Millaista on Facebook-kateus?

Yksi ihminen, jota pidin ystävänä, viilensi välejään syksyllä. Antoi tulla sitä ennen täyslaidallisen kaikkea, mitä ilmeisesti oli pitänyt sisällään jonkun aikaa. Pääsanoma oli, etten ansaitse tätä kaikkea, mitä elämässäni nyt on. 

Aloin miettiä aikaa taaksepäin, ja sitä, ettei hän ollut tykännyt mistään FB-jutustani, jos se oli yhtään positiivinen. Arkikuvahaasteessa viime kesältä hän oli tykännyt pyykkivuorikuvasta ja kuvasta työmatkani varrelta, mutta ei enää kahdesta viimeisestä jotka olikin jo matkalta Lontoosta. En ehkä olisi miettinyt hänen somekäyttäytymistään muuten, ellei hän olisi ollut niin ilkeä minulle kasvotusten. 

Minulla on varmaan kavereina pelkkiä luusereita, kun ei kadehdituta. On niitä jotka eivät osaa kirjoittaa äidinkieltään, niitä joiden miehet vaihtuvat jatkuvasti ja eivät käy töissä jne. Tuntuu että kavereissani on paljon älyllisesti vajaita ihmisiä. On vaikea tykätä henkilön postauksesta jos se on täynnä kirjoitusvirheitä ja kirjoitettu ilman tarvittavia pilkkuja ja pisteitä. Ja on lähinnä valitusta miten joku on taas puhunut paskaa hänestä ja että olisi helpompi olla yksin. Seuraavassa hetkessä päivitys on kadonnut ja jäljellä on uusi "nyt on kaikki paljon paremmin :))". Sai haluamansa, sääliä ja sydämiä.

-

Oon nähnyt jo tarpeeksi ystävien ja tuttujen juttuja, voin olla taas 10-20 vuotta pimennossa ja katson sitten onko jutut muuttunut, tuskinpa. Ei ihminen juurikaan muutu.