Lue keskustelun säännöt.
muita perheellisiä introvertteja?
04.06.2014 |
Olen 23 vuotias perheellinen mies ja tahtoisin olla enemmän yksin. Tällä hetkellä olen suurimman osan ajasta töissä ja kotonakin todella passiivinen. Tahtoisin vain lukea kirjoja tai puuhata omia juttuja mutta puolisoni on hyvin kontrolloiva eikä voi hyväksyä että teen omia juttujani, vaan keskeyttää aina tekemiseni tai muuten vain äkäilee siitä miten vietän aikani. Puolisoni on ekstrovertti ja aukoo aina päätään jos lähtee johonkin ystäviensä kanssa tyyliin "kun eihän sua kiinnosta tämä meidän perhe". Lisäksi hän on "eristänyt" itsensä ja lapsemme ja puhuu minusta kuin en kuuluisi perheeseen. Tämä on todella ahdistavaa koska en voi luonteelleeni mitään, mitä voisin tehdä? Ja olen kyllä koittanut järjestää meille aikaa, mutta tiedätte kuinka turhauttavaa se on jis toinen ei laita tikkua ristiin.
Kommentit (51)
Surullista luettavaa, siis tuo, ettet käytä aikaasi enempää lapsiisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tosiaan, vielä piti sanoa, että pikkulapsiperheessä täytyy vain hyväksyä se, että omaa aikaa ei saa aina kun haluaisi ja tarvitsisi. Ei toinen voi jättää lasten- ja kodinhoitoa kokonaan puolisolle vain siksi, että ahdistaa. Vastuu pitää kantaa yhdessä ja jakaa tasan, loppuaikana voi sitten olla omissa oloissaan, jos ehtii. t.2
Toinen introvertti täällä. Juuri tuon vuoksi en halua lapsia.
Olen pyrkinyt tulemaan vastaan ja tehdä enemmän kotitöitä koska puolisoni käy nykyään enemmän töissä. Ongelma on kuitenkin se että "passiivisuuteni" saa hänet suorastaan kiehumaan. Pitäisi jatkuvasti hössöttää jotain joutavaa? Yhteinen aikakin on sitä että pitäisi katsella jotain jersey shorea samalla kun lapsi istuu hiljaa ja kiltisti paikallaan.
Olen perheellinen introverttinainen, mutta minun mieheni on myös introvertti joten meillä ei ole moisia ongelmia. Kyhjötetään molemmat tyytyväisinä kotona lastemme kanssa emmekä kaipaa juuri ulkopuolista aktiviteettia emmekä sosiaalista elämää.
Kuulostaa kyllä siltä että ap:n ja puolisonsa ongelmat voi olla sellaisia että johtavat lopulta eroon, varsinkin jos tosiaan luonteen erilaisuus nähdään huonoutena ja vikana toisessa, eikä vain erilaisuutena...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AV:llä on opittu uusi sivistyssana: introvertti. Söpöä. Kohta siitä tulee diagnoosi ja siihen saa lääkityksen.
Kyse voi myös olla ihan tavallisesta ujoudesta, arkuudesta tai muusta tylsästä ja arkisesta asiasta - kuten masennuksesta kärsivä voi olla vain tilapäisesti alakuloinen, pettynyt, väsynyt tai pahalla päällä.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:06"]Surullista luettavaa, siis tuo, ettet käytä aikaasi enempää lapsiisi...
[/quote]
Olen lapsirakas ja leikin kyllä lapseni kanssa, vanhetessa viellä enemmän koska voimme kokeilla uusia harrastuksia. Olen jo suunnitellut mitä kaikkea kokeillaan kunhan ikää tulee. Oma isäni panosti myös harrastuksiini, tosin saman luonteisena ei pidemmän päälle jaksanut roikkua mukana. Tässä koitan olla hieman parempi. Annan kuitenkin isälleni sen anteeksi koska hän menetti oman isänsä nuorena, eikä mitään mallia ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:13"]
Olen pyrkinyt tulemaan vastaan ja tehdä enemmän kotitöitä koska puolisoni käy nykyään enemmän töissä. Ongelma on kuitenkin se että "passiivisuuteni" saa hänet suorastaan kiehumaan. Pitäisi jatkuvasti hössöttää jotain joutavaa? Yhteinen aikakin on sitä että pitäisi katsella jotain jersey shorea samalla kun lapsi istuu hiljaa ja kiltisti paikallaan.
[/quote]
Ei tuossa auta kuin puhuminen. Puhukaan niin, että molemmat oikeasti ymmärtävät toisiaan ja hyväksykää se, että olette erilaisia. Jos puoliso haluaa tavata kavereita/sukulaisia, niin ei sinun tarvitse lähteä mukaan ainakaan joka kerta. Ja ketään ei voi todellakaan pakottaa katsomaan hömppäohjelmia telkkarista jos ei kiinnosta. Mutta joskus voi silti katsoa ihan puolison mieliksi. Yrittäkää vaikka keksiä tilalle jotain sellaista tekemistä, josta molemmat nauttivat.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:17"]AV:llä on opittu uusi sivistyssana: introvertti. Söpöä. Kohta siitä tulee diagnoosi ja siihen saa lääkityksen.
Kyse voi myös olla ihan tavallisesta ujoudesta, arkuudesta tai muusta tylsästä ja arkisesta asiasta - kuten masennuksesta kärsivä voi olla vain tilapäisesti alakuloinen, pettynyt, väsynyt tai pahalla päällä.
[/quote]
Se on kyllä aika vanha sana, ja olisit kyllä koulun penkillä paremmin viihtyneenä törmännyt tuohon jo peruskoulussa. Ei vaan se kuvaa syrjäytyvää luonteenpiirrettä joka ei kaipaa niin paljoa sosiaalisia kontakteja. Ei siihen tarvitse lääkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:17"]
AV:llä on opittu uusi sivistyssana: introvertti. Söpöä. Kohta siitä tulee diagnoosi ja siihen saa lääkityksen.
Kyse voi myös olla ihan tavallisesta ujoudesta, arkuudesta tai muusta tylsästä ja arkisesta asiasta - kuten masennuksesta kärsivä voi olla vain tilapäisesti alakuloinen, pettynyt, väsynyt tai pahalla päällä.
[/quote]
Introverttiys nimenomaan ole sairaus tai häiriö, vaan normaali luonteenpiirre.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:19"][quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:13"]
Olen pyrkinyt tulemaan vastaan ja tehdä enemmän kotitöitä koska puolisoni käy nykyään enemmän töissä. Ongelma on kuitenkin se että "passiivisuuteni" saa hänet suorastaan kiehumaan. Pitäisi jatkuvasti hössöttää jotain joutavaa? Yhteinen aikakin on sitä että pitäisi katsella jotain jersey shorea samalla kun lapsi istuu hiljaa ja kiltisti paikallaan.
[/quote]
Ei tuossa auta kuin puhuminen. Puhukaan niin, että molemmat oikeasti ymmärtävät toisiaan ja hyväksykää se, että olette erilaisia. Jos puoliso haluaa tavata kavereita/sukulaisia, niin ei sinun tarvitse lähteä mukaan ainakaan joka kerta. Ja ketään ei voi todellakaan pakottaa katsomaan hömppäohjelmia telkkarista jos ei kiinnosta. Mutta joskus voi silti katsoa ihan puolison mieliksi. Yrittäkää vaikka keksiä tilalle jotain sellaista tekemistä, josta molemmat nauttivat.
[/quote]
Olenkin sanonut hänelle että on ihan normaalia vaikka en ole joka sukukokouksessa mukana. Tämä on taas johtanut siihen että en muka välitä perheestä . Kumpa olisikin joku asia mitä tehdä yhdessä! Puoliso tuntuu innostuvan vain enemmän jostain draamasta kun itse tekemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakka vanteensa valitsee. Minulla on introvertti mies ja älyämme jättää toisemme rauhaan mutta kummallekaan ei ole ongelma olla omistautuva vanhempi. Kun on lapsia niin ei voi maailman tappiin pyörittää elämää oman navan ympärillä kun huvittaa vaan lukea ja olla omissa oloissaan. Myös puolisoa kohtaan sellainen on suorastaan kusipäistä.
Sinulla on kontrolloiva vaimo ja vaimollasi on itsekeskeinen laiskurimies joka keksii käytökselleen tekosyitä ja syyttelee muita.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:28"]Kakka vanteensa valitsee. Minulla on introvertti mies ja älyämme jättää toisemme rauhaan mutta kummallekaan ei ole ongelma olla omistautuva vanhempi. Kun on lapsia niin ei voi maailman tappiin pyörittää elämää oman navan ympärillä kun huvittaa vaan lukea ja olla omissa oloissaan. Myös puolisoa kohtaan sellainen on suorastaan kusipäistä.
Sinulla on kontrolloiva vaimo ja vaimollasi on itsekeskeinen laiskurimies joka keksii käytökselleen tekosyitä ja syyttelee muita.
[/quote]
Olen laiska kotona enkä kertakaikkiaan jaksa tehdä kotitöitä järjestelmällisesti. Miksi joku asperger saa kotiavustajan tämän vuoksi mutta minua haukutaan vain surkimukseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:28"]Kakka vanteensa valitsee. Minulla on introvertti mies ja älyämme jättää toisemme rauhaan mutta kummallekaan ei ole ongelma olla omistautuva vanhempi. Kun on lapsia niin ei voi maailman tappiin pyörittää elämää oman navan ympärillä kun huvittaa vaan lukea ja olla omissa oloissaan. Myös puolisoa kohtaan sellainen on suorastaan kusipäistä.
Sinulla on kontrolloiva vaimo ja vaimollasi on itsekeskeinen laiskurimies joka keksii käytökselleen tekosyitä ja syyttelee muita.
[/quote]
Olen laiska kotona enkä kertakaikkiaan jaksa tehdä kotitöitä järjestelmällisesti. Miksi joku asperger saa kotiavustajan tämän vuoksi mutta minua haukutaan vain surkimukseksi?
[/quote]
Koska tavallinen laiskuri pystyy pakottamaan itsensä tekemään sen homman kun on pakko, vaikkei niin huvittaisi ja laiskottaa. Terveellä se on ihan oma valinta jäädä valittamaan sitä laiskuuttaan ja ei-jaksamistaan sen sijaan että repisi perseensä ylös sohvalta ja alkaisi hommiin. Eipä nuo kotityöt juuri kellekään mitään ilahduttavaa riemua ole, mutta pakko ne on vaan tehdä.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:38"][quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:28"]Kakka vanteensa valitsee. Minulla on introvertti mies ja älyämme jättää toisemme rauhaan mutta kummallekaan ei ole ongelma olla omistautuva vanhempi. Kun on lapsia niin ei voi maailman tappiin pyörittää elämää oman navan ympärillä kun huvittaa vaan lukea ja olla omissa oloissaan. Myös puolisoa kohtaan sellainen on suorastaan kusipäistä.
Sinulla on kontrolloiva vaimo ja vaimollasi on itsekeskeinen laiskurimies joka keksii käytökselleen tekosyitä ja syyttelee muita.
[/quote]
Olen laiska kotona enkä kertakaikkiaan jaksa tehdä kotitöitä järjestelmällisesti. Miksi joku asperger saa kotiavustajan tämän vuoksi mutta minua haukutaan vain surkimukseksi?
[/quote]
Koska tavallinen laiskuri pystyy pakottamaan itsensä tekemään sen homman kun on pakko, vaikkei niin huvittaisi ja laiskottaa. Terveellä se on ihan oma valinta jäädä valittamaan sitä laiskuuttaan ja ei-jaksamistaan sen sijaan että repisi perseensä ylös sohvalta ja alkaisi hommiin. Eipä nuo kotityöt juuri kellekään mitään ilahduttavaa riemua ole, mutta pakko ne on vaan tehdä.
[/quote]
En kyllä varsinkaan pakottamalla pysty tekemään. Ahdistun ja laiminlyön kaiken muutamaksi päiväksi. Lisäksi saan yksin ollessani epätoivoisia raivo kohtauksia jos pitää vaikka pestä pyykit ja tiskata.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:45"]
En kyllä varsinkaan pakottamalla pysty tekemään. Ahdistun ja laiminlyön kaiken muutamaksi päiväksi. Lisäksi saan yksin ollessani epätoivoisia raivo kohtauksia jos pitää vaikka pestä pyykit ja tiskata.
[/quote]
Ei kuulosta ihan normaalilta varsinkaan nuo epätoivoiset raivokohtaukset. Ehkä et olekaan pelkkä tavallinen laiskuri vaan sinulla voi olla joku ongelma joka vaikeuttaa tuollaisten asioiden hoitamista. Esim. AD(H)D usein tekee siitä hyvin vaikeaa, tuollaisten rutiiniasioiden pakonomaisesta hoitamisesta.
Miksi ihmeessä olet hankkinut perheen ja vielä noin eri linjoilla olevan ihmisen kanssa?
Kuulostaa siltä, että olet vaimosi kanssa tosi erilainen. Mitä ajattelitte seurusteluaikana luonteidenne eroavaisuudesta? Tuntuiko se mukavalta, kuten alussa erilaisuus voi tuntua? Jotta introvertti ja ekstrovertti voisivat elää yhdessä, heitdän on varmasti keskusteltava ja koetettava ymmärtää toisen käyttäytymisen syitä Ja vaikka ymmärtäisikin sen, miksi toinen käyttäytyy kuten käyttäytyy, voi olla että se ärsyttää kuitenkin. Teillä saattaa olla aika haasteellinen yhteiselämä tiedossa. Arvelisin, että mitä enemmän vaimosi sinua komentaa, sitä enemmän haluat vetäytyä ja vaimo saa taas aihetta kritiikkiin jne. Hankala kierre sellainen. Sitten tulee mieleen viestistäsi sekin, että haluaako vaimosi ymmärtää sinua? Aivan kuin hän turhastakin nostaisi metelin.
Koettakaa keskustella ja miettiä, miten saisitte elämän rullaamaan mukavasti. Molempien pitäisi tulla toisiaan puolitiehen vastaan.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:53"]Miksi ihmeessä olet hankkinut perheen ja vielä noin eri linjoilla olevan ihmisen kanssa?
[/quote]
No elämä voi muuttua nopeasti ja radikaalisti varsinkin nuorena. Eipä sitä muutaman vuoden seurustelun jälkeen toista tunne. Naisetkin muuttuvat täysin ensinmäisen raskauden jälkeen, vähän sama kun mies käy armeijan, jotku aikuistuu ja muuttuu ihmisenä.
Täällä! Erona meillä on se, että olemme miehen kanssa molemmat introvertteja ja ymmärrämme siksi toisiamme hyvin. Välillä ahdistaa jatkuva häly ja muu ja sen takia tulee turhaa kiukuttelua puolin ja toisin, mutta samassa veneessä tässä ollaan.
Anteeksi, mutta puolisosi käytös ei kuulosta minusta ihan normaalilta vaan jotenkin tosi kontrolloivalta. Ymmärtääkö hän ollenkaan, mistä introverttiydessä on kyse? Kannattaisiko teidän mennä vaikka johonkin parisuhdeterapiaan, jos ette pysty muuten puhumaan asiasta rauhallisesti? Ja toisaalta, ymmärrän hyvin tilanteesi, mutta myös sinun täytyy olla valmis joustamaan ja tulemaan vastaan, vaikka se vaikealta tuntuisikin. Introverttiys ei ole mikään sairaus, jota voi käyttää tekosyynä vastuunpakoiluun. En tiedä teetkö niin, mutta olen tällaisiinkin tapauksiin törmännyt.