Lue keskustelun säännöt.
Amanda Harkimo ei huoli bussikuskia, mutta sen bussiyhtiön toimitusjohtajan kyllä!
01.01.2021 |
Nolo. Saahan noin ajatella toki, mutta kuinka älytön pitää ihmisen olla sanoakseen noin julkisesti. Ja itkukin tuli, kun piti pestä maski pois.
Kommentit (615)
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä.
Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin."
Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan."
Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "
Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "
MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi.
Karseita tapauksia , lehmämäisiä täynnä itseään olevia juntteja, joita tekisi mieli potkasta oikein kunnolla per---:eelle.
Mitä "effortteja" tällaiset flegmaattiset passattavat itse toisivat parisuhteeseen.
Fiksu mies odottaa mm keskustelutaitoista ja kiinnostavaa kumppania.
Pelkkä seksikkyys ja hyvännäköisyys eivät riitä "effortteiksi", se ei oo "niinku mikään juttu", se on oltava jokatapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä.
Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin."
Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan."
Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "
Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "
MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi.
No jaa. Tavallaan arvostan sitä, että naisella on pokkaa odottaa mieheltä huomaavaisuutta ja panostusta. Itse olin nuorempana suhteissa se, joka osteli kundikaverille kivoja lahjoja ja kokkasin yllätysillallisia, mutta tämä huomaavaisuus ei koskaan tullut takaisin päin, vaan mun tekemisiä alettiin nopeasti pitämään itsestäänselvyksinä. Nykyisin en enää lähtisi sellaiseen, vaan mies saa olla se, joka asettaa omilla toimillaan huomaavaisuuden tason, jossa mä sit tulen vastaan jos huvittaa. Jos taso ei riitä, lähden lätkimään. Mulla ei ole mitään varsinaista käyttöä miehelle, joten jos se ei tuo mun elämään iloa saamalla mut tuntemaan itseni tärkeäksi, arvostetuksi ja rakastetuksi, niin silloin siitä ei ole mulle yhtään mitään iloa.
Valitettava tosiasia on se, että me ihmiset olemme taipuvaisia pitämään nöyriä, ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä kynnysmattoina ja toisaalta kunnioitamme ja haluamme hyväksyntää niiltä, jotka ovat vaativia ja omanarvontuntevia. Siksi ahkera, avulias ja huomaavainen ihminen usein löytää puolisokseen häntä itsestäänselvyytenä pitävän, itsekkään ja laiskan ihmisen. Siksi myös Kelly todennäköisesti löytää itselleen palvovan hemmottelijan, joka arvostaa Kellyä yhtä paljon kuin Kelly arvostaa itseään.
No tuota, näinhän nämä ohjelman naiset juuri tekevät. Pitävät itsestäänselvyytenä eivätkä arvosta pätkääkään. Ja minusta on todella noloa ja röyhkeää mennä ääneen sanomaan, että odottaa kumppaniltaan kalliita lahjoja. En tiedä, onko tämä joku sukupolvien välinen kuilu vai mistä johtuu, että nämä hempukat pitävät tuollaista vaatimusta ihan normaalina.
Niin? Sitähän mä tässä yritän sanoa. Omassa elämässäni ja lähipiirissäni tuo huomaavaisen, toisten tarpeille elävän kynnysmaton rooli on perinteisemmin kuulunut naiselle ja mies on saanut olla tunneälytön, itsekäs mäntti paljon hyväksytymmin. Siksi kai jotenkin hymyilyttää nainen, joka kääntää tämän kuvion päälaelleen. Joo, ne tekee niin, mutta kun usein se valinta on, että kumpi sinä haluat olla, kynnysmatto vai se, jonka odotuksia täytetään. Ja itse oltuani aluksi kynnysmatto, päätin että olen jatkossa mielummin se, jonka eteen tehdään asioita.
Toki ideaalitilanne olisi se, että kaksi ihmistä olisi yhtä huomaavaisia toisiaan kohtaan ja kumpikin panostaisi suhteeseen, mutta en tiedä onko se useimmissa tapauksissa ihmisille mahdollista.
Esimerkiksi vanhuksia tarkkailemalla olen huomannut tällaisen hyvin yleisen kuvion: On se lapsi tai sisarus, joka on aina ollut paikalla, hoitanut vanhuksen asioita ja käynyt säännöllisesti auttamassa ihan kaikessa. Sitten on se lapsi tai sisarus, joka asuu kaukana, ei osallistu auttamiseen useinkaan ja kyläillessään tulee vanhuksen luo vieraaksi, jota passataan. Ja useimmissa tapauksissa se vanhus tuntuu arvostavan tätä kaukana asuvaa vierailijaa paljon enemmän ja tämän auttajan tekemisiin suhtaudutaan itsestäänselvyyksinä, joita voi kritisoida ja joista ei tarvi kiittää. Jos tämä vierailija reissullaan vaikka haravoi tai pukkaa lumet, sitä taivastellaan ja ylistetään pitkään, eikä edes muisteta sitä, että se auttaja on haravoinut ja käynyt pukkaamassa lumet säännöllisesti jo 10v ajan.
Tarinan pointti on se, että jokainen saa itse valita kumpi haluaa olla.
Öö, entäs sellainen skenaario, että suhteessa ollaan kumpikin ihan samalla tasolla ja molemmat tekevät kivoja asioita toisilleen eikä kumpikaan ole kynnysmatto eikä palvottavana? Todella omituinen ajatus, että suhteesta pitäisi tehdä joku valtataistelu.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa narsistilta.
On ihan kuule vain HUO - RA
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä.
Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin."
Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan."
Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "
Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "
MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi.
Kuulostaapa harmoniselta. Näissä tapauksissa kannattaa muistaa, että aika harva ihminen on tuollainen ja ainakin omien empiiristen havaintojeni mukaan sananlasku "vakka kantensa valitsee" pätee aika hyvin tässä tilanteessa. Jos on itse kovin pinnallinen, niin kumppaniksikin tuppaa valikoitumaan henkilö, jolla on samankaltainen arvomaailma. Harvemmin näillä bling bling neitokaisilla on harmonista, pitkää ja rakkauteen pohjautuvaa suhdetta kenenkään kanssa.
Niinpä. Mutta jostain syystä nämä bling-neitokaiset eivät näe tätä selkeää syy-seuraussuhdetta, vaan tosissaan ihmettelevät, miksi kukaan ei kiinnostu heistä ihmisinä lainkaan. Toisaalta vannovat tuon pinnallisuuden nimeen ja itsekin odottavat kumppanilta vain pinnallisia asioita (pituus, tyylikkyys, varakkuus), mutta sitten ruikuttavat, kun se ei riitäkään hyvään suhteeseen.
No en mä nyt tiedä kuinka moni ns. tavis-ihmisten suhde lopulta onnistuu yhtään sen paremmin. Sitä se vaikuttaisi olevan muillakin, nuorena deittaillaan, seukataan ja erotaan ja toistetaan, kunnes tulee se lasten toinen vanhempi vastaan. Ja sitten ehkä taas erotaan.. jne. Hyviä suhteita on aina ollut todella vähän. Nykyään vaan sen huonon voi laittaa kiertoon paljon helpommin, ja siksi ihmiset kuvittelevat, että nykyisin parisuhteet ovat huonompia kuin ennen.
Nyt taidamme puhua hieman eri asioista. Minä en tarkoittanutkaan, että ns tavissuhteet ovat automaattisesti onnellisempia, vaan että suhtaudutaanko sinuun alusta alkaen pelkkänä näyttelyesineenä vai kumppanina. Itse en ole koskaan ollut suhteessa, jossa olisin kokenut, että minua ei kuunnella ja rakasteta. Siis että puuttuisi se ehkä kliseiseltä kuulostava syvempi yhteys. Kun näitä bling-naisia kuuntelee, he luettelevat unelmamiehen ominaisuuksiksi hyvän ulkonäön ja varakkuuden eikä esimerkiksi luotettavuus, kommunikaatio tms merkitse näille yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä.
Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin."
Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan."
Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "
Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "
MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi.
Karseita tapauksia , lehmämäisiä täynnä itseään olevia juntteja, joita tekisi mieli potkasta oikein kunnolla per---:eelle.
Mitä "effortteja" tällaiset flegmaattiset passattavat itse toisivat parisuhteeseen.
Fiksu mies odottaa mm keskustelutaitoista ja kiinnostavaa kumppania.
Pelkkä seksikkyys ja hyvännäköisyys eivät riitä "effortteiksi", se ei oo "niinku mikään juttu", se on oltava jokatapauksessa.
Pakko sanoa, että samaa ajattelin itsekin. Eivät nuo mitään lääkäreitä tai toimitusjohtajia tule saamaan. Korkeintaan jonkun lentäjän tai urheilijan, joka sitten kuitenkin pettää koko ajan (vrt. Forssel, Selänne).
Fiksut miehet haluavat fiksun, tasa-arvoisen ja kauniin naisen. Pelkkä kauneus yksin ei riitä älykkäälle ja varakkaalle suomalaiselle miehelle. Nuo ohjelman naiset eivät yksinkertaisesti ole kenellekään lääkärille tai johtajalle mitään saaliita, koska henkiset ominaisuudet eivät riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä.
Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin."
Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan."
Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "
Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "
MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi.
No jaa. Tavallaan arvostan sitä, että naisella on pokkaa odottaa mieheltä huomaavaisuutta ja panostusta. Itse olin nuorempana suhteissa se, joka osteli kundikaverille kivoja lahjoja ja kokkasin yllätysillallisia, mutta tämä huomaavaisuus ei koskaan tullut takaisin päin, vaan mun tekemisiä alettiin nopeasti pitämään itsestäänselvyksinä. Nykyisin en enää lähtisi sellaiseen, vaan mies saa olla se, joka asettaa omilla toimillaan huomaavaisuuden tason, jossa mä sit tulen vastaan jos huvittaa. Jos taso ei riitä, lähden lätkimään. Mulla ei ole mitään varsinaista käyttöä miehelle, joten jos se ei tuo mun elämään iloa saamalla mut tuntemaan itseni tärkeäksi, arvostetuksi ja rakastetuksi, niin silloin siitä ei ole mulle yhtään mitään iloa.
Valitettava tosiasia on se, että me ihmiset olemme taipuvaisia pitämään nöyriä, ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä kynnysmattoina ja toisaalta kunnioitamme ja haluamme hyväksyntää niiltä, jotka ovat vaativia ja omanarvontuntevia. Siksi ahkera, avulias ja huomaavainen ihminen usein löytää puolisokseen häntä itsestäänselvyytenä pitävän, itsekkään ja laiskan ihmisen. Siksi myös Kelly todennäköisesti löytää itselleen palvovan hemmottelijan, joka arvostaa Kellyä yhtä paljon kuin Kelly arvostaa itseään.
No tuota, näinhän nämä ohjelman naiset juuri tekevät. Pitävät itsestäänselvyytenä eivätkä arvosta pätkääkään. Ja minusta on todella noloa ja röyhkeää mennä ääneen sanomaan, että odottaa kumppaniltaan kalliita lahjoja. En tiedä, onko tämä joku sukupolvien välinen kuilu vai mistä johtuu, että nämä hempukat pitävät tuollaista vaatimusta ihan normaalina.
Niin? Sitähän mä tässä yritän sanoa. Omassa elämässäni ja lähipiirissäni tuo huomaavaisen, toisten tarpeille elävän kynnysmaton rooli on perinteisemmin kuulunut naiselle ja mies on saanut olla tunneälytön, itsekäs mäntti paljon hyväksytymmin. Siksi kai jotenkin hymyilyttää nainen, joka kääntää tämän kuvion päälaelleen. Joo, ne tekee niin, mutta kun usein se valinta on, että kumpi sinä haluat olla, kynnysmatto vai se, jonka odotuksia täytetään. Ja itse oltuani aluksi kynnysmatto, päätin että olen jatkossa mielummin se, jonka eteen tehdään asioita.
Toki ideaalitilanne olisi se, että kaksi ihmistä olisi yhtä huomaavaisia toisiaan kohtaan ja kumpikin panostaisi suhteeseen, mutta en tiedä onko se useimmissa tapauksissa ihmisille mahdollista.
Esimerkiksi vanhuksia tarkkailemalla olen huomannut tällaisen hyvin yleisen kuvion: On se lapsi tai sisarus, joka on aina ollut paikalla, hoitanut vanhuksen asioita ja käynyt säännöllisesti auttamassa ihan kaikessa. Sitten on se lapsi tai sisarus, joka asuu kaukana, ei osallistu auttamiseen useinkaan ja kyläillessään tulee vanhuksen luo vieraaksi, jota passataan. Ja useimmissa tapauksissa se vanhus tuntuu arvostavan tätä kaukana asuvaa vierailijaa paljon enemmän ja tämän auttajan tekemisiin suhtaudutaan itsestäänselvyyksinä, joita voi kritisoida ja joista ei tarvi kiittää. Jos tämä vierailija reissullaan vaikka haravoi tai pukkaa lumet, sitä taivastellaan ja ylistetään pitkään, eikä edes muisteta sitä, että se auttaja on haravoinut ja käynyt pukkaamassa lumet säännöllisesti jo 10v ajan.
Tarinan pointti on se, että jokainen saa itse valita kumpi haluaa olla.
Öö, entäs sellainen skenaario, että suhteessa ollaan kumpikin ihan samalla tasolla ja molemmat tekevät kivoja asioita toisilleen eikä kumpikaan ole kynnysmatto eikä palvottavana? Todella omituinen ajatus, että suhteesta pitäisi tehdä joku valtataistelu.
Joo, se olisi ideaali munkin mielestä. Mutta valitettavasti tähän kuvioon pitää löytää kaksi samalla tavalla ajattelevaa, toisilleen sopivaa ihmistä, eli nämä ovat lopulta tosielämässä aika harvinaisia. Yleensä suhteissa vaikuttaisi olevan jonkinlainen valtadynamiikka, jossa toinen on enemmän tai vähemmän altavastaaja ja toinen taas suhteen "starba", joka on varmaan se, joka välittää vähemmän. Mä uskon, että se on ihan ihmisen psykologiassa oleva mekanismi, että sitä vähemmän me arvostamme toista mitä auliimmin hän on valmis telkemään asioita meidän puolestamme. Sitten on kuitenkin paljon niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tätä ja ihmettelevät, miksi eivät saa rakkautta ja arvostusta ihmissuhteissaan, vaikka ovat kuinka kilttejä ja mukavia toisille.
Nuo eivät tunnu tajuavan, että tavallisen ihmisen mielestä kalliiden lahjojen odottaminen mieheltä kuulostaa huoraamiselta. Jos elintasoa lähdetään hakemaan parisuhteen kautta, se on huoraamista.
Olen 28-vuotias nainen ja parisuhteessa varakkaan KTM:n kanssa, mutta olen itse VTM ja tienaan erittäin hyvin. Jos olisin kouluttamaton ja pienituloinen, en kehtaisi vaatia kumppaniltani koulutusta ja hyviä tuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä.
Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin."
Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan."
Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "
Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "
MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi.
Kuulostaapa harmoniselta. Näissä tapauksissa kannattaa muistaa, että aika harva ihminen on tuollainen ja ainakin omien empiiristen havaintojeni mukaan sananlasku "vakka kantensa valitsee" pätee aika hyvin tässä tilanteessa. Jos on itse kovin pinnallinen, niin kumppaniksikin tuppaa valikoitumaan henkilö, jolla on samankaltainen arvomaailma. Harvemmin näillä bling bling neitokaisilla on harmonista, pitkää ja rakkauteen pohjautuvaa suhdetta kenenkään kanssa.
Niinpä. Mutta jostain syystä nämä bling-neitokaiset eivät näe tätä selkeää syy-seuraussuhdetta, vaan tosissaan ihmettelevät, miksi kukaan ei kiinnostu heistä ihmisinä lainkaan. Toisaalta vannovat tuon pinnallisuuden nimeen ja itsekin odottavat kumppanilta vain pinnallisia asioita (pituus, tyylikkyys, varakkuus), mutta sitten ruikuttavat, kun se ei riitäkään hyvään suhteeseen.
No en mä nyt tiedä kuinka moni ns. tavis-ihmisten suhde lopulta onnistuu yhtään sen paremmin. Sitä se vaikuttaisi olevan muillakin, nuorena deittaillaan, seukataan ja erotaan ja toistetaan, kunnes tulee se lasten toinen vanhempi vastaan. Ja sitten ehkä taas erotaan.. jne. Hyviä suhteita on aina ollut todella vähän. Nykyään vaan sen huonon voi laittaa kiertoon paljon helpommin, ja siksi ihmiset kuvittelevat, että nykyisin parisuhteet ovat huonompia kuin ennen.
Nyt taidamme puhua hieman eri asioista. Minä en tarkoittanutkaan, että ns tavissuhteet ovat automaattisesti onnellisempia, vaan että suhtaudutaanko sinuun alusta alkaen pelkkänä näyttelyesineenä vai kumppanina. Itse en ole koskaan ollut suhteessa, jossa olisin kokenut, että minua ei kuunnella ja rakasteta. Siis että puuttuisi se ehkä kliseiseltä kuulostava syvempi yhteys. Kun näitä bling-naisia kuuntelee, he luettelevat unelmamiehen ominaisuuksiksi hyvän ulkonäön ja varakkuuden eikä esimerkiksi luotettavuus, kommunikaatio tms merkitse näille yhtään mitään.
No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?
Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä.
Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin."
Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan."
Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "
Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "
MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi.
No jaa. Tavallaan arvostan sitä, että naisella on pokkaa odottaa mieheltä huomaavaisuutta ja panostusta. Itse olin nuorempana suhteissa se, joka osteli kundikaverille kivoja lahjoja ja kokkasin yllätysillallisia, mutta tämä huomaavaisuus ei koskaan tullut takaisin päin, vaan mun tekemisiä alettiin nopeasti pitämään itsestäänselvyksinä. Nykyisin en enää lähtisi sellaiseen, vaan mies saa olla se, joka asettaa omilla toimillaan huomaavaisuuden tason, jossa mä sit tulen vastaan jos huvittaa. Jos taso ei riitä, lähden lätkimään. Mulla ei ole mitään varsinaista käyttöä miehelle, joten jos se ei tuo mun elämään iloa saamalla mut tuntemaan itseni tärkeäksi, arvostetuksi ja rakastetuksi, niin silloin siitä ei ole mulle yhtään mitään iloa.
Valitettava tosiasia on se, että me ihmiset olemme taipuvaisia pitämään nöyriä, ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä kynnysmattoina ja toisaalta kunnioitamme ja haluamme hyväksyntää niiltä, jotka ovat vaativia ja omanarvontuntevia. Siksi ahkera, avulias ja huomaavainen ihminen usein löytää puolisokseen häntä itsestäänselvyytenä pitävän, itsekkään ja laiskan ihmisen. Siksi myös Kelly todennäköisesti löytää itselleen palvovan hemmottelijan, joka arvostaa Kellyä yhtä paljon kuin Kelly arvostaa itseään.
No tuota, näinhän nämä ohjelman naiset juuri tekevät. Pitävät itsestäänselvyytenä eivätkä arvosta pätkääkään. Ja minusta on todella noloa ja röyhkeää mennä ääneen sanomaan, että odottaa kumppaniltaan kalliita lahjoja. En tiedä, onko tämä joku sukupolvien välinen kuilu vai mistä johtuu, että nämä hempukat pitävät tuollaista vaatimusta ihan normaalina.
Niin? Sitähän mä tässä yritän sanoa. Omassa elämässäni ja lähipiirissäni tuo huomaavaisen, toisten tarpeille elävän kynnysmaton rooli on perinteisemmin kuulunut naiselle ja mies on saanut olla tunneälytön, itsekäs mäntti paljon hyväksytymmin. Siksi kai jotenkin hymyilyttää nainen, joka kääntää tämän kuvion päälaelleen. Joo, ne tekee niin, mutta kun usein se valinta on, että kumpi sinä haluat olla, kynnysmatto vai se, jonka odotuksia täytetään. Ja itse oltuani aluksi kynnysmatto, päätin että olen jatkossa mielummin se, jonka eteen tehdään asioita.
Toki ideaalitilanne olisi se, että kaksi ihmistä olisi yhtä huomaavaisia toisiaan kohtaan ja kumpikin panostaisi suhteeseen, mutta en tiedä onko se useimmissa tapauksissa ihmisille mahdollista.
Esimerkiksi vanhuksia tarkkailemalla olen huomannut tällaisen hyvin yleisen kuvion: On se lapsi tai sisarus, joka on aina ollut paikalla, hoitanut vanhuksen asioita ja käynyt säännöllisesti auttamassa ihan kaikessa. Sitten on se lapsi tai sisarus, joka asuu kaukana, ei osallistu auttamiseen useinkaan ja kyläillessään tulee vanhuksen luo vieraaksi, jota passataan. Ja useimmissa tapauksissa se vanhus tuntuu arvostavan tätä kaukana asuvaa vierailijaa paljon enemmän ja tämän auttajan tekemisiin suhtaudutaan itsestäänselvyyksinä, joita voi kritisoida ja joista ei tarvi kiittää. Jos tämä vierailija reissullaan vaikka haravoi tai pukkaa lumet, sitä taivastellaan ja ylistetään pitkään, eikä edes muisteta sitä, että se auttaja on haravoinut ja käynyt pukkaamassa lumet säännöllisesti jo 10v ajan.
Tarinan pointti on se, että jokainen saa itse valita kumpi haluaa olla.
Öö, entäs sellainen skenaario, että suhteessa ollaan kumpikin ihan samalla tasolla ja molemmat tekevät kivoja asioita toisilleen eikä kumpikaan ole kynnysmatto eikä palvottavana? Todella omituinen ajatus, että suhteesta pitäisi tehdä joku valtataistelu.
Joo, se olisi ideaali munkin mielestä. Mutta valitettavasti tähän kuvioon pitää löytää kaksi samalla tavalla ajattelevaa, toisilleen sopivaa ihmistä, eli nämä ovat lopulta tosielämässä aika harvinaisia. Yleensä suhteissa vaikuttaisi olevan jonkinlainen valtadynamiikka, jossa toinen on enemmän tai vähemmän altavastaaja ja toinen taas suhteen "starba", joka on varmaan se, joka välittää vähemmän. Mä uskon, että se on ihan ihmisen psykologiassa oleva mekanismi, että sitä vähemmän me arvostamme toista mitä auliimmin hän on valmis telkemään asioita meidän puolestamme. Sitten on kuitenkin paljon niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tätä ja ihmettelevät, miksi eivät saa rakkautta ja arvostusta ihmissuhteissaan, vaikka ovat kuinka kilttejä ja mukavia toisille.
No enpä itse näe tuota kyllä erityisen harvinaisena. Toki suhteissa on valtataisteluita, mutta ne kallistuvat kyllä ajan mittaan yleensä molempiin suuntiin eikä siten, että toinen on alusta loppuun asti kynnysmatto eikä asetelma muutu tai tasapanotu lainkaan. Lähinnä se liittyy suhteiden alkuun tai loppuun, että yleensä se aloite seurustelun aloitukseen tai eroamiseen ei synny täsmälleen samalla hetkellä, vaan jompikumpi sen tekee ensin. Suhteen keskivaiheilla se kyllä (ainakin oman kokemukseni mukaan) tasoittuu, että kumpikaan ei ole erityisemmin niskan päällä. Ehkä tällaista tasa-arvoa ei sitten ehdi huomaamaan, jos on kokemusta ainoastaan lyhyistä suhteista.
Itse esimerkiksi edellisessä suhteessani olin aloitteellinen yhteen menemiseen, mutta toisaalta minä olin myös se, joka tein aloitteen eroon. Eli kumpiko meidän suhteessamme sitten oli se kynnysmatto ja kumpi hemmoteltava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä.
Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin."
Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan."
Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "
Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "
MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi.
Kuulostaapa harmoniselta. Näissä tapauksissa kannattaa muistaa, että aika harva ihminen on tuollainen ja ainakin omien empiiristen havaintojeni mukaan sananlasku "vakka kantensa valitsee" pätee aika hyvin tässä tilanteessa. Jos on itse kovin pinnallinen, niin kumppaniksikin tuppaa valikoitumaan henkilö, jolla on samankaltainen arvomaailma. Harvemmin näillä bling bling neitokaisilla on harmonista, pitkää ja rakkauteen pohjautuvaa suhdetta kenenkään kanssa.
Niinpä. Mutta jostain syystä nämä bling-neitokaiset eivät näe tätä selkeää syy-seuraussuhdetta, vaan tosissaan ihmettelevät, miksi kukaan ei kiinnostu heistä ihmisinä lainkaan. Toisaalta vannovat tuon pinnallisuuden nimeen ja itsekin odottavat kumppanilta vain pinnallisia asioita (pituus, tyylikkyys, varakkuus), mutta sitten ruikuttavat, kun se ei riitäkään hyvään suhteeseen.
No en mä nyt tiedä kuinka moni ns. tavis-ihmisten suhde lopulta onnistuu yhtään sen paremmin. Sitä se vaikuttaisi olevan muillakin, nuorena deittaillaan, seukataan ja erotaan ja toistetaan, kunnes tulee se lasten toinen vanhempi vastaan. Ja sitten ehkä taas erotaan.. jne. Hyviä suhteita on aina ollut todella vähän. Nykyään vaan sen huonon voi laittaa kiertoon paljon helpommin, ja siksi ihmiset kuvittelevat, että nykyisin parisuhteet ovat huonompia kuin ennen.
Nyt taidamme puhua hieman eri asioista. Minä en tarkoittanutkaan, että ns tavissuhteet ovat automaattisesti onnellisempia, vaan että suhtaudutaanko sinuun alusta alkaen pelkkänä näyttelyesineenä vai kumppanina. Itse en ole koskaan ollut suhteessa, jossa olisin kokenut, että minua ei kuunnella ja rakasteta. Siis että puuttuisi se ehkä kliseiseltä kuulostava syvempi yhteys. Kun näitä bling-naisia kuuntelee, he luettelevat unelmamiehen ominaisuuksiksi hyvän ulkonäön ja varakkuuden eikä esimerkiksi luotettavuus, kommunikaatio tms merkitse näille yhtään mitään.
No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?
Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin.
No kyllä minusta "hymyilevä, hoivaava ja äidillinen" kertoo nimenomaan lämpimästä, turvallisesta ja välittävästä luonteesta. Tällainen "minä haluan merkkilaukkuja ja joka aamu kahvin sänkyyn eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään" -tyylinen koppavuus on mielestäni aika kaukana hoivaavasta ja äidillisestä. Hassua, jos et näe näissä mitään eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä.
Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin."
Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan."
Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "
Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "
MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi.
No jaa. Tavallaan arvostan sitä, että naisella on pokkaa odottaa mieheltä huomaavaisuutta ja panostusta. Itse olin nuorempana suhteissa se, joka osteli kundikaverille kivoja lahjoja ja kokkasin yllätysillallisia, mutta tämä huomaavaisuus ei koskaan tullut takaisin päin, vaan mun tekemisiä alettiin nopeasti pitämään itsestäänselvyksinä. Nykyisin en enää lähtisi sellaiseen, vaan mies saa olla se, joka asettaa omilla toimillaan huomaavaisuuden tason, jossa mä sit tulen vastaan jos huvittaa. Jos taso ei riitä, lähden lätkimään. Mulla ei ole mitään varsinaista käyttöä miehelle, joten jos se ei tuo mun elämään iloa saamalla mut tuntemaan itseni tärkeäksi, arvostetuksi ja rakastetuksi, niin silloin siitä ei ole mulle yhtään mitään iloa.
Valitettava tosiasia on se, että me ihmiset olemme taipuvaisia pitämään nöyriä, ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä kynnysmattoina ja toisaalta kunnioitamme ja haluamme hyväksyntää niiltä, jotka ovat vaativia ja omanarvontuntevia. Siksi ahkera, avulias ja huomaavainen ihminen usein löytää puolisokseen häntä itsestäänselvyytenä pitävän, itsekkään ja laiskan ihmisen. Siksi myös Kelly todennäköisesti löytää itselleen palvovan hemmottelijan, joka arvostaa Kellyä yhtä paljon kuin Kelly arvostaa itseään.
No tuota, näinhän nämä ohjelman naiset juuri tekevät. Pitävät itsestäänselvyytenä eivätkä arvosta pätkääkään. Ja minusta on todella noloa ja röyhkeää mennä ääneen sanomaan, että odottaa kumppaniltaan kalliita lahjoja. En tiedä, onko tämä joku sukupolvien välinen kuilu vai mistä johtuu, että nämä hempukat pitävät tuollaista vaatimusta ihan normaalina.
Niin? Sitähän mä tässä yritän sanoa. Omassa elämässäni ja lähipiirissäni tuo huomaavaisen, toisten tarpeille elävän kynnysmaton rooli on perinteisemmin kuulunut naiselle ja mies on saanut olla tunneälytön, itsekäs mäntti paljon hyväksytymmin. Siksi kai jotenkin hymyilyttää nainen, joka kääntää tämän kuvion päälaelleen. Joo, ne tekee niin, mutta kun usein se valinta on, että kumpi sinä haluat olla, kynnysmatto vai se, jonka odotuksia täytetään. Ja itse oltuani aluksi kynnysmatto, päätin että olen jatkossa mielummin se, jonka eteen tehdään asioita.
Toki ideaalitilanne olisi se, että kaksi ihmistä olisi yhtä huomaavaisia toisiaan kohtaan ja kumpikin panostaisi suhteeseen, mutta en tiedä onko se useimmissa tapauksissa ihmisille mahdollista.
Esimerkiksi vanhuksia tarkkailemalla olen huomannut tällaisen hyvin yleisen kuvion: On se lapsi tai sisarus, joka on aina ollut paikalla, hoitanut vanhuksen asioita ja käynyt säännöllisesti auttamassa ihan kaikessa. Sitten on se lapsi tai sisarus, joka asuu kaukana, ei osallistu auttamiseen useinkaan ja kyläillessään tulee vanhuksen luo vieraaksi, jota passataan. Ja useimmissa tapauksissa se vanhus tuntuu arvostavan tätä kaukana asuvaa vierailijaa paljon enemmän ja tämän auttajan tekemisiin suhtaudutaan itsestäänselvyyksinä, joita voi kritisoida ja joista ei tarvi kiittää. Jos tämä vierailija reissullaan vaikka haravoi tai pukkaa lumet, sitä taivastellaan ja ylistetään pitkään, eikä edes muisteta sitä, että se auttaja on haravoinut ja käynyt pukkaamassa lumet säännöllisesti jo 10v ajan.
Tarinan pointti on se, että jokainen saa itse valita kumpi haluaa olla.
Öö, entäs sellainen skenaario, että suhteessa ollaan kumpikin ihan samalla tasolla ja molemmat tekevät kivoja asioita toisilleen eikä kumpikaan ole kynnysmatto eikä palvottavana? Todella omituinen ajatus, että suhteesta pitäisi tehdä joku valtataistelu.
Joo, se olisi ideaali munkin mielestä. Mutta valitettavasti tähän kuvioon pitää löytää kaksi samalla tavalla ajattelevaa, toisilleen sopivaa ihmistä, eli nämä ovat lopulta tosielämässä aika harvinaisia. Yleensä suhteissa vaikuttaisi olevan jonkinlainen valtadynamiikka, jossa toinen on enemmän tai vähemmän altavastaaja ja toinen taas suhteen "starba", joka on varmaan se, joka välittää vähemmän. Mä uskon, että se on ihan ihmisen psykologiassa oleva mekanismi, että sitä vähemmän me arvostamme toista mitä auliimmin hän on valmis telkemään asioita meidän puolestamme. Sitten on kuitenkin paljon niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tätä ja ihmettelevät, miksi eivät saa rakkautta ja arvostusta ihmissuhteissaan, vaikka ovat kuinka kilttejä ja mukavia toisille.
No enpä itse näe tuota kyllä erityisen harvinaisena. Toki suhteissa on valtataisteluita, mutta ne kallistuvat kyllä ajan mittaan yleensä molempiin suuntiin eikä siten, että toinen on alusta loppuun asti kynnysmatto eikä asetelma muutu tai tasapanotu lainkaan. Lähinnä se liittyy suhteiden alkuun tai loppuun, että yleensä se aloite seurustelun aloitukseen tai eroamiseen ei synny täsmälleen samalla hetkellä, vaan jompikumpi sen tekee ensin. Suhteen keskivaiheilla se kyllä (ainakin oman kokemukseni mukaan) tasoittuu, että kumpikaan ei ole erityisemmin niskan päällä. Ehkä tällaista tasa-arvoa ei sitten ehdi huomaamaan, jos on kokemusta ainoastaan lyhyistä suhteista.
Itse esimerkiksi edellisessä suhteessani olin aloitteellinen yhteen menemiseen, mutta toisaalta minä olin myös se, joka tein aloitteen eroon. Eli kumpiko meidän suhteessamme sitten oli se kynnysmatto ja kumpi hemmoteltava?
Se, että sinä teit aloitteen eroon ei kerro teidän suhteen dynamiikasta mitään. Miksi halusit eron? Kyllästyit miehen antamiin jatkuviin rakkauden osoituksiin, yllätyslahjoihin ja suhteessanne vallitsevaan syvään molemminpuoliseen kunnioitukseen? Esimerkiksi se, että nainen lopulta 15v jälkeen kyllästyy siihen, että mies ei ikinä panosta taloudenhoitoon, muista naisen synttäreitä ja on sängyssä itsekäs ja kovakourainen, ja täten nainen ottaa lopulta eron ei todellakaan tarkoita sitä, että nainen olisi suhteessa ollut "top dog", vaan mies on se, joka saanut 15v ajan saanut pitää ilmaista, pantavaa low maintenance -taloudenhoitajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä.
Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin."
Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan."
Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "
Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "
MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi.
Kuulostaapa harmoniselta. Näissä tapauksissa kannattaa muistaa, että aika harva ihminen on tuollainen ja ainakin omien empiiristen havaintojeni mukaan sananlasku "vakka kantensa valitsee" pätee aika hyvin tässä tilanteessa. Jos on itse kovin pinnallinen, niin kumppaniksikin tuppaa valikoitumaan henkilö, jolla on samankaltainen arvomaailma. Harvemmin näillä bling bling neitokaisilla on harmonista, pitkää ja rakkauteen pohjautuvaa suhdetta kenenkään kanssa.
Niinpä. Mutta jostain syystä nämä bling-neitokaiset eivät näe tätä selkeää syy-seuraussuhdetta, vaan tosissaan ihmettelevät, miksi kukaan ei kiinnostu heistä ihmisinä lainkaan. Toisaalta vannovat tuon pinnallisuuden nimeen ja itsekin odottavat kumppanilta vain pinnallisia asioita (pituus, tyylikkyys, varakkuus), mutta sitten ruikuttavat, kun se ei riitäkään hyvään suhteeseen.
No en mä nyt tiedä kuinka moni ns. tavis-ihmisten suhde lopulta onnistuu yhtään sen paremmin. Sitä se vaikuttaisi olevan muillakin, nuorena deittaillaan, seukataan ja erotaan ja toistetaan, kunnes tulee se lasten toinen vanhempi vastaan. Ja sitten ehkä taas erotaan.. jne. Hyviä suhteita on aina ollut todella vähän. Nykyään vaan sen huonon voi laittaa kiertoon paljon helpommin, ja siksi ihmiset kuvittelevat, että nykyisin parisuhteet ovat huonompia kuin ennen.
Nyt taidamme puhua hieman eri asioista. Minä en tarkoittanutkaan, että ns tavissuhteet ovat automaattisesti onnellisempia, vaan että suhtaudutaanko sinuun alusta alkaen pelkkänä näyttelyesineenä vai kumppanina. Itse en ole koskaan ollut suhteessa, jossa olisin kokenut, että minua ei kuunnella ja rakasteta. Siis että puuttuisi se ehkä kliseiseltä kuulostava syvempi yhteys. Kun näitä bling-naisia kuuntelee, he luettelevat unelmamiehen ominaisuuksiksi hyvän ulkonäön ja varakkuuden eikä esimerkiksi luotettavuus, kommunikaatio tms merkitse näille yhtään mitään.
No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?
Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin.
No kyllä minusta "hymyilevä, hoivaava ja äidillinen" kertoo nimenomaan lämpimästä, turvallisesta ja välittävästä luonteesta. Tällainen "minä haluan merkkilaukkuja ja joka aamu kahvin sänkyyn eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään" -tyylinen koppavuus on mielestäni aika kaukana hoivaavasta ja äidillisestä. Hassua, jos et näe näissä mitään eroa.
En mä tässä yrittänyt sanoa, että Kelly olisi litanian mukainen "unelmanainen", vaan mielestäni se ei ole kummempi toive kauniilta naiselta haluta komea mies, joka ostelee kukkia ja lahjoja kuin perus levyseppähitsarilta haluta kaunis vaimo, joka siivoaa ja laittaa mieluusti miehen lempiruokia.
Suomessa jotkut rikkaiden penskat matkivat amerikkalaista "bich kulttuuria" jota mm. Kardashianien realityformaatti edustaa. Törkyrikkaiden turhamainen pinnallisuus ja itsekeskeisyys on nimenomaan se juttu siinä.
Suurin osa naisista elää ihan muunlaista todellisuutta. On ihan turha yleistää että kaikki ovat samanlaisia rahamiesten metsästäjiä ja onnenonkijoita. Esimerkiksi Suomessa naiset ovat jo pian ohittaneet miehet koulutustasossa ja työllistymisessä. Suomalaisissa muuttotappiokunnissa nuoret miehet jäävät rannalle ruikuttamaan kun heidän ikäisensä naiset lähtevät kasvukeskuksiin jatkokouluttautumaan ja työllistymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tietää kyseisen mimmin historian ja on kuullut hänen mielipiteitään niin pysyisin kaukana hänestä. Selaista sänkyainesta jonka kanssa ei kehtaisi muuten kulkea missään.
Näiden älyykkyyteen liittyvä keskustelu pyöri pelkkien kliseiden ympärillä, joita ei vaivauduttu yhtään perustelemaan eikä pohtimaan. On esimerkiksi kaksi ihan eri asiaa olla kaunis ja laittautua kuin osallistua kauneuskilpailuun. Jos joku kyseenalaistaa kauneuskilpailuihin osallistumisen, ei se vielä kuitenkaan tarkoita, ettei kaunis ihminen voisi olla fiksu.
Ja toinen räikeä ristiriita tuossa oli se, että kovasti muka arvostavat älykkyyttä kumppanissa, mutta samaan hengenvetoon todetaan, että älykkyyttä on niin monenlaista ja kaikissa on jonkinlaista älykkyyttä. Eli mitä merkitystä sillä älykkyydellä sitten kumppanin valinnassa on, jos oletus on, että kaikki ovat älykkäitä?
Hauskaa myös oli, että ohjelmassa oli kauppatieteiden maisteri, joka oli nyt sitten osoitus siitä, että kaunis nainen voi olla älykäs. Juu, ei varmasti ole tyhmimmästä päästä, mutta itse kauppatieteiden opinnoissa kyllä havaitsin isoja eroja eri pääaineiden opiskelijoissa. Ne "bimbot pintaliitäjät" olivat markkinoinnin ja johtamisen pääaineissa, kun taas taloustieteissä, laskentatoimessa ja rahoituksen puolella oli porukkaa, joilla oli vähän enemmän paukkuja. Tästä hyvä esimerkki BB-ohjelmassa ollut Sasa, joka luuli, että metri on 60 senttiä. Ei tule mitenkään yllätyksenä, että BB-Sasa ja tämän deittiohjelman Saara olivat nimenomaan markkinoinnin maistereita. Tiedän, että tämä on ikävästi sanottu, mutta tämä vain on ihan tosielämässä tullut huomattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä.
Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin."
Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan."
Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "
Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "
MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi.
Kuulostaapa harmoniselta. Näissä tapauksissa kannattaa muistaa, että aika harva ihminen on tuollainen ja ainakin omien empiiristen havaintojeni mukaan sananlasku "vakka kantensa valitsee" pätee aika hyvin tässä tilanteessa. Jos on itse kovin pinnallinen, niin kumppaniksikin tuppaa valikoitumaan henkilö, jolla on samankaltainen arvomaailma. Harvemmin näillä bling bling neitokaisilla on harmonista, pitkää ja rakkauteen pohjautuvaa suhdetta kenenkään kanssa.
Niinpä. Mutta jostain syystä nämä bling-neitokaiset eivät näe tätä selkeää syy-seuraussuhdetta, vaan tosissaan ihmettelevät, miksi kukaan ei kiinnostu heistä ihmisinä lainkaan. Toisaalta vannovat tuon pinnallisuuden nimeen ja itsekin odottavat kumppanilta vain pinnallisia asioita (pituus, tyylikkyys, varakkuus), mutta sitten ruikuttavat, kun se ei riitäkään hyvään suhteeseen.
No en mä nyt tiedä kuinka moni ns. tavis-ihmisten suhde lopulta onnistuu yhtään sen paremmin. Sitä se vaikuttaisi olevan muillakin, nuorena deittaillaan, seukataan ja erotaan ja toistetaan, kunnes tulee se lasten toinen vanhempi vastaan. Ja sitten ehkä taas erotaan.. jne. Hyviä suhteita on aina ollut todella vähän. Nykyään vaan sen huonon voi laittaa kiertoon paljon helpommin, ja siksi ihmiset kuvittelevat, että nykyisin parisuhteet ovat huonompia kuin ennen.
Nyt taidamme puhua hieman eri asioista. Minä en tarkoittanutkaan, että ns tavissuhteet ovat automaattisesti onnellisempia, vaan että suhtaudutaanko sinuun alusta alkaen pelkkänä näyttelyesineenä vai kumppanina. Itse en ole koskaan ollut suhteessa, jossa olisin kokenut, että minua ei kuunnella ja rakasteta. Siis että puuttuisi se ehkä kliseiseltä kuulostava syvempi yhteys. Kun näitä bling-naisia kuuntelee, he luettelevat unelmamiehen ominaisuuksiksi hyvän ulkonäön ja varakkuuden eikä esimerkiksi luotettavuus, kommunikaatio tms merkitse näille yhtään mitään.
No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?
Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin.
No kyllä minusta "hymyilevä, hoivaava ja äidillinen" kertoo nimenomaan lämpimästä, turvallisesta ja välittävästä luonteesta. Tällainen "minä haluan merkkilaukkuja ja joka aamu kahvin sänkyyn eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään" -tyylinen koppavuus on mielestäni aika kaukana hoivaavasta ja äidillisestä. Hassua, jos et näe näissä mitään eroa.
Ja hassua, että sinä et näe siinä mitään samaa, että mies haluaa hoivaavan naisen ja nainen haluaa hoivaavan miehen (sillä kyllä, kahvikuppi sänkyyn ja kalliit lahjat ovat tavallaan miehistä hoivausta naista kohtaan, vauraus on turvallisuutta, hoivaus on turvallisuutta). Ei se mieskään halua, että nainen hoivaa mitä vaan, vaan sen hoivavietin pitää kohdistua mieheen ja tämän jälkeläisiin. Esim. koiraihmis-naiset eivät ole erityisen suosittuja miesten keskuudessa, vaikka varmasti hoivaviettiä löytyy. Se vaan ei hyödytä miestä kohdistuessaan koiriin. Mies usein haluaa olla naisen elämän keskipiste, ja lemmikit kilpailevat naisen huomiosta. Sekä antelias varakkuus että lämmin hoivaus ovat molemmat ominisuuksia, joita toivotaan kumppanilta siksi, että niistä hyödytään itse. Mutta vain toinen niistä tuomitaan aina kullankaivuuksi ja itsekkyydeksi, vaikka motivaatiot näiden toiveiden taustalla on aika samat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä.
Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin."
Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan."
Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "
Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "
MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi.
No jaa. Tavallaan arvostan sitä, että naisella on pokkaa odottaa mieheltä huomaavaisuutta ja panostusta. Itse olin nuorempana suhteissa se, joka osteli kundikaverille kivoja lahjoja ja kokkasin yllätysillallisia, mutta tämä huomaavaisuus ei koskaan tullut takaisin päin, vaan mun tekemisiä alettiin nopeasti pitämään itsestäänselvyksinä. Nykyisin en enää lähtisi sellaiseen, vaan mies saa olla se, joka asettaa omilla toimillaan huomaavaisuuden tason, jossa mä sit tulen vastaan jos huvittaa. Jos taso ei riitä, lähden lätkimään. Mulla ei ole mitään varsinaista käyttöä miehelle, joten jos se ei tuo mun elämään iloa saamalla mut tuntemaan itseni tärkeäksi, arvostetuksi ja rakastetuksi, niin silloin siitä ei ole mulle yhtään mitään iloa.
Valitettava tosiasia on se, että me ihmiset olemme taipuvaisia pitämään nöyriä, ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä kynnysmattoina ja toisaalta kunnioitamme ja haluamme hyväksyntää niiltä, jotka ovat vaativia ja omanarvontuntevia. Siksi ahkera, avulias ja huomaavainen ihminen usein löytää puolisokseen häntä itsestäänselvyytenä pitävän, itsekkään ja laiskan ihmisen. Siksi myös Kelly todennäköisesti löytää itselleen palvovan hemmottelijan, joka arvostaa Kellyä yhtä paljon kuin Kelly arvostaa itseään.
No tuota, näinhän nämä ohjelman naiset juuri tekevät. Pitävät itsestäänselvyytenä eivätkä arvosta pätkääkään. Ja minusta on todella noloa ja röyhkeää mennä ääneen sanomaan, että odottaa kumppaniltaan kalliita lahjoja. En tiedä, onko tämä joku sukupolvien välinen kuilu vai mistä johtuu, että nämä hempukat pitävät tuollaista vaatimusta ihan normaalina.
Niin? Sitähän mä tässä yritän sanoa. Omassa elämässäni ja lähipiirissäni tuo huomaavaisen, toisten tarpeille elävän kynnysmaton rooli on perinteisemmin kuulunut naiselle ja mies on saanut olla tunneälytön, itsekäs mäntti paljon hyväksytymmin. Siksi kai jotenkin hymyilyttää nainen, joka kääntää tämän kuvion päälaelleen. Joo, ne tekee niin, mutta kun usein se valinta on, että kumpi sinä haluat olla, kynnysmatto vai se, jonka odotuksia täytetään. Ja itse oltuani aluksi kynnysmatto, päätin että olen jatkossa mielummin se, jonka eteen tehdään asioita.
Toki ideaalitilanne olisi se, että kaksi ihmistä olisi yhtä huomaavaisia toisiaan kohtaan ja kumpikin panostaisi suhteeseen, mutta en tiedä onko se useimmissa tapauksissa ihmisille mahdollista.
Esimerkiksi vanhuksia tarkkailemalla olen huomannut tällaisen hyvin yleisen kuvion: On se lapsi tai sisarus, joka on aina ollut paikalla, hoitanut vanhuksen asioita ja käynyt säännöllisesti auttamassa ihan kaikessa. Sitten on se lapsi tai sisarus, joka asuu kaukana, ei osallistu auttamiseen useinkaan ja kyläillessään tulee vanhuksen luo vieraaksi, jota passataan. Ja useimmissa tapauksissa se vanhus tuntuu arvostavan tätä kaukana asuvaa vierailijaa paljon enemmän ja tämän auttajan tekemisiin suhtaudutaan itsestäänselvyyksinä, joita voi kritisoida ja joista ei tarvi kiittää. Jos tämä vierailija reissullaan vaikka haravoi tai pukkaa lumet, sitä taivastellaan ja ylistetään pitkään, eikä edes muisteta sitä, että se auttaja on haravoinut ja käynyt pukkaamassa lumet säännöllisesti jo 10v ajan.
Tarinan pointti on se, että jokainen saa itse valita kumpi haluaa olla.
Öö, entäs sellainen skenaario, että suhteessa ollaan kumpikin ihan samalla tasolla ja molemmat tekevät kivoja asioita toisilleen eikä kumpikaan ole kynnysmatto eikä palvottavana? Todella omituinen ajatus, että suhteesta pitäisi tehdä joku valtataistelu.
Joo, se olisi ideaali munkin mielestä. Mutta valitettavasti tähän kuvioon pitää löytää kaksi samalla tavalla ajattelevaa, toisilleen sopivaa ihmistä, eli nämä ovat lopulta tosielämässä aika harvinaisia. Yleensä suhteissa vaikuttaisi olevan jonkinlainen valtadynamiikka, jossa toinen on enemmän tai vähemmän altavastaaja ja toinen taas suhteen "starba", joka on varmaan se, joka välittää vähemmän. Mä uskon, että se on ihan ihmisen psykologiassa oleva mekanismi, että sitä vähemmän me arvostamme toista mitä auliimmin hän on valmis telkemään asioita meidän puolestamme. Sitten on kuitenkin paljon niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tätä ja ihmettelevät, miksi eivät saa rakkautta ja arvostusta ihmissuhteissaan, vaikka ovat kuinka kilttejä ja mukavia toisille.
No enpä itse näe tuota kyllä erityisen harvinaisena. Toki suhteissa on valtataisteluita, mutta ne kallistuvat kyllä ajan mittaan yleensä molempiin suuntiin eikä siten, että toinen on alusta loppuun asti kynnysmatto eikä asetelma muutu tai tasapanotu lainkaan. Lähinnä se liittyy suhteiden alkuun tai loppuun, että yleensä se aloite seurustelun aloitukseen tai eroamiseen ei synny täsmälleen samalla hetkellä, vaan jompikumpi sen tekee ensin. Suhteen keskivaiheilla se kyllä (ainakin oman kokemukseni mukaan) tasoittuu, että kumpikaan ei ole erityisemmin niskan päällä. Ehkä tällaista tasa-arvoa ei sitten ehdi huomaamaan, jos on kokemusta ainoastaan lyhyistä suhteista.
Itse esimerkiksi edellisessä suhteessani olin aloitteellinen yhteen menemiseen, mutta toisaalta minä olin myös se, joka tein aloitteen eroon. Eli kumpiko meidän suhteessamme sitten oli se kynnysmatto ja kumpi hemmoteltava?
Se, että sinä teit aloitteen eroon ei kerro teidän suhteen dynamiikasta mitään. Miksi halusit eron? Kyllästyit miehen antamiin jatkuviin rakkauden osoituksiin, yllätyslahjoihin ja suhteessanne vallitsevaan syvään molemminpuoliseen kunnioitukseen? Esimerkiksi se, että nainen lopulta 15v jälkeen kyllästyy siihen, että mies ei ikinä panosta taloudenhoitoon, muista naisen synttäreitä ja on sängyssä itsekäs ja kovakourainen, ja täten nainen ottaa lopulta eron ei todellakaan tarkoita sitä, että nainen olisi suhteessa ollut "top dog", vaan mies on se, joka saanut 15v ajan saanut pitää ilmaista, pantavaa low maintenance -taloudenhoitajaa.
Hohhoijaa, kylläpä sinulla on pinnallisia oletuksia suhteiden ongelmista ja erojen syistä. En pysty ajattelemaan suhteitani lainkaan tuollaisista näkökulmista. Kyse on ollut enemmänkin arvoista, asenteista ja vuorovaikutuksesta eikä mistään, että joku ei muistanut synttäreitä tai että on sängyssä kovakouraunen. Juuri tätä tarkoitan, että toisilla siihen suhteeseen sisältyy vähän muutakin kuin lahjat ja seksi/ ulkonäkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä370599 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä.
Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin."
Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan."
Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "
Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "
MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi.
Kuulostaapa harmoniselta. Näissä tapauksissa kannattaa muistaa, että aika harva ihminen on tuollainen ja ainakin omien empiiristen havaintojeni mukaan sananlasku "vakka kantensa valitsee" pätee aika hyvin tässä tilanteessa. Jos on itse kovin pinnallinen, niin kumppaniksikin tuppaa valikoitumaan henkilö, jolla on samankaltainen arvomaailma. Harvemmin näillä bling bling neitokaisilla on harmonista, pitkää ja rakkauteen pohjautuvaa suhdetta kenenkään kanssa.
Niinpä. Mutta jostain syystä nämä bling-neitokaiset eivät näe tätä selkeää syy-seuraussuhdetta, vaan tosissaan ihmettelevät, miksi kukaan ei kiinnostu heistä ihmisinä lainkaan. Toisaalta vannovat tuon pinnallisuuden nimeen ja itsekin odottavat kumppanilta vain pinnallisia asioita (pituus, tyylikkyys, varakkuus), mutta sitten ruikuttavat, kun se ei riitäkään hyvään suhteeseen.
No en mä nyt tiedä kuinka moni ns. tavis-ihmisten suhde lopulta onnistuu yhtään sen paremmin. Sitä se vaikuttaisi olevan muillakin, nuorena deittaillaan, seukataan ja erotaan ja toistetaan, kunnes tulee se lasten toinen vanhempi vastaan. Ja sitten ehkä taas erotaan.. jne. Hyviä suhteita on aina ollut todella vähän. Nykyään vaan sen huonon voi laittaa kiertoon paljon helpommin, ja siksi ihmiset kuvittelevat, että nykyisin parisuhteet ovat huonompia kuin ennen.
Nyt taidamme puhua hieman eri asioista. Minä en tarkoittanutkaan, että ns tavissuhteet ovat automaattisesti onnellisempia, vaan että suhtaudutaanko sinuun alusta alkaen pelkkänä näyttelyesineenä vai kumppanina. Itse en ole koskaan ollut suhteessa, jossa olisin kokenut, että minua ei kuunnella ja rakasteta. Siis että puuttuisi se ehkä kliseiseltä kuulostava syvempi yhteys. Kun näitä bling-naisia kuuntelee, he luettelevat unelmamiehen ominaisuuksiksi hyvän ulkonäön ja varakkuuden eikä esimerkiksi luotettavuus, kommunikaatio tms merkitse näille yhtään mitään.
No mutta jos kysyt ihan keneltä tahansa normimieheltä, että millainen on "unelmanainen", niin suurin osa vastaa, että: "Kaunis, hymyilevä ja semmoinen hoivaava ja äidillinen". Millä tavalla tämä on "syvällisempi" toive potentiaalisesta kumppanista? Keskimäärin miehet haluavat kauniin naisen, joka hoivaa sekä heitä että tulevia lapsia. Mikai nainen on tyhjäpää kun haluaa miehen joka on komea ja kykenee huolehtimaan naisestaan ja lapsistaan?
Toki on varmasti miehiä, jotka haluavat naiseltaan myös vaikka "keskustelutaitoa, älykkyyttä ja hyvää huumorintajua", mutta näitä näkee miesten listauksissa hyvin harvoin.
No kyllä minusta "hymyilevä, hoivaava ja äidillinen" kertoo nimenomaan lämpimästä, turvallisesta ja välittävästä luonteesta. Tällainen "minä haluan merkkilaukkuja ja joka aamu kahvin sänkyyn eikä minun tarvitse tehdä yhtään mitään" -tyylinen koppavuus on mielestäni aika kaukana hoivaavasta ja äidillisestä. Hassua, jos et näe näissä mitään eroa.
Ja hassua, että sinä et näe siinä mitään samaa, että mies haluaa hoivaavan naisen ja nainen haluaa hoivaavan miehen (sillä kyllä, kahvikuppi sänkyyn ja kalliit lahjat ovat tavallaan miehistä hoivausta naista kohtaan, vauraus on turvallisuutta, hoivaus on turvallisuutta). Ei se mieskään halua, että nainen hoivaa mitä vaan, vaan sen hoivavietin pitää kohdistua mieheen ja tämän jälkeläisiin. Esim. koiraihmis-naiset eivät ole erityisen suosittuja miesten keskuudessa, vaikka varmasti hoivaviettiä löytyy. Se vaan ei hyödytä miestä kohdistuessaan koiriin. Mies usein haluaa olla naisen elämän keskipiste, ja lemmikit kilpailevat naisen huomiosta. Sekä antelias varakkuus että lämmin hoivaus ovat molemmat ominisuuksia, joita toivotaan kumppanilta siksi, että niistä hyödytään itse. Mutta vain toinen niistä tuomitaan aina kullankaivuuksi ja itsekkyydeksi, vaikka motivaatiot näiden toiveiden taustalla on aika samat.
Siis mitä? Tuossahan oli kyse nimenomaan siitä, että nainen vaati kahvia sänkyyn ja kalliita lahjoja eli halusi, että mies hoivaa häntä. Miten tämä yhtäkkiä kääntyy niin, että tämä nainen onkin äidillinen ja hoivaava ja siksi hyvä saalis? Millä ihmeen logiikalla nainen on se hoivaaja, jos mies kantaa naiselle lahjoja eikä nainen edes arvosta sitä, vaan pitää sitä itsestäänselvyytenä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tätä ohjelman toista jaksoa, jossa oli joku Kelly, miss Helsinki. Aika uskomatonta settiä.
Kelly: "Mulle on tärkeetä, että mies tienaa ja mies pystyy hemmotteleen mua. Ostaan kauniita juttuja, viedä tonne Vuittoniin ja mä voin valita sieltä kivan kaulahuivin."
Deittimies: "Saatan joskus ihan muuten vain tuoda kukkia. huomioin myös silleen, että käytännössä joka aamu, jos vain mahdollista, keitän kahvit kun herään ja meen sitten itse takas nukkumaan."
Muut naiset kommentoivat taustalla keskustelua: "Kellyhän haluaa sen aamukahvin joka tapauksessa. Se on niinku tehtävä. Se ei oo niinku mikään juttu. Sen näkee Kellyn ilmeestä. "
Kelly kommentoi kameralle hämmästyneellä ilmeellä: "Siis se kahvin keittäminen on noin niinku iso juttu, että se on niinku effortillista. "
MItä hiton prinsessoja nämä ovat, että odottavat kalliita lahjoja ja että mies nousee keittämään päivittäin varta vasten heille aamukahvit eikä siitä tarvitse olla mitenkään edes kiitollinen? Alussa vaikutti ihan symppikseltä tämä Kellykin ja itkeä tihrusti, kun häntä on kiusattu nuorempana. Kyllä sympatiapisteet ropisi, kun tämä asenne tuli ilmi.
No jaa. Tavallaan arvostan sitä, että naisella on pokkaa odottaa mieheltä huomaavaisuutta ja panostusta. Itse olin nuorempana suhteissa se, joka osteli kundikaverille kivoja lahjoja ja kokkasin yllätysillallisia, mutta tämä huomaavaisuus ei koskaan tullut takaisin päin, vaan mun tekemisiä alettiin nopeasti pitämään itsestäänselvyksinä. Nykyisin en enää lähtisi sellaiseen, vaan mies saa olla se, joka asettaa omilla toimillaan huomaavaisuuden tason, jossa mä sit tulen vastaan jos huvittaa. Jos taso ei riitä, lähden lätkimään. Mulla ei ole mitään varsinaista käyttöä miehelle, joten jos se ei tuo mun elämään iloa saamalla mut tuntemaan itseni tärkeäksi, arvostetuksi ja rakastetuksi, niin silloin siitä ei ole mulle yhtään mitään iloa.
Valitettava tosiasia on se, että me ihmiset olemme taipuvaisia pitämään nöyriä, ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä kynnysmattoina ja toisaalta kunnioitamme ja haluamme hyväksyntää niiltä, jotka ovat vaativia ja omanarvontuntevia. Siksi ahkera, avulias ja huomaavainen ihminen usein löytää puolisokseen häntä itsestäänselvyytenä pitävän, itsekkään ja laiskan ihmisen. Siksi myös Kelly todennäköisesti löytää itselleen palvovan hemmottelijan, joka arvostaa Kellyä yhtä paljon kuin Kelly arvostaa itseään.
No tuota, näinhän nämä ohjelman naiset juuri tekevät. Pitävät itsestäänselvyytenä eivätkä arvosta pätkääkään. Ja minusta on todella noloa ja röyhkeää mennä ääneen sanomaan, että odottaa kumppaniltaan kalliita lahjoja. En tiedä, onko tämä joku sukupolvien välinen kuilu vai mistä johtuu, että nämä hempukat pitävät tuollaista vaatimusta ihan normaalina.
Niin? Sitähän mä tässä yritän sanoa. Omassa elämässäni ja lähipiirissäni tuo huomaavaisen, toisten tarpeille elävän kynnysmaton rooli on perinteisemmin kuulunut naiselle ja mies on saanut olla tunneälytön, itsekäs mäntti paljon hyväksytymmin. Siksi kai jotenkin hymyilyttää nainen, joka kääntää tämän kuvion päälaelleen. Joo, ne tekee niin, mutta kun usein se valinta on, että kumpi sinä haluat olla, kynnysmatto vai se, jonka odotuksia täytetään. Ja itse oltuani aluksi kynnysmatto, päätin että olen jatkossa mielummin se, jonka eteen tehdään asioita.
Toki ideaalitilanne olisi se, että kaksi ihmistä olisi yhtä huomaavaisia toisiaan kohtaan ja kumpikin panostaisi suhteeseen, mutta en tiedä onko se useimmissa tapauksissa ihmisille mahdollista.
Esimerkiksi vanhuksia tarkkailemalla olen huomannut tällaisen hyvin yleisen kuvion: On se lapsi tai sisarus, joka on aina ollut paikalla, hoitanut vanhuksen asioita ja käynyt säännöllisesti auttamassa ihan kaikessa. Sitten on se lapsi tai sisarus, joka asuu kaukana, ei osallistu auttamiseen useinkaan ja kyläillessään tulee vanhuksen luo vieraaksi, jota passataan. Ja useimmissa tapauksissa se vanhus tuntuu arvostavan tätä kaukana asuvaa vierailijaa paljon enemmän ja tämän auttajan tekemisiin suhtaudutaan itsestäänselvyyksinä, joita voi kritisoida ja joista ei tarvi kiittää. Jos tämä vierailija reissullaan vaikka haravoi tai pukkaa lumet, sitä taivastellaan ja ylistetään pitkään, eikä edes muisteta sitä, että se auttaja on haravoinut ja käynyt pukkaamassa lumet säännöllisesti jo 10v ajan.
Tarinan pointti on se, että jokainen saa itse valita kumpi haluaa olla.
Öö, entäs sellainen skenaario, että suhteessa ollaan kumpikin ihan samalla tasolla ja molemmat tekevät kivoja asioita toisilleen eikä kumpikaan ole kynnysmatto eikä palvottavana? Todella omituinen ajatus, että suhteesta pitäisi tehdä joku valtataistelu.
Joo, se olisi ideaali munkin mielestä. Mutta valitettavasti tähän kuvioon pitää löytää kaksi samalla tavalla ajattelevaa, toisilleen sopivaa ihmistä, eli nämä ovat lopulta tosielämässä aika harvinaisia. Yleensä suhteissa vaikuttaisi olevan jonkinlainen valtadynamiikka, jossa toinen on enemmän tai vähemmän altavastaaja ja toinen taas suhteen "starba", joka on varmaan se, joka välittää vähemmän. Mä uskon, että se on ihan ihmisen psykologiassa oleva mekanismi, että sitä vähemmän me arvostamme toista mitä auliimmin hän on valmis telkemään asioita meidän puolestamme. Sitten on kuitenkin paljon niitä ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tätä ja ihmettelevät, miksi eivät saa rakkautta ja arvostusta ihmissuhteissaan, vaikka ovat kuinka kilttejä ja mukavia toisille.
No enpä itse näe tuota kyllä erityisen harvinaisena. Toki suhteissa on valtataisteluita, mutta ne kallistuvat kyllä ajan mittaan yleensä molempiin suuntiin eikä siten, että toinen on alusta loppuun asti kynnysmatto eikä asetelma muutu tai tasapanotu lainkaan. Lähinnä se liittyy suhteiden alkuun tai loppuun, että yleensä se aloite seurustelun aloitukseen tai eroamiseen ei synny täsmälleen samalla hetkellä, vaan jompikumpi sen tekee ensin. Suhteen keskivaiheilla se kyllä (ainakin oman kokemukseni mukaan) tasoittuu, että kumpikaan ei ole erityisemmin niskan päällä. Ehkä tällaista tasa-arvoa ei sitten ehdi huomaamaan, jos on kokemusta ainoastaan lyhyistä suhteista.
Itse esimerkiksi edellisessä suhteessani olin aloitteellinen yhteen menemiseen, mutta toisaalta minä olin myös se, joka tein aloitteen eroon. Eli kumpiko meidän suhteessamme sitten oli se kynnysmatto ja kumpi hemmoteltava?
Se, että sinä teit aloitteen eroon ei kerro teidän suhteen dynamiikasta mitään. Miksi halusit eron? Kyllästyit miehen antamiin jatkuviin rakkauden osoituksiin, yllätyslahjoihin ja suhteessanne vallitsevaan syvään molemminpuoliseen kunnioitukseen? Esimerkiksi se, että nainen lopulta 15v jälkeen kyllästyy siihen, että mies ei ikinä panosta taloudenhoitoon, muista naisen synttäreitä ja on sängyssä itsekäs ja kovakourainen, ja täten nainen ottaa lopulta eron ei todellakaan tarkoita sitä, että nainen olisi suhteessa ollut "top dog", vaan mies on se, joka saanut 15v ajan saanut pitää ilmaista, pantavaa low maintenance -taloudenhoitajaa.
Hohhoijaa, kylläpä sinulla on pinnallisia oletuksia suhteiden ongelmista ja erojen syistä. En pysty ajattelemaan suhteitani lainkaan tuollaisista näkökulmista. Kyse on ollut enemmänkin arvoista, asenteista ja vuorovaikutuksesta eikä mistään, että joku ei muistanut synttäreitä tai että on sängyssä kovakouraunen. Juuri tätä tarkoitan, että toisilla siihen suhteeseen sisältyy vähän muutakin kuin lahjat ja seksi/ ulkonäkö.
Se on aika hankalaa täällä AV:lla kirjoitella kovin pitkiä ja syväluotaavia analyysejä, siksi kirjoitan asiani usein aika kärjistäen. Tuon viestin tarkoitus nyt vaan oli demonstroida se, että sinun aloitteellisuutesi erossa ei todellakaan kerro mitään teidän suhteenne dynamiikasta sinun hyväksesi.
No en mä nyt tiedä kuinka moni ns. tavis-ihmisten suhde lopulta onnistuu yhtään sen paremmin. Sitä se vaikuttaisi olevan muillakin, nuorena deittaillaan, seukataan ja erotaan ja toistetaan, kunnes tulee se lasten toinen vanhempi vastaan. Ja sitten ehkä taas erotaan.. jne. Hyviä suhteita on aina ollut todella vähän. Nykyään vaan sen huonon voi laittaa kiertoon paljon helpommin, ja siksi ihmiset kuvittelevat, että nykyisin parisuhteet ovat huonompia kuin ennen.