Lue keskustelun säännöt.
Loukkaantuisitko, jos lapseton ystäväpariskunta ei suostuisi lastenhoitoavuksi?
04.06.2014 |
Minua ja miestäni on siis pyydetty vahtimaan hyvän ystäväni kaksivuotiasta muutama tunnin ajan äidin asiointien vuoksi. Jouduin kieltäytymään, koska meillä ei ole kokemusta lasten hoidosta, eikä asuntomme ole lapsiturvallinen. Totta puhuen olin aika yllättynyt pyynnöstä. Onko se tavallistakin pyytäälastenhoitoapua lapsettomilta?
Kommentit (388)
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:25"]
Ei lapsi ole mikään humanoidi joka tarvitsee erityisjärjestelyjä
[/quote]
Kyllä se minulle olisi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on huvittanut aina: palstapuheissa ja vähän muissakin juhlapuheissa lapsi on aina ykkönen, lapsen etu on aina se tärkein, lapsen parastahan kaikki aina ajattelee, tietenkin, muu olisi ihan siis niinku wait träshiii.
Paitsi, kun on kyse lapsenvahdeista. Silloin ollaankin yllättäen tyrkkäämässä sitä äärettömän arvokasta elämän keskipistettä suurin piirtein kelle tahansa, joka ilmoittautuu tai vaikka ei ilmoittautuisikaan, niin tyrkätään se piltti sille, ei se kehtaa kieltäytyä. Ja se nyt mitään erityistä tarvihe, kaikki nyt tuommoisia osaa hoitaa, siinä sivusilmällä sitä katot, pistä joku jenkkimuovidisneyvideo pyörimään tai jotain muuta paskaa.
Miehet ei autojaan anna kenen tahansa käsiteltäväksi, puunaavat ja hoitavat niitä hellästi. Naiset varjelevat merkkilaukkujaan, eivätkä anna niitä kenen tahansa käsiin. Mutta lapset kyllä ollaan valmiita antamaan - onkohan tässä ihan pikkuriikki-riikkisen tekopyhyyttä aistittavissa?
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:18"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:13"]
Kerroit, että ihmettelit lapsenhoitoavun pyytämistä. Miksi? Siksikö, että luulit ystäväsi tuntevan sinut ja tietävän ettet siihen pysty vai siksi, että pitäisi olettaa ettei lapseton osaa hoitaa lasta? Olisi kiva tietää.
[/quote]
Itselleni ei tulisi mieleen pyytää hevosenhoitoapua ihmiseltä, joka ei ole koskaan hoitanut hevosia, ruoanlaittoapua ihmiseltä, joka ei koskaan kokkaa tai oikolukuapua ihmiseltä, jolla tietäisin olevan lukihäiriö. Jotkin asiat ovat sellaisia, joiden voi olettaa sujuvan "keneltä tahansa". Esimerkiksi muuttolaatikon kantaminen tai kukkien kasteleminen ovat tällaisia asioita. En tullut ajatelleeksi, että lapsen hoitaminen voisi olla jonkun mielestä saman kategorian asia. -ap
[/quote]
No, kyllä se lastenhoito aika simppeli peruasia on. Samoin koiran. Hevonen on sitten jo vähän erikoisempi. Suoraan sanottuna olet ensimmäinen ihminen jonka kuulen epäilevän kykyä huolehtia lapsesta. Joka ainoa lapseton ystäväni kyllä sen verran osaa. Mutta pakko ei tietenkää ole.
En suuttuisi enkä pyytäisi kuin äärimmisessä hädässä. Mutta kyllä vaikuttaisi ystävyyden laatuun tottakai.
Onko siis niin, että jos pyydän muuttoapua, et tulisi auttamaan, kun sinulla ei ole ollut aiemmin kokemusta muuttoavusta?
Entä jos vanhempasi pyytäisivät sinua auttamaan mummoa parin tunnin ajan, kun he ovat poissa? Et voisi auttaa mummoa vessaan tai syöttää häntä, kun et ole koskaan ennen sitä tehnyt.
Eihän kysymys ole siitä, vaatiiko joku sinua tekemään asioita, joita et ole koskaan ennen tehnyt vaan siitä, voiko sinuun luottaa tarpeen tullessa, oletko ystävä hädässä, koetko itse vähän epämukavuuttakin, jotta ystäväsi saa tarvitsemaansa apua.
Mielestäni on ihan aiheellista todeta kaverille, ettet ole koskaan 2-vuotiasta hoitanut ja että tämän takia koko homma tuntuu vaikealta. Mutta ehdottomasti kannattaisi tuokin asia muotoilla niin, että kaveri itse alkaa miettiä, onko tässä järkeä. 2-vuotiaat ovat ihmisiä eivätkä oikeasti verrattavissa hevosen tai koiran hoitoon. Kun varaa leikkipuistoon riittävästi juotavaa, vähän syötävää ja istuu penkillä ja katsoo, kun se 2-vuotias kaivaa hiekkaa, hurahtaa pari tuntia ohi aivan hetkessä. Ei se todellakaan ole rakettitiedettä.
Itse hoidin 6 kk:n ikäistä kummityttöäni parin tunnin ajan enkä ollut sitä ennen koskaan koskenutkaan vauvoihin enkä edes pikkulapsiin. Mutta se ero meissä tietysti on, että halusin auttaa kummityttöni vanhempia.
Hoidin myös syöpäsairasta setääni vuorokauden, kun serkkuni lähti ystävänsä häihin. Se oli huomattavasti rankempaa kuin sen 6 kk:n ikäisen hoitaminen tai myöhemmin kun hoidin 4- ja 2-vuotiaita ystäväni lapsia. Edelleenkin halusin auttaa, kun minulta apua pyydettiin.
Pidän surullisena nyky-yhteiskunnan tapaa pakottaa ihmiset eristyksiin. Apua ei saa pyytää ja jos pyytää, niin siihen ei ainakaan suostuta, kun ei vain haluta pois omalta mukavuusalueelta. Sitten ihmetellään perhesurmia, itsemurhia, masennusten lukumäärää. Miksi on vaikea auttaa lähimmäistään?
En tarkoita, ap, sitä, että sinun pitäisi suostua pyyntöön. Mutta kyllä vähän surettaa, että pidät pyyntöä suorastaan törkeänä tai ainakin pöyristyttävänä ja että et suostu siihen siksi, koska joutuisit tekemään jotain, mitä et ole ennen tehnyt. Minä haluaisin elää ennemmin yhteiskunnassa, jossa pyytää saa aina ja vaikka kielteinen vastaus tulisikin pyyntöön, niin se ei tule siksi, koska pyynnössä on jotain vikaa vaan siksi, että juuri sillä hetkellä se pyyntö ei ole mahdollista toteuttaa.
Minusta siis pyyntö oli aivan kohtuullinen ja olisit voinut vastata siihen vähän taktisemmin ja kohteliaammin. Lisäksi olisi joskus ihan hyvä, jos kykenisit poistumaan mukavuusalueeltasi, koska aikuisen elämässä pitäisi osata kestää pientä epämukavuuttakin aina silloin tällöin läheistensä eteen. En oleta, että ottaisit 2-vuotiaan vuorokaudeksi hoitoon, mutta pari tuntia ei mielestäni ole kohtuuton pyyntö.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:27"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:25"]
Ei lapsi ole mikään humanoidi joka tarvitsee erityisjärjestelyjä
[/quote]
Kyllä se minulle olisi. -ap
[/quote]
Uusavuton. Saat mun puolestani olla, ei tarvii hermostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaapa myös huomioon, että on ihmisiä, jotka eivät suoraan kehtaa sanoa, että inhoavat haisevia lapsia, ja sen lisäksi lapsenne ovat heidän mielestään poikkeuksellisen rumia ja huonokäytöksisiä.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:27"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:25"]
Ei lapsi ole mikään humanoidi joka tarvitsee erityisjärjestelyjä
[/quote]
Kyllä se minulle olisi. -ap
:)
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:27"]
Tää on huvittanut aina: palstapuheissa ja vähän muissakin juhlapuheissa lapsi on aina ykkönen, lapsen etu on aina se tärkein, lapsen parastahan kaikki aina ajattelee, tietenkin, muu olisi ihan siis niinku wait träshiii.
Paitsi, kun on kyse lapsenvahdeista. Silloin ollaankin yllättäen tyrkkäämässä sitä äärettömän arvokasta elämän keskipistettä suurin piirtein kelle tahansa, joka ilmoittautuu tai vaikka ei ilmoittautuisikaan, niin tyrkätään se piltti sille, ei se kehtaa kieltäytyä. Ja se nyt mitään erityistä tarvihe, kaikki nyt tuommoisia osaa hoitaa, siinä sivusilmällä sitä katot, pistä joku jenkkimuovidisneyvideo pyörimään tai jotain muuta paskaa.[/quote]
Jos tarkoitus on hoitaa lasta päivittäin ja huolehtia osaltaan lapsen kasvatuksesta, vähenee varmaan porukka, joka lapsen jättäisi kenelle tahansa. 4-7 tuntia kuitenkin harvoin määrää ihmiselämän suunnan, vaikka joskus niinkin käy.
ja mikä poru siitä syntyisi mikäli tuollainen ap:n kaltainen pariskunta olisi ottanut lapsen hoitoon ja joitain sattuisi sen takia kun heillä ei ole kokemusta yhtään? oikeasti parempi kieltäytyä jos yhtään tuntuu ettei pärjää... kuin ruveta riskeeraamaan toisen lapsen henkeä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lapseton yksinasuva nainen ja minä olen hoitanut ystäväni lapsia useita päiviäkin putkeen. Ei kai oma lapsettomuus ole mikään este lapsista huolehtimiselle. Ei lasten kanssa olemiseen mitään sen kummempaa tarvita kuin vastuuntuntoa ja lämmintä asennetta.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:26"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:07"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:04"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 15:57"]
2v. syö ihan samaa ruokaa kuin aikuinen, ei sitä erikseen tarvi millään lastenruuilla ruokkia. Miksi te teette tästä asiasta jotenkin hirveän kauhean vaikeaa. Ihan kuin lasta hoitaakseen pitäisi käydä vähintään yliopisto ja olla 10v. käytännön harjoittelu. Vasta sitten voi sitä lasta katsoa ekan kerran. Kuinka avuttomia ihmiset oikein nykyään on? Miten ihmeessä ollaan päädytty tähän ettei aikuisilla ihmisillä ole mitään tietoa elämästä ja lapsista? Osaatteko te edes itsenne hoitaa vai tarviiko siihenkin jonkun kurssin ja neuvojan? Jossain kupalassako te elätte, että ette lapsista tiedä kertakaikkiaan yhtään mitään? Pakostahan sitä jo päälle 30v. on lapsia nähnyt ja tietää perusasiat. Pitää olla jotenkin vammainen jos ei tiedä. Avatkaa nyt jo ne silmät ja katsokaa ympärillenne, mua jo hävettäis olla noin helkutin avuton.
[/quote]
Joo, kyllä osaan hoitaa itseäni, mutta tuskin 2-vuotiasta. Viihdytän itseni ihan hyvin 4-7 tuntia, kunhan saan Hesarin, pakastepizzan ja splatter-kauhuleffan. 2-vuotiasta ei varmaan kannata hoitaa samalla reseptillä?
[/quote]
Ennen kaikkea ei voi ottaa asiasta selvää esimerkiksi kysymällä lapsen äidiltä. Ei voi, koska jos kysyy, on riski, että joutuu toistekin...
Sinulla on selvästi sama strategia kuin isoveljelläni. Joutui muksuna maalla kitkemään porkkanapenkkiä ja kitki piruuttaan kaikki taimet veks. Tiesi, että kun tekee sen oikein huonosti ja leikkii tyhmää, ei joudu hommaan toiste.
Hyvä, mutta läpinäkyvä strategia. Sinunlaisesi ystävänä minä vetoaisin jatkossa samanlaisiin syihin aina, kun pyydät minulta mitään apua. "en voi, kun en osaa/ehdi"...
[/quote]
Luepas vielä lainaamani viesti. Siinä oletettiin, että jokainen oppii hoitamaan lapsia aikuisena, koska ei kukaan voi asua lapsettomassa kuplassa. Lisäksi kyseenalaistettiin, että osaako itseään hoitaa, jos lapsen hoitaminen on vaikeaa. Viestilläni halusin ilmaista, että lapsen hoitaminen on ihan eri asia kuin itsensä hoitaminen.
-162
[/quote]
Niin ja kommentoin sinulle, että se ei ole eri asia, jos siitä ei halua keinotekoisesti sellaista tehdä. Ihmisiä ne parivuotiaatkin ovat, normaalilla maalaisjärjellä pärjää oikein hyvin. Eri asia on, jos ei haluakaan pärjätä, ja siten pyrkii välttämään jatkopyynnöt (kuten ap tai joku tuolla edellisellä sivulla jo motiivikseen myönsikin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:31"]
En suuttuisi enkä pyytäisi kuin äärimmisessä hädässä. Mutta kyllä vaikuttaisi ystävyyden laatuun tottakai.
Onko siis niin, että jos pyydän muuttoapua, et tulisi auttamaan, kun sinulla ei ole ollut aiemmin kokemusta muuttoavusta?
Entä jos vanhempasi pyytäisivät sinua auttamaan mummoa parin tunnin ajan, kun he ovat poissa? Et voisi auttaa mummoa vessaan tai syöttää häntä, kun et ole koskaan ennen sitä tehnyt.
Eihän kysymys ole siitä, vaatiiko joku sinua tekemään asioita, joita et ole koskaan ennen tehnyt vaan siitä, voiko sinuun luottaa tarpeen tullessa, oletko ystävä hädässä, koetko itse vähän epämukavuuttakin, jotta ystäväsi saa tarvitsemaansa apua.
Mielestäni on ihan aiheellista todeta kaverille, ettet ole koskaan 2-vuotiasta hoitanut ja että tämän takia koko homma tuntuu vaikealta. Mutta ehdottomasti kannattaisi tuokin asia muotoilla niin, että kaveri itse alkaa miettiä, onko tässä järkeä. 2-vuotiaat ovat ihmisiä eivätkä oikeasti verrattavissa hevosen tai koiran hoitoon. Kun varaa leikkipuistoon riittävästi juotavaa, vähän syötävää ja istuu penkillä ja katsoo, kun se 2-vuotias kaivaa hiekkaa, hurahtaa pari tuntia ohi aivan hetkessä. Ei se todellakaan ole rakettitiedettä.
Itse hoidin 6 kk:n ikäistä kummityttöäni parin tunnin ajan enkä ollut sitä ennen koskaan koskenutkaan vauvoihin enkä edes pikkulapsiin. Mutta se ero meissä tietysti on, että halusin auttaa kummityttöni vanhempia.
Hoidin myös syöpäsairasta setääni vuorokauden, kun serkkuni lähti ystävänsä häihin. Se oli huomattavasti rankempaa kuin sen 6 kk:n ikäisen hoitaminen tai myöhemmin kun hoidin 4- ja 2-vuotiaita ystäväni lapsia. Edelleenkin halusin auttaa, kun minulta apua pyydettiin.
Pidän surullisena nyky-yhteiskunnan tapaa pakottaa ihmiset eristyksiin. Apua ei saa pyytää ja jos pyytää, niin siihen ei ainakaan suostuta, kun ei vain haluta pois omalta mukavuusalueelta. Sitten ihmetellään perhesurmia, itsemurhia, masennusten lukumäärää. Miksi on vaikea auttaa lähimmäistään?
En tarkoita, ap, sitä, että sinun pitäisi suostua pyyntöön. Mutta kyllä vähän surettaa, että pidät pyyntöä suorastaan törkeänä tai ainakin pöyristyttävänä ja että et suostu siihen siksi, koska joutuisit tekemään jotain, mitä et ole ennen tehnyt. Minä haluaisin elää ennemmin yhteiskunnassa, jossa pyytää saa aina ja vaikka kielteinen vastaus tulisikin pyyntöön, niin se ei tule siksi, koska pyynnössä on jotain vikaa vaan siksi, että juuri sillä hetkellä se pyyntö ei ole mahdollista toteuttaa.
Minusta siis pyyntö oli aivan kohtuullinen ja olisit voinut vastata siihen vähän taktisemmin ja kohteliaammin. Lisäksi olisi joskus ihan hyvä, jos kykenisit poistumaan mukavuusalueeltasi, koska aikuisen elämässä pitäisi osata kestää pientä epämukavuuttakin aina silloin tällöin läheistensä eteen. En oleta, että ottaisit 2-vuotiaan vuorokaudeksi hoitoon, mutta pari tuntia ei mielestäni ole kohtuuton pyyntö.
[/quote]
Muuttoavuksi siten, että et ole itse paikalla?
Pari tuntia maan kaivamisen katsomista kuulostaa itsestäni yhtä mukavalta kuin maalin kuvumisen katseleminen. Ja sitten jos otat tabin mukaan niin saa lukea miten on puistos paskaa kun kesäisät tabeinee ja läppäreineen tulevat ja käyttäytyvät ihan väärin puistossa.
Mutta siitä olen samaa mieltä että pyyntöä ei saa pitää törkeänä tai pöyristyttävänä ja että omalta mukavuusalueeltaan voisi välillä poistua, ihan kokeilumielessä.
Itseasiassa aluksi meinasin käydä inttämään vastaan, lopuksi olin täysin samaa mieltä kanssasi. Vielä kun muukin hameväki olisi samaa mieltä... anaaliseksinkin suhteen.
Kukin tehköön mitä haluaa. Itse kummastelen ihmisiä jotka omistavat elämänsä oman napansa tuijotukselle, eivätkä koe mitään iloa siitä että voivat auttaa toisia. Siitähän ap; kohdalla on kyse, aivan sama mitä syiksi selittelee. Oma napa-paras napa on mielestäni ankein mahdollinen tapa elää elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:31"]
En suuttuisi enkä pyytäisi kuin äärimmisessä hädässä. Mutta kyllä vaikuttaisi ystävyyden laatuun tottakai.
Onko siis niin, että jos pyydän muuttoapua, et tulisi auttamaan, kun sinulla ei ole ollut aiemmin kokemusta muuttoavusta?
Entä jos vanhempasi pyytäisivät sinua auttamaan mummoa parin tunnin ajan, kun he ovat poissa? Et voisi auttaa mummoa vessaan tai syöttää häntä, kun et ole koskaan ennen sitä tehnyt.
Eihän kysymys ole siitä, vaatiiko joku sinua tekemään asioita, joita et ole koskaan ennen tehnyt vaan siitä, voiko sinuun luottaa tarpeen tullessa, oletko ystävä hädässä, koetko itse vähän epämukavuuttakin, jotta ystäväsi saa tarvitsemaansa apua.
Mielestäni on ihan aiheellista todeta kaverille, ettet ole koskaan 2-vuotiasta hoitanut ja että tämän takia koko homma tuntuu vaikealta. Mutta ehdottomasti kannattaisi tuokin asia muotoilla niin, että kaveri itse alkaa miettiä, onko tässä järkeä. 2-vuotiaat ovat ihmisiä eivätkä oikeasti verrattavissa hevosen tai koiran hoitoon. Kun varaa leikkipuistoon riittävästi juotavaa, vähän syötävää ja istuu penkillä ja katsoo, kun se 2-vuotias kaivaa hiekkaa, hurahtaa pari tuntia ohi aivan hetkessä. Ei se todellakaan ole rakettitiedettä.
Itse hoidin 6 kk:n ikäistä kummityttöäni parin tunnin ajan enkä ollut sitä ennen koskaan koskenutkaan vauvoihin enkä edes pikkulapsiin. Mutta se ero meissä tietysti on, että halusin auttaa kummityttöni vanhempia.
Hoidin myös syöpäsairasta setääni vuorokauden, kun serkkuni lähti ystävänsä häihin. Se oli huomattavasti rankempaa kuin sen 6 kk:n ikäisen hoitaminen tai myöhemmin kun hoidin 4- ja 2-vuotiaita ystäväni lapsia. Edelleenkin halusin auttaa, kun minulta apua pyydettiin.
Pidän surullisena nyky-yhteiskunnan tapaa pakottaa ihmiset eristyksiin. Apua ei saa pyytää ja jos pyytää, niin siihen ei ainakaan suostuta, kun ei vain haluta pois omalta mukavuusalueelta. Sitten ihmetellään perhesurmia, itsemurhia, masennusten lukumäärää. Miksi on vaikea auttaa lähimmäistään?
En tarkoita, ap, sitä, että sinun pitäisi suostua pyyntöön. Mutta kyllä vähän surettaa, että pidät pyyntöä suorastaan törkeänä tai ainakin pöyristyttävänä ja että et suostu siihen siksi, koska joutuisit tekemään jotain, mitä et ole ennen tehnyt. Minä haluaisin elää ennemmin yhteiskunnassa, jossa pyytää saa aina ja vaikka kielteinen vastaus tulisikin pyyntöön, niin se ei tule siksi, koska pyynnössä on jotain vikaa vaan siksi, että juuri sillä hetkellä se pyyntö ei ole mahdollista toteuttaa.
Minusta siis pyyntö oli aivan kohtuullinen ja olisit voinut vastata siihen vähän taktisemmin ja kohteliaammin. Lisäksi olisi joskus ihan hyvä, jos kykenisit poistumaan mukavuusalueeltasi, koska aikuisen elämässä pitäisi osata kestää pientä epämukavuuttakin aina silloin tällöin läheistensä eteen. En oleta, että ottaisit 2-vuotiaan vuorokaudeksi hoitoon, mutta pari tuntia ei mielestäni ole kohtuuton pyyntö.
[/quote]
Aamen, täysin samaa mieltä. Saa pyyntöön aina vastata kieltävästi, mutta kyllähän perusteet panevat hiukan miettimään (ap myönsi esim., että HÄN se ei IKINÄ voisi vaihtaa vaippaa, koska koko ajatuskin on YÖK) ystävän halua olla aidosti apuna kavereilleen.
Lisäksi korostan, että vastavuoroisuus on minusta käytöstapojen perussääntöjä. Kenenkään ei pidä yksipuolisesti haalia ystäväpiiristä apua, ilman että vastavuoroisesti auttaa muita. Tästä epäsuhdasta ap ei puhu, joten oletan, että siitä ei ole kyse, että tuo äiti häntä olisi yksipuolisesti vaatinut avuksi.
103
Mä olen hoitanut muutot mieheni kanssa kahdestaan ilman apua, ja auttanut silti ystäviäni muutossa. Mulla ei ole kesämökkiä, mutta olen auttanut sukulaisia mökin huoltamisessa. Mulla ei ole lemmikkejä enkä erityisesti välitä koirista, mutta olen hoitanut ystäväni koiria. Olen hoitanut tuttujen lapsia ennen kuin mulla oli omia.
Musta ystävyyteen kuuluu, että apua voi pyytää. Pyynnöstä voi myös aivan hyvin kieltäytä, jos ei halua auttaa tai tuntuu ettei osaa vaikka saisi ohjeet.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:39"]
Olen lapseton yksinasuva nainen ja minä olen hoitanut ystäväni lapsia useita päiviäkin putkeen. Ei kai oma lapsettomuus ole mikään este lapsista huolehtimiselle. Ei lasten kanssa olemiseen mitään sen kummempaa tarvita kuin vastuuntuntoa ja lämmintä asennetta.
[/quote]
Hyvä sinä. Nuo vastuuntunto ja lämmin asenne juuri taitavatkin ap:lta puuttua. Ihan piti tänne vauvapalstalle vielä tulla selittelemään.
Kaikki eivät vain ole ns. lapsi-ihmisiä. Minullakaan ei ole oikeasti mitään käsitystä, että mitä kaksivuotias tekee/leikkii tai että mitä hän vaatii minulta. En ole ikinä ollut lapsien kanssa tekemisissä kun olen ainoa lapsi eikä ole omia ja kavereiden muksut on tyyliin vastasyntyneitä. Ymmärrän toki, että maalaisjärjellä pääsee pitkälle mutta kyllä lapsikin sen vaistoaa jos hoitaja on epämukavuusalueellaan. Mielestäni ihan ok kieltäytyä, jos tuntee ettei hommasta tulisi mitään, parempi se niin on. Jos joku loukkaantuu asiasta, niin miettisin asiaa myös siltä kantilta että tosissaanko vanhemmat vain tuikkaavat lapsen jonnekin hoitoon ja automaattisesti ajattelevat että kyllä se siellä pärjää..?? Jotenkin kuvittelisin äitinä etsiväni lapselleni sellaisen hyvän hoitajan jolla on kokemusta lapsista yms.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:27"]Tää on huvittanut aina: palstapuheissa ja vähän muissakin juhlapuheissa lapsi on aina ykkönen, lapsen etu on aina se tärkein, lapsen parastahan kaikki aina ajattelee, tietenkin, muu olisi ihan siis niinku wait träshiii.
Paitsi, kun on kyse lapsenvahdeista. Silloin ollaankin yllättäen tyrkkäämässä sitä äärettömän arvokasta elämän keskipistettä suurin piirtein kelle tahansa, joka ilmoittautuu tai vaikka ei ilmoittautuisikaan, niin tyrkätään se piltti sille, ei se kehtaa kieltäytyä. Ja se nyt mitään erityistä tarvihe, kaikki nyt tuommoisia osaa hoitaa, siinä sivusilmällä sitä katot, pistä joku jenkkimuovidisneyvideo pyörimään tai jotain muuta paskaa.
Miehet ei autojaan anna kenen tahansa käsiteltäväksi, puunaavat ja hoitavat niitä hellästi. Naiset varjelevat merkkilaukkujaan, eivätkä anna niitä kenen tahansa käsiin. Mutta lapset kyllä ollaan valmiita antamaan - onkohan tässä ihan pikkuriikki-riikkisen tekopyhyyttä aistittavissa?
[/quote]Höpö höpö. Varmasti suurin osa äideistä ei antaisi. Täällä nyt vaan marginaali ihmettelee mikä siinä lapsenhoidossa on niin vaikeaa.
En ole koskaan pyytänyt keneltäkään lastenhoitoapua, vaikka minulla on neljä lasta. Mutta jos pyytäisin ystävältä ja hän kieltäytyisi ilman pätevää syytä, olisin hiukan yllättynyt. Itsekin autan ystäviäni aina, jos se ei mahdotonta ole. Olen esimerkiksi ajanut satoja kilometrejä lohduttamaan keskenmenon saanutta, hoitanut toisten lapsia jne.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:07"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:04"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 15:57"]
2v. syö ihan samaa ruokaa kuin aikuinen, ei sitä erikseen tarvi millään lastenruuilla ruokkia. Miksi te teette tästä asiasta jotenkin hirveän kauhean vaikeaa. Ihan kuin lasta hoitaakseen pitäisi käydä vähintään yliopisto ja olla 10v. käytännön harjoittelu. Vasta sitten voi sitä lasta katsoa ekan kerran. Kuinka avuttomia ihmiset oikein nykyään on? Miten ihmeessä ollaan päädytty tähän ettei aikuisilla ihmisillä ole mitään tietoa elämästä ja lapsista? Osaatteko te edes itsenne hoitaa vai tarviiko siihenkin jonkun kurssin ja neuvojan? Jossain kupalassako te elätte, että ette lapsista tiedä kertakaikkiaan yhtään mitään? Pakostahan sitä jo päälle 30v. on lapsia nähnyt ja tietää perusasiat. Pitää olla jotenkin vammainen jos ei tiedä. Avatkaa nyt jo ne silmät ja katsokaa ympärillenne, mua jo hävettäis olla noin helkutin avuton.
[/quote]
Joo, kyllä osaan hoitaa itseäni, mutta tuskin 2-vuotiasta. Viihdytän itseni ihan hyvin 4-7 tuntia, kunhan saan Hesarin, pakastepizzan ja splatter-kauhuleffan. 2-vuotiasta ei varmaan kannata hoitaa samalla reseptillä?
[/quote]
Ennen kaikkea ei voi ottaa asiasta selvää esimerkiksi kysymällä lapsen äidiltä. Ei voi, koska jos kysyy, on riski, että joutuu toistekin...
Sinulla on selvästi sama strategia kuin isoveljelläni. Joutui muksuna maalla kitkemään porkkanapenkkiä ja kitki piruuttaan kaikki taimet veks. Tiesi, että kun tekee sen oikein huonosti ja leikkii tyhmää, ei joudu hommaan toiste.
Hyvä, mutta läpinäkyvä strategia. Sinunlaisesi ystävänä minä vetoaisin jatkossa samanlaisiin syihin aina, kun pyydät minulta mitään apua. "en voi, kun en osaa/ehdi"...
[/quote]
Luepas vielä lainaamani viesti. Siinä oletettiin, että jokainen oppii hoitamaan lapsia aikuisena, koska ei kukaan voi asua lapsettomassa kuplassa. Lisäksi kyseenalaistettiin, että osaako itseään hoitaa, jos lapsen hoitaminen on vaikeaa. Viestilläni halusin ilmaista, että lapsen hoitaminen on ihan eri asia kuin itsensä hoitaminen.
-162