutta erilaisia tyttöystäväkokeilaita on ollut. Toisten kanssa on ollut heti samalla aaltopituudella, toiset ovat katsoneet nokan vartta pitkin alaspäin meitä ja asennoituneet jo, että vitun anoppikokelas. No, ei se anoppikokelaallekaan helppoa ole aivan outojen naisten kanssa opetella tulemaan toimeen ja kutsua heitä kotiinsa.

Kaikki ihmiset eivät tule toimeen keskenään, eikä tykkää toisistaan. Toiset on hankalampia, kuin toiset.

Aikuisuuteen kuuluu osata tulla toimeen erilaistenkin ihmisten kanssa, ei pelkästään niiden joiden kanssa "on yhteistä". Kuulostat tosi lapselliselta.

Olisi parempi olla aloittamatta kotileikkejä ennen kuin on itsekkin fiksumpi. Pitää oppia päitsekkäämmäksi ja kasvaa henkisesti.

Miten teidän anoppivihaajien miehet tulee teidän äitienne kanssa toimeen? odotatteko, että miehenne on aivan ihastuksissaan äitiinne?

Minulla myös anopii jonka ei mitään yhteistä eikä mitään puhuttavaa. Vaihtoehtoja on vain yksi ja se on se minkä oma mieheni on toteuttanut. Anopin kanssa ollaan tekemisissä muutaman kerran vuodessa juhlissa yms.Anoppia et voi muuttaa -ainoa mihin voi vaikuttaa on pojan irtautuminen vanhemmista ja oman elämänsä eläminen. Jos ei kykene siihen niin vaikeuksissa olette

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 18:39"]

Miten teidän anoppivihaajien miehet tulee teidän äitienne kanssa toimeen? odotatteko, että miehenne on aivan ihastuksissaan äitiinne?

[/quote]

Mun mies tulee hyvin toimeen äitini kanssa, mutta eivät nyt tietenkään mitään sydänystäviä ole. Miksi pitäisikään? Mun äiti kuitenkin on ihan normaali ihminen, jonka kanssa ei tarvitse vääntää ja tapella jokaisesta asiasta, vaan tajuaa yleensä jo ennen kuin sanotaan ja varoo tarkasti astumasta kenenkään varpaille. Pakko kyllä sanoa, että jos anoppi olisi mun oma äiti, niin en varmaan jaksaisi siltikään olla väleissä, sen verran hankala ihminen on kyseessä.

9

Sanoin aikanaan pojille, että kun vaimon otatte, niin pitäkää se itsellänne älkääkä tuoko minulle vaivoiksi. Pojat ovat totelleet. En ole vaimojensa tai lastensa kanssa missään tekemisissä. Sen sijaan minulla on paljon iloa tyttären lapsista. Sukujuhiin pojat tulevat ilman perheitä enkä minä ole tuppautunut heidän perhejuhliinsa.

Meillä ei miniät pääse sanomaan, että anoppi on hankala tai anopilla on vääränlaiset mielipiteet. Kun ei olla missään tekemisissä, ei tarvitse miettiä, mitä se sanomisillaan tarkoitti.

Pojat otti vaimot itselleen, eivät minun kiusakseni.

En tosiaan usko että anoppi on haltioissaan minusta. Hän on todella hyvin, hyvin puhelias enkä hiljaisena ehdi sanomaan mitään väliin. Ensin hän höpisee pitkään yksinään ja yhtäkkiä saattaa alkaa valtava kysymysvyöry _hyvin_ yksityisistä asioistani. Yleensä toljotan järkyttyneenä suu auki enkä osaa vastata mitään. Anopilla on ilmeisesti iso lauma siskoja, itse olen ainoa (hiljainen, vakava) lapsi joten en ole oikein päässyt tähän "naistenkulttuuriin" koskaan sisälle. 

Olen niin yrittänyt ymmärtää häntä mutta en pysty, harmittaa. 

Tiedän että miehen exä oli todella puhelias joten anoppi on varmaan superpettynyt minuun totuttuaan juoruseuraan jota itse en valitettavasti osaa oikein tarjota :(

Hyviä vinkkejä on jo tullut, kiitos niistä. Ap

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 18:46"]

Sanoin aikanaan pojille, että kun vaimon otatte, niin pitäkää se itsellänne älkääkä tuoko minulle vaivoiksi. Pojat ovat totelleet. En ole vaimojensa tai lastensa kanssa missään tekemisissä. Sen sijaan minulla on paljon iloa tyttären lapsista. Sukujuhiin pojat tulevat ilman perheitä enkä minä ole tuppautunut heidän perhejuhliinsa.

Meillä ei miniät pääse sanomaan, että anoppi on hankala tai anopilla on vääränlaiset mielipiteet. Kun ei olla missään tekemisissä, ei tarvitse miettiä, mitä se sanomisillaan tarkoitti.

Pojat otti vaimot itselleen, eivät minun kiusakseni.

[/quote]

Taidan tehdä samoin. Tämä on minun ja mieheni koti ja tänne ei ole kenelläkään vieraalla naisella oikeutta tulla mussuttamaan. Meidän koti, meidän säännöt. Poika ottaa vaimon itselleen ja minun ei tarvitse hänen mussuttamisiaan kuunnella. Parempi kun ei ole miniöiden kanssa missään tekemisissä. Onneksi on kaksi tyttöä, voi kuitenkin lastenlapsiin pitää yhteyttä. Hoitakoot miniöiden äidit omien tyttöjensä lapset.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 18:46"]

Sanoin aikanaan pojille, että kun vaimon otatte, niin pitäkää se itsellänne älkääkä tuoko minulle vaivoiksi. Pojat ovat totelleet. En ole vaimojensa tai lastensa kanssa missään tekemisissä. Sen sijaan minulla on paljon iloa tyttären lapsista. Sukujuhiin pojat tulevat ilman perheitä enkä minä ole tuppautunut heidän perhejuhliinsa.

Meillä ei miniät pääse sanomaan, että anoppi on hankala tai anopilla on vääränlaiset mielipiteet. Kun ei olla missään tekemisissä, ei tarvitse miettiä, mitä se sanomisillaan tarkoitti.

Pojat otti vaimot itselleen, eivät minun kiusakseni.

[/quote]

Ikinä kuullut näin sairaasta menosta mutta mummoja on näköjään joka lähtöön. Osanottoni poikiesi lapsille.

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 19:14"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 18:46"]

Sanoin aikanaan pojille, että kun vaimon otatte, niin pitäkää se itsellänne älkääkä tuoko minulle vaivoiksi. Pojat ovat totelleet. En ole vaimojensa tai lastensa kanssa missään tekemisissä. Sen sijaan minulla on paljon iloa tyttären lapsista. Sukujuhiin pojat tulevat ilman perheitä enkä minä ole tuppautunut heidän perhejuhliinsa.

Meillä ei miniät pääse sanomaan, että anoppi on hankala tai anopilla on vääränlaiset mielipiteet. Kun ei olla missään tekemisissä, ei tarvitse miettiä, mitä se sanomisillaan tarkoitti.

Pojat otti vaimot itselleen, eivät minun kiusakseni.

[/quote]

Ikinä kuullut näin sairaasta menosta mutta mummoja on näköjään joka lähtöön. Osanottoni poikiesi lapsille.

[/quote]

Mitä sairasta tuossa on? Ei pääse miniä valittamaan, että mummo antoi pullaa ja sanoi rumasti!

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 18:45"]

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 18:39"]

Miten teidän anoppivihaajien miehet tulee teidän äitienne kanssa toimeen? odotatteko, että miehenne on aivan ihastuksissaan äitiinne?

[/quote]

Mun mies tulee hyvin toimeen äitini kanssa, mutta eivät nyt tietenkään mitään sydänystäviä ole. Miksi pitäisikään? Mun äiti kuitenkin on ihan normaali ihminen, jonka kanssa ei tarvitse vääntää ja tapella jokaisesta asiasta, vaan tajuaa yleensä jo ennen kuin sanotaan ja varoo tarkasti astumasta kenenkään varpaille. Pakko kyllä sanoa, että jos anoppi olisi mun oma äiti, niin en varmaan jaksaisi siltikään olla väleissä, sen verran hankala ihminen on kyseessä.

9

[/quote]

Eli sun äiti on alistettu hiiri ja haluat anopin olevan samanlainen?

Odottakaas, kun tulee joulu, alkaa se mammojen itku, että ei ei anoppilaan, kun minun vanhempani ja minun syntymäkodissani oli ainoat, oikeat joulutavat. Anoppilassa tarjotaan vääriä ruokia ja on väärä astiasto ja lahjatkin jaetaan väärässä järjestyksessä, kun aaveemamman oma äiti on se ainoa, joka osaa tehdä asiat oikein.