Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ei halua koskaan naimisiin!
08.06.2014 |
Tilanne on seuraava. Olen ollut avomieheni kanssa yhdessä nyt 4 vuotta. Alustapitäen hän on ilmoittanut ettei koskaan halua mennä naimisiin koska siinä ei kuulemma ole mitään järkeä. Toinen syy on se että että hänen vanhemmat eivät olleet koskaan naimisissa ja silti heillä oli vaikea ja riitaisa ero. Itse pidän naimisiin menoa tärkeänä asiana ja lapsia en halua ennen häitä. No tähän puolisoni on ilmoittanut ettei halua lapsia seuraavaan 10 vuoteen koska ei ole kuulemma mikään kiire (itse haluan parin vuoden sisään ja 10 vuoden päästä hedelmällisyyskin on laskussa) Muuten on kaikki suhteessa paremmin kuin hyvin ja rakkauden puutteesta ei pitäisi olla tämä kiinni. Mistä tämä voi johtua? Eikai oikea syy voi olla vanhempien riitaisa ero? Harmittaa että jos joituisi lopettamaan suhteen vain sen takia että on erimielisyyksiä tulevasta? Pystyisinkö lopettamaan suhteen kun kaikki muu hyvin? Pitääkö hänen takiansa odottaa 10 vuotta? Mistä tiedän saanko edes silloin enää lapsia?Saako mieheni päättää nämä asiat ja minun on vain hyväksyttävä?
Puhuminen puolisoni kanssa asiasta ei ole vienyt asiaa eteenpäin.
Kommentit (109)
Jos oikeasti rakastaa toista, sitoutuminen ja avioliitto on helppo asia, jonka voi tehdä siksikin, että se on toiselle tärkeää. Mitään vahinkojahan siitä ei seuraa, joten en oikein uskoisi sellaisen ihmisen rakkauteen, joka ei olisi avioliittoon valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 01:41"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 00:22"]
Ja näihin omisuus juttuihin palatakseni. Mieheni on huomattavasti varakkaampi mutta olen alustapitäen puhunut että haluan naimisiin ja avioehto tietenkin!! :) Mieheni kanssa ollaan vielä puhuttu että kun/jos 10 vuoden päästä lapsia tulee hän haluaa jäädä kotiin vuosiksi lasta hoitamaan (kuten hänen isänsäkin on miestäni hoitanut) on siis yrittäjä niin onnistuu. että omalla kohdallani kyaymya ei mitenkään ole talouden turvaamisesta. :)
-AP
[/quote]
Avioehtoa ei koskaan silloin, jos aiot tehdä lapsia, tai sitten voi käydä niin, että mietit jossain lähiössä köyhänä lasten kanssa mitä tapahtui, kun se mies porheltaa menemään varakkaana.
Eli se lasten etu etusijalle tuossa asiassa.
[/quote]
Avioehto pitäisi olla pakollinen kaikille.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 10:37"]
Tuntuu vain niin vaikelta luopua muuten hyvästä miehestä, unelma kodista, yhteisistä ystävistä (kaikki miehen puolelta) sentakia että halutaan eriasioita tässä vaiheesa. Minusta tulisi yksinäinen, talous kaatuisi ja joutuisin alottamaan KAIKEN alusta. Tuntuu että en sitten koskaan tapaisi yhtä ihanaa ja luotettavaa miestä ja joutuisin olemaan jokatapauksessa yksin..
-Ap
[/quote]
Mutta oletko nyt kuitenkin pitkällä aikavälillä väärässä suhteessa? Sinulla on unelmakoti ja miehen ystävät, mutta entä oikeasti miehesi, jos hän ei halua lapsia pitkään aikaan, ei halua naimisiin. Ottaako miehesi sinut ylipäätään hyvin huomioon? Vai elätkö miehesi elämää? Hän on sinua varakkaampi, kerroit. Raha on yksi tekijä, joka saa ihmiset tuntemaan omistavansa valtaa, osaksi siksi, että toiset antavat valtaa sille, jolla on rahaa, resursseja.
Minä en ehkä haluaisi jäädä suhteeseen.Toisaalta en tiedä, olisiko minulla voimavaroja lähteä siitä. Yksinäisyys ja elintason putoaminen pelottaisivat. Toisaalta olet tosi nuori. Sinun iässäsi useat vielä opiskelevat, elävät niukasti. Tavallaan suhteen jälkeen olisit samassa asemassa kuin monet ikätoverisi.
Jos jatkat suhdetta, sinun on otettava huomioon riski suhteen kariutumisesta jossakin vaiheessa. Toisaalta olet niin nuori, että sinulla on vielä paljon aikaa lastentekoon. Eli vaikka suhde päättyisi kymmenen vuoden sisällä, ehtisit kyllä löytää uuden kumppanin. Siinä ajassa ehtisit myös kartuttaa omaa omaisuuttasi, jos aloittaisit säästämisen.
Mä odotin, odotin ja odotin. Uhkailusi eivät auta, koska ei pidä uhata, jos ei ole valmis sitten myös toteuttamaan uhkaustaan. Lopulta tein raskaan päätöksen 33-vuotiaana, etten todellakaan voi enää toista 10 vuotta odottaa.
Vietin sinkkuna muutaman vuoden ja se oli raskasta aikaa. Monet ystävät eivät sitten pitäneet yhteyttä, kun olivat miehen puolelta. Muutin isosta kodistamme yksiöön jne.
Mutta, 35-vuotiaana tapasin miehen, joka kosi minua 6 kk seurustelun jälkeen! Naimisiin menimme 12 kk seurustelun jälkeen. Ja nyt meillä on 2 lasta. Kolmatta ei kuulu :(. Ikä varmaan...
Entinen avomies elää uudessa suhteessa. Asuvat yhdessä, mutta olen kuullut, että tosiaan halua tämäänkään naisen kanssa naimisiin, eikä niitä lapsiakaan. En vaan tajua, miksi otti toisen kerran naisystävän, joka haluaa naimisiin ja lapsia, kun kerran ei niitä ole valmis toiselle suomaan(?).
Aviopareille kuuluu leskeneläkkeet, kannattaa huomioida tämäkin seikka! Entä sitten kun toinen kuolee ja jäät yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 01:41"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 00:22"]
Ja näihin omisuus juttuihin palatakseni. Mieheni on huomattavasti varakkaampi mutta olen alustapitäen puhunut että haluan naimisiin ja avioehto tietenkin!! :) Mieheni kanssa ollaan vielä puhuttu että kun/jos 10 vuoden päästä lapsia tulee hän haluaa jäädä kotiin vuosiksi lasta hoitamaan (kuten hänen isänsäkin on miestäni hoitanut) on siis yrittäjä niin onnistuu. että omalla kohdallani kyaymya ei mitenkään ole talouden turvaamisesta. :)
-AP
[/quote]
Avioehtoa ei koskaan silloin, jos aiot tehdä lapsia, tai sitten voi käydä niin, että mietit jossain lähiössä köyhänä lasten kanssa mitä tapahtui, kun se mies porheltaa menemään varakkaana.
Eli se lasten etu etusijalle tuossa asiassa.
[/quote]
Avioehto pitäisi olla pakollinen kaikille.
[/quote]
Miksi ihmeessä? Miksei 2 ihmistä saisi sopia täysin vapaasti näistä? Meillä kumpikaan ei halunnut avioehtoa, vaikka mies on huomattavasti varakkaampi. Olin kotiäitinäkin 9 vuotta, ja siihen en todellakaan olisi uskaltanut lähteä, jos olisi vaara että jos mies häipyy, jään tyhjän päälle ja ei ole työtäkään ja niin pitkän poissaolon jälkeen vaikea löytääkään.
Mieheni taas suorastaan kammoksui ajatusta avioehdosta, hänestä se tarkoittaa että ollaan menossa yhteen vain puolittain, miettien jo valmiiksi eroa.
Ollaan miehen kanssa aina oltu realisteja ja mies usein sanookin että ei tulevaisuutta voi ennustaa ja että useimmat avioliitot päättyy eroon. Avioliitto kuulemma vain vaikeuttaa asioita eikä helpota.
Äskennvielä soitin miehelle töihin ja sanoin että haluan elokuussa maistraatissa naimisiin. Ilman hääjuhlia taimitään avioehdon kanssa. Se on vähintä mitä hän voi mun etteen tehdä. Koska minulla ei ole mieheni kanssa mitään. Hänellä on omistus asunnot ja firmat ja kaikki. Käytännössä vaan bunkkaan hänen luonaan. Sen verran saa tulla kanssani vastaan ja että miehen pitäisi olla vaan onnellinen ja otettu eytä haluan hänen kanssaan naimisiin. Lupasi palata asiaan töitten jälkeen, tulee kuulemma aikaisemmin kotiin. Mutta taas se tulee menemään edellisten kekustelujen tavoin ja taas huomaan että en ole koskaan naimisissa. Tämä on vika yritys!!!
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, mä olen kanssa saanut ihan ammattilaiselta (psykologi) neuvon, että tuo lapsijuttu on niin iso, että sitä kannattaa ihan oikeasti pohtia, että onko se sitten ns deal breakeri. Oman näkemykseni mukaan jokaisella on oikeus hankkia lapsi tai olla hankkimatta, ja se, että mies päättää sinun puolestasi lapsettomuuden, on väärin.
Itse erosin pitkäaikaisesta parisuhteesta juutikin apn ikäisenä, Mies oli pari vuotta vanhempi. Ei halunnut naimisiin, lapsiasian kanssa pompotteli ja välillä sanoi, että ehkä joskus ja välillä, että ei missään nimessä. Loppua kohden nämä asiat olivat päivittäisenä riidan aiheena ja tajusin itsekin että Emme kumpikaan voi muuttaa toisiamme haluamaamme suuntaan ja erosimne. Paras päätös mitä on tehty.
1,5 vuotta tuosta erosta tapasin itseäni muutaman vuoden vanhemman miehen, joka haluaa naimisiin ja lapsia ja mikä ihaninta rakastamme toisiamme sellaisina kuin olemme, olisi väärin yrittää muuttaa toista ihmistä. Olemme nyt menossa naimisiin ja odotan esikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon täällä nyt näyttää olevan ihmisiä jolla on ollut samaa tilannetta ja uskaltanut lähteä suhteesta. Se on fiksua ja rohkeutta se. Tänään on itsellä se päivä että tajuan meneväni elokuussa naimisiin tai sitten mies saa elää ilman minua. Tasan kaksi vaihtoehtoa tässä. Kerron illemmalla miten kävi!
Olen aina joutunut potkimaan suhfetta eteenpäin kun miestä aina pelottaa ja ajattelee liian järjellä asioita. Sentakia tänään on päätöksien päivä!
Ei kyllä kovin romanttisesti mennyt tämä viimeinen kosinta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 11:17"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 11:03"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 01:41"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 00:22"]
Ja näihin omisuus juttuihin palatakseni. Mieheni on huomattavasti varakkaampi mutta olen alustapitäen puhunut että haluan naimisiin ja avioehto tietenkin!! :) Mieheni kanssa ollaan vielä puhuttu että kun/jos 10 vuoden päästä lapsia tulee hän haluaa jäädä kotiin vuosiksi lasta hoitamaan (kuten hänen isänsäkin on miestäni hoitanut) on siis yrittäjä niin onnistuu. että omalla kohdallani kyaymya ei mitenkään ole talouden turvaamisesta. :)
-AP
[/quote]
Avioehtoa ei koskaan silloin, jos aiot tehdä lapsia, tai sitten voi käydä niin, että mietit jossain lähiössä köyhänä lasten kanssa mitä tapahtui, kun se mies porheltaa menemään varakkaana.
Eli se lasten etu etusijalle tuossa asiassa.
[/quote]
Avioehto pitäisi olla pakollinen kaikille.
[/quote]
Miksi ihmeessä? Miksei 2 ihmistä saisi sopia täysin vapaasti näistä? Meillä kumpikaan ei halunnut avioehtoa, vaikka mies on huomattavasti varakkaampi. Olin kotiäitinäkin 9 vuotta, ja siihen en todellakaan olisi uskaltanut lähteä, jos olisi vaara että jos mies häipyy, jään tyhjän päälle ja ei ole työtäkään ja niin pitkän poissaolon jälkeen vaikea löytääkään.
Mieheni taas suorastaan kammoksui ajatusta avioehdosta, hänestä se tarkoittaa että ollaan menossa yhteen vain puolittain, miettien jo valmiiksi eroa.
[/quote]
Siksi, koska avioehdoton avioliitto on monien ihmisten tapa hyötyä toisen omaisuudesta. Se on mielestäni väärin. Eikä se ole myöskään rakkautta. Rakkauttakin voi näytellä. En väitä, että näin kuitenkaan olisi sinun tapauksessasi. Varmasti rakastat ja miehesi rakastaa.
Avioliittoon meneminen on yksi suurimmista rakkauden osoituksista mitä nykyaikainen suomalainen mies naiselleen osoittaa. Kaikista nössöistä miehistä siihen vain ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan tue mitään niin syrjivää ja arkaaista instituutiota kuin avioliitto, ja pidän naimisissa olon perään haikailevia vähän yksinkertaisina. Asia ei voi olla kenellekään niin tärkeä, että sen vuoksi kannattaisi luopua suhteesta.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 11:57"]En todellakaan tue mitään niin syrjivää ja arkaaista instituutiota kuin avioliitto, ja pidän naimisissa olon perään haikailevia vähän yksinkertaisina. Asia ei voi olla kenellekään niin tärkeä, että sen vuoksi kannattaisi luopua suhteesta.
[/quote]
Etkö pidä kummallisena tai sitoutumisen pelkoisena miestä joka ei halua naimisiin tai lapsia 10- vuoden sisään ollenkaan? Vaikka toinen haluaa.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 10:47"]Niiin... Itsekään en ikinä edes haluaisi kirkko häitä. Maistraatissa olisi vihkiminen. En ymmärräkkään että miksi mieheni ei halua naimisiin vaikka tietäisi että se saisi minut onnelliseksi. Itse haluaisin asiassa kun asiassa tulla miestäni mielelläni vastaan. Mutta hän ei!! Aina tuöee vaan riitaa ja miws ahdistuu jos koitan jutella näistä asioista. Olen monesti aanonutkin etyä lopetan suhteen jos ri mitään tapahdu mutta ei ole toiminut mun "uhkailut" :/
-Ap
[/quote]
Minä lähtisin vähäksi aikaa vaikka äitini luokse. Voisi mies miettiä mitä menettää...voi tosin huojentuakin mutta on ainakin uhkaus mennyt perille.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 12:16"][quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 10:47"]Niiin... Itsekään en ikinä edes haluaisi kirkko häitä. Maistraatissa olisi vihkiminen. En ymmärräkkään että miksi mieheni ei halua naimisiin vaikka tietäisi että se saisi minut onnelliseksi. Itse haluaisin asiassa kun asiassa tulla miestäni mielelläni vastaan. Mutta hän ei!! Aina tuöee vaan riitaa ja miws ahdistuu jos koitan jutella näistä asioista. Olen monesti aanonutkin etyä lopetan suhteen jos ri mitään tapahdu mutta ei ole toiminut mun "uhkailut" :/
-Ap
[/quote]
Minä lähtisin vähäksi aikaa vaikka äitini luokse. Voisi mies miettiä mitä menettää...voi tosin huojentuakin mutta on ainakin uhkaus mennyt perille.
[/quote]
Näimpä! Tämän aijon toteuttaa! :/
-Ap
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 11:57"]En todellakaan tue mitään niin syrjivää ja arkaaista instituutiota kuin avioliitto, ja pidän naimisissa olon perään haikailevia vähän yksinkertaisina. Asia ei voi olla kenellekään niin tärkeä, että sen vuoksi kannattaisi luopua suhteesta.
[/quote]
Etkö pidä kummallisena tai sitoutumisen pelkoisena miestä joka ei halua naimisiin tai lapsia 10- vuoden sisään ollenkaan? Vaikka toinen haluaa.
[/quote]
En tosiaankaan. Sen sijaan pitäisin kummallisena ihmistä, joka tarvitsee avioliittoa sitoutuakseen kumppaniinsa.
Lue tämä ja saat vastauksen:
http://vaestoliitonblogi.com/2013/10/04/ala-varasta-kahdeksaa-vuotta-hanen-elamastaan/
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 00:32"]
[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 14:55"]
Tilanne on seuraava. Olen ollut avomieheni kanssa yhdessä nyt 4 vuotta. Alustapitäen hän on ilmoittanut ettei koskaan halua mennä naimisiin koska siinä ei kuulemma ole mitään järkeä. Toinen syy on se että että hänen vanhemmat eivät olleet koskaan naimisissa ja silti heillä oli vaikea ja riitaisa ero. Itse pidän naimisiin menoa tärkeänä asiana ja lapsia en halua ennen häitä. No tähän puolisoni on ilmoittanut ettei halua lapsia seuraavaan 10 vuoteen koska ei ole kuulemma mikään kiire (itse haluan parin vuoden sisään ja 10 vuoden päästä hedelmällisyyskin on laskussa) Muuten on kaikki suhteessa paremmin kuin hyvin ja rakkauden puutteesta ei pitäisi olla tämä kiinni. Mistä tämä voi johtua? Eikai oikea syy voi olla vanhempien riitaisa ero? Harmittaa että jos joituisi lopettamaan suhteen vain sen takia että on erimielisyyksiä tulevasta? Pystyisinkö lopettamaan suhteen kun kaikki muu hyvin? Pitääkö hänen takiansa odottaa 10 vuotta? Mistä tiedän saanko edes silloin enää lapsia?Saako mieheni päättää nämä asiat ja minun on vain hyväksyttävä?
Puhuminen puolisoni kanssa asiasta ei ole vienyt asiaa eteenpäin.
[/quote]kerrankos sitä pilleri hmmmm "pettää". Itse halusin vauvan ja mies pähkäili että ei vielä. Otin ohjat omiin käsiin ja heitin hornan tuuttiin pillerit. Meni siinä parisen vuotta kun tärppäsi. Olimme naimisissa. Siksihän menin että haluan vauvan.
[/quote]
Kertakaikkiaan sikamainen temppu. Älkää nyt tästä ottako oppia. Mies pitää valita sellaisesta miehestä, joka haluaa lapsia. Huijaaminen on pieni rikos. Siis rikoksella saatu lapsi, ei hyvä.