Te joilla lapsi(a), kertokaa rehellisesti! Harmittaako ikinä, että ei olekaan enää vapaa lähtemään....

Ihan rehellisesti kyllä välillä harmittaa. Ja siis eihän noi mitään ulkomaalle muuttoja estä, vaan sellaisen "nyt meen ex-tempore johonkin minne lapsia ei voi ottaa", ja tuonkin vain silloin kun ei onnistu toisen vanhemman puolesta. Näitä tilanteita on kyllä erittäin harvoin, ja tekisin lapset uudestaankin, ei ne niin erikoisia juttuja ikinä ole.

Kaiken oon saanut aina järjestettyä, jopa hetkellisen ulkomaille muuton ja lapset oli siinä yhtälössä helpon osa, enempi puolison työkuviot ja sellaset oli haasteita..

Ainut mikä lapsissa välillä harmittaa, on se, että jos omat unet jää lyhyiksi niin ei voi vapaasti seuraavana päivänä torkkua kiinni tai vannoa, että "seuraavana aamuna nukun pitkään" :D

Mikä se estää lähtemästä ulkomaille töihin? Järjestelykysymys.

Juhlimaankin pääsee joskus, jopa ex tempore, onhan niillä lapsilla toinen vanhempi.

Ei lasten hankinta kaduta. Jotkut asiat vaan vaatii enemmän järjestelyjä kuin ennen ja tilalle on saanut paljon enemmän.

Ja lapset kasvaa.

Ei harmita. Sain esikoisen kun olin 28v, seuraavan melkein heti perään. Eli olin ehtinyt ihan tarpeeksi reissaamaan ja juhlimaan. Ja ei sitä nytkään lapset estä. Lasten isä oli kyllä lasten kanssa, jos johonkin halusin mennä. Hän kun ei ollut kiinnostunut mihinkään lähtemään. Nyt eron jälkeen lapset ovat siellä joka toisen viikon, joten omaa aikaa on enemmän kuin tarpeeksi. Ainut mihin nyt vielä vaikuttaa on työt. En ole nyt töissä, korona on vienyt oman alan töitä. Ja ne on myös vuorotyötä, joten vaikeampi löytää paikkaa. Kun tuntuu että naisena ja äitinä on niin heikoilla miesvaltaisella alalla. Jos taas miehellä on lapsia, se ei tunnu vaikuttavan mitenkään.

Toisinaan harmittaa, tyyliin "jos mulla ei olis lapsia voisin nyt tehdä asian x" mutta ei vielä kertaakaan ole kaduttanut tyyliin "kunpa minulla ei olisi lapsia...".

Olen samallalailla harmitellut kissan kanssa ja samalla kuitenkin lemmikitön koti tuntuu ihan kamalalta ajatukselta. Kissalle kyllä sai tarvittaessa kotivahdin helpommin, mitä kahdelle leikki-ikäiselle lapselle.

Ei harmita. Perheen voi ottaa mukaan ulkomaillekin. Siellä on perheisiin totuttu.

Olemme kumpikin olleet omalla "kommennuksella" ulkomailla. Ja yhteisellä.

Juhlimaan voi lähteä extemporee jos mieli tekee. Puolisohan mulla on ja tarvittaessa kummankin vanhemmat ja sisaruksia. Se oli vaan soitto ja sopimus.

Nyt muksut on isoja. 20 ja 18v. Meitä ei enää pidätä mikään!!! 😇 Tai no. Katotaan kuopuksen abivuosi eka ja hänen jatkosuunnitelmat... Esikoinen opiskelee tällä hetkellä Skotlannissa.

Toki joskus ärsyttää mutta se ettei tarvi lähteä joka hitsin kännikinkeriin kun voi sanoa ETTEI saa lapsenvahtia. Se on luxusta!

Ap lienee lapseton, kun kysyy tuollaista. Eivät lapset ole ap pieniä kuin hetken, ja jos sinulla on puoliso, ex tempore bilettäminenkin onnistuu. Vähän pidemmällä varoajalla myös yhdessä puolison kanssa.

Ja kyllä niiden lasten kanssa voi matkustaa ja muuttaa, ihmiset tekevät sitä aivan koko ajan. Me olemme matkustelleet lasten kanssa koko ajan, useamman kerran vuodessa jo parikymmentä vuotta, lapset siis ovat nyt 18 ja 20.

Mutta jos lapset tuntuvat vain riippakiviltä, ei lapsia kannata tietenkään hommata. Minulle he ovat olleet aina parasta ja rakkainta mahdollista seuraa.

Miksei lasten kanssa voi lähteä ulkomaille asumaan??? Lukemattomat ihmiset tekevät niin.

Huomaamiani konkreettisia etuja lapsista, kun ovat ohittaneet alakouluiän:

ulkoiluttavat koiria

hoitavat koiria esim. vanhempien ulkomaanmatkan ajan

leikkaavat nurmikon

tekevät lumitöitä

kantavat polttopuita sisälle ja saunaan

ja tietysti tekevät tavallisia kotitöitä, kun heidät siihen totutetaan ja velvoitetaan

Vierailija kirjoitti:

Ei harmita. Perheen voi ottaa mukaan ulkomaillekin. Siellä on perheisiin totuttu.

Olemme kumpikin olleet omalla "kommennuksella" ulkomailla. Ja yhteisellä.

Juhlimaan voi lähteä extemporee jos mieli tekee. Puolisohan mulla on ja tarvittaessa kummankin vanhemmat ja sisaruksia. Se oli vaan soitto ja sopimus.

Nyt muksut on isoja. 20 ja 18v. Meitä ei enää pidätä mikään!!! 😇 Tai no. Katotaan kuopuksen abivuosi eka ja hänen jatkosuunnitelmat... Esikoinen opiskelee tällä hetkellä Skotlannissa.

Mitä esikoinen opiskelee?

Vierailija kirjoitti:

Toisinaan harmittaa, tyyliin "jos mulla ei olis lapsia voisin nyt tehdä asian x" mutta ei vielä kertaakaan ole kaduttanut tyyliin "kunpa minulla ei olisi lapsia...".

Olen samallalailla harmitellut kissan kanssa ja samalla kuitenkin lemmikitön koti tuntuu ihan kamalalta ajatukselta. Kissalle kyllä sai tarvittaessa kotivahdin helpommin, mitä kahdelle leikki-ikäiselle lapselle.

Aika pian ne lapset ovat (ilmaisia) kotivahteja kissalle.

Ei harmita!!

Ei harmita sitten pienimmissäkään määrin. Lasten kanssa tarjoutuu niin paljon toisenlaista/ vaihtoehtoista tekemistä, että mistään en koe jääväni paitsi. Olen eronnut lasten isän kanssa ja joka toinen viikonloppu tunnen enemmän haikeutta, kuin helpotusta että ovat poissa. Minulla on suuri ystäväpiiri, mutta viihdyn enemmän ala-aste ikäisten lasteni seurassa. Viime kesänä tein reissun ystäväni kanssa ja vaikka mukavaa oli, mietin joka paikassa, miten paljon ihanampaa olisi ollut jakaa ja kokea niitä asioita lasteni kanssa. Lapset ovat lainaa vain hetken.

Vierailija kirjoitti:

Miksei lasten kanssa voi lähteä ulkomaille asumaan??? Lukemattomat ihmiset tekevät niin.

Lukemattomat ihmiset myös pahoinpitelevät lapsiaan. Mutta onko se nyt ihan fiksua tai reilua niille lapsille, on eri asia.

Esim itse olen muuttanut kolmen vuoden sisään kolmesti kaupunkia töiden perässä. Töissä olen kiinni 10-12 tuntia päivässä jopa nyt etätöissä. Ennen koronaa reissasin vähintään viikon tai kaksi kuukaudesta. Puolisolla aika lailla sama homma.

Olisihan se MAHDOLLISTA raahata tässä kersoja mukana ja uudessa kaupungissa palkata aina uusi hoitaja joka katsoo lapsia viikonkin kerrallaan. Vanhempiaan ne näkisivät ehkä viikonloppuisin kun ehtitään, harrastusten jälkeen. Kavereita tuskin tällä muuttotahdilla ehtisivät löytää. Mahdollista joo, mutta olisihan se niille lapsille aika kurjaa elämää.

Todellisuudessa siis lapset kyllä käytännössä estävät tällaiset vapaan ura-elämän ainakin toiselta vanhemmista. Tai sitten vaihtoehtoisesti niiden lasten lapsuus menee pilalle kun heitä raahataan mukana kuin heittosäkkejä.

Ei kyllä kaduta edes salaa. Joskus jokin yksittäinen meno jää väliin eikä töitä voi tehdä niin paljon kuin ennen, mutta ne tuntuvat toissijaisilta asioilta lapsen tuomaan iloon ja rakkauteen nähden. Eihän sitä muutenkaan aina pääse kaikkialle, syystä tai toisesta, oli lapsi tai ei. Tänään menen lapsen kanssa istumaan iltaa samojen ystävien luo joiden luona vietin uutta vuotta ennen lapsen syntymää.

Ei harmita. Lapsiperheenäkin pystyy matkustamaan, muuttamaan työn perässä, opiskelemaan... Ex-tempore lähdöt onnistuu, jos on osallistuva puoliso tai muu vahva tukiverkosto lähellä.

Joskus se on ollut vähän hankalaa, jos olisin yhdessä miehen kanssa halunnut käydä ilman lapsia esim. kaverin tupareilla tai vaikka kaupassa, mutta en jaksa noin pienen syyn takia hommata lapsenvahtia. Jos tarkoitus olisi vain "piipahtaa", niin usein ei jaksa nähdä vaivaa. Mutta ei se nyt varsinaisesti harmita.

Välillä harmittaa, mutta en sen takia lapsiani myöskään kadu.

”....esimerkiksi jos pääsisi vaikka vuodeksi johonkin unelmien ulkomaahan töihin tai vastaavaa. Mutta kun on lapsi tai lapsia, niin ei voikaan. Tai ei voikaan lähteä ex tempore ulos juhlimaan tai tekemään aikuisten juttuja kun pitää olla lapsenvahti eikä sellaista niin helppo ole löytää. Harmittaako koskaan salaa, että tuli tehtyä lapsia?”

En ymmärrä kysymyksen asettelua. Ei harmita, että meillä on kolme ihanaa lasta. Ja olemme heidän kanssaan muuttaneet 8 kertaa maasta toiseen. Enää emme palaa Suomeen. Lapsenvahdin löytämisessä ei ole ollut mitään ongelmaa, ei edes työmatkojemme ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei lasten kanssa voi lähteä ulkomaille asumaan??? Lukemattomat ihmiset tekevät niin.

Lukemattomat ihmiset myös pahoinpitelevät lapsiaan. Mutta onko se nyt ihan fiksua tai reilua niille lapsille, on eri asia.

Esim itse olen muuttanut kolmen vuoden sisään kolmesti kaupunkia töiden perässä. Töissä olen kiinni 10-12 tuntia päivässä jopa nyt etätöissä. Ennen koronaa reissasin vähintään viikon tai kaksi kuukaudesta. Puolisolla aika lailla sama homma.

Olisihan se MAHDOLLISTA raahata tässä kersoja mukana ja uudessa kaupungissa palkata aina uusi hoitaja joka katsoo lapsia viikonkin kerrallaan. Vanhempiaan ne näkisivät ehkä viikonloppuisin kun ehtitään, harrastusten jälkeen. Kavereita tuskin tällä muuttotahdilla ehtisivät löytää. Mahdollista joo, mutta olisihan se niille lapsille aika kurjaa elämää.

Todellisuudessa siis lapset kyllä käytännössä estävät tällaiset vapaan ura-elämän ainakin toiselta vanhemmista. Tai sitten vaihtoehtoisesti niiden lasten lapsuus menee pilalle kun heitä raahataan mukana kuin heittosäkkejä.

No siis varmasti, jos edellämainitun tyyliseen elämäntapaan hankkisi lapsia, niin harmittaisi ja kaikki olisi hankalaa. Tuskin kukaan olisi kovin tyytyväinen tilanteeseen. En kyllä tunne ketään, joka tuollaiseen kuvioon olisi lapsia hankkinut.

Mun korvaan kuulostaa hirveältä, oli sitten lapseton tai lapsellinen.

Ei harmita. Omat lapset on kuin omia ruumiinosia, ilman niitä en olisi kokonainen. Lapset ei ole este millään tekemiselle, kaikki on mahdollista. Lapset kasvaa supernopeasti muutenkin, se 18 vuotta menee hujauksessa, ei ne koko loppuelämäksi sido.