Loukkaantuisitko, jos lapseton ystäväpariskunta ei suostuisi lastenhoitoavuksi?

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 09:00"]

Seli, seli, kaks tuntia menee vaikka kusiaispesässä.

[/quote]

Olen periaatteessa samaa mieltä, mutta näin ei vain ole. Vaimo ei suostu pitämään edes sitä varttia seksikkäitä vaatteita, että saisin ne repiä hänen päältään. Isoäiti ei suostunut serkun häihin, ei kuulemma miehet voi mennä naimisiin... näitä asioita on paljon mihin jokaisen luulisi kykenevän, mutta kun ei niin ei.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 08:32"]

Ps: Lapsia kuolee joka vuosi ihan vanhempiensakin hoivassa. Miten se on mahdollista, kun niillä ei kerran ihan kokemattoman lapsettomankaan kanssa pitäisi olla mitään vaaraa :o??? Juuri moninkertainen isoäiti onnistui pudottamaan taaperon ikkunasta, miten näin sitten voi käydä??

[/quote]

Ei se mahdotonta ole, mutta ei todellakaan myöskään millään mittapuulla todennäköistä. Joka päivä otetaan riski, kun herätään tai ollaan heräämättä. Aikuisiakin kuolee tapaturmaisesti.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 08:32"]

Joillekin tuntuu olevan uskomattoman kova paikka, kun kaikkia ei lapset kiinnostakaan. Ihmiset yleensä ymmärtävät sen ettei kaikki osaa vaikkapa niitä hevosia hoitaa, mutta lasten hoito, LASTEN HOITO se tuntuu olevan asia joka joka ikisen pitäisi opetella ehdottomasti, vaikkei koskaan lapsia edes näkisi!

[/quote]

Tämä on kyllä totta. -ap

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 20:51"]

voi helvetti, voiko noin tynnyrissä olevia ollakaan! Onhan ihmisillä sisaruksia, kavereilla pikkusisruksia, pienempiä serkkuja jne. Ei se ole rakettitiedettä saakeli soikoon! Ja äidiltä voi kysyä: onko allergioita, mistä ruuasta lapsi tykkää, mitä tykkää leikkiä ja mitä lempileluja on, saako näyttää lastenohjelmia tv:stä. That`s it, stupidos!

[/quote]

On, vanhempia sisaruksia ja vanhempia serkkuja. Joku aina on se pesueen nuorin.

Minulla on vähän kahdenlaista kokemusta tästä asiasta. Jäin pienen vauvani yksinhuoltajaksi aika pian lapsen syntymän jälkeen. Mulla ei ollut autoa käytössä, ja lapsi sairastui eikä voinut imeä rintaa, joten oli vailla ruokaa. Lastenvaunut (lahjaksi saadut) hajosivat kun olin lähdössä kauppaan siten,että liikkuminen niiden kanssa osoittautui mahdottomaksi. Lähimpään kauppaan oli matkaa 3km ja soitin lähellä asuvalle ystävälleni että voisiko hän käyttää minua kaupassa että saan vauvalleni korviketta (täys imetin, eikä ollut korviketta sen takia). Ystäväni, tuo ikisinkku lapseton, voivotteli että ei hitsi millään jaksa nyt autoilla. Eikä ole bensaakaan. Anelin että voisitko kiltti oikeasti tulla, mä olen neuvoton ja ex oli tyhjentänyt toistaiseksi yhteisen pankkitilin kostoksi siitä, että muutin hänen luotaan pois (syyt siihen eivät kuulune tähän ketjuun). Olin siis rahaton, lastenvaunut olivat rikki ja autollinen, työssä käyvä ystäväni kieltäytyi auttamasta. Selvisin tilanteesta siten, että 80km päässä asuva äitini ajoi luokseni ja sain haettua korviketta lapselleni.

Silloin päätin, että en missään tilanteessa ajaudu sellaisiin olosuhteisiin missä olen toisista ihmisistä riippuvainen. Opiskelin itselleni hyvän ammatin, ja koska luonnollisesti välit tuohon lapsettomaan ystävääni jäätyivät, voin nyt jälkikäteen todeta että tuollaisissa tilanteissa ystävyys punnitaan. Olen iloinen että huomasin jo varhain millaisia "ystäviä" minulla oli. Itse mä olen vienyt migreenikohtauksen saaneelle ystävälleni särkylääkettä kotiin, ja autan kun  ystävä TARVITSEE apua.

Mutta minun mielestäni sellainen ei ole oikea hätä, että vanhemmat haluavat baariin yms. ja suuttuvat jos lapsi ei saakaan hoitajaa. Ja kun mä menen viettämään iltaan, niin menen niiden ystävieni kanssa joten en minä heille nakita lapsenhoitoa!

Mä ajattelen sen niin, että ystävät turvaa selustan ja ovat paikalla kun heitä TARVITAAN, mutta kyllähän sen huomaa jos ihmiset vain käyttävät hyväksi. Mulla on nyt oma lapsi kasvanut isoksi, ja nykyisellä miehelläni on kaveripariskunta joka yrittää jatkuvasti saada meille hoitoon pientä lastaan, milloin mistäkin syystä. Mulla oli lapsi mukana virastoissa ja pankeissa, ei tullut mieleenkään pyytää lastenhoitajaa! Sellainen on todella ärsyttävää että lapsi pitää saada tieltä pois kun aikuiset hoitavat asioita, miten se lapsi koskaan oppii olemaan kun hänet viedään aina hoitoon kun vanhemmat puuhastelevat?

Eräillä tutuilla on kotia remontoitu vuoden ajan, ja joka toinen vknloppu on lapsi hoidossa että vanhemmat voivat työskennellä. Sen päälle työmatkat viikolla, ja iltaelämässä käyminen. Tuntuu jotenkin kummalliselta, että itse joutui tappelemaan siitä saako lapsi ruokaa vai ei, ja toiset ihmiset hankkivat hoitajan ihan mitättömiin menoihin. Ja ei,en ole tippaakaan katkera enkä sen vuoksi jätä ottamatta hoitoon lasta "kun en itsekään saanut hoitajaa", vaan oletan että ihmiset ymmärtäisivät että jos on niin onnellisessa asemassa että lapsilla ON joku vakituinen hoitoapu lähellä, että sitä hoitoapua ei kuluteta loppuun joka kissanristiäisten takia. Muuten saattaa käydä niin, että yhtäkkiä hoitajalle ei enää sovikaan. Kannattaa opetella itsenäiseksi ja hyödyntää maksullisia palveluja. Kun sitä MLL:ää käyttää muutaman kerran ja maksaa siitä,ehkä mieleen herää ajatus että hetkinen, kuka tätä nyt ilmaiseksi tekisi???

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 05:04"]Olen ollut lapsenvahtina kahdesti, eri muksuille. Toista kertaa ei ole pyydetty...

Ensimmainen, 3-vuotias, onnistui kahden tunnin aikana jattamaan sormensa ovenvaliin pyyhaltaessaan huoneesta toiseen, oppi pari kirosanaa ja pelkasi seuraavien kahden kuukauden ajan nukkua huoneessaan, kun hanta hauskuuttaakseni tarkistin nukkumaanmennessa onko hanen sankynsa alla kummituksia. Hanelle ei ollut tullut sellainen mahdollisuus aikaisemmin edes mieleen.

Toinen, 8-vuotias, oli mun kannalta mukavampi. Vietettiin laatuaikaa katsomalla Salkkareita ja syomalla iltapalaksi jaateloa ja itsetehtya kinuskikastiketta. Laksyt jai tekematta, kun han ei niita muistanut eika mullekaan tullut mieleen. Aiti sai raivarin, kun tytto kyseli jalkeenpain jotain salkkareista oppimaansa. Se sarja ei kuulemma sovellu lapsille, jaatelo ei kuulemma ole mikaan iltapala ja mukula kiukuttelee kun ei saa jatkuvasti olla keittamassa kinuskia, joka myoskin on epaterveellista ja mita viela.

Total fail. Olenkin sanonut kaikille lapsenvahdiksi pyytaville, etta olen taysin vastuuntunnoton yksilo, mita lapsiin tulee ja vain taysin lapsistaan piittaamaton vanhempi uskoisi mitaan niin tarkeaa vastuulleni edes hetkeksi.

[/quote]

No, vähän tais olla vanhemmatkin elämästä vieraantuneita. Kyllä meidän lapsille sattuu ja tapahtuu, vaikka oltais kumpikin miehen kans kotona. Eilen 5v leikkas saksilla sormen päähän komean palkeenkielen. Vahinko tapahtui, teippailin haavan umpeen ja sillä hyvä. Ei mun mielestä oo mikään katastrofi, jos lapsi loukkaa itseään, kunhan aikuinen osaa toimia tilanteessa edes suunnilleen järkevästi.

Tuuo jälkimmäinen esimerkki taas oli sitä mitä itse soisin lapsenvahdin tekevän :) voisin sitten selittää lapselle, että jäätelöä saa iltapalaks vain erityisissä tilanteissa, samoin kinuskikastikkeen kans. Mutta silloin harvoin, kun pyydän lapsenvahtia, korostan, että tärkeintä on olla lasten kans ja esim siisteys on ihan toissijaista. Kerron, mistä löytyy sidetarpeita jne. Ja korostan, että aina voi soittaa.

Kohta seitsemän äiti

ps.toimin samoin jo silloin kun oli vaan yksi lapsi.

En suostuisi ottamaan lapsia meille hoitoon samasta syystä kuin olen lapseton: minulla on taipumusta pedofiliaan enkä halua koskaan olla kahdestaan lapsen kanssa. En halua vahingoittaa ketään.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 10:28"]

En suostuisi ottamaan lapsia meille hoitoon samasta syystä kuin olen lapseton: minulla on taipumusta pedofiliaan enkä halua koskaan olla kahdestaan lapsen kanssa. En halua vahingoittaa ketään.

[/quote]

Kiitos sinulle siitä. Ihan kauheaa varmasti huomata itsessään tuollainen ominaisuus ja varmaan hyvin vaikeaa yrittää saada siihen hoitoa.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 10:00"]

Minulla on vähän kahdenlaista kokemusta tästä asiasta. Jäin pienen vauvani yksinhuoltajaksi aika pian lapsen syntymän jälkeen. Mulla ei ollut autoa käytössä, ja lapsi sairastui eikä voinut imeä rintaa, joten oli vailla ruokaa. Lastenvaunut (lahjaksi saadut) hajosivat kun olin lähdössä kauppaan siten,että liikkuminen niiden kanssa osoittautui mahdottomaksi. Lähimpään kauppaan oli matkaa 3km ja soitin lähellä asuvalle ystävälleni että voisiko hän käyttää minua kaupassa että saan vauvalleni korviketta (täys imetin, eikä ollut korviketta sen takia). Ystäväni, tuo ikisinkku lapseton, voivotteli että ei hitsi millään jaksa nyt autoilla. Eikä ole bensaakaan. Anelin että voisitko kiltti oikeasti tulla, mä olen neuvoton ja ex oli tyhjentänyt toistaiseksi yhteisen pankkitilin kostoksi siitä, että muutin hänen luotaan pois (syyt siihen eivät kuulune tähän ketjuun). Olin siis rahaton, lastenvaunut olivat rikki ja autollinen, työssä käyvä ystäväni kieltäytyi auttamasta. Selvisin tilanteesta siten, että 80km päässä asuva äitini ajoi luokseni ja sain haettua korviketta lapselleni.

Silloin päätin, että en missään tilanteessa ajaudu sellaisiin olosuhteisiin missä olen toisista ihmisistä riippuvainen. Opiskelin itselleni hyvän ammatin, ja koska luonnollisesti välit tuohon lapsettomaan ystävääni jäätyivät, voin nyt jälkikäteen todeta että tuollaisissa tilanteissa ystävyys punnitaan. Olen iloinen että huomasin jo varhain millaisia "ystäviä" minulla oli. Itse mä olen vienyt migreenikohtauksen saaneelle ystävälleni särkylääkettä kotiin, ja autan kun  ystävä TARVITSEE apua.

Mutta minun mielestäni sellainen ei ole oikea hätä, että vanhemmat haluavat baariin yms. ja suuttuvat jos lapsi ei saakaan hoitajaa. Ja kun mä menen viettämään iltaan, niin menen niiden ystävieni kanssa joten en minä heille nakita lapsenhoitoa!

Mä ajattelen sen niin, että ystävät turvaa selustan ja ovat paikalla kun heitä TARVITAAN, mutta kyllähän sen huomaa jos ihmiset vain käyttävät hyväksi. Mulla on nyt oma lapsi kasvanut isoksi, ja nykyisellä miehelläni on kaveripariskunta joka yrittää jatkuvasti saada meille hoitoon pientä lastaan, milloin mistäkin syystä. Mulla oli lapsi mukana virastoissa ja pankeissa, ei tullut mieleenkään pyytää lastenhoitajaa! Sellainen on todella ärsyttävää että lapsi pitää saada tieltä pois kun aikuiset hoitavat asioita, miten se lapsi koskaan oppii olemaan kun hänet viedään aina hoitoon kun vanhemmat puuhastelevat?

Eräillä tutuilla on kotia remontoitu vuoden ajan, ja joka toinen vknloppu on lapsi hoidossa että vanhemmat voivat työskennellä. Sen päälle työmatkat viikolla, ja iltaelämässä käyminen. Tuntuu jotenkin kummalliselta, että itse joutui tappelemaan siitä saako lapsi ruokaa vai ei, ja toiset ihmiset hankkivat hoitajan ihan mitättömiin menoihin. Ja ei,en ole tippaakaan katkera enkä sen vuoksi jätä ottamatta hoitoon lasta "kun en itsekään saanut hoitajaa", vaan oletan että ihmiset ymmärtäisivät että jos on niin onnellisessa asemassa että lapsilla ON joku vakituinen hoitoapu lähellä, että sitä hoitoapua ei kuluteta loppuun joka kissanristiäisten takia. Muuten saattaa käydä niin, että yhtäkkiä hoitajalle ei enää sovikaan. Kannattaa opetella itsenäiseksi ja hyödyntää maksullisia palveluja. Kun sitä MLL:ää käyttää muutaman kerran ja maksaa siitä,ehkä mieleen herää ajatus että hetkinen, kuka tätä nyt ilmaiseksi tekisi???

[/quote]

Mutta tuo sinun tapauksesi oli IHAN erilainen kuin tämän ketjun aihe. "Ystäväsi" on itsekäs ääliö, todellakin, jos ei hädässä viitsi 3 km ajaa. Totta kai siitäkin on oikeus kieltäytyä, mutta mikään "ystävä" tuollainen ei ole.

Mutta käsittääkseni tämä ketju koskeekin sitä, onko ok sysätä lastenhoitovastuu ihmisille, joilla ei ole siitä kokemusta, ja loukkaantuvatko ihmiset, jos siitä kieltäytyy. Ihan eri asia.

Siis ei ole kyse ystävien auttamisesta hädässä, vaan siitä, että ystävät pyytävät auttamaan asioissa, joihin ei ole edellytyksiä. Et varmaan olisi pyytänyt tätäkään kaveriasi heittämään sinua kauppaan, jos hänellä ei olisi ajokorttia ja autoa? Koiraa ei anneta hoitoon koirakammoiselle, eikä sokeria voi lainata naapurilta, joka ei sokeria käytä. Silti monilla tuntuu olevan sellainen harha, että lapsia osaa hoitaa ihan kuka vaan (etenkin nainen).

Täällä myös yksi, jolla ei ole kertakaikkiaan mitään kokemusta lapsista. Olen yli kolmekymppinen, enkä ole koskaan edes pitänyt vauvaa tai isompaakaan tenavaa sylissä. Ei ole mitään käytännön kokemusta muistakaan lapsen hoitoon liittyvistä asioista. Lähisuvussa on viimeksi ollut pieniä lapsia silloin, kun olen itsekin ollut lapsi, eikä kavereillakaan ole jälkikasvua.

Ero aikaisempiin kommentoijiin on se, että haluaisin kyllä itse jossain vaiheessa oman lapsen, mutta vähän kyllä kieltämättä epäilyttää, että mitähän hittoa sen hoidosta tällä nollakokemuksella tulisi. Olisin kyllä halukas oppimaan, mutta missäs harjoittelet, kun ei yksinkertaisesti ole ketään, jonka lapsella voisi treenata. Pitääkö mennä vaanimaan jonnekin puistoon ja tehdä tuttavuutta mammojen kanssa?

Täytyy taas todeta, että onneksi elän ja kasvatan lapsiani jossain muualla kuin Suomessa, jossa normaali auttaminen on näin hankalaa. En minäkään ole koiraihminen, mutta silloin tällöin olemme ottaneet naapurin koiran hoitoon. Lapset ovat toki aina innoissaan. Myös elintarvikkeiden lainailut sujuvat ongelmitta tässä naapurustossa. Ja nämä ovat naapureita, en ehkä ala edes kertoa miten autamme ystäviämme.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 10:49"]

Täytyy taas todeta, että onneksi elän ja kasvatan lapsiani jossain muualla kuin Suomessa, jossa normaali auttaminen on näin hankalaa. En minäkään ole koiraihminen, mutta silloin tällöin olemme ottaneet naapurin koiran hoitoon. Lapset ovat toki aina innoissaan. Myös elintarvikkeiden lainailut sujuvat ongelmitta tässä naapurustossa. Ja nämä ovat naapureita, en ehkä ala edes kertoa miten autamme ystäviämme.

[/quote]

Hienoa toimintaa sinulta, teiltä. Pitääkö kaikkien toimia kuten teidän? Mitä jos lapsenne pelkäisivät sitä naapurin koiraa, ottaisitteko sittenkin sen hoitoon? Tässäkin keskustelussa moni on kertonut tekevänsä vaikka mitä ystävien vuoksi. Onko se syy, että et kasvata lapsiasi suomessa? Vai se, että on ihmisiä jotka eivät tee vaikka mitä ystävien, saatika tuttujen tai naapureiden vuoksi? Se että jotkut eivät halua lapsia hoitaa, ei tarkoita että kaikki eivät haluaisi hoitaa. Ja ettei joku osaa tai edes halua osata ei tarkoita, etteikö kukaan osaisi.

Kyllä suuttuisin ompelisin pimppini kiinni kun niin ottaisi päähän enkä koskaan tekisi lisää mukuloita muiden riesaksi.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 10:34"][quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 10:28"]

En suostuisi ottamaan lapsia meille hoitoon samasta syystä kuin olen lapseton: minulla on taipumusta pedofiliaan enkä halua koskaan olla kahdestaan lapsen kanssa. En halua vahingoittaa ketään.

[/quote]

Kiitos sinulle siitä. Ihan kauheaa varmasti huomata itsessään tuollainen ominaisuus ja varmaan hyvin vaikeaa yrittää saada siihen hoitoa.

[/quote]

Nuorempana se ahdisti enemmän, nyt olen melko sinut sen kanssa. Ei se kovin hallitseva piirre ole eli pääasiassa nautin kyllä ihan ikäisistäni naisista, mutta joskus käväisee mielessä vääränlaisia ajatuksia nuorista tytöistä.

Tiedostan sen olemassaolon kuitenkin ja siksi en halua olla lasten kanssa tekemisissä. Lapselliset tuttavapariskunnat varmasti pitävät minua itsekeskeisenä mulkkuna, kun en halua juurikaan tavata heitä tai ottaa meille tyttöjä hoitoon välillä, mutta totuus on, että ajattelen vain heidän lastensa parasta, syytä tylyyteeni vain en voi kertoa.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 10:38"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 10:00"]

Minulla on vähän kahdenlaista kokemusta tästä asiasta. Jäin pienen vauvani yksinhuoltajaksi aika pian lapsen syntymän jälkeen. Mulla ei ollut autoa käytössä, ja lapsi sairastui eikä voinut imeä rintaa, joten oli vailla ruokaa. Lastenvaunut (lahjaksi saadut) hajosivat kun olin lähdössä kauppaan siten,että liikkuminen niiden kanssa osoittautui mahdottomaksi. Lähimpään kauppaan oli matkaa 3km ja soitin lähellä asuvalle ystävälleni että voisiko hän käyttää minua kaupassa että saan vauvalleni korviketta (täys imetin, eikä ollut korviketta sen takia). Ystäväni, tuo ikisinkku lapseton, voivotteli että ei hitsi millään jaksa nyt autoilla. Eikä ole bensaakaan. Anelin että voisitko kiltti oikeasti tulla, mä olen neuvoton ja ex oli tyhjentänyt toistaiseksi yhteisen pankkitilin kostoksi siitä, että muutin hänen luotaan pois (syyt siihen eivät kuulune tähän ketjuun). Olin siis rahaton, lastenvaunut olivat rikki ja autollinen, työssä käyvä ystäväni kieltäytyi auttamasta. Selvisin tilanteesta siten, että 80km päässä asuva äitini ajoi luokseni ja sain haettua korviketta lapselleni.

Silloin päätin, että en missään tilanteessa ajaudu sellaisiin olosuhteisiin missä olen toisista ihmisistä riippuvainen. Opiskelin itselleni hyvän ammatin, ja koska luonnollisesti välit tuohon lapsettomaan ystävääni jäätyivät, voin nyt jälkikäteen todeta että tuollaisissa tilanteissa ystävyys punnitaan. Olen iloinen että huomasin jo varhain millaisia "ystäviä" minulla oli. Itse mä olen vienyt migreenikohtauksen saaneelle ystävälleni särkylääkettä kotiin, ja autan kun  ystävä TARVITSEE apua.

Mutta minun mielestäni sellainen ei ole oikea hätä, että vanhemmat haluavat baariin yms. ja suuttuvat jos lapsi ei saakaan hoitajaa. Ja kun mä menen viettämään iltaan, niin menen niiden ystävieni kanssa joten en minä heille nakita lapsenhoitoa!

Mä ajattelen sen niin, että ystävät turvaa selustan ja ovat paikalla kun heitä TARVITAAN, mutta kyllähän sen huomaa jos ihmiset vain käyttävät hyväksi. Mulla on nyt oma lapsi kasvanut isoksi, ja nykyisellä miehelläni on kaveripariskunta joka yrittää jatkuvasti saada meille hoitoon pientä lastaan, milloin mistäkin syystä. Mulla oli lapsi mukana virastoissa ja pankeissa, ei tullut mieleenkään pyytää lastenhoitajaa! Sellainen on todella ärsyttävää että lapsi pitää saada tieltä pois kun aikuiset hoitavat asioita, miten se lapsi koskaan oppii olemaan kun hänet viedään aina hoitoon kun vanhemmat puuhastelevat?

Eräillä tutuilla on kotia remontoitu vuoden ajan, ja joka toinen vknloppu on lapsi hoidossa että vanhemmat voivat työskennellä. Sen päälle työmatkat viikolla, ja iltaelämässä käyminen. Tuntuu jotenkin kummalliselta, että itse joutui tappelemaan siitä saako lapsi ruokaa vai ei, ja toiset ihmiset hankkivat hoitajan ihan mitättömiin menoihin. Ja ei,en ole tippaakaan katkera enkä sen vuoksi jätä ottamatta hoitoon lasta "kun en itsekään saanut hoitajaa", vaan oletan että ihmiset ymmärtäisivät että jos on niin onnellisessa asemassa että lapsilla ON joku vakituinen hoitoapu lähellä, että sitä hoitoapua ei kuluteta loppuun joka kissanristiäisten takia. Muuten saattaa käydä niin, että yhtäkkiä hoitajalle ei enää sovikaan. Kannattaa opetella itsenäiseksi ja hyödyntää maksullisia palveluja. Kun sitä MLL:ää käyttää muutaman kerran ja maksaa siitä,ehkä mieleen herää ajatus että hetkinen, kuka tätä nyt ilmaiseksi tekisi???

[/quote]

Mutta tuo sinun tapauksesi oli IHAN erilainen kuin tämän ketjun aihe. "Ystäväsi" on itsekäs ääliö, todellakin, jos ei hädässä viitsi 3 km ajaa. Totta kai siitäkin on oikeus kieltäytyä, mutta mikään "ystävä" tuollainen ei ole.

Mutta käsittääkseni tämä ketju koskeekin sitä, onko ok sysätä lastenhoitovastuu ihmisille, joilla ei ole siitä kokemusta, ja loukkaantuvatko ihmiset, jos siitä kieltäytyy. Ihan eri asia.

Siis ei ole kyse ystävien auttamisesta hädässä, vaan siitä, että ystävät pyytävät auttamaan asioissa, joihin ei ole edellytyksiä. Et varmaan olisi pyytänyt tätäkään kaveriasi heittämään sinua kauppaan, jos hänellä ei olisi ajokorttia ja autoa? Koiraa ei anneta hoitoon koirakammoiselle, eikä sokeria voi lainata naapurilta, joka ei sokeria käytä. Silti monilla tuntuu olevan sellainen harha, että lapsia osaa hoitaa ihan kuka vaan (etenkin nainen).

[/quote]

Hmm joo ehkä tuo pointtini hukkui tuohon omaan tarinaani. Siis tarkoitin juurikin sitä, että mielestäni lapselliset eivät voi loukkaantua siitä että ystävät eivät ota lapsia hoitoonsa, mutta lapsellliset voivat loukkaantua jos heitä ei auteta kun tarvitaan. Kun täällä oli juttua siitä että ystävät eivät ole palveluautomaatteja, niin viestini koski pääosin sitä. Kyllä mä jotenkin oletan että ystävät auttavat, mutta heitä ei voi siihen velvoittaa. Varmasti usein kyse siitä että kaikki eivät olekaan niin hyviä ystäviä mitä avunpyytäjä olettaa. Jokainen voi miettiä omalle kohdalle, että kenen etu se on kun lapset jätetään hoitoon ihmisille jotka tekevät sen velvollisuudentunnosta, eivätkä siksi että viihtyvät lasten kanssa.

Kyllä mä omasta tuttavapiiristäni tunnistan ne ihmiset jotka eivät lapsista juuri välitä, ei tulisi mieleenkään pyytää apua sieltä.

Mä olen lapseton ja sellaiseksi jään. Totta kai mä autan kaveria, jos ei muuta ohjelmaa ole. Autan muutossa, hoidan lapsia, kuskaan jne.

Eläimiä en mielellään hoida, kun miehen allergian takia ei voi ottaa niitä kotiin ja oireilee jopa jo, jos olen edes silittänyt kissaa. Mutta kyllä se eläinhoitokin jotenkin järkätään, jos ystävä ei muuta saa kehitettyä.

Mulle on jotenkin päivän selvää auttaa ystäviäni ja sukulaisiani, Ap:n oletus siitä, että on outoa pyytää apua, on mun mielestä outo :D

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 12:17"]

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 10:49"]

Täytyy taas todeta, että onneksi elän ja kasvatan lapsiani jossain muualla kuin Suomessa, jossa normaali auttaminen on näin hankalaa. En minäkään ole koiraihminen, mutta silloin tällöin olemme ottaneet naapurin koiran hoitoon. Lapset ovat toki aina innoissaan. Myös elintarvikkeiden lainailut sujuvat ongelmitta tässä naapurustossa. Ja nämä ovat naapureita, en ehkä ala edes kertoa miten autamme ystäviämme.

[/quote]

Hienoa toimintaa sinulta, teiltä. Pitääkö kaikkien toimia kuten teidän? Mitä jos lapsenne pelkäisivät sitä naapurin koiraa, ottaisitteko sittenkin sen hoitoon? Tässäkin keskustelussa moni on kertonut tekevänsä vaikka mitä ystävien vuoksi. Onko se syy, että et kasvata lapsiasi suomessa? Vai se, että on ihmisiä jotka eivät tee vaikka mitä ystävien, saatika tuttujen tai naapureiden vuoksi? Se että jotkut eivät halua lapsia hoitaa, ei tarkoita että kaikki eivät haluaisi hoitaa. Ja ettei joku osaa tai edes halua osata ei tarkoita, etteikö kukaan osaisi.

[/quote]

Jos minulta kysytään, niin pitäisi toimia. Sillä tavalla kaikilla on parempi olla ja elää. Pienet palvelukset eivät ole keneltäkään pois, mutta tuovat valtavasti iloa ja viihtyvyyttä elämään. Uskokaa tai älkää, mutta monessa muussa maassa on ihan normi autella ihmisiä, eikä kenellekään tulisi mieleenkään kieltäytyä auttamasta toisia noinkin pienessä asiassa kuin parin tunnin mittaisessa lapsenhoidossa. Se on aivan normaalia monessa paikassa tällä maapallolla.

[quote author="Vierailija" time="05.06.2014 klo 13:03"]

Jos minulta kysytään, niin pitäisi toimia. Sillä tavalla kaikilla on parempi olla ja elää. Pienet palvelukset eivät ole keneltäkään pois, mutta tuovat valtavasti iloa ja viihtyvyyttä elämään. Uskokaa tai älkää, mutta monessa muussa maassa on ihan normi autella ihmisiä, eikä kenellekään tulisi mieleenkään kieltäytyä auttamasta toisia noinkin pienessä asiassa kuin parin tunnin mittaisessa lapsenhoidossa. Se on aivan normaalia monessa paikassa tällä maapallolla.

[/quote]

Muutama vs. pari keskustelu käytiin aiemmin.

Mikä on sinulle pikkuasia, voi toiselle olla elämää suurempi. Harrastaisitko seksiä oman sukupuolesi kanssa? Pikkujuttu minusta, jollekkin toiselle aiheuttaa oksureaktiota.

Eli kenen "pikkujuttujen" mukaan mennään? Sinun? Minun? Vai katsottaisiinko tapauskohtaisesti? AP:lle lastenhoito on iso ja pelottava juttu. Sinulle ja minulle ei. Se ei tarkoita, etteikö voisi pikkujutuissa auttaa.

[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 16:01"]Onko ap mies vai nainen? Jos mies, niin pätevätkö nämä "kyllähän jokainen normaali ihminen selviää muutaman tunnin lapsen hoidosta" -kommentit myös sitten? Kysyttekö lastenhoitoapua ystäväpiirinne lapsettomilta miehiltä vai vain naisilta?

[/quote]

Meinasin kysyä ihan samaa!

Tottahan toki teen ystävälle palveluksen. Mutta lapsiparalle voi tulla pienoiset traumat, koska sitoisin sen tuoliin kiinni onnettomuuksien välttämikseksi.