Mitä tekisitte tilanteessani? Akuutti tilanne, hämmentynyt olo, mitä kaikkea seurasi suhteellisen pienestä asiasta.
Tänä aamuna tapahtunutta, mokasin.
Menin nukkumaan uudenvuoden yönä ennen miestä ja lapsia. Heräsin kuuden aikaan aamulla huomasin että mies oli jättänyt palamaan olohuoneeseen ja keittiöön kaksi isoa oikeaa kynttilää yöksi. Säikähdin tosi paljon ajatusta mitä olisi voinut sattua.
Herätin miehen toisesta huoneesta ja sanoin hänelle tympääntyneenä miksi oli jättänyt kynttilät palamaan. Joo, tiedän ei ollut järkevää herättää.
Mies suuttui, hermosi, hakkasi ovia, huusi, töni, kuitenkin sitten halasi ja pyysi tönimistä anteeksi. Lapsi heräsi, itki, säikähti. Mies ei välittänyt siitä mitään. Lähdin nukkumaan ja kuulin kun mies liikkui talossa.
Keräsi tavaroitaan, meni ulos ja lähti autolla pois. Kerkesin vain kysyä perään että tällaisen seurauksenko laitat mun tekemiselle?
Laitoin perään viestiä, jossa kerroin että aika kohtuuttomat seuraukset, olisi voitu selvittää juttelemalla.
Pyysin anteeksi, toistuvasti.
Pyysin miettimään lapsia mikä huoli heillä tulee kun heräävät. Pyysin tulemaan kotiin ennen kun lapset tajuaa. Sanoin että haluan sopia ja annan ison halin ja pusun jos tulisi pian kotiin.
Sain vain vastauksen että miksi mistään pitää riidellä jos se onkin noin helppo sopia.
Pyysin uudestaan anteeksi ja pyysin miettimään lapsia.
En saanut vastausta.
Illalla tuli viesti että olen jo kaukana ja että se saattaa ärsyttää.
Kysyin että missä ja sanoin että minulla pitäisi olla oikeus tietää.
Vastasi että huitsin vitussa. Ja sitten sain tietää että 200 km päässä.
Nyt odottelen vastausta kysymykseen kenen luona?
Vastasi että minulle riittää ja suru hymiö.
Vastasin että kiitos tiedosta.
Ja kysyin vielä kenen luona on.
Mies on ollut yli 10 vuotta täysin uskollinen ja arvot on kohdanneet täysin siinä aiheessa, en osaisi epäillä siitä.
Mies hävisi 2 kk sitten myös ryyppäämään yksin autoon lähelle kotia kun oli ensin itse riehunut täällä lasten nähden, kun reagoi meidän erimielisyyteen, jossa kummallakin oli oikeus mielipiteeseen.
Sen jälkeen oli tosi pahoillaan, ymmärsi että oli tehnyt väärin meitä kohtaan. On yrittänyt korjata tilannetta. Ja nyt tämä.
Mitä te tekisitte minun asemassa? Itsellä todella toivoton olo koska tiedän että mies ei ikinä hyväksyisi itselleen tällaisia seurauksia siitä mitä laittaa nyt minulle.
Olen shokissa.
Kommentit (305)
Näissä ei koskaan tuoda ilmi, millä asenteella on itse otettu asia puheeksi. Kyllä mimäkin suuttuisin, jos mies tulisi kuudelta aamulla syyttelemään, että hiton vikapää kun et tajunnut edes kynttilöitä sammuttaa illalla versus herättyäni toteaisi, että oli muuten jäänyt kynttilät vahingossa yöksi palamaan, täytyy muistaa olla huolellisempia niiden kanssa jatkossa.
Töniminen on tottakai väärin, aina, mutta parempi minusta, että se vihainen osapuoli lähtee pois kuin että riita kärjistyy vielä enemmän siinä kotona. Ei lapset siitä millänsäkään ole, jos niille sanoo, että isä lähti vaikka kaverin luo käymään/johonkin harrastukseen. Parempi niin kuin herätä siihen, että vanhemmat riitelee ja jopa tönivät/lyövät toisiaan.
Mikä seuraus? Lähti kaverille rauhoittumaan? Ihan hyvä idea, tulee sit takaisin kun pystyy keskustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reaktio ei ole kohtuuton suhteessa siihen mitä MIES teki. Eli huusi ja töni ilman aihetta.
Sinä et ole tehnyt mitään väärää.
Aivan niin. Huolestuttavaa, että ap pyytelee anteeksi, kun häntä kohtaan on oltu väkivaltaisia.
Ja töniminen ei ole mitenkään vähemmän vakavaa. Jos töniessä kaatuu ja lyö päänsä, voi siitä seurata jopa kuolema tai aivovamma. Näiden asioiden kanssa pitää olla nollatoleranssi. Väkivalta on rikos.
Tajuathan, että et ole tehnyt mitään väärin? Sinua manipuloidaan.
Vierailija kirjoitti:
Vedä syvään henkeä ja puhalla epätoivo ulos. Laske irti surusta. Laita sit vaikka miehelle viesti että ota omaa aikaa sen verran ku tarviit ja tuu takas kun haluut.
Jatka arkea ja yritä lopettaa murehtiminen. Muuta et voi.
Mulla on samanlainen tilanne päällä ja itse oon se joka tarvii nyt omaa aikaa. Joskus tulee hetkiä että kuppi kaatuu ja on pakko olla omien ajatusten kanssa. Kyllä se siitä.
Kiitos. Olisi kyllä todella helpottavaa saada vertaistukea samankaltaisessa tilanteessa olevilta.
Mies soitti, sanoi että on kaverinsa luona ja juttelin kaverinkin kanssa. Lupasi yrittää sanoa miehelle että ajaa huomenna kotiin. Mies vaan huuteli taustalta että älä kaunistele asiaa kun kerroin tasan mitä tänään kävi. Eikä halunnut enää puhua puhelimessa.
Olen niin paskana.
Miehesi on kaamea apina. Ole onnellinen että häipyi ja vaihda lukot. Kaikkea sitä leipä elättääkin.
Vierailija kirjoitti:
Reaktio ei ole kohtuuton suhteessa siihen mitä MIES teki. Eli huusi ja töni ilman aihetta.
Sinä et ole tehnyt mitään väärää.
Aloittaja on käyttänyt henkistä väkivaltaa miestään kohtaan vuosikaudet.
Ymmärrätkö sinä, että kevyt tönäisy ei ole mitään siihen verrattuna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reaktio ei ole kohtuuton suhteessa siihen mitä MIES teki. Eli huusi ja töni ilman aihetta.
Sinä et ole tehnyt mitään väärää.
Aivan niin. Huolestuttavaa, että ap pyytelee anteeksi, kun häntä kohtaan on oltu väkivaltaisia.
Ja töniminen ei ole mitenkään vähemmän vakavaa. Jos töniessä kaatuu ja lyö päänsä, voi siitä seurata jopa kuolema tai aivovamma. Näiden asioiden kanssa pitää olla nollatoleranssi. Väkivalta on rikos.
Äitini opetti minulle aikoinaan säännön, että ensimmäisestä lyönnistä (tai muusta väkivallan ilmaisusta) tavarat laukkuun ja ulos. Olen onnellinen, että hän takoi tämän ajatuksen syvälle päähäni, sillä vähän reilut parikymppisenä tällainen tilanne tuli eteen. Jätin miehen (sen sian) saman tien, eikä minulle tapahtunut muuta kuin sijoiltaan lähtenyt polvilumpio (tappelun tiimellyksessä). Olen varrma, että ei olisi jäänyt ainoaksi kerraksi. Nyt minulla on lempeä ja rakastava mies, jolle ei tulisi mieleenkään olla väkivaltainen ketään kohtaan.
Mukavaa aloitus vuodelle 2021...... Tsemppiä.
Voi sinua. Tuo on kamala tilanne, kun toinen on mykkä ja poissa. Kaikki se huoli mikä tulee, kun tärkeä ihminen on poistunut vihaisena. Melko pienestä asiasta otti noin suuren pultin. Mahtaako taustalla olla muitakin syitä. Ne eivät kuitenkaan kuulu muille.
Kaikki ne tyhmät sanat tuntuu ihan todella tyhmiltä silloin, kun toinen on loukkaantunut todella suuresti.
Toivon todella, että miehesi palaa kotiin ja huolesi väistyy ja kaikki järjestyy. Kyllä kaikki järjestyykin.
Koita olla rauhallinen, vaikka se todella onkin hankalaa tuossa tilanteessa. Ja seuraavalla kerralla olet viisaampi, sillä seuraavaa kertaa ei tule.
Tsemppiä paljon!
🤗
Niin että ketjun naiset saa tulla repimään aamukuudelta raivopäisenä sylki roiskuen sängystä ylös?
Ihanko varmasti?
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei näe kynttilöitä, ne ovat naisille. Tästä syystä sinun olisi pitänyt sammuttaa kynttilät ennen kuin menit nukkumaan. Hän suuttui, koska ei edes tiennyt mistä puhuit.
Samaa mieltä. Oma mieskin on on sokea kynttilöille, eikä ole kuitenkaan vastuuton muissa asioissa. Minusta turhan melodramaattista väittää yhden asian perusteella et mies on täys epäkelpo, enkä nyt puhu ap:n miehestä vaan näistä kohkaajista "kylläpä on sika sellainen mies joka ei tajua sammuuttaa kynttilöitä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reaktio ei ole kohtuuton suhteessa siihen mitä MIES teki. Eli huusi ja töni ilman aihetta.
Sinä et ole tehnyt mitään väärää.
Aloittaja on käyttänyt henkistä väkivaltaa miestään kohtaan vuosikaudet.
Ymmärrätkö sinä, että kevyt tönäisy ei ole mitään siihen verrattuna?
Välillä sitä joutuu ihan tosissaan miettimään, onko trolliviesti vai onko joku ihan oikeasti tätä mieltä. Ja sitten muistaa, että tämähän on AV. Trolleja kaikkialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nainen on sytyttänyt kynttilät ja mennyt ennen miestä nukkumaan, niin kyllä olis naisen pitänyt sammuttaa kynttilät. Meillä mies ei ainakaan ikinä edes sytyttele kynttilöitä eikä välttämättä edes huomaa jos minä oon johonkin sytyttänyt. Eli minun miehelle ainakin vois käydä tollanen moka, että ei vaan huomaa edes koko kynttilää. Niinpä huolehdin ite aina niiden sammutuksen.
Ei ne kynttilät nyt taida olla se pääasia, vaan reaktio niistä syntyneeseen riitaan. Aiheen tuskin pitäisi syöstä mitään parisuhdetta eron partaalle.
Se on pääasia, koska miehen aivot eivät pysty näkemään kynttilöitä. Mies ei koskaan edes nähnyt, että kynttilät olisivat palamassa. Sitten nainen aamulla herättää ja puhuu jostain mitä ei ole miehen mielestä olemassa.
Suru kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vedä syvään henkeä ja puhalla epätoivo ulos. Laske irti surusta. Laita sit vaikka miehelle viesti että ota omaa aikaa sen verran ku tarviit ja tuu takas kun haluut.
Jatka arkea ja yritä lopettaa murehtiminen. Muuta et voi.
Mulla on samanlainen tilanne päällä ja itse oon se joka tarvii nyt omaa aikaa. Joskus tulee hetkiä että kuppi kaatuu ja on pakko olla omien ajatusten kanssa. Kyllä se siitä.
Kiitos. Olisi kyllä todella helpottavaa saada vertaistukea samankaltaisessa tilanteessa olevilta.
Mies soitti, sanoi että on kaverinsa luona ja juttelin kaverinkin kanssa. Lupasi yrittää sanoa miehelle että ajaa huomenna kotiin. Mies vaan huuteli taustalta että älä kaunistele asiaa kun kerroin tasan mitä tänään kävi. Eikä halunnut enää puhua puhelimessa.
Olen niin paskana.
Mies taisi kokea aamuherätyksen aikamoisena väkivaltana?
Tsemppiä kuitenkin ap, nyt vaan rauhaa sydämeen. Lue vaikka Raamattua , esim. psalmi 23 <3
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on alistanut miestä vuosikaudet henkisellä väkivallalla. Ja nyt on mies taas se sika.
Hyvin te sekopäät vedätte
Hyviä miehiä on paljon. Päivittäin tulee vastaan. Se kannattaa pitää mielessä, jotta niissä tilanteissa, joissa mies käyttää väkivaltaa, ymmärtää ihan oikeasti lähteä pois suhteesta. Ei se poista sitä tosiasiaa, että valtavan suuri enemmistö miehistä on hyviä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Näissä ei koskaan tuoda ilmi, millä asenteella on itse otettu asia puheeksi. Kyllä mimäkin suuttuisin, jos mies tulisi kuudelta aamulla syyttelemään, että hiton vikapää kun et tajunnut edes kynttilöitä sammuttaa illalla versus herättyäni toteaisi, että oli muuten jäänyt kynttilät vahingossa yöksi palamaan, täytyy muistaa olla huolellisempia niiden kanssa jatkossa.
Töniminen on tottakai väärin, aina, mutta parempi minusta, että se vihainen osapuoli lähtee pois kuin että riita kärjistyy vielä enemmän siinä kotona. Ei lapset siitä millänsäkään ole, jos niille sanoo, että isä lähti vaikka kaverin luo käymään/johonkin harrastukseen. Parempi niin kuin herätä siihen, että vanhemmat riitelee ja jopa tönivät/lyövät toisiaan.
Se om totta että puhuin tympääntyneellä, säikähtäneellä ja pettyneellä äänellä. Ja oli varmasti miehelle ärsyttävää ja yllättävää sellainen herätys aamu kuudelta. Siksi pyysin anteeksi kun sen tiedän ettei se oma toiminta ollut järkevintä. Sanoin kyllä anteeksi pyynnön vasta parin tunnin päästä kun mies oli jo lähtenyt ja minä uudestaan herännyt. Ja olimme ennen mun uudestaan nukahtamista laittaneet viestiä, minä kerroin miten pettynyt ja säikähtänyt olin miehen huudosta ja tönimisestä ja mies puolustautui että eihän se ole ihmekään kun hermostui ja oli vihainen että kaikki laitettiin hänen viaksi. Vaikka laitoin hänen viaksi vain hänen oman käytöksen, en omaani. Mutta silti tuntuu että tämä koko seuraus on kohtuuton.
Aivan niin. Huolestuttavaa, että ap pyytelee anteeksi, kun häntä kohtaan on oltu väkivaltaisia.