Kärsiikö teistä kukaan kateudesta?

Up

Joo, olen kateellinen! Olen kateellinen kun jollain paljon ystäviä, rahaa ja ihana koti. Tyhmää, mutta minkäs teet. Olen iloinen toki perheestäni ja kodistani..

Luepa Pertti Simulan käsikirja Ihmiselle. Kaikki on kateellisia. Suurin osa ei vaan koskaan analysoi sitä. Oot hyvällä alulla.

Esimerkiksi yksi minua nuorempi ystäväni on menestynyt jo nuorena, ja ostaa nyt 800 000€ kodin miehensä kanssa. En osaa iloita siitä että he saavat ihanan kodin, olen vaan niin kateellinen.

Huhhuh.

Olen itse ollut aina vilpittömän iloinen muiden saavutuksista. Jopa silloin kun itselläni meni omasta mielestäni melko paskasti (väärässä opiskelupaikassa, ei suuntaa elämässä, ei parisuhdetta, huonot välit vanhempiin jne.).

En oikeasti usko, että ystäväsi voivat olla sinulle kovin tärkeitä, jos suunnilleen toivot, että he epäonnistuvat elämässään. Kaikkea sitä kuuleekin.

Ymmärrän että kuulostaa kamalalta. Ja kyllä ystäväni ovat minulle tärkeitä, jos heillä oikeasti menisi tosi huonosti olisin varmasti surullinen. Ongelma onkin että tahdon näistä tunteista eroon. En todella halua tuntea näin. Siksi ajattelin, jos palstalla olisi joku joka on paininut samojen ongelmien kanssa ja päässyt eroon...

Ihan varmasti. Minusta se kuuluu ihmisyyteen kuten viha, rakkaus, ilo, suru. Turha sitä on hävetä.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 17:31"]

Esimerkiksi yksi minua nuorempi ystäväni on menestynyt jo nuorena, ja ostaa nyt 800 000€ kodin miehensä kanssa. En osaa iloita siitä että he saavat ihanan kodin, olen vaan niin kateellinen.

[/quote]

En tiedä onko sillä vaikutusta asiaan, mutta olen ainoa lapsi ja lapsuudessani asuimme leveästi, ja jotenkin on jäänyt kateuspuoli kai alikehittyneeksi. Olen minäkin välillä jonkin verran kateellinen, mutta en oikein huomaa sitä ellen sitten käyttäydy jotenkin oudosti.

Minä taitaisin lähinnä hyppiä innosta, että pääsen tutustumaan niin komeaan taloon. Ja iloitsisin, että ystävän elämässä on yksi stressitekijä vähemmän. Saattaisin harmitella omia vaikeuksiani vertailussa, mutta ei se minua kalvaisi vaan paremminkin tekisi rauhallisemman olon, kun tuntuisi, että oikeastikin on esteitä polulla eikä kaikki ole vain omaa kömpelyyttä.Lisäksi minulla riittää äly ja kokemus sen ymmärtämiseen, että ystävän menestys saattaa tuottaa ihan uusiakin ongelmia, jotka saattavatkin sitten ylikompensoida sen taloudellisen turvallisuuden tuottaman hyödyn pahastikin.

Onko teillä kärvistelevillä kenties lapsena kateutta ruokkinut sisarus tai kokemus vanhempien epäoikeudenmukaisuudesta siinä teidän välissä?

Olen sitten maailman ainoa ei-kateellinen ihminen, jos kerran "kaikki" on kateellisia ja minä en! (Onhan tuo väite kuitenkin varmaan yhtä tosi kuin se kuuluisa "kaikki miehet pettää...)

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 17:23"]

Luepa Pertti Simulan käsikirja Ihmiselle. Kaikki on kateellisia. Suurin osa ei vaan koskaan analysoi sitä. Oot hyvällä alulla.

[/quote]

Olen analysoinut tunteitani itseni, ystävieni ja opiskelukavereideni kanssa ja nimenomaan kateudesta, mutta en löydä itsestäni kateutta ja tunnen monia muitakin jotka eivät ainakaan näytä kateuttaan tai ovat kertoneet että yhden kerran ovat olleet kateellisia jossain tietyssä tilanteessa. Minä en kuitenkaan ole koskaan toivonut kenenkään epäonnistuvan tai kokenut negatiivisia tunteita siitä että jollakin on jotakin mitä minulla ei ole. Enkä edes muista että olisin koskaan edes halunnut mitään muuta kuin kodin ja perheen ja ne olen saanut. Hyvän koulutuksen olen hankkinut ja rikastuakin olisin voinut, mutta en ole halunnut myydä aikaani sellaiseen vaan olen halunnut elää perheeni kanssa. Minä en yksinkertaisesti näe kenenkään elämässä mitään kadehdittavaa enkä ole koskaan nähnyt, en edes lapsena (kasvoin suuressa sisarusparvessa emmekä olleet erityisen köyhiä, mutta ei meillä silti koskaan ole kerskakulutusta harrastettu).