Lue keskustelun säännöt.
muita perheellisiä introvertteja?
04.06.2014 |
Olen 23 vuotias perheellinen mies ja tahtoisin olla enemmän yksin. Tällä hetkellä olen suurimman osan ajasta töissä ja kotonakin todella passiivinen. Tahtoisin vain lukea kirjoja tai puuhata omia juttuja mutta puolisoni on hyvin kontrolloiva eikä voi hyväksyä että teen omia juttujani, vaan keskeyttää aina tekemiseni tai muuten vain äkäilee siitä miten vietän aikani. Puolisoni on ekstrovertti ja aukoo aina päätään jos lähtee johonkin ystäviensä kanssa tyyliin "kun eihän sua kiinnosta tämä meidän perhe". Lisäksi hän on "eristänyt" itsensä ja lapsemme ja puhuu minusta kuin en kuuluisi perheeseen. Tämä on todella ahdistavaa koska en voi luonteelleeni mitään, mitä voisin tehdä? Ja olen kyllä koittanut järjestää meille aikaa, mutta tiedätte kuinka turhauttavaa se on jis toinen ei laita tikkua ristiin.
Kommentit (51)
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:30"]
Omista lähtökohdistani kaikki muut attribuutit ymmärrän, paitsi 'merkityksellinen'.
[/quote]
En pidä lasten kasvattamista arvokkaana tai mielenkiintoisena tehtävänä. Koska en arvosta vanhmmuutta, lapsen hankkiminen ei myöskään toisi elämääni mitään syvempää merkitystä. Elämäni on paljon merkityksellisempää näin, kun voin omistautua oikeasti tärkeille, omien arvojeni mukaisille asioille. -5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:31"]
Näen itse melko rajoittavana että aina on vastaukset valmiina, enkä usko sellaisiin ihmisiin.
[/quote]
Itsetuntemus ei ole tullut ilmaiseksi. Parikymppisenä tein valtavasti psykologista työtä selvittääkseni itselleni, mitkä ovat arvojani eli mitä asioita pidän elämässä tärkeinä ja mitkä tuovat minulle mieihyvää ja syvällistä tyydystystä. Arvot ovat kompassi, joka pitää kurssin oikeassa suunnassa, vaikka välillä olisi myrskyisääkin. Arvojen tiedostaminen ei rajoita ihmistä vaan päinvastoin vapauttaa hänet elämään itsensä näköistä elämää. -5
olen, mutta mies ja lapset kuuluu siihen mun introverttiuden tilaan sisälle. Eli heidän läsnäolonsa ja hälinänsä ei häiritse kuten kaikkien muiden.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 23:21"]
olen, mutta mies ja lapset kuuluu siihen mun introverttiuden tilaan sisälle. Eli heidän läsnäolonsa ja hälinänsä ei häiritse kuten kaikkien muiden.
[/quote]
Kateeksi käy! Minulla ei ole noin, vaan tarvitsen päivittäin rauhaa myös mieheltä ja lapsilta, mahdollisuutta vajota omiin sisiäisiin maailmoihini ilman että joku keskeyttää tai vaatii tekemään jotain.
Meillä oli avioliiton alkuaikoina tämän kanssa vaikeuksia, koska mies on ihan toista ääripäätä, ja hän taas ei halunnut olla hetkeäkään erillään minusta, ei edes toisessa huoneessa. Halusi kyhjöttää vierekkäin koko ajan, ja jos menin vaikka toiseen huoneeseen niin mies tuli perässä, ja yritti aloittaa juttelua. On tämä nyt jo keskustelemalla selvitetty, toisin aika pahasti mies loukkaantui alkuun siitä kun kerroin sen etten halua aina olla kylki kyljessä ja tarvitsen omaa rauhaa ja tilaa. Hän koki sen jotenkin hylkäämiseksi, kkun ei ymmärtänyt niin erilaisen ihmisen tarpeita.
Opettele jakamaan aikaasi, jotta saat sisäiselle maailmallesi riittävästi tilaa. Onnistuu kyllä kun panostaa. Minä esim. olen opetellut nukkumaan vain 4-5h yöunia ja otan yöllä aikaa itselleni. Bussimatkat saan olla oman pään sisällä ja kyllä onneksi myös jo kouluikäiset lapseni puuhailevat paljon omiaan. Itsekään kyllä en ymmärrä mitä tekemistä introverttiyden kanssa on tuolla laiskuudella ja raivokohtauksilla jos pitää tehdä jotain? teitysti jokaisen aikuisen pitää hoitaa myös kotiaskareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 23:17"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:31"]
Näen itse melko rajoittavana että aina on vastaukset valmiina, enkä usko sellaisiin ihmisiin.
[/quote]
Itsetuntemus ei ole tullut ilmaiseksi. Parikymppisenä tein valtavasti psykologista työtä selvittääkseni itselleni, mitkä ovat arvojani eli mitä asioita pidän elämässä tärkeinä ja mitkä tuovat minulle mieihyvää ja syvällistä tyydystystä. Arvot ovat kompassi, joka pitää kurssin oikeassa suunnassa, vaikka välillä olisi myrskyisääkin. Arvojen tiedostaminen ei rajoita ihmistä vaan päinvastoin vapauttaa hänet elämään itsensä näköistä elämää. -5
[/quote]
Miten suhtaudut ihmisiin, jotka EIVÄT tiedä omia arvojaan ja tekevät siksi huonoja päätöksiä?
Olen introvertti, mieheni myös. Se, mikä meidät kaksi erottaa, on miehen kyvyttömyys ajatella muutakin kuin omaa viihtymistään: mies lukee kirjaa sohvalla samalla kun taapero tuo tälle leluja/kirjoja, eikä noteeraa tätä juurikaan. Minä taas en edes ota sitä kirjaa olkkariin, vaan keskityn lapsen kanssa olemiseen täysillä ja pidän välillä siitä taukoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mmm anteeksi mutta pakko näin pari vuotta aloittajaa nuorempana on ihan mielenkiinnosta kysyä että miksi hankit lapsen noin nuorena? Itse myös introverttinä (kihlattuni myös samalainen it-alan introvertti) ainakin olen todennut että pyrimme siihen että tehdään ne lapset sitten kolmeekymppisenä jos sillonkaan. Olemme molemmat semmoisia omissa nurkissamme hiljaa kökkijöitä, niin voin vaan kuvitella miten elämä muuttuu kun ei voi enää vain pitää kaikkea sitä aikaa itsellään.
Me ollaan koko perhe introverttejä, ja meillä on oikein mukavaa keskenämme :)
Ymmärrän kuitenkin ap:n ongelman. Äitini on varsin voimakkaasti ekstrovertti, eikä ymmärrä minua tai perhettäni laisinkaan. Yrittää tulla kontrolloimaan ja ohjailemaan elämäämme, sillä hän kuvittelee että meillä on kurjaa ja elämäämme pitää jollakin tavalla piristää. Ne piristämisyritykset ovat todella raskaita ja vaikeita sietää :/
Myös isäni on introvertti, eikä äitini voi sietää isäni persoonaa oikeastaan ollenkaan. Hänelle oli varmasti kauhistus saada introvertti tytär, ja hän onkin varsin mallikkaasti kasvattanut minusta ekstroverttia. Tiettyyn pisteeseen asti onnistuikin, mutta minun jaksamiseni loppui, sillä omaa persoonaansa ei pysty loputtomiin kieltämään.
Elämässäni olen törmännyt muutamiin äitini kaltaisiin ihmisiin, jotka selvästi eivät voi sietää introvettiä luonnetta ja yrittävät muuttaa persoonaani. Ja kun ei vät siinä onnistu niin tyytyvät sitten vain haukkumaan ja arvostelemaan.
Tunnen myös sellaisia ekstroverttejä, joiden kanssa tulen hyvin toimeen ja juttuun. He pystyvät hyväksymään introvertin luonteeni eivätkä yritä tehdä minusta ekstroverttia, ihan niinkuin en minäkään yritä heidän persoonaansa lähteä muuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 23:46"]
Miten suhtaudut ihmisiin, jotka EIVÄT tiedä omia arvojaan ja tekevät siksi huonoja päätöksiä?
[/quote]
Se turhauttaa. Ja näin lapsettomana turhauttaa erityisesti se, kun ihmiset päättävät kiusata itseään lasten hankkimisella, kun eivät muutakaan keksi. -5
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 18:41"]AP ei ole kotona joutunut laittamaan tikkua ristiin ja nyt suututtaa kun ison pojan täytyykin tehdä asioita.
[/quote]
Huohh.. Nämä kommentit on kyllä niin pirun merkityksellisiä ja rakentavia.