Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte tilanteessani? Akuutti tilanne, hämmentynyt olo, mitä kaikkea seurasi suhteellisen pienestä asiasta.
Suru
01.01.2021 |
Tänä aamuna tapahtunutta, mokasin.
Menin nukkumaan uudenvuoden yönä ennen miestä ja lapsia. Heräsin kuuden aikaan aamulla huomasin että mies oli jättänyt palamaan olohuoneeseen ja keittiöön kaksi isoa oikeaa kynttilää yöksi. Säikähdin tosi paljon ajatusta mitä olisi voinut sattua.
Herätin miehen toisesta huoneesta ja sanoin hänelle tympääntyneenä miksi oli jättänyt kynttilät palamaan. Joo, tiedän ei ollut järkevää herättää.
Mies suuttui, hermosi, hakkasi ovia, huusi, töni, kuitenkin sitten halasi ja pyysi tönimistä anteeksi. Lapsi heräsi, itki, säikähti. Mies ei välittänyt siitä mitään. Lähdin nukkumaan ja kuulin kun mies liikkui talossa.
Keräsi tavaroitaan, meni ulos ja lähti autolla pois. Kerkesin vain kysyä perään että tällaisen seurauksenko laitat mun tekemiselle?
Laitoin perään viestiä, jossa kerroin että aika kohtuuttomat seuraukset, olisi voitu selvittää juttelemalla.
Pyysin anteeksi, toistuvasti.
Pyysin miettimään lapsia mikä huoli heillä tulee kun heräävät. Pyysin tulemaan kotiin ennen kun lapset tajuaa. Sanoin että haluan sopia ja annan ison halin ja pusun jos tulisi pian kotiin.
Sain vain vastauksen että miksi mistään pitää riidellä jos se onkin noin helppo sopia.
Pyysin uudestaan anteeksi ja pyysin miettimään lapsia.
En saanut vastausta.
Illalla tuli viesti että olen jo kaukana ja että se saattaa ärsyttää.
Kysyin että missä ja sanoin että minulla pitäisi olla oikeus tietää.
Vastasi että huitsin vitussa. Ja sitten sain tietää että 200 km päässä.
Nyt odottelen vastausta kysymykseen kenen luona?
Vastasi että minulle riittää ja suru hymiö.
Vastasin että kiitos tiedosta.
Ja kysyin vielä kenen luona on.
Mies on ollut yli 10 vuotta täysin uskollinen ja arvot on kohdanneet täysin siinä aiheessa, en osaisi epäillä siitä.
Mies hävisi 2 kk sitten myös ryyppäämään yksin autoon lähelle kotia kun oli ensin itse riehunut täällä lasten nähden, kun reagoi meidän erimielisyyteen, jossa kummallakin oli oikeus mielipiteeseen.
Sen jälkeen oli tosi pahoillaan, ymmärsi että oli tehnyt väärin meitä kohtaan. On yrittänyt korjata tilannetta. Ja nyt tämä.
Mitä te tekisitte minun asemassa? Itsellä todella toivoton olo koska tiedän että mies ei ikinä hyväksyisi itselleen tällaisia seurauksia siitä mitä laittaa nyt minulle.
Olen shokissa.
Kommentit (305)
Sama tarina miesten ryhmässä menisi näin: Mitä miehet tekisitte mun tilanteessa? Ihan he*etin raskas ja pitkä työviikko takana. Perjantaina käytiin vaimon kanssa kauppakierroksella ja anopilla. Vein lapset pulkkamäkeen vielä illalla. Olin aivan poikki ja halusin vain saunaan ja nukkumaan. Vaimo pyyteli kuitenkin kahdenkeskistä hetkeä, eikä kuunnellut yhtään kun ehdotin lauantaita, jotta saisin nukuttua univelkoja ensin pois ja jaksaisin. Rupesi mököttämään, joten oli pakko suostua että säästytään taas motkottamiselta, ettei minua yhtään kiinnosta meidän parisuhde. Noh, sytytteli kynttilöitä ja piti tehdä iltapalat ja hieroa hartiat ja vaikka mitä. Kertakaikkiaan simahdin kuin saunalyhty kun vihdoin pääsin nukkumaan. Aamulla muija tuli kuudelta huutamaan kurkku suorana kynttilöistä, jotka oli jääny yöksi palamaan. Joo, paha moka ja yritin säikähdyksen jälkeen pahoitella mutta aivan turhaan. Olin ihan hlv väsynyt ja yritin nukkua mutta kiskoi vain peittoa päältäni. Nousin ja huuto ja sättiminen jatkui. Kyllä, hermostuin ja tuuppasin edestäni pois. Säikähdin entistä enemmän, lähdin pois ja menin kaverille nukkumaan. Nyt on pommittanut jatkuvasti soitoilla ja viesteillä. Laitoin puhelimen kiinni ja nukuin 10 tuntia putkeen. Soitti tälle kaverillekkin ja raivoaa ja mesoaa että olen vieraissa. Haluan vain jum**ta nukkua ja levätä edes yhtenä päivänä! Mitä tekisitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on ollut reissussaan kohta viikon. Pitäiskö hänestä tehdä katoamisilmoitus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vissiin ap käynyt kertomassa kuinkas sitten kävi. Eli mitäs siitä voidaan päätellä...
Tässä aapee...
Mies tuli tänään kotiin. Oli tosi pahoillaan häipymisestä, pyysi halaten anteeksi. Kertoi että hän lähti siksi kun alkoi pelottamaan ettei hallitse itseään enää. Säikähti omia reaktioitaan.Kun olin lasten kanssa ulkoilemassa, laittoi viestin että rakastaa minua ja olen edelleen tosi pahoillaan ettei osaa näyttää tunteitaan järkevästi. Ei ole muuta minulle naamatusten puhunut, on vain maannut yksin toisessa huoneessa.
Hänellä on aina ollut tapana vetäytyä ja olla hiljaa kun on tehnyt typerästi, ei sitä kuulema pahalla tee vaan ajattelee ettei kehtaa näyttäytyä kun on loukannut. Olen sanonut että minua lähinnä loukkaa jos tuollaisen jälkeen on etäinen ja eikä osoita/puhu mitään.
Siinä tilanne päivitys.
Ja niille ketkä epäilee tilanteen todellisuutta...
On totta, valitettavasti. Anteeksi jos jotain on rasittanut avautumiseni.
Pyysikö ap itse anteeksi ylireagointiaan, että menee herättämään toista ja kiljumaan kesken unien?
Vierailija kirjoitti:
Mies on ollut reissussaan kohta viikon. Pitäiskö hänestä tehdä katoamisilmoitus?
Ei ole katoamisilmoituksen paikka vain se, ettei hänestä ole kuulunut, mutta jos kaverinsakaan ei ole kuulleet niin ehkä. Tunnetko sen kavereita, joilta voisi kysyä? Siis ihan neutraalisti kysyä, että tietääkö ne että on hengissä/jtn, mutta ettei kaverit luule että tiedustelet sen olinpaikkaa.
Miksi täällä syyllistetään ap:ta?
Nainen joutuu ihan kohtuuttomaan tilanteeseen, nimenomaan absurdiin tilanteeseen. Ei maapallon vaarallisin kriisi, mutta kyllätodella ikävä ja raskas tilanne monessa kohtaa tuota kriisiä.
Minusta on viisasta etsiä toisten näkemystä, pohtia toisten kanssa. Täällä todella omituinen mieliala hyökätä häntä vastaan. HNhän myös kirjoitti ihan asiallisesti ja esim niin, ettei miestä ja perhettä tunnnista tekstistä.
Samoilla linjoilla kuin järkevät kommentoijat. Toimit kuten varmaan useimmat meistä toimisi, hämmennyit koska matto vedettiin altasi pelottavasti, loukkaavasti ja järjettömästi vieläpä lasten edessä, jäit yksin täysin ällikällä lyötynä pohtimaan todella isoja siirtoja.
Neuvoisin ammttiavun etsimistä. Ihan ilmaisekzikin pääsee puhumaan esim psykiatriswn sairaanhoitajan kanssa julkiselle muutaman kerran. On helpottavaa purkaa kohtuutonta tilannetta jonkun kanssa, joka ei tunne teitä, jolla ei ole omaa tunnemaisemaa tilanteeseen ja joka on ammattilainen.
Selviät tästä, ap! Älä kuuntele ilkeyksiä, niitä kirjoittavat tosi kokemattomat tai tosi tunnevammaiset.