Te joilla lapsi(a), kertokaa rehellisesti! Harmittaako ikinä, että ei olekaan enää vapaa lähtemään....

Ajattelin myös tehdä samanlaisen aloituksen koiranomistajille, mutta siihen olisi heti tullut eläinrääkkäyssyytöksiä. 

Ei yhtään.

M

Ei harmita. Sain mennä vapaasti nuorena, en koe enää, että mun pitäis päästä jokaisen impulssin perässä. On paljon muitakin asioita elämässä, jotka rajoittavat, ja jotka ovat tulleet ennen lapsia.

Ei koskaan. Sellaista asiaa ei tule, joka menee lapsieni ohi. Arvokysymys.

Usein on kivempi haaveilla kuin tehdä.

Tottakai harmittaa silloin tällöin, mutta jostain täytyy luopua jotta voi saada jotain tilalle. Olen luopunut suuresta osasta vapaa-aikaani ja saanut kaksi ihanaa lasta. Mielestäni uhraus on sen arvoinen enkä tekisi toisin, jos saisin nyt päättää.

No ei harmittanut, kun ennen lasta oli jo koira, joka esti vapaan ex tempore liikkumisen.

Eihän tuo vaihe kestä kuin 15 - 18 vuotta, sitten voit taas "toteuttaa itseäsi". Minua ei harmita koskaan. Näen asiat pitemmällä perspektiivillä.

No kuka sanoo ettei voi lähteä? Vaatii vaan vähän enemmän järjestelyä kuin yksinäiseltä ihmiseltä.

Toki joskus on saattanut harmittaa jos ei ole johonkin menoon päässyt, mutta ei nyt niin paljon että kaduttaisi lasten tekeminen.

Ei harmita. Sitäpaitsi kun katselee niitä lapsettomia pariskuntia niin niille ilmestyy hyvin usein kohta kotiin koira tai pari ja sen jälkeen hekään eivät ole enää vapaita menemään tai tulemaan miten haluavat.

Ei. Ei nää oo ikinä mua estäneet. Lapset on 8 ja 6 ja oon voinut lähteä töiden perässä mihin vain. Lapset on asuneet Suomessa, Britanniassa, Espanjassa ja Italiassa, ku ollaan liikuttu mun työn perässä. Uloskin on voitu mennä aina kun on huvittanut, varsinkin Espanjassa ja Italiassa, koska naapurissa asui kummassakin paikassa vanhus joka otti jonkinlaisen mummon roolin, koska "lapsella pitää olla mummo lähellä" ja halusi olla lastemme kanssa. Saattoi aina soittaa, että saako muksut tulla kyläilemään joksikin aikaa. Nyt tultiin kesällä Suomeen takaisin ku Espanjan tilanne meni niin hankalaksi ja mun työpaikka alkoi irtisanoa porukkaa eikä jääty ootteleen koska mullekin tulee potkut, mutta edelleen kummankin mummon kanssa soitellaan videopuheluita.

Lapsenvahti löytyy jos uskaltaa kysyä ja järjestää. Ulkomaille voi mennä asumaan ihan yhtä helposti kuin sinkkunakin, varsinkin jos on leikki-ikäisiä. Lomamatkat on tätä nykyä erilaisia koska lapsen kautta kaikki näyttää erilaiselta. En voisi olla kahta viikkoa ilman.

Sille taitaa olla ihan syynsä ettei ihminen jaksa bilettää nelikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Ei harmita. Sitäpaitsi kun katselee niitä lapsettomia pariskuntia niin niille ilmestyy hyvin usein kohta kotiin koira tai pari ja sen jälkeen hekään eivät ole enää vapaita menemään tai tulemaan miten haluavat.

Olipa outo kommentti.

No tota, ne juhlinnat on niin nähty ja eiköhän niitä vielä saa toteuttaa joskus myöhemmin. Yksikään juhla ei ole niin mahtava, että se lapsen voittaisi.  

Tämä ei ole niin yksiselitteinen asia muutenkaan. Ennen lapsia elämän arvot olivat aivan toiset, jolloin saattoi tuolla tavalla ajatellakin.

Ja edellinen vielä tässä. Nytkin suunnitteilla pitkä reissu maailmalle lasten kanssa kun korona on ohi. Ainut mikä hieman harmittaa on se että kulut tuollaisella reissulla on aivan eri luokkaa kun mukana 3 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei harmita. Sitäpaitsi kun katselee niitä lapsettomia pariskuntia niin niille ilmestyy hyvin usein kohta kotiin koira tai pari ja sen jälkeen hekään eivät ole enää vapaita menemään tai tulemaan miten haluavat.

Olipa outo kommentti.

Miksi se oli outo?

Vierailija kirjoitti:

No ei harmittanut, kun ennen lasta oli jo koira, joka esti vapaan ex tempore liikkumisen.

Mulla on koira ja se koiran omistaminen on vain vahvistanut päätöstä olla ikinä hankkimatta lapsia. Tälläkin hetkellä on kymmeniä ideoita ja asioita mitä toteutan "Sit kun ei oo enää koiraa".  Ja nyt jonkun tietysti tekee mieli tulla syyttelemään että kaltoinkohtelen varmasti koiraani: Ei, vaan hoidan sitä just niin hyvin kuin koiraa voi hoitaa. Se saa hyvää ruokaa, paljon ulkoilua, rapsutusta, rakkautta. Ei se kuitenkaan estä sitä, ettei voisi olla unelmia mitä voi toteuttaa vasta "Sit kun ei ole enää koiraa". Jos lapsia menisin hankkimaan lisäriipaksi niin se olisi kyllä täys itsemurha niiden unelmien kannalta. 

Vaikka sain lapsia, niin ollaan menty työpaikan mukaan, unelmatyöpaikka onnistui myös ulkomailla. Olen myös ex tempore lähtenyt kaverin kanssa juhlimaan, onneksi on mies jonka kanssa jaetaan vanhemmuutta. Mutta jos en voisi lähteä, niin ei kaduta. On myös tosi ihanaa olla lasten kanssa ja viettää aikaa heidän kanssa.

Ei se elämä lopu kun saa lapsia, se jatkuu erillaisena.

Ei oikeastaan. Tosin rankkaa oli kun lapset pieniä ja mies yrittäjä. Ei apuja mistään. Mutta selvittiin. Ja lapset ihan kunnollisia.

Mutta olenkin kotihiiri enkä kaipaa mitään extremekokemuksia.

Ei harmita. Olin 31v kun sain lapsen ja olin saanut ihan vapaasti mennä toistakymmentä vuotta. Jo ennen lastakin olen kyllä viihtynyt erittäin hyvin kotona. Lapsi on aika helppo ottaa mukaan, enemmän on päänvaivaa lemmikeistä jos johonkin yön yli haluaa mennä.