Loukkaantuisitko, jos lapseton ystäväpariskunta ei suostuisi lastenhoitoavuksi?

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 16:38"]

Tasan toinen asia sitten on, haluaako äiti-ihminen jatkaa ystävyyttä sellaisen ihmisen kanssa, koska lapset ovat HÄNEN elämässään tärkein asia.

[/quote]

Todella loistavaa. Ystävä hankkii lapsen ja yhtäkkiä ei olekaan enää oma yksilönsä, vaan häntä ja hänen lastaan pitää kohdella kuin erottamattomana pakettidiilinä. Tyyliin "jos et halua viettää yksin aikaa lapseni kanssa, niin et saa viettää minunkaan kanssa".

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 16:30"]

Minulle tulee ihan totta yllätyksenä, että tämä on näin vaikea ymmärtää. Kaikille lastenhoito ei tule kuin luonnostaan. Kaikki eivät osaa luontevasti olla pienten lasten seurassa; kaikilla ei ole pienistä lapsista kokemusta. Kaikki eivät osaa "lukea" lapsia ja kommunikoida niiden kanssa. Kaikilla ei ole vaistoja hoivaamiseen eivätkä kaikki tajua lapsen tarpeita. Joillekin ihmisille lapset ihan totta ovat kuin "vieras eläinlaji", eikä kyse ole mistään lapsivihasta.

Tuntuu jotenkin oudolta, ettei näiden empaattisten äiti-ihmisten empatia riitä sitten kuitenkaan kuvittelemaan ihmistä, joka on lasten kanssa kuin täysin vieraassa kulttuurissa. Hmm.

Joillain ihmisillä on muuten myös niitä edellä naureskeltuja fobioita ja traumoja ja Aspergeria, tai vaikkapa sen verran hitaat refleksit tai huonot polvet, ettei uskalla kaitsea vilkasta taaperoa. Mitä sitten? Eivät tällaiset yhtään sen huonompia ihmisiä ole, vaikka tiedostavatkin, etteivät ole parhaita mahdollisia lastenhoitajia.

[/quote]

Jaa mutta on kaksi eri asiaa se, että ei oikeasti sairauden tai henkisten rajoitteiden takia ole turvallinen lastenhoitaja ja se, että ei HALUA nähdä vaivaa ja astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Aika harva äitikään on mikään synnynnäinen hoivaaja. Se opitaan, koska halutaan oppia.

Ei, ei tarvitse kaikkien opetella, voi ihan hyvin kertoa sille kaverille, että ei tykkää lapsista, eikä halua opetella heidän hoitoaan. Se on rehellinen vastaus.

Tasan toinen asia sitten on, haluaako äiti-ihminen jatkaa ystävyyttä sellaisen ihmisen kanssa, koska lapset ovat HÄNEN elämässään tärkein asia.

[/quote]

Tuo viimeinen lauseesi toden totta särähtää korvaan. Siis lapset ovat äidin elämässä tärkein asia, joten... mitä? Lasten pitäisi olla yhtä tärkeitä myös äidin ystäville?

Ihan järkyttävää vastakkainasettelua tässä ketjussa. Minä ainakin TYKKÄÄN ystävieni lapsista. Tykkään ja ostelen heille lahjoja, ja ihan kiinnostuneena seuraan heidän kasvuaan. Mutta ei, en osaa hoitaa lapsia, enkä halua opetellakaan, sen enempää kuin haluan opetella pelaamaan lentopalloa, missä en ole ikinä onnistunut muussa kuin saamaan pallon päähäni niin että silmälasit menivät rikki.

Minä astun mukavuusalueeni ulkopuolelle niissä asioissa, joissa minulla on edes jotain potentiaalia ja joissa siitä on oikeasti hyötyä joko minulle tai muille. Luojan kiitos minulla on sen verran fiksuja ystäviä, että pyytävät minulta palveluksia vain sellaisissa asioissa, joissa osaan ihan oikeasti auttaa ja olla heille hyödyksi.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 16:51"]

Naurattaisi tämä keskustelu, ellei se oikeasti olisi aika karmea. Tähän on hyysäysyhteiskunta meidät vienyt - kaveria tai sukulaista ei auteta, koska lähimmän omaisen on oltava viranomainen, mielellään kulloisenkin auttamisalueen ylemmän yliopistotutkinnon suorittanut, koska muuten homma ei hoidu. Kustannukset katetaan ottamalla syömävelkaa ulkomailta. 

[/quote]

WTF? Kaveria ja sukulaista autetaan omien taitojen ja resurssien mukaan. Jollekkin lapsen hoitaminen ylittää ne resurssit, toiselle sen traktorin tunkkaaminen pystyyn. En lähtisi naapurin yh:ta kyselemään jälkimmäiseen, enkä veljeä ensimmäiseen.

Tämä menee jo sinänsä vähän ohi aiheen, mutta todettakoon, että itse en tosiaankaan haluaisi ystävieni joutuvan kärsivän epämukavuutta tai kohtuutonta vaivaa minun kiireideni takia. Tuollaisen odottaminen ei minusta kuulu ystävyyteen lainkaan.Jos pyydän ystävältäni jotakin, varmistan aina, ettei siitä ole liikaa vaivaa, ja usein tarjoan työstä myös korvausta. -ap

En loukkaantuisi enkä edes pyytäisi. Hoidan omat lapseni itse tai sitten palkkaan hoitajan + yhdeksän vuoden aikana isovanhemmat ovat hoitaneet kuusi kertaa.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 16:44"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 16:39"]

Totta kai opettelen, jos hän sellaista apua tarvitsee. Miksi ihmeessä en opettelisi, pieni vaivahan se on.

[/quote]

Joo, aivan varmasti. :D

[/quote]

Tässä näkee hyvin Vela-ihmisten maailmankuvan: koska itse ei olla valmiita näkemään vaivaa toisten vuoksi, kukaan ei voisi tehdä niin.

Hei Yllätys teille: mä ainakin voisin oikein hvyin opetella hoitamaan käärmettä tai naapurin mummoa, jos siitä olisi ystävälle/läheiselle apua. Vaikka se ei mua itseäni niin kiinnostaisikaan.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 10:00"]

Minulla on vähän kahdenlaista kokemusta tästä asiasta. Jäin pienen vauvani yksinhuoltajaksi aika pian lapsen syntymän jälkeen. Mulla ei ollut autoa käytössä, ja lapsi sairastui eikä voinut imeä rintaa, joten oli vailla ruokaa. Lastenvaunut (lahjaksi saadut) hajosivat kun olin lähdössä kauppaan siten,että liikkuminen niiden kanssa osoittautui mahdottomaksi. Lähimpään kauppaan oli matkaa 3km ja soitin lähellä asuvalle ystävälleni että voisiko hän käyttää minua kaupassa että saan vauvalleni korviketta (täys imetin, eikä ollut korviketta sen takia). Ystäväni, tuo ikisinkku lapseton, voivotteli että ei hitsi millään jaksa nyt autoilla. Eikä ole bensaakaan. Anelin että voisitko kiltti oikeasti tulla, mä olen neuvoton ja ex oli tyhjentänyt toistaiseksi yhteisen pankkitilin kostoksi siitä, että muutin hänen luotaan pois (syyt siihen eivät kuulune tähän ketjuun). Olin siis rahaton, lastenvaunut olivat rikki ja autollinen, työssä käyvä ystäväni kieltäytyi auttamasta. Selvisin tilanteesta siten, että 80km päässä asuva äitini ajoi luokseni ja sain haettua korviketta lapselleni.

Silloin päätin, että en missään tilanteessa ajaudu sellaisiin olosuhteisiin missä olen toisista ihmisistä riippuvainen. Opiskelin itselleni hyvän ammatin, ja koska luonnollisesti välit tuohon lapsettomaan ystävääni jäätyivät, voin nyt jälkikäteen todeta että tuollaisissa tilanteissa ystävyys punnitaan. Olen iloinen että huomasin jo varhain millaisia "ystäviä" minulla oli. Itse mä olen vienyt migreenikohtauksen saaneelle ystävälleni särkylääkettä kotiin, ja autan kun  ystävä TARVITSEE apua.

Mutta minun mielestäni sellainen ei ole oikea hätä, että vanhemmat haluavat baariin yms. ja suuttuvat jos lapsi ei saakaan hoitajaa. Ja kun mä menen viettämään iltaan, niin menen niiden ystävieni kanssa joten en minä heille nakita lapsenhoitoa!

Mä ajattelen sen niin, että ystävät turvaa selustan ja ovat paikalla kun heitä TARVITAAN, mutta kyllähän sen huomaa jos ihmiset vain käyttävät hyväksi. Mulla on nyt oma lapsi kasvanut isoksi, ja nykyisellä miehelläni on kaveripariskunta joka yrittää jatkuvasti saada meille hoitoon pientä lastaan, milloin mistäkin syystä. Mulla oli lapsi mukana virastoissa ja pankeissa, ei tullut mieleenkään pyytää lastenhoitajaa! Sellainen on todella ärsyttävää että lapsi pitää saada tieltä pois kun aikuiset hoitavat asioita, miten se lapsi koskaan oppii olemaan kun hänet viedään aina hoitoon kun vanhemmat puuhastelevat?

Eräillä tutuilla on kotia remontoitu vuoden ajan, ja joka toinen vknloppu on lapsi hoidossa että vanhemmat voivat työskennellä. Sen päälle työmatkat viikolla, ja iltaelämässä käyminen. Tuntuu jotenkin kummalliselta, että itse joutui tappelemaan siitä saako lapsi ruokaa vai ei, ja toiset ihmiset hankkivat hoitajan ihan mitättömiin menoihin. Ja ei,en ole tippaakaan katkera enkä sen vuoksi jätä ottamatta hoitoon lasta "kun en itsekään saanut hoitajaa", vaan oletan että ihmiset ymmärtäisivät että jos on niin onnellisessa asemassa että lapsilla ON joku vakituinen hoitoapu lähellä, että sitä hoitoapua ei kuluteta loppuun joka kissanristiäisten takia. Muuten saattaa käydä niin, että yhtäkkiä hoitajalle ei enää sovikaan. Kannattaa opetella itsenäiseksi ja hyödyntää maksullisia palveluja. Kun sitä MLL:ää käyttää muutaman kerran ja maksaa siitä,ehkä mieleen herää ajatus että hetkinen, kuka tätä nyt ilmaiseksi tekisi???

[/quote]

Mä en oikein tajua tuota sun vuodatusta loppupuolelta. 

Meillä ainakin läheiset ystävät, naapurit ja isovanhemmat hoitavat oikein mielellään lapsiamme, koska ööh (nyt voi tulla iso ylläri) Ne lapset kuuluvat siihen omaan lähipiiriin. 

Kuten meidän lähipiiriin kuuluu ystäväperheet lapsineen, lasten serkut, mummit kummit ja ystävät. Kaikki autamme toinen toisiamme, se joka kulloinkin eniten apua tarvitsee, se sitä silloin eniten saa. Välillä se on lapsiperhe, välillä sairastunut mummo, ja usko tai älä, tällä hetkellä se on lähipiirissämme vela, joka on sairastunut vakavasti. Hän tosin ei ole tyypillinen palsta-vela, vaan on auttanut meitäkin lastenhoidollisissa asioissa aiemmin, joten todella mielelläni nyt autan häntä ja läheisiään kaikin tavoin. Vaikka joku voisi toki kysyä, kuka haluaa katsoa sairaudessaan käytännössä mädäntyvän ihmisen loppuaikojen kärsimyksiä, kun ainahan joku sen voisi rahasta tehdä.

Meillä nuo asiat tehdään rakkaudesta, tai vähintään välittämisestä.

Ap. Totta kai lapsettomilta voi pyytäälastenhoitoapua. Moni lapseton on lapsirakas ja tykkää opetella lastenhoitoa. Se, että sinä et lapsista tykkää onvain yksi lapsettomuuden alalaji... minä pidän lapsista, vaikka en lapsia itselleni ainakaan lähivuosina haluakaan, kenties en koskaan. Mutta olen mielelläni silloin tällöin lastenvahtina siskolleni tai ystävilleni.

Joten pyytää voi, kieltäytyäkin voi. Vähän kuitenkin kannattaa etukäteen hioa sitä perustelua, tuollainen "en osaa" on niin seleästi tekosyy. Keksi vaikka joku meno...

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 17:27"]

Vähän kuitenkin kannattaa etukäteen hioa sitä perustelua, tuollainen "en osaa" on niin seleästi tekosyy. Keksi vaikka joku meno...

[/quote]

Miksi valehtelisin? Kieltäydyin, koska minulla ei ole mitään kokemusta lastenhoidosta, ja en tosiaan osaa hoitaa lapsia tai olla luontevasti lasten kanssa. Kyseessä ei ole tekosyy. -ap

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 16:54"]Tämä yksi palstamama siis vaatii, että lapsettoman ihmisen on opeteltava lastenhoitoa alkeista lähtien vain ja ainoastaan, jotta tämä voisi tarvittaessa toimia palstamammalle lastenhoitoapuna. Ja jos lapseton ei ole tähän ilman muuta valmis, hän on "kermaperse", jonka ystävyyttä palstamamma ei kaipaa.

Reilua ja kohtuullista?

[/quote]

Lukutaitoa voi opetella vielä aikuisenakin.

Ei. Lapseni ovat jo teinejä. Lastenhoitoapua en ole tarvinnut kuin pari kertaa äidiltäni.

Eikä minusta tarvitse lastenvihaajien opetella yhtikäs mitään. En vain sellaisia ihmisiä kuten ap voisi kunnioittaa ystävinä. Tuollaiset yököttelyt ja lasten rinnastamiset käärmeisiin kertovat kaiken ko. I

ihmistyypistä. Seurustelkaa keskenänne, onneksi ajattelutapanne ei periydy eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 17:00"][quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 16:30"]

Minulle tulee ihan totta yllätyksenä, että tämä on näin vaikea ymmärtää. Kaikille lastenhoito ei tule kuin luonnostaan. Kaikki eivät osaa luontevasti olla pienten lasten seurassa; kaikilla ei ole pienistä lapsista kokemusta. Kaikki eivät osaa "lukea" lapsia ja kommunikoida niiden kanssa. Kaikilla ei ole vaistoja hoivaamiseen eivätkä kaikki tajua lapsen tarpeita. Joillekin ihmisille lapset ihan totta ovat kuin "vieras eläinlaji", eikä kyse ole mistään lapsivihasta.

Tuntuu jotenkin oudolta, ettei näiden empaattisten äiti-ihmisten empatia riitä sitten kuitenkaan kuvittelemaan ihmistä, joka on lasten kanssa kuin täysin vieraassa kulttuurissa. Hmm.

Joillain ihmisillä on muuten myös niitä edellä naureskeltuja fobioita ja traumoja ja Aspergeria, tai vaikkapa sen verran hitaat refleksit tai huonot polvet, ettei uskalla kaitsea vilkasta taaperoa. Mitä sitten? Eivät tällaiset yhtään sen huonompia ihmisiä ole, vaikka tiedostavatkin, etteivät ole parhaita mahdollisia lastenhoitajia.

[/quote]

Jaa mutta on kaksi eri asiaa se, että ei oikeasti sairauden tai henkisten rajoitteiden takia ole turvallinen lastenhoitaja ja se, että ei HALUA nähdä vaivaa ja astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Aika harva äitikään on mikään synnynnäinen hoivaaja. Se opitaan, koska halutaan oppia.

Ei, ei tarvitse kaikkien opetella, voi ihan hyvin kertoa sille kaverille, että ei tykkää lapsista, eikä halua opetella heidän hoitoaan. Se on rehellinen vastaus.

Tasan toinen asia sitten on, haluaako äiti-ihminen jatkaa ystävyyttä sellaisen ihmisen kanssa, koska lapset ovat HÄNEN elämässään tärkein asia.

[/quote]

Tuo viimeinen lauseesi toden totta särähtää korvaan. Siis lapset ovat äidin elämässä tärkein asia, joten... mitä? Lasten pitäisi olla yhtä tärkeitä myös äidin ystäville?

Ihan järkyttävää vastakkainasettelua tässä ketjussa. Minä ainakin TYKKÄÄN ystävieni lapsista. Tykkään ja ostelen heille lahjoja, ja ihan kiinnostuneena seuraan heidän kasvuaan. Mutta ei, en osaa hoitaa lapsia, enkä halua opetellakaan, sen enempää kuin haluan opetella pelaamaan lentopalloa, missä en ole ikinä onnistunut muussa kuin saamaan pallon päähäni niin että silmälasit menivät rikki.

Minä astun mukavuusalueeni ulkopuolelle niissä asioissa, joissa minulla on edes jotain potentiaalia ja joissa siitä on oikeasti hyötyä joko minulle tai muille. Luojan kiitos minulla on sen verran fiksuja ystäviä, että pyytävät minulta palveluksia vain sellaisissa asioissa, joissa osaan ihan oikeasti auttaa ja olla heille hyödyksi.

[/quote]

Ei. Noin en sanonut. Vaan jos joku selkeästi inhoaa lapsia, se voi hyvin olla äideille syy vähentää kanssakäymistä.

Esimerkki: olet henkeen ja vereen intohimoinen vaikkapa nyt eläintensuojelija ja luontoaktivisti. Kuinka läheisesti ystävystyisit jonkun eläinvihaajan ja elintavoiltaan täysin päinvastaisen ökykuluttajan kanssa?

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 23:14"]

Pienen ihmisen hoito vaatii yleisälykkyyttä ja viitseliäisyyttä, ei sen kummempaa. Aina voi selittää jotain kokemuksesta, mutta eihän sitä kerry jos ei koskaan aloita. Mikset ap vain sano suoraan: En tahdo, en jaksa, en halua. Mä saattaisin loukkaantua, jos kyse olisi mun ystävästä, ja pyyntö perustuisi todelliseen tarpeeseen.  

[/quote]

Mikään mikä ei vaadi lupaa, ei vaadi yleisälykkyyttä ja viitseliäisyyttä enempää.

Olen ollut lapsenvahtina kahdesti, eri muksuille. Toista kertaa ei ole pyydetty...

Ensimmainen, 3-vuotias, onnistui kahden tunnin aikana jattamaan sormensa ovenvaliin pyyhaltaessaan huoneesta toiseen, oppi pari kirosanaa ja pelkasi seuraavien kahden kuukauden ajan nukkua huoneessaan, kun hanta hauskuuttaakseni tarkistin nukkumaanmennessa onko hanen sankynsa alla kummituksia. Hanelle ei ollut tullut sellainen mahdollisuus aikaisemmin edes mieleen.

Toinen, 8-vuotias, oli mun kannalta mukavampi. Vietettiin laatuaikaa katsomalla Salkkareita ja syomalla iltapalaksi jaateloa ja itsetehtya kinuskikastiketta. Laksyt jai tekematta, kun han ei niita muistanut eika mullekaan tullut mieleen. Aiti sai raivarin, kun tytto kyseli jalkeenpain jotain salkkareista oppimaansa. Se sarja ei kuulemma sovellu lapsille, jaatelo ei kuulemma ole mikaan iltapala ja mukula kiukuttelee kun ei saa jatkuvasti olla keittamassa kinuskia, joka myoskin on epaterveellista ja mita viela.

Total fail. Olenkin sanonut kaikille lapsenvahdiksi pyytaville, etta olen taysin vastuuntunnoton yksilo, mita lapsiin tulee ja vain taysin lapsistaan piittaamaton vanhempi uskoisi mitaan niin tarkeaa vastuulleni edes hetkeksi.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 15:57"]

Jossain kupalassako te elätte, että ette lapsista tiedä kertakaikkiaan yhtään mitään? Pakostahan sitä jo päälle 30v. on lapsia nähnyt ja tietää perusasiat. Pitää olla jotenkin vammainen jos ei tiedä. Avatkaa nyt jo ne silmät ja katsokaa ympärillenne, mua jo hävettäis olla noin helkutin avuton.

[/quote]Mä olen nähnyt lapsia tosiaan vaan kaupoissa. Ja sitä yhtä tuttavan lasta 2 kertaa. Ystävillä ei ole lapsia, sukulaisia ei ole. Työkaverit ei tuo lapsiaan töihin. Eli kyllä, varmaan siinä mielessä elänkin kuplassa että lapsikokemusta ei tosiaan ole tipan vertaa. Ei peruskoulussa, lukiossa tai yliopistossa opeteta mitään "lasten perusasiat" -juttuja. Mikä koulutus multa sitten on käymättä, kun en niitä "perusasioita" tiedä?

Miksi yrittäisin sitä tietoa edes hankkia, kun itsellä ei ole aikeita hommata lapsia? En ole myöskään perehtynyt hevosten hoitamiseen, tai orkideoiden kasvattamiseen, kun en aio moisia itselleni hommata. En osaa myöskään tehdä rukilla lankaa tai vaihtaa traktoriin öljyjä. Näidenkään taitojen puute ei tee minusta yleisesti avutonta, eikä minua hävetä olla avuton sellaisten asioiden suhteen joita en tarvitse yhtään mihinkään.

Joillekin tuntuu olevan uskomattoman kova paikka, kun kaikkia ei lapset kiinnostakaan. Ihmiset yleensä ymmärtävät sen ettei kaikki osaa vaikkapa niitä hevosia hoitaa, mutta lasten hoito, LASTEN HOITO se tuntuu olevan asia joka joka ikisen pitäisi opetella ehdottomasti, vaikkei koskaan lapsia edes näkisi!

Ps: Lapsia kuolee joka vuosi ihan vanhempiensakin hoivassa. Miten se on mahdollista, kun niillä ei kerran ihan kokemattoman lapsettomankaan kanssa pitäisi olla mitään vaaraa :o??? Juuri moninkertainen isoäiti onnistui pudottamaan taaperon ikkunasta, miten näin sitten voi käydä??

Seli, seli, kaks tuntia menee vaikka kusiaispesässä.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 18:39"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 18:33"]

Jokainen MAALAISJÄRJELLÄ varustettu tietää, että jos sinulla on vessanpuhdistuainetta näkösällä ja saatavilla, lasta et jätä yksin sen kanssa. Sinulla vaan ei ole sitä maalaisjärjeä 

[/quote]

Tämä ei ole kovin hyvä argumentti. Koska maalaisjärjelle ei ole mitään yleispätevää määritelmää, voit väittää sen sisältävän mitä tahansa. Minä voisin puolestani määritellä, että maalaisjärkeen kuuluu ymmärtää, etteivät kaikki osaa hoitaa lapsia. Näin se olisitkn sinä, jolla maalaisjärkeä ei ole. -ap

[/quote]

Lisäksi rakennus- ja kiinteistöalalla olen huomannut, ettei maalaisjärkeä enää juurikaan ole. Katoava luonnonvara.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 18:35"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:47"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:01"]

Onko ap mies vai nainen? Jos mies, niin pätevätkö nämä "kyllähän jokainen normaali ihminen selviää muutaman tunnin lapsen hoidosta" -kommentit myös sitten? Kysyttekö lastenhoitoapua ystäväpiirinne lapsettomilta miehiltä vai vain naisilta?

[/quote]

Kyllä ne minusta pätee kaikkiin terveisiin aikuisiin. Ei tässä kukaan kai ole väittänyt, että joidenkin äidinvaistojen on tarkoitus herätä ja jostain syvältä sisältä kummuta osaamista, jota ihmisellä ei ole. Ohjeet vanhemmilta ja huomio lapseen niin homma sujuu riittävän hyvin yhdelle kerralle.

Eikä edelleenkään kenenkään ole pakko suostua. Enemmän vaan tuntuu keskustelu kääntyneen siihen, vaaditaanko lasten hoitoon aiempaa osaamista.

[/quote]

Eli miehiä pyydetään lastenhoitoavuksi yhtä usein kuin naisia?

[/quote]

Ei varmastikaan pyydetä, mutta yhtä hyvin voitaisiin pyytää. Mulla ei edelleenkään ole lapsia, joten en pyydä miehiä enkä naisia. Kyllä tuttavapiirissä esimerkiksi kummisedät hoitavat lapsia silloin tällöin.

Ystäväpariskunnasta eli mahdollisesti miehestä ja naisesta taidettiin tässä aloituksessa puhua.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 18:35"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 18:21"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 17:47"]

Kukin tehköön mitä haluaa. Itse kummastelen ihmisiä jotka omistavat elämänsä oman napansa tuijotukselle, eivätkä koe mitään iloa siitä että voivat auttaa toisia. Siitähän ap; kohdalla on kyse, aivan sama mitä syiksi selittelee. Oma napa-paras napa on mielestäni ankein mahdollinen tapa elää elämänsä.

[/quote]

Eikös se ap tuolla sanonut että voi ystäviään muissa asioissa auttaa, mutta lapsia ei haluaisi hoitaa ja voisi jopa maksaa lastenhoitajan? Sinäkin varmaan suostut sitten kaikkeen mahdolliseen mitä ystävä keksii apua pyytää, kuten vaikka hämähäkkikammoisena paijaamaan ja hoivaamaan lemmikkitarantellaa. ;)

Joidenkin on mahdotonta näköjään ymmärtää tätä keskustelua... Ja sitä tosiasiaa, että kaikki naiset eivät ole kiinnostuneita lapsista ja lastenhoidosta, eivätkä koe olevansa synnynnäisi lastenhoitajia ja koe sitä mielekkääksi tai asiaksi jota haluaa ollenkaan tehdä. Joillekin vaikeaa kestää näemmä sekin.

Onko niin, että raskaana olevat naiset ja äidit eivät mistään ole lukeneet neuvoja tai saaneet mihinkään neuvoja? Kun kaikki on pitänyt opetella ensikertaa, jokainen asia on mennyt aina ensimmäisellä kerralla nappiin? Ehkä jotakuta ei kiinnosta ottaa vastuulleen sitä, että jokin ei menekään nappiin...

[/quote]

Ei tässä sitä ole ihmetelty, että osa naisista ei ole lapsirakkaita. Sitä sen sijaan on ihmetelty, miksi joku ei voi edes ystävää auttaakseen hetkiseksi hylätä sen lapsivihansa ja astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Lapset ovat kumminkin meitä, eivät mikään outo eksoottinen eläinlaji. Se, että sinusta lapset ovat taranteloihin verrattava asia kertoo lähinnä sinusta itsestäsi.

En minä ainakaan tiennyt vauvojen hoitamisesta yhtikäs mitään lapsen saadessani. Synnytysvalmennus on nimenomaan raskauteen ja synnytykseen liittyvää valmennusta. Yhdellä tunnilla käytiin hiukan läpi imetystä, mutta sekin hyvin yleisellä tasolla. Lapsen synnyttyä sitten luin neuvolan esitteitä, mutta totta tosiaan siinä lähtee aika monikin nollatiedoilla liikkeelle. Vastasyntyneitä ei yleensä pääse hoitamaan, isompia lapsia kyllä ehkä.

Joka tapauksessa kyse on tahdosta, ei kyvyistä. Jokainen normaalijärkinen kykenee, jos haluaa. Jos ei halua, ei kykene. Ap jo myönsikin, ettei halua, joten se siitä hänen kohdallaan.

[/quote]

Pointti oli siinä, että onko tuollaiset pyynnöt reiluja tai lähinnä suuttuminen siitä että ystävä ei halua tehdä jotain jonka kokee vastenmieliseksi? Siksi tarantella vertaus, varmaan sitten se ystävä voi tehdä jotain itselleen yhtä vastenmielistä vastapalvelukseksi ystävälleen? Vai eikö, vain lapset on sellainen asia mitä saa pyytää, mutta muuta epämieluista ei? Mutta täällähän on sanottu ettei lasten hoitaminen vaadi juuri mitään ja kaikki sitä osaa, sekä verrattu sitä kukkien kasteluun ja muuttohommiin. Eihän siinä, varmaan minäkin sitten olisin loistava lastenhoitaja, tuloksista en tosin vastaisi;) Jännä että jos se lasten hoitaminen ei vaadi juuri mitään ja kaikki sen osaavat kuin vettä vaan, niin että lapsesta kasvaa tasapainoinen ja fiksu aikuinen ja se saa lapsena koko ajan hyvää hoitoa, niin mitä kotiäidit sitten aina valittavat... Helppo nakki taitaa olla oikeasti tuo lastenhoitaminen, sopii varmaan sitten kaikille eli minullekin vaikka en lapsista juuri mitään tiedäkään. Mutta oppisihan minä sitten kyllä, harmi vaan että ei kiinnosta opetella toisten lasten hengellä... Nimittäin jos joku "ystävä" suuttuisi siitä ettei joku vahdi tämän lapsia (naurettavaa) niin mitä sellainen tekisi jos sille armaalle lapsoselle sattuisikin jotain? Sehän olisi tietenkin ystävän syy, mitäs oli niin tietämätön...  

[/quote]

Jännästi ihmiset ei erota yhtä tai muutamaa hoitokertaa lapsen kasvatuksesta. Samalla logiikalla yksi hampurilainen on pilannut terveellisen ruokavalion kaikki mahdollisuudet, joten mun on loppuelämäni sama syödä mäkkärillä.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 12:19"]

Minua ja miestäni on siis pyydetty vahtimaan hyvän ystäväni kaksivuotiasta muutama tunnin ajan äidin asiointien vuoksi. Jouduin kieltäytymään, koska meillä ei ole kokemusta lasten hoidosta, eikä asuntomme ole lapsiturvallinen. Totta puhuen olin aika yllättynyt pyynnöstä. Onko se tavallistakin pyytäälastenhoitoapua lapsettomilta?

[/quote]

Tässä ei varmaan ole tarkoituksella kohdistetty avunpyyntöä lapsettomille, vaan hyvälle ystävälle. Olen minäkin lapseton, mutta vahtisin helposti naapurinkin muksuja silloin tällöin jos siitä heille iloa olisi.