Amanda Harkimo ei huoli bussikuskia, mutta sen bussiyhtiön toimitusjohtajan kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin laatuohjelma on rahoitettu yle-verolla.

Kehtaatko juuri väittää että yhteiskunnassa olisi tärkeämpiäkin rahoituskohteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä. 

Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin." 

Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan." 

Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "

Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "

MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi. 

No jaa. Tavallaan arvostan sitä, että naisella on pokkaa odottaa mieheltä huomaavaisuutta ja panostusta. Itse olin nuorempana suhteissa se, joka osteli kundikaverille kivoja lahjoja ja kokkasin yllätysillallisia, mutta tämä huomaavaisuus ei koskaan tullut takaisin päin, vaan mun tekemisiä alettiin nopeasti pitämään itsestäänselvyksinä. Nykyisin en enää lähtisi sellaiseen, vaan mies saa olla se, joka asettaa omilla toimillaan huomaavaisuuden tason, jossa mä sit tulen vastaan jos huvittaa. Jos taso ei riitä, lähden lätkimään. Mulla ei ole mitään varsinaista käyttöä miehelle, joten jos se ei tuo mun elämään iloa saamalla mut tuntemaan itseni tärkeäksi, arvostetuksi ja rakastetuksi, niin silloin siitä ei ole mulle yhtään mitään iloa. 

Valitettava tosiasia on se, että me ihmiset olemme taipuvaisia pitämään nöyriä, ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä kynnysmattoina ja toisaalta kunnioitamme ja haluamme hyväksyntää niiltä, jotka ovat vaativia ja omanarvontuntevia. Siksi ahkera, avulias ja huomaavainen ihminen usein löytää puolisokseen häntä itsestäänselvyytenä pitävän, itsekkään ja laiskan ihmisen. Siksi myös Kelly todennäköisesti löytää itselleen palvovan hemmottelijan, joka arvostaa Kellyä yhtä paljon kuin Kelly arvostaa itseään.

No tuota, näinhän nämä ohjelman naiset juuri tekevät. Pitävät itsestäänselvyytenä eivätkä arvosta pätkääkään. Ja minusta on todella noloa ja röyhkeää mennä ääneen sanomaan, että odottaa kumppaniltaan kalliita lahjoja. En tiedä, onko tämä joku sukupolvien välinen kuilu vai mistä johtuu, että nämä hempukat pitävät tuollaista vaatimusta ihan normaalina. 

Niin? Sitähän mä tässä yritän sanoa. Omassa elämässäni ja lähipiirissäni tuo huomaavaisen, toisten tarpeille elävän kynnysmaton rooli on perinteisemmin kuulunut naiselle ja mies on saanut olla tunneälytön, itsekäs mäntti paljon hyväksytymmin. Siksi kai jotenkin hymyilyttää nainen, joka kääntää tämän kuvion päälaelleen. Joo, ne tekee niin, mutta kun usein se valinta on, että kumpi sinä haluat olla, kynnysmatto vai se, jonka odotuksia täytetään. Ja itse oltuani aluksi kynnysmatto, päätin että olen jatkossa mielummin se, jonka eteen tehdään asioita. 

Toki ideaalitilanne olisi se, että kaksi ihmistä olisi yhtä huomaavaisia toisiaan kohtaan ja kumpikin panostaisi suhteeseen, mutta en tiedä onko se useimmissa tapauksissa ihmisille mahdollista.

Esimerkiksi vanhuksia tarkkailemalla olen huomannut tällaisen hyvin yleisen kuvion: On se lapsi tai sisarus, joka on aina ollut paikalla, hoitanut vanhuksen asioita ja käynyt säännöllisesti auttamassa ihan kaikessa. Sitten on se lapsi tai sisarus, joka asuu kaukana, ei osallistu auttamiseen useinkaan ja kyläillessään tulee vanhuksen luo vieraaksi, jota passataan. Ja useimmissa tapauksissa se vanhus tuntuu arvostavan tätä kaukana asuvaa vierailijaa paljon enemmän ja tämän auttajan tekemisiin suhtaudutaan itsestäänselvyyksinä, joita voi kritisoida ja joista ei tarvi kiittää. Jos tämä vierailija reissullaan vaikka haravoi tai pukkaa lumet, sitä taivastellaan ja ylistetään pitkään, eikä edes muisteta sitä, että se auttaja on haravoinut ja käynyt pukkaamassa lumet säännöllisesti jo 10v ajan.

Tarinan pointti on se, että jokainen saa itse valita kumpi haluaa olla.

Öö, entäs sellainen skenaario, että suhteessa ollaan kumpikin ihan samalla tasolla ja molemmat tekevät kivoja asioita toisilleen eikä kumpikaan ole kynnysmatto eikä palvottavana? Todella omituinen ajatus, että suhteesta pitäisi tehdä joku valtataistelu. 

Joo, se olisi ideaali munkin mielestä. Mutta valitettavasti tähän kuvioon pitää löytää kaksi samalla tavalla ajattelevaa, toisilleen sopivaa ihmistä, eli nämä ovat lopulta tosielämässä aika harvinaisia. Yleensä suhteissa vaikuttaisi olevan jonkinlainen valtadynamiikka, jossa toinen on enemmän tai vähemmän altavastaaja ja toinen taas suhteen "starba", joka on varmaan se, joka välittää vähemmän. Mä uskon, että se on ihan ihmisen psykologiassa oleva mekanismi, että sitä vähemmän me arvostamme toista mitä auliimmin hän on valmis telkemään asioita meidän puolestamme. Sitten on kuitenkin paljon niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tätä ja ihmettelevät, miksi eivät saa rakkautta ja arvostusta ihmissuhteissaan, vaikka ovat kuinka kilttejä ja mukavia toisille.

No enpä itse näe tuota kyllä erityisen harvinaisena. Toki suhteissa on valtataisteluita, mutta ne kallistuvat kyllä ajan mittaan yleensä molempiin suuntiin eikä siten, että toinen on alusta loppuun asti kynnysmatto eikä asetelma muutu tai tasapanotu lainkaan. Lähinnä se liittyy suhteiden alkuun tai loppuun, että yleensä se aloite seurustelun aloitukseen tai eroamiseen ei synny täsmälleen samalla hetkellä, vaan jompikumpi sen tekee ensin. Suhteen keskivaiheilla se kyllä (ainakin oman kokemukseni mukaan) tasoittuu, että kumpikaan ei ole erityisemmin niskan päällä. Ehkä tällaista tasa-arvoa ei sitten ehdi huomaamaan, jos on kokemusta ainoastaan lyhyistä suhteista.

Itse esimerkiksi edellisessä suhteessani olin aloitteellinen yhteen menemiseen, mutta toisaalta minä olin myös se, joka tein aloitteen eroon. Eli kumpiko meidän suhteessamme sitten oli se kynnysmatto ja kumpi hemmoteltava? 

Se, että sinä teit aloitteen eroon ei kerro teidän suhteen dynamiikasta mitään. Miksi halusit eron? Kyllästyit miehen antamiin jatkuviin rakkauden osoituksiin, yllätyslahjoihin ja suhteessanne vallitsevaan syvään molemminpuoliseen kunnioitukseen? Esimerkiksi se, että nainen lopulta 15v jälkeen kyllästyy siihen, että mies ei ikinä panosta taloudenhoitoon, muista naisen synttäreitä ja on sängyssä itsekäs ja kovakourainen, ja täten nainen ottaa lopulta eron ei todellakaan tarkoita sitä, että nainen olisi suhteessa ollut "top dog", vaan mies on se, joka saanut 15v ajan saanut pitää ilmaista, pantavaa low maintenance -taloudenhoitajaa.

Hohhoijaa, kylläpä sinulla on pinnallisia oletuksia suhteiden ongelmista ja erojen syistä. En pysty ajattelemaan suhteitani lainkaan tuollaisista näkökulmista. Kyse on ollut enemmänkin arvoista, asenteista ja vuorovaikutuksesta eikä mistään, että joku ei muistanut synttäreitä tai että on sängyssä kovakouraunen. Juuri tätä tarkoitan, että toisilla siihen suhteeseen sisältyy vähän muutakin kuin lahjat ja seksi/ ulkonäkö. 

Se on aika hankalaa täällä AV:lla kirjoitella kovin pitkiä ja syväluotaavia analyysejä, siksi kirjoitan asiani usein aika kärjistäen. Tuon viestin tarkoitus nyt vaan oli demonstroida se, että sinun aloitteellisuutesi erossa ei todellakaan kerro mitään teidän suhteenne dynamiikasta sinun hyväksesi.

Okei. Ymmärsin sitten hieman väärin tuon, kun sanoit, että toinen on valta-asemassa oleva starba ja toinen on altavastaja, joka tekee kaikkensa. Tähän peilaten ajattelin, että se, joka päättää erosta olisi se valta-asemassa olija ja se, joka vielä puolen vuodenkin jälkeen soittelee itkuisia puheluita olisi se altavastaaja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä. 

Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin." 

Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan." 

Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "

Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "

MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi. 

Kuulostaapa harmoniselta. Näissä tapauksissa kannattaa muistaa, että aika harva ihminen on tuollainen ja ainakin omien empiiristen havaintojeni mukaan sananlasku "vakka kantensa valitsee" pätee aika hyvin tässä tilanteessa. Jos on itse kovin pinnallinen, niin kumppaniksikin tuppaa valikoitumaan henkilö, jolla on samankaltainen arvomaailma. Harvemmin näillä bling bling neitokaisilla on harmonista, pitkää ja rakkauteen pohjautuvaa suhdetta kenenkään kanssa. 

Niinpä. Mutta jostain syystä nämä bling-neitokaiset eivät näe tätä selkeää syy-seuraussuhdetta, vaan tosissaan ihmettelevät, miksi kukaan ei kiinnostu heistä ihmisinä lainkaan. Toisaalta vannovat tuon pinnallisuuden nimeen ja itsekin odottavat kumppanilta vain pinnallisia asioita (pituus, tyylikkyys, varakkuus), mutta sitten ruikuttavat, kun se ei riitäkään hyvään suhteeseen. 

No en mä nyt tiedä kuinka moni ns. tavis-ihmisten suhde lopulta onnistuu yhtään sen paremmin. Sitä se vaikuttaisi olevan muillakin, nuorena deittaillaan, seukataan ja erotaan ja toistetaan, kunnes tulee se lasten toinen vanhempi vastaan. Ja sitten ehkä taas erotaan.. jne. Hyviä suhteita on aina ollut todella vähän. Nykyään vaan sen huonon voi laittaa kiertoon paljon helpommin, ja siksi ihmiset kuvittelevat, että nykyisin parisuhteet ovat huonompia kuin ennen.

Nyt taidamme puhua hieman eri asioista. Minä en tarkoittanutkaan, että ns tavissuhteet ovat automaattisesti onnellisempia, vaan että suhtaudutaanko sinuun alusta alkaen pelkkänä näyttelyesineenä vai kumppanina. Itse en ole koskaan ollut suhteessa, jossa olisin kokenut, että minua ei kuunnella ja rakasteta. Siis että puuttuisi se ehkä kliseiseltä kuulostava syvempi yhteys. Kun näitä bling-naisia kuuntelee, he luettelevat unelmamiehen ominaisuuksiksi hyvän ulkonäön ja varakkuuden eikä esimerkiksi luotettavuus, kommunikaatio tms merkitse näille yhtään mitään. 

No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?

Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin.

No kyllä minusta "hymyilevä, hoivaava ja äidillinen" kertoo nimenomaan lämpimästä, turvallisesta ja välittävästä luonteesta. Tällainen "minä haluan merkkilaukkuja ja joka aamu kahvin sänkyyn eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään" -tyylinen koppavuus on mielestäni aika kaukana hoivaavasta ja äidillisestä. Hassua, jos et näe näissä mitään eroa. 

Ja hassua, että sinä et näe siinä mitään samaa, että mies haluaa hoivaavan naisen ja nainen haluaa hoivaavan miehen (sillä kyllä, kahvikuppi sänkyyn ja kalliit lahjat ovat tavallaan miehistä hoivausta naista kohtaan, vauraus on turvallisuutta, hoivaus on turvallisuutta). Ei se mieskään halua, että nainen hoivaa mitä vaan, vaan sen hoivavietin pitää kohdistua mieheen ja tämän jälkeläisiin. Esim. koiraihmis-naiset eivät ole erityisen suosittuja miesten keskuudessa, vaikka varmasti hoivaviettiä löytyy. Se vaan ei hyödytä miestä kohdistuessaan koiriin. Mies usein haluaa olla naisen elämän keskipiste, ja lemmikit kilpailevat naisen huomiosta. Sekä antelias varakkuus että lämmin hoivaus ovat molemmat ominisuuksia, joita toivotaan kumppanilta siksi, että niistä hyödytään itse. Mutta vain toinen niistä tuomitaan aina kullankaivuuksi ja itsekkyydeksi, vaikka motivaatiot näiden toiveiden taustalla on aika samat.

Siis mitä? Tuossahan oli kyse nimenomaan siitä, että nainen vaati kahvia sänkyyn ja kalliita lahjoja eli halusi, että mies hoivaa häntä. Miten tämä yhtäkkiä kääntyy niin, että tämä nainen onkin äidillinen ja hoivaava ja siksi hyvä saalis? Millä ihmeen logiikalla nainen on se hoivaaja, jos mies kantaa naiselle lahjoja eikä nainen edes arvosta sitä, vaan pitää sitä itsestäänselvyytenä? 

Missä ihmeessä mä sellaista väitin? Sanoin vaan, että myös naiset kaipaavat hoivausta ja turvaa suhteissaan (eli sitä, että mies olisi se hoivaaja ja nainen sen hoivauksen vastaanottaja. Hämmentävää, tiedän). Miesten ja naisten välillä siinä hoivaamisen laadussa on kuitenkin eroja (sekä biologisista että kulttuurillisista syistä).

Kärjistetysti. Mies haluaa naisen, joka on laittanut kodin siistiksi, kokannut hyvän ruoan ja tuo miehelle lasin olutta sohvapöydälle, kun peli on alkanut. Näin nainen viestii miehelleen, että arvostaa tämän kovaa työntekoa ja haluaa tarjota miehelle hyvän ympäristön palautumisen ja jaksamisen kannalta.

Naiset haluavat miehen, joka tuo kukkia ja ostaa lahjoja, joilla mies viestii naiselle, että kokee naisen tärkeäksi ja lahjojen arvoiseksi (ei ole heti jättämässä), sekä tietysti sen, että miehellä on niihin varaa ja nainen voi tuntea olonsa turvatuksi kun talous on järjestyksessä.

Kuitenkin yleisen konsensuksen mukaan naisen toive on pinnallista ja älytöntä kullankaivuuta, kun taas miehen toive on ihan järkevää, sillä tuollainenhan hyvän naisen kuuluukin olla. Mielestäni hieman epäreilua.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on myös monia bussikuskeja, jolle ei Amanda kelpaisi, vaan ihan tavisnainen. Ei kaunis ulkonäkö ole kyllä mikään veruke olemaan noin ylimielinen muita kohtaan. Nyt voi olla varaa valita, mutta muutaman vuosikymmen ja jäljellä enää rapistunut kauneus. Silloin se työssäkäyvä bussikuski olisikin mukava lisä siellä kotona kumppanina.

Korpee niin paljon ihmisten arvottaminen työn kautta! En mä tiedä kannattaako noilla tosi-tv-historioillakaan kauheesti pullistella ylpeydestä.

Mielestäni hänen juttunsa ovat 15v tasolla, 30v naisen olettaisi jo kasvaneen aikuiseksi. Sekin on huippu ettei voi näyttäytyä ilman meikkiä missään. Eikä hän ole edes mitenkään erityisen kaunis, tavallisen näköinen. Arvottaa töitä vaikka itse ei ole ollut duunissa muualla kuin sedän yrityksissä silloin tällöin. Rikkaan perheen hemmoteltu prinsessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä. 

Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin." 

Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan." 

Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "

Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "

MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi. 

No jaa. Tavallaan arvostan sitä, että naisella on pokkaa odottaa mieheltä huomaavaisuutta ja panostusta. Itse olin nuorempana suhteissa se, joka osteli kundikaverille kivoja lahjoja ja kokkasin yllätysillallisia, mutta tämä huomaavaisuus ei koskaan tullut takaisin päin, vaan mun tekemisiä alettiin nopeasti pitämään itsestäänselvyksinä. Nykyisin en enää lähtisi sellaiseen, vaan mies saa olla se, joka asettaa omilla toimillaan huomaavaisuuden tason, jossa mä sit tulen vastaan jos huvittaa. Jos taso ei riitä, lähden lätkimään. Mulla ei ole mitään varsinaista käyttöä miehelle, joten jos se ei tuo mun elämään iloa saamalla mut tuntemaan itseni tärkeäksi, arvostetuksi ja rakastetuksi, niin silloin siitä ei ole mulle yhtään mitään iloa. 

Valitettava tosiasia on se, että me ihmiset olemme taipuvaisia pitämään nöyriä, ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä kynnysmattoina ja toisaalta kunnioitamme ja haluamme hyväksyntää niiltä, jotka ovat vaativia ja omanarvontuntevia. Siksi ahkera, avulias ja huomaavainen ihminen usein löytää puolisokseen häntä itsestäänselvyytenä pitävän, itsekkään ja laiskan ihmisen. Siksi myös Kelly todennäköisesti löytää itselleen palvovan hemmottelijan, joka arvostaa Kellyä yhtä paljon kuin Kelly arvostaa itseään.

No tuota, näinhän nämä ohjelman naiset juuri tekevät. Pitävät itsestäänselvyytenä eivätkä arvosta pätkääkään. Ja minusta on todella noloa ja röyhkeää mennä ääneen sanomaan, että odottaa kumppaniltaan kalliita lahjoja. En tiedä, onko tämä joku sukupolvien välinen kuilu vai mistä johtuu, että nämä hempukat pitävät tuollaista vaatimusta ihan normaalina. 

Niin? Sitähän mä tässä yritän sanoa. Omassa elämässäni ja lähipiirissäni tuo huomaavaisen, toisten tarpeille elävän kynnysmaton rooli on perinteisemmin kuulunut naiselle ja mies on saanut olla tunneälytön, itsekäs mäntti paljon hyväksytymmin. Siksi kai jotenkin hymyilyttää nainen, joka kääntää tämän kuvion päälaelleen. Joo, ne tekee niin, mutta kun usein se valinta on, että kumpi sinä haluat olla, kynnysmatto vai se, jonka odotuksia täytetään. Ja itse oltuani aluksi kynnysmatto, päätin että olen jatkossa mielummin se, jonka eteen tehdään asioita. 

Toki ideaalitilanne olisi se, että kaksi ihmistä olisi yhtä huomaavaisia toisiaan kohtaan ja kumpikin panostaisi suhteeseen, mutta en tiedä onko se useimmissa tapauksissa ihmisille mahdollista.

Esimerkiksi vanhuksia tarkkailemalla olen huomannut tällaisen hyvin yleisen kuvion: On se lapsi tai sisarus, joka on aina ollut paikalla, hoitanut vanhuksen asioita ja käynyt säännöllisesti auttamassa ihan kaikessa. Sitten on se lapsi tai sisarus, joka asuu kaukana, ei osallistu auttamiseen useinkaan ja kyläillessään tulee vanhuksen luo vieraaksi, jota passataan. Ja useimmissa tapauksissa se vanhus tuntuu arvostavan tätä kaukana asuvaa vierailijaa paljon enemmän ja tämän auttajan tekemisiin suhtaudutaan itsestäänselvyyksinä, joita voi kritisoida ja joista ei tarvi kiittää. Jos tämä vierailija reissullaan vaikka haravoi tai pukkaa lumet, sitä taivastellaan ja ylistetään pitkään, eikä edes muisteta sitä, että se auttaja on haravoinut ja käynyt pukkaamassa lumet säännöllisesti jo 10v ajan.

Tarinan pointti on se, että jokainen saa itse valita kumpi haluaa olla.

Öö, entäs sellainen skenaario, että suhteessa ollaan kumpikin ihan samalla tasolla ja molemmat tekevät kivoja asioita toisilleen eikä kumpikaan ole kynnysmatto eikä palvottavana? Todella omituinen ajatus, että suhteesta pitäisi tehdä joku valtataistelu. 

Joo, se olisi ideaali munkin mielestä. Mutta valitettavasti tähän kuvioon pitää löytää kaksi samalla tavalla ajattelevaa, toisilleen sopivaa ihmistä, eli nämä ovat lopulta tosielämässä aika harvinaisia. Yleensä suhteissa vaikuttaisi olevan jonkinlainen valtadynamiikka, jossa toinen on enemmän tai vähemmän altavastaaja ja toinen taas suhteen "starba", joka on varmaan se, joka välittää vähemmän. Mä uskon, että se on ihan ihmisen psykologiassa oleva mekanismi, että sitä vähemmän me arvostamme toista mitä auliimmin hän on valmis telkemään asioita meidän puolestamme. Sitten on kuitenkin paljon niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tätä ja ihmettelevät, miksi eivät saa rakkautta ja arvostusta ihmissuhteissaan, vaikka ovat kuinka kilttejä ja mukavia toisille.

No enpä itse näe tuota kyllä erityisen harvinaisena. Toki suhteissa on valtataisteluita, mutta ne kallistuvat kyllä ajan mittaan yleensä molempiin suuntiin eikä siten, että toinen on alusta loppuun asti kynnysmatto eikä asetelma muutu tai tasapanotu lainkaan. Lähinnä se liittyy suhteiden alkuun tai loppuun, että yleensä se aloite seurustelun aloitukseen tai eroamiseen ei synny täsmälleen samalla hetkellä, vaan jompikumpi sen tekee ensin. Suhteen keskivaiheilla se kyllä (ainakin oman kokemukseni mukaan) tasoittuu, että kumpikaan ei ole erityisemmin niskan päällä. Ehkä tällaista tasa-arvoa ei sitten ehdi huomaamaan, jos on kokemusta ainoastaan lyhyistä suhteista.

Itse esimerkiksi edellisessä suhteessani olin aloitteellinen yhteen menemiseen, mutta toisaalta minä olin myös se, joka tein aloitteen eroon. Eli kumpiko meidän suhteessamme sitten oli se kynnysmatto ja kumpi hemmoteltava? 

Se, että sinä teit aloitteen eroon ei kerro teidän suhteen dynamiikasta mitään. Miksi halusit eron? Kyllästyit miehen antamiin jatkuviin rakkauden osoituksiin, yllätyslahjoihin ja suhteessanne vallitsevaan syvään molemminpuoliseen kunnioitukseen? Esimerkiksi se, että nainen lopulta 15v jälkeen kyllästyy siihen, että mies ei ikinä panosta taloudenhoitoon, muista naisen synttäreitä ja on sängyssä itsekäs ja kovakourainen, ja täten nainen ottaa lopulta eron ei todellakaan tarkoita sitä, että nainen olisi suhteessa ollut "top dog", vaan mies on se, joka saanut 15v ajan saanut pitää ilmaista, pantavaa low maintenance -taloudenhoitajaa.

Hohhoijaa, kylläpä sinulla on pinnallisia oletuksia suhteiden ongelmista ja erojen syistä. En pysty ajattelemaan suhteitani lainkaan tuollaisista näkökulmista. Kyse on ollut enemmänkin arvoista, asenteista ja vuorovaikutuksesta eikä mistään, että joku ei muistanut synttäreitä tai että on sängyssä kovakouraunen. Juuri tätä tarkoitan, että toisilla siihen suhteeseen sisältyy vähän muutakin kuin lahjat ja seksi/ ulkonäkö. 

Se on aika hankalaa täällä AV:lla kirjoitella kovin pitkiä ja syväluotaavia analyysejä, siksi kirjoitan asiani usein aika kärjistäen. Tuon viestin tarkoitus nyt vaan oli demonstroida se, että sinun aloitteellisuutesi erossa ei todellakaan kerro mitään teidän suhteenne dynamiikasta sinun hyväksesi.

Okei. Ymmärsin sitten hieman väärin tuon, kun sanoit, että toinen on valta-asemassa oleva starba ja toinen on altavastaja, joka tekee kaikkensa. Tähän peilaten ajattelin, että se, joka päättää erosta olisi se valta-asemassa olija ja se, joka vielä puolen vuodenkin jälkeen soittelee itkuisia puheluita olisi se altavastaaja. 

Kyllä muakin itkettäisi, jos olen eka viettänyt vuosikausia suhteessa, johon ei tarvi antaa mitään ja joka kuitenkin tuo minun elämääni paljon hyvää ja sitten se loppuisi. En silti mieltäisi olleeni suhteen altavastaaja, jos olen suhteen ajan tehnyt mitä haluan ja toinen on mukautunut oikkuihini ja tanssinut pillini mukaan. En siis sano, että teidän suhteenne oli tällainen, mutta edelleenkään sinun kertomistesi perusteella en sitä voi tietää suuntaan tai toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä. 

Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin." 

Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan." 

Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "

Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "

MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi. 

Kuulostaapa harmoniselta. Näissä tapauksissa kannattaa muistaa, että aika harva ihminen on tuollainen ja ainakin omien empiiristen havaintojeni mukaan sananlasku "vakka kantensa valitsee" pätee aika hyvin tässä tilanteessa. Jos on itse kovin pinnallinen, niin kumppaniksikin tuppaa valikoitumaan henkilö, jolla on samankaltainen arvomaailma. Harvemmin näillä bling bling neitokaisilla on harmonista, pitkää ja rakkauteen pohjautuvaa suhdetta kenenkään kanssa. 

Niinpä. Mutta jostain syystä nämä bling-neitokaiset eivät näe tätä selkeää syy-seuraussuhdetta, vaan tosissaan ihmettelevät, miksi kukaan ei kiinnostu heistä ihmisinä lainkaan. Toisaalta vannovat tuon pinnallisuuden nimeen ja itsekin odottavat kumppanilta vain pinnallisia asioita (pituus, tyylikkyys, varakkuus), mutta sitten ruikuttavat, kun se ei riitäkään hyvään suhteeseen. 

No en mä nyt tiedä kuinka moni ns. tavis-ihmisten suhde lopulta onnistuu yhtään sen paremmin. Sitä se vaikuttaisi olevan muillakin, nuorena deittaillaan, seukataan ja erotaan ja toistetaan, kunnes tulee se lasten toinen vanhempi vastaan. Ja sitten ehkä taas erotaan.. jne. Hyviä suhteita on aina ollut todella vähän. Nykyään vaan sen huonon voi laittaa kiertoon paljon helpommin, ja siksi ihmiset kuvittelevat, että nykyisin parisuhteet ovat huonompia kuin ennen.

Nyt taidamme puhua hieman eri asioista. Minä en tarkoittanutkaan, että ns tavissuhteet ovat automaattisesti onnellisempia, vaan että suhtaudutaanko sinuun alusta alkaen pelkkänä näyttelyesineenä vai kumppanina. Itse en ole koskaan ollut suhteessa, jossa olisin kokenut, että minua ei kuunnella ja rakasteta. Siis että puuttuisi se ehkä kliseiseltä kuulostava syvempi yhteys. Kun näitä bling-naisia kuuntelee, he luettelevat unelmamiehen ominaisuuksiksi hyvän ulkonäön ja varakkuuden eikä esimerkiksi luotettavuus, kommunikaatio tms merkitse näille yhtään mitään. 

No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?

Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin.

No kyllä minusta "hymyilevä, hoivaava ja äidillinen" kertoo nimenomaan lämpimästä, turvallisesta ja välittävästä luonteesta. Tällainen "minä haluan merkkilaukkuja ja joka aamu kahvin sänkyyn eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään" -tyylinen koppavuus on mielestäni aika kaukana hoivaavasta ja äidillisestä. Hassua, jos et näe näissä mitään eroa. 

Ja hassua, että sinä et näe siinä mitään samaa, että mies haluaa hoivaavan naisen ja nainen haluaa hoivaavan miehen (sillä kyllä, kahvikuppi sänkyyn ja kalliit lahjat ovat tavallaan miehistä hoivausta naista kohtaan, vauraus on turvallisuutta, hoivaus on turvallisuutta). Ei se mieskään halua, että nainen hoivaa mitä vaan, vaan sen hoivavietin pitää kohdistua mieheen ja tämän jälkeläisiin. Esim. koiraihmis-naiset eivät ole erityisen suosittuja miesten keskuudessa, vaikka varmasti hoivaviettiä löytyy. Se vaan ei hyödytä miestä kohdistuessaan koiriin. Mies usein haluaa olla naisen elämän keskipiste, ja lemmikit kilpailevat naisen huomiosta. Sekä antelias varakkuus että lämmin hoivaus ovat molemmat ominisuuksia, joita toivotaan kumppanilta siksi, että niistä hyödytään itse. Mutta vain toinen niistä tuomitaan aina kullankaivuuksi ja itsekkyydeksi, vaikka motivaatiot näiden toiveiden taustalla on aika samat.

Siis mitä? Tuossahan oli kyse nimenomaan siitä, että nainen vaati kahvia sänkyyn ja kalliita lahjoja eli halusi, että mies hoivaa häntä. Miten tämä yhtäkkiä kääntyy niin, että tämä nainen onkin äidillinen ja hoivaava ja siksi hyvä saalis? Millä ihmeen logiikalla nainen on se hoivaaja, jos mies kantaa naiselle lahjoja eikä nainen edes arvosta sitä, vaan pitää sitä itsestäänselvyytenä? 

Missä ihmeessä mä sellaista väitin? Sanoin vaan, että myös naiset kaipaavat hoivausta ja turvaa suhteissaan (eli sitä, että mies olisi se hoivaaja ja nainen sen hoivauksen vastaanottaja. Hämmentävää, tiedän). Miesten ja naisten välillä siinä hoivaamisen laadussa on kuitenkin eroja (sekä biologisista että kulttuurillisista syistä).

Kärjistetysti. Mies haluaa naisen, joka on laittanut kodin siistiksi, kokannut hyvän ruoan ja tuo miehelle lasin olutta sohvapöydälle, kun peli on alkanut. Näin nainen viestii miehelleen, että arvostaa tämän kovaa työntekoa ja haluaa tarjota miehelle hyvän ympäristön palautumisen ja jaksamisen kannalta.

Naiset haluavat miehen, joka tuo kukkia ja ostaa lahjoja, joilla mies viestii naiselle, että kokee naisen tärkeäksi ja lahjojen arvoiseksi (ei ole heti jättämässä), sekä tietysti sen, että miehellä on niihin varaa ja nainen voi tuntea olonsa turvatuksi kun talous on järjestyksessä.

Kuitenkin yleisen konsensuksen mukaan naisen toive on pinnallista ja älytöntä kullankaivuuta, kun taas miehen toive on ihan järkevää, sillä tuollainenhan hyvän naisen kuuluukin olla. Mielestäni hieman epäreilua.

Niin, mutta minä puhuin koko ajan siitä, että jos nainen etsii suhdetta pinnallisilla perusteilla eikä anna itse yhtään mitään, siitä ei voi tulla hyvä suhde. Jostain kuitenkin vedit väitteen, että tottakai se hoivaamista odottava nainen itsekin on hoivaava. En ihan ymmärrä, mistä tämän oletuksen teit, koska minä puhuin tässä ohjelmassa esiintyvästä ihmisestä, joka piti kalliita lahjoja itsestäänselvyytenä (eikä edes mukavina eleinä), mutta ei antanut itsestään kyllä kovin lämmintä ja hoivaavaa kuvaa. 

Enkä nyt ihan ymmärrä, mistä vedit tuonkaan väitteen, että olisin sanonut miesten pinnallisia toiveita järkeviksi. Molempiin suuntiinhan tämä toimii. Tässä nyt satuin puhumaan vain tilanteesta, jossa nainen on kylmä ja pinnallinen ja mies lämmin ja hoivaava, koska ohjelmassa tällainen asetelma tuli esiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä. 

Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin." 

Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan." 

Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "

Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "

MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi. 

No jaa. Tavallaan arvostan sitä, että naisella on pokkaa odottaa mieheltä huomaavaisuutta ja panostusta. Itse olin nuorempana suhteissa se, joka osteli kundikaverille kivoja lahjoja ja kokkasin yllätysillallisia, mutta tämä huomaavaisuus ei koskaan tullut takaisin päin, vaan mun tekemisiä alettiin nopeasti pitämään itsestäänselvyksinä. Nykyisin en enää lähtisi sellaiseen, vaan mies saa olla se, joka asettaa omilla toimillaan huomaavaisuuden tason, jossa mä sit tulen vastaan jos huvittaa. Jos taso ei riitä, lähden lätkimään. Mulla ei ole mitään varsinaista käyttöä miehelle, joten jos se ei tuo mun elämään iloa saamalla mut tuntemaan itseni tärkeäksi, arvostetuksi ja rakastetuksi, niin silloin siitä ei ole mulle yhtään mitään iloa. 

Valitettava tosiasia on se, että me ihmiset olemme taipuvaisia pitämään nöyriä, ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä kynnysmattoina ja toisaalta kunnioitamme ja haluamme hyväksyntää niiltä, jotka ovat vaativia ja omanarvontuntevia. Siksi ahkera, avulias ja huomaavainen ihminen usein löytää puolisokseen häntä itsestäänselvyytenä pitävän, itsekkään ja laiskan ihmisen. Siksi myös Kelly todennäköisesti löytää itselleen palvovan hemmottelijan, joka arvostaa Kellyä yhtä paljon kuin Kelly arvostaa itseään.

No tuota, näinhän nämä ohjelman naiset juuri tekevät. Pitävät itsestäänselvyytenä eivätkä arvosta pätkääkään. Ja minusta on todella noloa ja röyhkeää mennä ääneen sanomaan, että odottaa kumppaniltaan kalliita lahjoja. En tiedä, onko tämä joku sukupolvien välinen kuilu vai mistä johtuu, että nämä hempukat pitävät tuollaista vaatimusta ihan normaalina. 

Niin? Sitähän mä tässä yritän sanoa. Omassa elämässäni ja lähipiirissäni tuo huomaavaisen, toisten tarpeille elävän kynnysmaton rooli on perinteisemmin kuulunut naiselle ja mies on saanut olla tunneälytön, itsekäs mäntti paljon hyväksytymmin. Siksi kai jotenkin hymyilyttää nainen, joka kääntää tämän kuvion päälaelleen. Joo, ne tekee niin, mutta kun usein se valinta on, että kumpi sinä haluat olla, kynnysmatto vai se, jonka odotuksia täytetään. Ja itse oltuani aluksi kynnysmatto, päätin että olen jatkossa mielummin se, jonka eteen tehdään asioita. 

Toki ideaalitilanne olisi se, että kaksi ihmistä olisi yhtä huomaavaisia toisiaan kohtaan ja kumpikin panostaisi suhteeseen, mutta en tiedä onko se useimmissa tapauksissa ihmisille mahdollista.

Esimerkiksi vanhuksia tarkkailemalla olen huomannut tällaisen hyvin yleisen kuvion: On se lapsi tai sisarus, joka on aina ollut paikalla, hoitanut vanhuksen asioita ja käynyt säännöllisesti auttamassa ihan kaikessa. Sitten on se lapsi tai sisarus, joka asuu kaukana, ei osallistu auttamiseen useinkaan ja kyläillessään tulee vanhuksen luo vieraaksi, jota passataan. Ja useimmissa tapauksissa se vanhus tuntuu arvostavan tätä kaukana asuvaa vierailijaa paljon enemmän ja tämän auttajan tekemisiin suhtaudutaan itsestäänselvyyksinä, joita voi kritisoida ja joista ei tarvi kiittää. Jos tämä vierailija reissullaan vaikka haravoi tai pukkaa lumet, sitä taivastellaan ja ylistetään pitkään, eikä edes muisteta sitä, että se auttaja on haravoinut ja käynyt pukkaamassa lumet säännöllisesti jo 10v ajan.

Tarinan pointti on se, että jokainen saa itse valita kumpi haluaa olla.

Öö, entäs sellainen skenaario, että suhteessa ollaan kumpikin ihan samalla tasolla ja molemmat tekevät kivoja asioita toisilleen eikä kumpikaan ole kynnysmatto eikä palvottavana? Todella omituinen ajatus, että suhteesta pitäisi tehdä joku valtataistelu. 

Joo, se olisi ideaali munkin mielestä. Mutta valitettavasti tähän kuvioon pitää löytää kaksi samalla tavalla ajattelevaa, toisilleen sopivaa ihmistä, eli nämä ovat lopulta tosielämässä aika harvinaisia. Yleensä suhteissa vaikuttaisi olevan jonkinlainen valtadynamiikka, jossa toinen on enemmän tai vähemmän altavastaaja ja toinen taas suhteen "starba", joka on varmaan se, joka välittää vähemmän. Mä uskon, että se on ihan ihmisen psykologiassa oleva mekanismi, että sitä vähemmän me arvostamme toista mitä auliimmin hän on valmis telkemään asioita meidän puolestamme. Sitten on kuitenkin paljon niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tätä ja ihmettelevät, miksi eivät saa rakkautta ja arvostusta ihmissuhteissaan, vaikka ovat kuinka kilttejä ja mukavia toisille.

No enpä itse näe tuota kyllä erityisen harvinaisena. Toki suhteissa on valtataisteluita, mutta ne kallistuvat kyllä ajan mittaan yleensä molempiin suuntiin eikä siten, että toinen on alusta loppuun asti kynnysmatto eikä asetelma muutu tai tasapanotu lainkaan. Lähinnä se liittyy suhteiden alkuun tai loppuun, että yleensä se aloite seurustelun aloitukseen tai eroamiseen ei synny täsmälleen samalla hetkellä, vaan jompikumpi sen tekee ensin. Suhteen keskivaiheilla se kyllä (ainakin oman kokemukseni mukaan) tasoittuu, että kumpikaan ei ole erityisemmin niskan päällä. Ehkä tällaista tasa-arvoa ei sitten ehdi huomaamaan, jos on kokemusta ainoastaan lyhyistä suhteista.

Itse esimerkiksi edellisessä suhteessani olin aloitteellinen yhteen menemiseen, mutta toisaalta minä olin myös se, joka tein aloitteen eroon. Eli kumpiko meidän suhteessamme sitten oli se kynnysmatto ja kumpi hemmoteltava? 

Se, että sinä teit aloitteen eroon ei kerro teidän suhteen dynamiikasta mitään. Miksi halusit eron? Kyllästyit miehen antamiin jatkuviin rakkauden osoituksiin, yllätyslahjoihin ja suhteessanne vallitsevaan syvään molemminpuoliseen kunnioitukseen? Esimerkiksi se, että nainen lopulta 15v jälkeen kyllästyy siihen, että mies ei ikinä panosta taloudenhoitoon, muista naisen synttäreitä ja on sängyssä itsekäs ja kovakourainen, ja täten nainen ottaa lopulta eron ei todellakaan tarkoita sitä, että nainen olisi suhteessa ollut "top dog", vaan mies on se, joka saanut 15v ajan saanut pitää ilmaista, pantavaa low maintenance -taloudenhoitajaa.

Hohhoijaa, kylläpä sinulla on pinnallisia oletuksia suhteiden ongelmista ja erojen syistä. En pysty ajattelemaan suhteitani lainkaan tuollaisista näkökulmista. Kyse on ollut enemmänkin arvoista, asenteista ja vuorovaikutuksesta eikä mistään, että joku ei muistanut synttäreitä tai että on sängyssä kovakouraunen. Juuri tätä tarkoitan, että toisilla siihen suhteeseen sisältyy vähän muutakin kuin lahjat ja seksi/ ulkonäkö. 

Se on aika hankalaa täällä AV:lla kirjoitella kovin pitkiä ja syväluotaavia analyysejä, siksi kirjoitan asiani usein aika kärjistäen. Tuon viestin tarkoitus nyt vaan oli demonstroida se, että sinun aloitteellisuutesi erossa ei todellakaan kerro mitään teidän suhteenne dynamiikasta sinun hyväksesi.

Okei. Ymmärsin sitten hieman väärin tuon, kun sanoit, että toinen on valta-asemassa oleva starba ja toinen on altavastaja, joka tekee kaikkensa. Tähän peilaten ajattelin, että se, joka päättää erosta olisi se valta-asemassa olija ja se, joka vielä puolen vuodenkin jälkeen soittelee itkuisia puheluita olisi se altavastaaja. 

Kyllä muakin itkettäisi, jos olen eka viettänyt vuosikausia suhteessa, johon ei tarvi antaa mitään ja joka kuitenkin tuo minun elämääni paljon hyvää ja sitten se loppuisi. En silti mieltäisi olleeni suhteen altavastaaja, jos olen suhteen ajan tehnyt mitä haluan ja toinen on mukautunut oikkuihini ja tanssinut pillini mukaan. En siis sano, että teidän suhteenne oli tällainen, mutta edelleenkään sinun kertomistesi perusteella en sitä voi tietää suuntaan tai toiseen.

No niin, eli eikö tässä nyt palata siihen, että hyvässä (ja normaalissa) suhteessa harvoin on absoluuttista altavastaajaa ja starbaa, vaan tasapaino heittelee pitkässä suhteessa. Tai sitten ollaan tilanteessa, että vain nimetään joku kynnysmatoksi ilman että se näkyy oikein missään. 

Ei ihan juntit edes uskalla lähestyä Amanda Harkimoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä. 

Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin." 

Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan." 

Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "

Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "

MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi. 

Kuulostaapa harmoniselta. Näissä tapauksissa kannattaa muistaa, että aika harva ihminen on tuollainen ja ainakin omien empiiristen havaintojeni mukaan sananlasku "vakka kantensa valitsee" pätee aika hyvin tässä tilanteessa. Jos on itse kovin pinnallinen, niin kumppaniksikin tuppaa valikoitumaan henkilö, jolla on samankaltainen arvomaailma. Harvemmin näillä bling bling neitokaisilla on harmonista, pitkää ja rakkauteen pohjautuvaa suhdetta kenenkään kanssa. 

Niinpä. Mutta jostain syystä nämä bling-neitokaiset eivät näe tätä selkeää syy-seuraussuhdetta, vaan tosissaan ihmettelevät, miksi kukaan ei kiinnostu heistä ihmisinä lainkaan. Toisaalta vannovat tuon pinnallisuuden nimeen ja itsekin odottavat kumppanilta vain pinnallisia asioita (pituus, tyylikkyys, varakkuus), mutta sitten ruikuttavat, kun se ei riitäkään hyvään suhteeseen. 

No en mä nyt tiedä kuinka moni ns. tavis-ihmisten suhde lopulta onnistuu yhtään sen paremmin. Sitä se vaikuttaisi olevan muillakin, nuorena deittaillaan, seukataan ja erotaan ja toistetaan, kunnes tulee se lasten toinen vanhempi vastaan. Ja sitten ehkä taas erotaan.. jne. Hyviä suhteita on aina ollut todella vähän. Nykyään vaan sen huonon voi laittaa kiertoon paljon helpommin, ja siksi ihmiset kuvittelevat, että nykyisin parisuhteet ovat huonompia kuin ennen.

Nyt taidamme puhua hieman eri asioista. Minä en tarkoittanutkaan, että ns tavissuhteet ovat automaattisesti onnellisempia, vaan että suhtaudutaanko sinuun alusta alkaen pelkkänä näyttelyesineenä vai kumppanina. Itse en ole koskaan ollut suhteessa, jossa olisin kokenut, että minua ei kuunnella ja rakasteta. Siis että puuttuisi se ehkä kliseiseltä kuulostava syvempi yhteys. Kun näitä bling-naisia kuuntelee, he luettelevat unelmamiehen ominaisuuksiksi hyvän ulkonäön ja varakkuuden eikä esimerkiksi luotettavuus, kommunikaatio tms merkitse näille yhtään mitään. 

No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?

Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin.

No kyllä minusta "hymyilevä, hoivaava ja äidillinen" kertoo nimenomaan lämpimästä, turvallisesta ja välittävästä luonteesta. Tällainen "minä haluan merkkilaukkuja ja joka aamu kahvin sänkyyn eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään" -tyylinen koppavuus on mielestäni aika kaukana hoivaavasta ja äidillisestä. Hassua, jos et näe näissä mitään eroa. 

Ja hassua, että sinä et näe siinä mitään samaa, että mies haluaa hoivaavan naisen ja nainen haluaa hoivaavan miehen (sillä kyllä, kahvikuppi sänkyyn ja kalliit lahjat ovat tavallaan miehistä hoivausta naista kohtaan, vauraus on turvallisuutta, hoivaus on turvallisuutta). Ei se mieskään halua, että nainen hoivaa mitä vaan, vaan sen hoivavietin pitää kohdistua mieheen ja tämän jälkeläisiin. Esim. koiraihmis-naiset eivät ole erityisen suosittuja miesten keskuudessa, vaikka varmasti hoivaviettiä löytyy. Se vaan ei hyödytä miestä kohdistuessaan koiriin. Mies usein haluaa olla naisen elämän keskipiste, ja lemmikit kilpailevat naisen huomiosta. Sekä antelias varakkuus että lämmin hoivaus ovat molemmat ominisuuksia, joita toivotaan kumppanilta siksi, että niistä hyödytään itse. Mutta vain toinen niistä tuomitaan aina kullankaivuuksi ja itsekkyydeksi, vaikka motivaatiot näiden toiveiden taustalla on aika samat.

Siis mitä? Tuossahan oli kyse nimenomaan siitä, että nainen vaati kahvia sänkyyn ja kalliita lahjoja eli halusi, että mies hoivaa häntä. Miten tämä yhtäkkiä kääntyy niin, että tämä nainen onkin äidillinen ja hoivaava ja siksi hyvä saalis? Millä ihmeen logiikalla nainen on se hoivaaja, jos mies kantaa naiselle lahjoja eikä nainen edes arvosta sitä, vaan pitää sitä itsestäänselvyytenä? 

Missä ihmeessä mä sellaista väitin? Sanoin vaan, että myös naiset kaipaavat hoivausta ja turvaa suhteissaan (eli sitä, että mies olisi se hoivaaja ja nainen sen hoivauksen vastaanottaja. Hämmentävää, tiedän). Miesten ja naisten välillä siinä hoivaamisen laadussa on kuitenkin eroja (sekä biologisista että kulttuurillisista syistä).

Kärjistetysti. Mies haluaa naisen, joka on laittanut kodin siistiksi, kokannut hyvän ruoan ja tuo miehelle lasin olutta sohvapöydälle, kun peli on alkanut. Näin nainen viestii miehelleen, että arvostaa tämän kovaa työntekoa ja haluaa tarjota miehelle hyvän ympäristön palautumisen ja jaksamisen kannalta.

Naiset haluavat miehen, joka tuo kukkia ja ostaa lahjoja, joilla mies viestii naiselle, että kokee naisen tärkeäksi ja lahjojen arvoiseksi (ei ole heti jättämässä), sekä tietysti sen, että miehellä on niihin varaa ja nainen voi tuntea olonsa turvatuksi kun talous on järjestyksessä.

Kuitenkin yleisen konsensuksen mukaan naisen toive on pinnallista ja älytöntä kullankaivuuta, kun taas miehen toive on ihan järkevää, sillä tuollainenhan hyvän naisen kuuluukin olla. Mielestäni hieman epäreilua.

Niin, mutta minä puhuin koko ajan siitä, että jos nainen etsii suhdetta pinnallisilla perusteilla eikä anna itse yhtään mitään, siitä ei voi tulla hyvä suhde. Jostain kuitenkin vedit väitteen, että tottakai se hoivaamista odottava nainen itsekin on hoivaava. En ihan ymmärrä, mistä tämän oletuksen teit, koska minä puhuin tässä ohjelmassa esiintyvästä ihmisestä, joka piti kalliita lahjoja itsestäänselvyytenä (eikä edes mukavina eleinä), mutta ei antanut itsestään kyllä kovin lämmintä ja hoivaavaa kuvaa. 

Enkä nyt ihan ymmärrä, mistä vedit tuonkaan väitteen, että olisin sanonut miesten pinnallisia toiveita järkeviksi. Molempiin suuntiinhan tämä toimii. Tässä nyt satuin puhumaan vain tilanteesta, jossa nainen on kylmä ja pinnallinen ja mies lämmin ja hoivaava, koska ohjelmassa tällainen asetelma tuli esiin. 

Mä en ole väittänyt missään, että hoivaamista odottava nainen olisi automaattisesti myös itse hoivaaja. Eikä se hoivaamista odottava mies todellakaan aina tarjoa naiselle sitä naisen kaipaamaa hoivaa, vaan usein odotetaan, että nainen hoitaa sekä talouden ja lapset että hankkii itse omat rahansa. Hyvin usein kuitenkin nämä päätyvät suhteisin hoivaajan kanssa ja silloin lopputuloksena on suhde, jossa toinen antaa enemmän kuin saa takaisin.

Pakko kysyä, että kuinka usein olet käynyt Kellyn kanssa treffeillä, kun tiedät, ettei hän tuo pöytään mitään? Ehkä hän oikean miehen kanssa on A-luokan kodinhengetär ja sängyssä sirkusakrobaatti.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä. 

Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin." 

Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan." 

Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "

Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "

MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi. 

Lisäksi Kellyn lisäksi joutuu todennäköisesti elättämään myös Kongon sukulaiset, maassa jossa valkoihoisia ei arvosteta sen vertaa että sekasuhteet olisivat sallittuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään huolisi roskakuskia tai rekkamiestä. Jotain tasoa pitää olla, että kehtaa miestä esitellä edes vanhemmilleen.

Molemmat tekevät kuitenkin todennäköisesti yhteiskunnallisesti tärkeämpää työtä kuin sinä.

Todennäköisyys ei nyt pätenyt. Olen teho-osastolla hoitajana.

Eli et pidät oman tasoistasi miestä huonotasoisena?

Hoitaja on samaa tasoa kuin roskakuski ja rekkakuski, saman tasoisia ammatteja.

Naurattaa ajatuskin, että joku hoitaja kuvittelisi olevansa työnsä puolesta tasokkaampi kuin roskakuski tai rekkakuski :D

Sairaanhoitajalla on amk-koulutus, roskakuskina voi olla peruskoulupohjaltakin.

"No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?

Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin."

"No kyllä minusta "hymyilevä, hoivaava ja äidillinen" kertoo nimenomaan lämpimästä, turvallisesta ja välittävästä luonteesta. Tällainen "minä haluan merkkilaukkuja ja joka aamu kahvin sänkyyn eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään" -tyylinen koppavuus on mielestäni aika kaukana hoivaavasta ja äidillisestä. Hassua, jos et näe näissä mitään eroa. "

"Ja hassua, että sinä et näe siinä mitään samaa, että mies haluaa hoivaavan naisen ja nainen haluaa hoivaavan miehen (sillä kyllä, kahvikuppi sänkyyn ja kalliit lahjat ovat tavallaan miehistä hoivausta naista kohtaan, vauraus on turvallisuutta, hoivaus on turvallisuutta). Ei se mieskään halua, että nainen hoivaa mitä vaan, vaan sen hoivavietin pitää kohdistua mieheen ja tämän jälkeläisiin. Esim. koiraihmis-naiset eivät ole erityisen suosittuja miesten keskuudessa, vaikka varmasti hoivaviettiä löytyy. Se vaan ei hyödytä miestä kohdistuessaan koiriin. Mies usein haluaa olla naisen elämän keskipiste, ja lemmikit kilpailevat naisen huomiosta. Sekä antelias varakkuus että lämmin hoivaus ovat molemmat ominisuuksia, joita toivotaan kumppanilta siksi, että niistä hyödytään itse. Mutta vain toinen niistä tuomitaan aina kullankaivuuksi ja itsekkyydeksi, vaikka motivaatiot näiden toiveiden taustalla on aika samat."  

Tässä siis mielestäni kyllä sanoit, että "haluan merkkilaukkuja" -koppavuus on sama kuin hoivaaminen. Se, että mies ja nainen HALUAVAT samoja asioita, ei mitenkään tee siitä koppavasta naisesta hoivaavaa. Minä puhuin koko ajan siitä, että koppavuus on kaukana hoivaamisesta, mutta sinä sanoit, että hassua, kun en näe mitään samaa. En todellakaan ymmärrä, miksi sinä tulet selittämään asioita a ja b samoiksi asioiksi, kun minä puhun asioista b ja c, ellet oleta että a= c. 

Amandalla alkaa olla kohta kiire, jos meinaa ulkonäön avulla saada maksajan.

Tuskin bussikuskikaan huolii Amanda Harkimoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä. 

Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin." 

Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan." 

Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "

Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "

MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi. 

Kuulostaapa harmoniselta. Näissä tapauksissa kannattaa muistaa, että aika harva ihminen on tuollainen ja ainakin omien empiiristen havaintojeni mukaan sananlasku "vakka kantensa valitsee" pätee aika hyvin tässä tilanteessa. Jos on itse kovin pinnallinen, niin kumppaniksikin tuppaa valikoitumaan henkilö, jolla on samankaltainen arvomaailma. Harvemmin näillä bling bling neitokaisilla on harmonista, pitkää ja rakkauteen pohjautuvaa suhdetta kenenkään kanssa. 

Niinpä. Mutta jostain syystä nämä bling-neitokaiset eivät näe tätä selkeää syy-seuraussuhdetta, vaan tosissaan ihmettelevät, miksi kukaan ei kiinnostu heistä ihmisinä lainkaan. Toisaalta vannovat tuon pinnallisuuden nimeen ja itsekin odottavat kumppanilta vain pinnallisia asioita (pituus, tyylikkyys, varakkuus), mutta sitten ruikuttavat, kun se ei riitäkään hyvään suhteeseen. 

No en mä nyt tiedä kuinka moni ns. tavis-ihmisten suhde lopulta onnistuu yhtään sen paremmin. Sitä se vaikuttaisi olevan muillakin, nuorena deittaillaan, seukataan ja erotaan ja toistetaan, kunnes tulee se lasten toinen vanhempi vastaan. Ja sitten ehkä taas erotaan.. jne. Hyviä suhteita on aina ollut todella vähän. Nykyään vaan sen huonon voi laittaa kiertoon paljon helpommin, ja siksi ihmiset kuvittelevat, että nykyisin parisuhteet ovat huonompia kuin ennen.

Nyt taidamme puhua hieman eri asioista. Minä en tarkoittanutkaan, että ns tavissuhteet ovat automaattisesti onnellisempia, vaan että suhtaudutaanko sinuun alusta alkaen pelkkänä näyttelyesineenä vai kumppanina. Itse en ole koskaan ollut suhteessa, jossa olisin kokenut, että minua ei kuunnella ja rakasteta. Siis että puuttuisi se ehkä kliseiseltä kuulostava syvempi yhteys. Kun näitä bling-naisia kuuntelee, he luettelevat unelmamiehen ominaisuuksiksi hyvän ulkonäön ja varakkuuden eikä esimerkiksi luotettavuus, kommunikaatio tms merkitse näille yhtään mitään. 

No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?

Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin.

No kyllä minusta "hymyilevä, hoivaava ja äidillinen" kertoo nimenomaan lämpimästä, turvallisesta ja välittävästä luonteesta. Tällainen "minä haluan merkkilaukkuja ja joka aamu kahvin sänkyyn eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään" -tyylinen koppavuus on mielestäni aika kaukana hoivaavasta ja äidillisestä. Hassua, jos et näe näissä mitään eroa. 

Ja hassua, että sinä et näe siinä mitään samaa, että mies haluaa hoivaavan naisen ja nainen haluaa hoivaavan miehen (sillä kyllä, kahvikuppi sänkyyn ja kalliit lahjat ovat tavallaan miehistä hoivausta naista kohtaan, vauraus on turvallisuutta, hoivaus on turvallisuutta). Ei se mieskään halua, että nainen hoivaa mitä vaan, vaan sen hoivavietin pitää kohdistua mieheen ja tämän jälkeläisiin. Esim. koiraihmis-naiset eivät ole erityisen suosittuja miesten keskuudessa, vaikka varmasti hoivaviettiä löytyy. Se vaan ei hyödytä miestä kohdistuessaan koiriin. Mies usein haluaa olla naisen elämän keskipiste, ja lemmikit kilpailevat naisen huomiosta. Sekä antelias varakkuus että lämmin hoivaus ovat molemmat ominisuuksia, joita toivotaan kumppanilta siksi, että niistä hyödytään itse. Mutta vain toinen niistä tuomitaan aina kullankaivuuksi ja itsekkyydeksi, vaikka motivaatiot näiden toiveiden taustalla on aika samat.

Siis mitä? Tuossahan oli kyse nimenomaan siitä, että nainen vaati kahvia sänkyyn ja kalliita lahjoja eli halusi, että mies hoivaa häntä. Miten tämä yhtäkkiä kääntyy niin, että tämä nainen onkin äidillinen ja hoivaava ja siksi hyvä saalis? Millä ihmeen logiikalla nainen on se hoivaaja, jos mies kantaa naiselle lahjoja eikä nainen edes arvosta sitä, vaan pitää sitä itsestäänselvyytenä? 

Missä ihmeessä mä sellaista väitin? Sanoin vaan, että myös naiset kaipaavat hoivausta ja turvaa suhteissaan (eli sitä, että mies olisi se hoivaaja ja nainen sen hoivauksen vastaanottaja. Hämmentävää, tiedän). Miesten ja naisten välillä siinä hoivaamisen laadussa on kuitenkin eroja (sekä biologisista että kulttuurillisista syistä).

Kärjistetysti. Mies haluaa naisen, joka on laittanut kodin siistiksi, kokannut hyvän ruoan ja tuo miehelle lasin olutta sohvapöydälle, kun peli on alkanut. Näin nainen viestii miehelleen, että arvostaa tämän kovaa työntekoa ja haluaa tarjota miehelle hyvän ympäristön palautumisen ja jaksamisen kannalta.

Naiset haluavat miehen, joka tuo kukkia ja ostaa lahjoja, joilla mies viestii naiselle, että kokee naisen tärkeäksi ja lahjojen arvoiseksi (ei ole heti jättämässä), sekä tietysti sen, että miehellä on niihin varaa ja nainen voi tuntea olonsa turvatuksi kun talous on järjestyksessä.

Kuitenkin yleisen konsensuksen mukaan naisen toive on pinnallista ja älytöntä kullankaivuuta, kun taas miehen toive on ihan järkevää, sillä tuollainenhan hyvän naisen kuuluukin olla. Mielestäni hieman epäreilua.

Niin, mutta minä puhuin koko ajan siitä, että jos nainen etsii suhdetta pinnallisilla perusteilla eikä anna itse yhtään mitään, siitä ei voi tulla hyvä suhde. Jostain kuitenkin vedit väitteen, että tottakai se hoivaamista odottava nainen itsekin on hoivaava. En ihan ymmärrä, mistä tämän oletuksen teit, koska minä puhuin tässä ohjelmassa esiintyvästä ihmisestä, joka piti kalliita lahjoja itsestäänselvyytenä (eikä edes mukavina eleinä), mutta ei antanut itsestään kyllä kovin lämmintä ja hoivaavaa kuvaa. 

Enkä nyt ihan ymmärrä, mistä vedit tuonkaan väitteen, että olisin sanonut miesten pinnallisia toiveita järkeviksi. Molempiin suuntiinhan tämä toimii. Tässä nyt satuin puhumaan vain tilanteesta, jossa nainen on kylmä ja pinnallinen ja mies lämmin ja hoivaava, koska ohjelmassa tällainen asetelma tuli esiin. 

Mä en ole väittänyt missään, että hoivaamista odottava nainen olisi automaattisesti myös itse hoivaaja. Eikä se hoivaamista odottava mies todellakaan aina tarjoa naiselle sitä naisen kaipaamaa hoivaa, vaan usein odotetaan, että nainen hoitaa sekä talouden ja lapset että hankkii itse omat rahansa. Hyvin usein kuitenkin nämä päätyvät suhteisin hoivaajan kanssa ja silloin lopputuloksena on suhde, jossa toinen antaa enemmän kuin saa takaisin.

Pakko kysyä, että kuinka usein olet käynyt Kellyn kanssa treffeillä, kun tiedät, ettei hän tuo pöytään mitään? Ehkä hän oikean miehen kanssa on A-luokan kodinhengetär ja sängyssä sirkusakrobaatti.

No voi herranjumala, nyt puhutaan ohjelmasta, joka nähtiin ja mitä siinä kerrottiin ja deittikumppanin kanssa juteltiin. Tähän on turha nyt arvuutella, mitä jos vaikka onkin sirkusakrobaatti tai kodinhengetär. Kylmän ja pinnallisen kuvan tuosta nyt kuitenkin sai ja jos se ei olekaan koko totuus, niin todella harmillista, että tämä Kelly ei pystynyt asiaa mitenkään tuomaan ilmi. Samanhan se treffikumppanikin kuulee ja näkee, joten ei heitä voi kyllä siitä syyttää, jos ei jatko kiinnostele. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan juntit edes uskalla lähestyä Amanda Harkimoa. 

Niin kuin esimerkiksi se ihana BB Stefan Porvoosta, vuoden 2011 Big Brotherista.

Siinä olisi ollut Aman unelmamies ja sielunveli.

Vierailija kirjoitti:

"No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?

Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin."

"No kyllä minusta "hymyilevä, hoivaava ja äidillinen" kertoo nimenomaan lämpimästä, turvallisesta ja välittävästä luonteesta. Tällainen "minä haluan merkkilaukkuja ja joka aamu kahvin sänkyyn eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään" -tyylinen koppavuus on mielestäni aika kaukana hoivaavasta ja äidillisestä. Hassua, jos et näe näissä mitään eroa. "

"Ja hassua, että sinä et näe siinä mitään samaa, että mies haluaa hoivaavan naisen ja nainen haluaa hoivaavan miehen (sillä kyllä, kahvikuppi sänkyyn ja kalliit lahjat ovat tavallaan miehistä hoivausta naista kohtaan, vauraus on turvallisuutta, hoivaus on turvallisuutta). Ei se mieskään halua, että nainen hoivaa mitä vaan, vaan sen hoivavietin pitää kohdistua mieheen ja tämän jälkeläisiin. Esim. koiraihmis-naiset eivät ole erityisen suosittuja miesten keskuudessa, vaikka varmasti hoivaviettiä löytyy. Se vaan ei hyödytä miestä kohdistuessaan koiriin. Mies usein haluaa olla naisen elämän keskipiste, ja lemmikit kilpailevat naisen huomiosta. Sekä antelias varakkuus että lämmin hoivaus ovat molemmat ominisuuksia, joita toivotaan kumppanilta siksi, että niistä hyödytään itse. Mutta vain toinen niistä tuomitaan aina kullankaivuuksi ja itsekkyydeksi, vaikka motivaatiot näiden toiveiden taustalla on aika samat."  

Tässä siis mielestäni kyllä sanoit, että "haluan merkkilaukkuja" -koppavuus on sama kuin hoivaaminen. Se, että mies ja nainen HALUAVAT samoja asioita, ei mitenkään tee siitä koppavasta naisesta hoivaavaa. Minä puhuin koko ajan siitä, että koppavuus on kaukana hoivaamisesta, mutta sinä sanoit, että hassua, kun en näe mitään samaa. En todellakaan ymmärrä, miksi sinä tulet selittämään asioita a ja b samoiksi asioiksi, kun minä puhun asioista b ja c, ellet oleta että a= c. 

En. Vaan sanoin, että kun nainen sanoo, että haluaa miehen joka ostelee lahjoja, nainen sanoo haluavansa miehen, joka hoivaa häntä. Kun mies sanoo haluavansa äidillisen ja hoivaavan naisen mies sanoo haluavansa naisen, joka hoivaa häntä (eikä esimerkiksi koiria). Se on ilmeisesti hyvin kummallista, että nainen haluaa tulla hoivatuksi suhteissaan. Vai onko se siinä, että mies käyttää kiertoilmaisua, eikä sano suoraan haluavansa naisen, joka hoitaa kodin ja lapset (vaan äidillisen ja hoivaavan, joka kuulostaa kivemmalta). Pitäisikö naistenkin keksiä joku kiertoilmaus?  Aina kun nainen sanoo haluavansa mieheltä joitain suoraan naista hyödyttäviä ominaisuuksia, nainen leimataan aina itsekkääksi. Tätä ei tapahdu toiseen suuntaan yhtä paljon ollenkaan, vaan miehen pitää puhua todella sovinistisesti, ennen  kuin kukaan arvostelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä. 

Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin." 

Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan." 

Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "

Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "

MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi. 

Kuulostaapa harmoniselta. Näissä tapauksissa kannattaa muistaa, että aika harva ihminen on tuollainen ja ainakin omien empiiristen havaintojeni mukaan sananlasku "vakka kantensa valitsee" pätee aika hyvin tässä tilanteessa. Jos on itse kovin pinnallinen, niin kumppaniksikin tuppaa valikoitumaan henkilö, jolla on samankaltainen arvomaailma. Harvemmin näillä bling bling neitokaisilla on harmonista, pitkää ja rakkauteen pohjautuvaa suhdetta kenenkään kanssa. 

Niinpä. Mutta jostain syystä nämä bling-neitokaiset eivät näe tätä selkeää syy-seuraussuhdetta, vaan tosissaan ihmettelevät, miksi kukaan ei kiinnostu heistä ihmisinä lainkaan. Toisaalta vannovat tuon pinnallisuuden nimeen ja itsekin odottavat kumppanilta vain pinnallisia asioita (pituus, tyylikkyys, varakkuus), mutta sitten ruikuttavat, kun se ei riitäkään hyvään suhteeseen. 

No en mä nyt tiedä kuinka moni ns. tavis-ihmisten suhde lopulta onnistuu yhtään sen paremmin. Sitä se vaikuttaisi olevan muillakin, nuorena deittaillaan, seukataan ja erotaan ja toistetaan, kunnes tulee se lasten toinen vanhempi vastaan. Ja sitten ehkä taas erotaan.. jne. Hyviä suhteita on aina ollut todella vähän. Nykyään vaan sen huonon voi laittaa kiertoon paljon helpommin, ja siksi ihmiset kuvittelevat, että nykyisin parisuhteet ovat huonompia kuin ennen.

Nyt taidamme puhua hieman eri asioista. Minä en tarkoittanutkaan, että ns tavissuhteet ovat automaattisesti onnellisempia, vaan että suhtaudutaanko sinuun alusta alkaen pelkkänä näyttelyesineenä vai kumppanina. Itse en ole koskaan ollut suhteessa, jossa olisin kokenut, että minua ei kuunnella ja rakasteta. Siis että puuttuisi se ehkä kliseiseltä kuulostava syvempi yhteys. Kun näitä bling-naisia kuuntelee, he luettelevat unelmamiehen ominaisuuksiksi hyvän ulkonäön ja varakkuuden eikä esimerkiksi luotettavuus, kommunikaatio tms merkitse näille yhtään mitään. 

No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?

Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin.

No kyllä minusta "hymyilevä, hoivaava ja äidillinen" kertoo nimenomaan lämpimästä, turvallisesta ja välittävästä luonteesta. Tällainen "minä haluan merkkilaukkuja ja joka aamu kahvin sänkyyn eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään" -tyylinen koppavuus on mielestäni aika kaukana hoivaavasta ja äidillisestä. Hassua, jos et näe näissä mitään eroa. 

Ja hassua, että sinä et näe siinä mitään samaa, että mies haluaa hoivaavan naisen ja nainen haluaa hoivaavan miehen (sillä kyllä, kahvikuppi sänkyyn ja kalliit lahjat ovat tavallaan miehistä hoivausta naista kohtaan, vauraus on turvallisuutta, hoivaus on turvallisuutta). Ei se mieskään halua, että nainen hoivaa mitä vaan, vaan sen hoivavietin pitää kohdistua mieheen ja tämän jälkeläisiin. Esim. koiraihmis-naiset eivät ole erityisen suosittuja miesten keskuudessa, vaikka varmasti hoivaviettiä löytyy. Se vaan ei hyödytä miestä kohdistuessaan koiriin. Mies usein haluaa olla naisen elämän keskipiste, ja lemmikit kilpailevat naisen huomiosta. Sekä antelias varakkuus että lämmin hoivaus ovat molemmat ominisuuksia, joita toivotaan kumppanilta siksi, että niistä hyödytään itse. Mutta vain toinen niistä tuomitaan aina kullankaivuuksi ja itsekkyydeksi, vaikka motivaatiot näiden toiveiden taustalla on aika samat.

Siis mitä? Tuossahan oli kyse nimenomaan siitä, että nainen vaati kahvia sänkyyn ja kalliita lahjoja eli halusi, että mies hoivaa häntä. Miten tämä yhtäkkiä kääntyy niin, että tämä nainen onkin äidillinen ja hoivaava ja siksi hyvä saalis? Millä ihmeen logiikalla nainen on se hoivaaja, jos mies kantaa naiselle lahjoja eikä nainen edes arvosta sitä, vaan pitää sitä itsestäänselvyytenä? 

Missä ihmeessä mä sellaista väitin? Sanoin vaan, että myös naiset kaipaavat hoivausta ja turvaa suhteissaan (eli sitä, että mies olisi se hoivaaja ja nainen sen hoivauksen vastaanottaja. Hämmentävää, tiedän). Miesten ja naisten välillä siinä hoivaamisen laadussa on kuitenkin eroja (sekä biologisista että kulttuurillisista syistä).

Kärjistetysti. Mies haluaa naisen, joka on laittanut kodin siistiksi, kokannut hyvän ruoan ja tuo miehelle lasin olutta sohvapöydälle, kun peli on alkanut. Näin nainen viestii miehelleen, että arvostaa tämän kovaa työntekoa ja haluaa tarjota miehelle hyvän ympäristön palautumisen ja jaksamisen kannalta.

Naiset haluavat miehen, joka tuo kukkia ja ostaa lahjoja, joilla mies viestii naiselle, että kokee naisen tärkeäksi ja lahjojen arvoiseksi (ei ole heti jättämässä), sekä tietysti sen, että miehellä on niihin varaa ja nainen voi tuntea olonsa turvatuksi kun talous on järjestyksessä.

Kuitenkin yleisen konsensuksen mukaan naisen toive on pinnallista ja älytöntä kullankaivuuta, kun taas miehen toive on ihan järkevää, sillä tuollainenhan hyvän naisen kuuluukin olla. Mielestäni hieman epäreilua.

Tästä sinä voit mennä keskustelemaan sitten jonkun muun kanssa. Minä en ole missään näin väittänyt. Olen puhunut ainoastaan tilanteesta, jossa toinen hoivaa ja toinen pitää sitä itsestäänselvyytenä eikä aio antaa mitään takaisin. Tässä ohjelmassa se nyt sattui olemaan nainen, joka sitä hoivaa odotti. Whataboutismi on nyt turhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä370599 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä. 

Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin." 

Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan." 

Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "

Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "

MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi. 

Kuulostaapa harmoniselta. Näissä tapauksissa kannattaa muistaa, että aika harva ihminen on tuollainen ja ainakin omien empiiristen havaintojeni mukaan sananlasku "vakka kantensa valitsee" pätee aika hyvin tässä tilanteessa. Jos on itse kovin pinnallinen, niin kumppaniksikin tuppaa valikoitumaan henkilö, jolla on samankaltainen arvomaailma. Harvemmin näillä bling bling neitokaisilla on harmonista, pitkää ja rakkauteen pohjautuvaa suhdetta kenenkään kanssa. 

Niinpä. Mutta jostain syystä nämä bling-neitokaiset eivät näe tätä selkeää syy-seuraussuhdetta, vaan tosissaan ihmettelevät, miksi kukaan ei kiinnostu heistä ihmisinä lainkaan. Toisaalta vannovat tuon pinnallisuuden nimeen ja itsekin odottavat kumppanilta vain pinnallisia asioita (pituus, tyylikkyys, varakkuus), mutta sitten ruikuttavat, kun se ei riitäkään hyvään suhteeseen. 

No en mä nyt tiedä kuinka moni ns. tavis-ihmisten suhde lopulta onnistuu yhtään sen paremmin. Sitä se vaikuttaisi olevan muillakin, nuorena deittaillaan, seukataan ja erotaan ja toistetaan, kunnes tulee se lasten toinen vanhempi vastaan. Ja sitten ehkä taas erotaan.. jne. Hyviä suhteita on aina ollut todella vähän. Nykyään vaan sen huonon voi laittaa kiertoon paljon helpommin, ja siksi ihmiset kuvittelevat, että nykyisin parisuhteet ovat huonompia kuin ennen.

Nyt taidamme puhua hieman eri asioista. Minä en tarkoittanutkaan, että ns tavissuhteet ovat automaattisesti onnellisempia, vaan että suhtaudutaanko sinuun alusta alkaen pelkkänä näyttelyesineenä vai kumppanina. Itse en ole koskaan ollut suhteessa, jossa olisin kokenut, että minua ei kuunnella ja rakasteta. Siis että puuttuisi se ehkä kliseiseltä kuulostava syvempi yhteys. Kun näitä bling-naisia kuuntelee, he luettelevat unelmamiehen ominaisuuksiksi hyvän ulkonäön ja varakkuuden eikä esimerkiksi luotettavuus, kommunikaatio tms merkitse näille yhtään mitään. 

No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?

Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin.

No kyllä minusta "hymyilevä, hoivaava ja äidillinen" kertoo nimenomaan lämpimästä, turvallisesta ja välittävästä luonteesta. Tällainen "minä haluan merkkilaukkuja ja joka aamu kahvin sänkyyn eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään" -tyylinen koppavuus on mielestäni aika kaukana hoivaavasta ja äidillisestä. Hassua, jos et näe näissä mitään eroa. 

Ja hassua, että sinä et näe siinä mitään samaa, että mies haluaa hoivaavan naisen ja nainen haluaa hoivaavan miehen (sillä kyllä, kahvikuppi sänkyyn ja kalliit lahjat ovat tavallaan miehistä hoivausta naista kohtaan, vauraus on turvallisuutta, hoivaus on turvallisuutta). Ei se mieskään halua, että nainen hoivaa mitä vaan, vaan sen hoivavietin pitää kohdistua mieheen ja tämän jälkeläisiin. Esim. koiraihmis-naiset eivät ole erityisen suosittuja miesten keskuudessa, vaikka varmasti hoivaviettiä löytyy. Se vaan ei hyödytä miestä kohdistuessaan koiriin. Mies usein haluaa olla naisen elämän keskipiste, ja lemmikit kilpailevat naisen huomiosta. Sekä antelias varakkuus että lämmin hoivaus ovat molemmat ominisuuksia, joita toivotaan kumppanilta siksi, että niistä hyödytään itse. Mutta vain toinen niistä tuomitaan aina kullankaivuuksi ja itsekkyydeksi, vaikka motivaatiot näiden toiveiden taustalla on aika samat.

Siis mitä? Tuossahan oli kyse nimenomaan siitä, että nainen vaati kahvia sänkyyn ja kalliita lahjoja eli halusi, että mies hoivaa häntä. Miten tämä yhtäkkiä kääntyy niin, että tämä nainen onkin äidillinen ja hoivaava ja siksi hyvä saalis? Millä ihmeen logiikalla nainen on se hoivaaja, jos mies kantaa naiselle lahjoja eikä nainen edes arvosta sitä, vaan pitää sitä itsestäänselvyytenä? 

Missä ihmeessä mä sellaista väitin? Sanoin vaan, että myös naiset kaipaavat hoivausta ja turvaa suhteissaan (eli sitä, että mies olisi se hoivaaja ja nainen sen hoivauksen vastaanottaja. Hämmentävää, tiedän). Miesten ja naisten välillä siinä hoivaamisen laadussa on kuitenkin eroja (sekä biologisista että kulttuurillisista syistä).

Kärjistetysti. Mies haluaa naisen, joka on laittanut kodin siistiksi, kokannut hyvän ruoan ja tuo miehelle lasin olutta sohvapöydälle, kun peli on alkanut. Näin nainen viestii miehelleen, että arvostaa tämän kovaa työntekoa ja haluaa tarjota miehelle hyvän ympäristön palautumisen ja jaksamisen kannalta.

Naiset haluavat miehen, joka tuo kukkia ja ostaa lahjoja, joilla mies viestii naiselle, että kokee naisen tärkeäksi ja lahjojen arvoiseksi (ei ole heti jättämässä), sekä tietysti sen, että miehellä on niihin varaa ja nainen voi tuntea olonsa turvatuksi kun talous on järjestyksessä.

Kuitenkin yleisen konsensuksen mukaan naisen toive on pinnallista ja älytöntä kullankaivuuta, kun taas miehen toive on ihan järkevää, sillä tuollainenhan hyvän naisen kuuluukin olla. Mielestäni hieman epäreilua.

Niin, mutta minä puhuin koko ajan siitä, että jos nainen etsii suhdetta pinnallisilla perusteilla eikä anna itse yhtään mitään, siitä ei voi tulla hyvä suhde. Jostain kuitenkin vedit väitteen, että tottakai se hoivaamista odottava nainen itsekin on hoivaava. En ihan ymmärrä, mistä tämän oletuksen teit, koska minä puhuin tässä ohjelmassa esiintyvästä ihmisestä, joka piti kalliita lahjoja itsestäänselvyytenä (eikä edes mukavina eleinä), mutta ei antanut itsestään kyllä kovin lämmintä ja hoivaavaa kuvaa. 

Enkä nyt ihan ymmärrä, mistä vedit tuonkaan väitteen, että olisin sanonut miesten pinnallisia toiveita järkeviksi. Molempiin suuntiinhan tämä toimii. Tässä nyt satuin puhumaan vain tilanteesta, jossa nainen on kylmä ja pinnallinen ja mies lämmin ja hoivaava, koska ohjelmassa tällainen asetelma tuli esiin. 

Mä en ole väittänyt missään, että hoivaamista odottava nainen olisi automaattisesti myös itse hoivaaja. Eikä se hoivaamista odottava mies todellakaan aina tarjoa naiselle sitä naisen kaipaamaa hoivaa, vaan usein odotetaan, että nainen hoitaa sekä talouden ja lapset että hankkii itse omat rahansa. Hyvin usein kuitenkin nämä päätyvät suhteisin hoivaajan kanssa ja silloin lopputuloksena on suhde, jossa toinen antaa enemmän kuin saa takaisin.

Pakko kysyä, että kuinka usein olet käynyt Kellyn kanssa treffeillä, kun tiedät, ettei hän tuo pöytään mitään? Ehkä hän oikean miehen kanssa on A-luokan kodinhengetär ja sängyssä sirkusakrobaatti.

No voi herranjumala, nyt puhutaan ohjelmasta, joka nähtiin ja mitä siinä kerrottiin ja deittikumppanin kanssa juteltiin. Tähän on turha nyt arvuutella, mitä jos vaikka onkin sirkusakrobaatti tai kodinhengetär. Kylmän ja pinnallisen kuvan tuosta nyt kuitenkin sai ja jos se ei olekaan koko totuus, niin todella harmillista, että tämä Kelly ei pystynyt asiaa mitenkään tuomaan ilmi. Samanhan se treffikumppanikin kuulee ja näkee, joten ei heitä voi kyllä siitä syyttää, jos ei jatko kiinnostele. 

No ehkä niistä kukaan ei oikeasti kiinnostanut. En mä ainakaan treffeillä pistä mitään ykköspeliä päälle jos toinen ei kiinnosta, vaan yritän olla mahdollisimman epäkiinnostava. Siksi on aika typerää olettaa tuntevansa toinen jonkun yhden ohjelman perusteella. Ja tuskin nämä Stefut ja Nikot ja BB-mitkälie ovat kumppaneina kovin paljoa tasokkaampia naisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?

Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin."

"No kyllä minusta "hymyilevä, hoivaava ja äidillinen" kertoo nimenomaan lämpimästä, turvallisesta ja välittävästä luonteesta. Tällainen "minä haluan merkkilaukkuja ja joka aamu kahvin sänkyyn eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään" -tyylinen koppavuus on mielestäni aika kaukana hoivaavasta ja äidillisestä. Hassua, jos et näe näissä mitään eroa. "

"Ja hassua, että sinä et näe siinä mitään samaa, että mies haluaa hoivaavan naisen ja nainen haluaa hoivaavan miehen (sillä kyllä, kahvikuppi sänkyyn ja kalliit lahjat ovat tavallaan miehistä hoivausta naista kohtaan, vauraus on turvallisuutta, hoivaus on turvallisuutta). Ei se mieskään halua, että nainen hoivaa mitä vaan, vaan sen hoivavietin pitää kohdistua mieheen ja tämän jälkeläisiin. Esim. koiraihmis-naiset eivät ole erityisen suosittuja miesten keskuudessa, vaikka varmasti hoivaviettiä löytyy. Se vaan ei hyödytä miestä kohdistuessaan koiriin. Mies usein haluaa olla naisen elämän keskipiste, ja lemmikit kilpailevat naisen huomiosta. Sekä antelias varakkuus että lämmin hoivaus ovat molemmat ominisuuksia, joita toivotaan kumppanilta siksi, että niistä hyödytään itse. Mutta vain toinen niistä tuomitaan aina kullankaivuuksi ja itsekkyydeksi, vaikka motivaatiot näiden toiveiden taustalla on aika samat."  

Tässä siis mielestäni kyllä sanoit, että "haluan merkkilaukkuja" -koppavuus on sama kuin hoivaaminen. Se, että mies ja nainen HALUAVAT samoja asioita, ei mitenkään tee siitä koppavasta naisesta hoivaavaa. Minä puhuin koko ajan siitä, että koppavuus on kaukana hoivaamisesta, mutta sinä sanoit, että hassua, kun en näe mitään samaa. En todellakaan ymmärrä, miksi sinä tulet selittämään asioita a ja b samoiksi asioiksi, kun minä puhun asioista b ja c, ellet oleta että a= c. 

En. Vaan sanoin, että kun nainen sanoo, että haluaa miehen joka ostelee lahjoja, nainen sanoo haluavansa miehen, joka hoivaa häntä. Kun mies sanoo haluavansa äidillisen ja hoivaavan naisen mies sanoo haluavansa naisen, joka hoivaa häntä (eikä esimerkiksi koiria). Se on ilmeisesti hyvin kummallista, että nainen haluaa tulla hoivatuksi suhteissaan. Vai onko se siinä, että mies käyttää kiertoilmaisua, eikä sano suoraan haluavansa naisen, joka hoitaa kodin ja lapset (vaan äidillisen ja hoivaavan, joka kuulostaa kivemmalta). Pitäisikö naistenkin keksiä joku kiertoilmaus?  Aina kun nainen sanoo haluavansa mieheltä joitain suoraan naista hyödyttäviä ominaisuuksia, nainen leimataan aina itsekkääksi. Tätä ei tapahdu toiseen suuntaan yhtä paljon ollenkaan, vaan miehen pitää puhua todella sovinistisesti, ennen  kuin kukaan arvostelee.

Ahaa, eli sinä tarkoitat sitä, että kun nainen haluaa merkkilaukkuja, se on ihan ok, koska merkkilaukku = hoiva. Tätä minä kutsuisin edelleenkin pinnallisuudeksi. Itselleni hoiva tarkoittaa jotain ihan muuta.