Miten olisit pärjännyt, jos et olisi saanut apua vanhemmiltasi?

Sen 18 ikävuoden jälkeen.

ap

Minkälaista apua? Rahallistako? Ei heillä ole koskaan ollut tapana vain "antaa" mulle rahaa, jouduin kyllä tekemään töitä sen puolesta. Ihan hyvin olen siis omillani pärjännyt.

Ihan rehellisesti en ole saanut apua kummaltakaan, ikinä koskaan. Molemmat vanhemmat jo kuolleet. Hyvin olen pärjännyt ja miehen kanssa yhdessä elämä rakennettiin ja perhe. Niin, eikä saatu apua myöskään miehen vanhemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista apua? Rahallistako? Ei heillä ole koskaan ollut tapana vain "antaa" mulle rahaa, jouduin kyllä tekemään töitä sen puolesta. Ihan hyvin olen siis omillani pärjännyt.

Minkäänlaista. Olisitko saanut kyseisiä töitä ilman vanhempiasi ja vastasiko "palkka" työmäärää?

ap

Mitä apua? Kuvitteletko sinä tosiaan, että kaikki saavat apua vanhemmiltaan? Minä olin se joka vippailin vanhemmille rahaa pienestä opintotuestani. Välit meni kun lopetin pankkina toimimisen.

Joten, olisin pärjännyt oikein hyvin ilman tätä "apua". 

Vierailija kirjoitti:

Ihan rehellisesti en ole saanut apua kummaltakaan, ikinä koskaan. Molemmat vanhemmat jo kuolleet. Hyvin olen pärjännyt ja miehen kanssa yhdessä elämä rakennettiin ja perhe. Niin, eikä saatu apua myöskään miehen vanhemmilta.

Saitko perintöä?

Aika huonosti varmaan. Vanhempani auttavat edelleen sillon tällöin taloudellisesti kun on tiukkaa, oon nyt 26v.

Huonosti olisin pärjännyt. Varmaan olisin jossain surkeassa vuokraläävässä ja yhteiskunta maksaisi elämiseni. 

Erittäin huonosti.

En mitenkään erityisesti apua ole saanut. Syntymäpäivä-ja joululahjat. Kun lapsia sain niin ostelivat joitain tarvikkeita ja vaatteita ja hoisivat lapsia. Koskaan en ole pyytänyt mitään.

Oma esikoinen on nyt 20v ja häntä olen avustanut melko paljon. Onneksi on mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Mitä apua? Kuvitteletko sinä tosiaan, että kaikki saavat apua vanhemmiltaan? Minä olin se joka vippailin vanhemmille rahaa pienestä opintotuestani. Välit meni kun lopetin pankkina toimimisen.

Joten, olisin pärjännyt oikein hyvin ilman tätä "apua". 

Kaikki lasketaan. En kuvittele. Ikävä kuulla. Toivottavasti voit niin hyvin kuin olosuhteet huomioiden mahdollista tällä hetkellä.

ap

Vaikea sanoa, kun ei tarvinnut koskaan kokeilla. Ja nyt haluan antaa lapsilleni saman kokemuksen. Ei kärsimys ihmistä jalosta, ja kyllä niitä vastoinkäymisiä näyttää meille kaikille jossain muodossa tulevan.

En ole ikinä tarvi nyt rahaa vanhemmiltani lukion jälkeen

Hyvin olen pärjännyt ilman vanhempia, kun 18 vuotta täytin.

Kelasta saan asumistuen ja opintotuen ja osa-aika töissä tienaan 500€/kk. Ihan itse olen työpaikkani hankkinut, eivät vanhempani.

Näistä rahoista jopa sijoitan 200€/kk osakkeisiin. :)

Vanhemmiltani en ole rahallista tukea saanut 18 vuotta täytettyäni, mutta hyvän kasvatuksen kulutuskäyttäytymisen osalta, siitä olen kiitollinen.

T. 19v yksin asuva

Huonosti. Mies hakkasi ja pakenin lapsuudenkotiini kunnes sain oman asunnon.

Vaikea kysymys. Joissain asioissa he ovat auttaneet, sitten taas joissain muissa tilanteissa täysin ennakoimatta matto jalkojen alta vips vain. Enimmän osan aikuisuuttani apu on ollut minimaalista.

Huonosti. Mies hakkasi ja pakenin lapsuudenkotiini kunnes sain oman asunnon.

Vierailija kirjoitti:

Huonosti olisin pärjännyt. Varmaan olisin jossain surkeassa vuokraläävässä ja yhteiskunta maksaisi elämiseni. 

'

Haluaisitko avata vähän miksi uskot näin? Minkä uskoisit olleen estenä?

ap

18v jälkeen en ole saanut muuta apua kuin auton vakuutukset/verot vanhemmat välillä maksaneet. Eli mahdollisesti olisin joutunut luopumaan autosta opiskelijana. Kesätöitä olisi hieman haitannut koska matka oli ihan siinä rajalla jaksaisko pyöräillä joka päivä (8km/suunta ja surkeat pyörätiet)

No eipä oo minua vanhemmat autelleet taloudellisesti eivätkä pahemmin lastenkaan hoidossa.Ite oon talouteni hoitanut ja lapseni kasvattanut.Paitsi joo äitini osti vaunut esikoiselleni.