Kuinka iso ikäero on teistä vielä normaali?

Vierailija kirjoitti:

15v, sen yli alkaa jo olla liikaa. Esim 33v mies 18v naisen kanssa jotenkin vielä ok, mutta 38v mies olisi jo creepy.

Miksi se olisi creepyä? Jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan tai luottaa toisiinsa ja haluavat harrastaa yhteistä kivaa niin miksi se on creepyä johtuen vain ikäerosta?

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hölmöä, että tämä nähdään ensisijaisesti mielipidekysymyksenä. Ihminen ihastuu siihen, kehen ihastuu, eivätkä "järkisyyt" silloin ole päällimmäisenä mielessä. Ei kukaan jätä ryhtymättä parisuhteeseen sopivan kumppanin sattuessa kohdalle siksi, että tulevaisuudessa jäädään eläkkeelle eri aikaan. Toki jos tiedossa on, että itse haluaa lapsia mutta kumppani ei niitä voi enää saada, joku voi tällöin luopua suhteesta, mutta ei ikäero sellaisenaan ole mikään kriteeri parisuhteelle niin, että voisi eksaktisti määritellä, minkä ikäisen kumppanin olisi valmis ottamaan.

Tottakai se on mielipidekysymys. Ei esim. minulle joku pappa ole sopiva kumppani enkä näin ollen ryhdy suhteeseenkaan. Kyllä, voin määritellä iän. Kyllä, on kriteeri.

Olen 50 v. En voisi edes kuvitella olevani eläkkeelle jääneen 65-vuotiaan miehen kanssa, vaikka olisi kuinka "viriili" omasta mielestään. Itse asiassa yli 55 vuotiaat miehet ovat liian vanhoja minulle. Kuolevat kohta kuten Yön Olli.

Entä jos mies on 76 ja tyttöystävä 19? Onko sopiva ikäero?

Kymmenen vuotta vielä menee, mutta sitä enemmän aiheuttaa elämän ehtoopuolella ikävän tilanteen  nuoremmalle, joka saattaa olla työelämässä  tai muuten vaan vielä menevässä iässä ja kumppanilla pahimmillaan alkava dementia tai muuta kremppaa. 

Varmaan just jos toinen olis 55 ja toinen vaikka 70 niin alkais tätä ongelmaa tulla. Mun äiti on vähän päälle 70 ja nukkuu todella paljon. Olis todella turhauttavaa olla 55 vuotiaana sen rinnalla koko ajan ottamassa päikkäreitä ja menossa nukkumaan yhdeksältä, kun olis esim. lomakohteessa vaikka tansseja tarjolla illan hämärryttyä.

Mitä vähemmän, niin sen parempi. 

Ei ole hyvä, jos molemmat ovat eläneet esim.nuoruuttaan ihan eri aikakausilla. Ei ole mitään yhteistä puhuttavaa, jos toinen on paskonut housuun sillä vuosikymmenellä kun toinen on jo aloittanut työelämää.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ikäeroista jauhaminen on jokseenkin typerää. Eiköhän tärkeämpää ole se miten ihmiset sopivat toisilleen. Jos vaikka asetetaan rajaksi joku 6 vuotta mikä olisi se normaali ikäero, mutta sitten tapaatkin ihmisen joka on sinua vaikka 8 vuotta vanhempi, mutta muuten ihan täydellinen sinulle luonteeltaan, ulkonäöltään ja arvoiltaan. Koetko silloin, että ikäero on liian tärkeä asia? Oletko valmis jossittelemaan jonkun numeron takia? Itse ainakin koen tärkeämmäksi sen, että viihtyy sen toisen ihmisen kanssa. Tietysti kummankin osapuolen on oltava sen ikäisiä, että saavat päättää omista asioistaan.

Terveisin Naispelko27

Mistä se kertoo, jos 27v iso mies jo etsii jotain 19v teinityttöä kumppanikseen? Oletko jälkeenjäänyt vai miksi et halua suunnilleen oman ikäistä aikuista naista? Tosin, nimimerkkisi kertoo jo kaiken olennaisen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miesystävälleni 23 vuotta. 41/64. Ikä ei merkitse mitään.

Entäpä jos miehesi ei olisikaan urheilullinen ja ikäistään fyysisesti huomattavasti paremmassa kondiksessa? Oletko ajatellut, että tuossa iässä kunnon romahdus voi tapahtua hetkessä, vaikka kuinka salilla kulkisi?

Oletko siinäkin vaiheessa hänen rinnallaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miesystävälleni 23 vuotta. 41/64. Ikä ei merkitse mitään.

Entäpä jos miehesi ei olisikaan urheilullinen ja ikäistään fyysisesti huomattavasti paremmassa kondiksessa? Oletko ajatellut, että tuossa iässä kunnon romahdus voi tapahtua hetkessä, vaikka kuinka salilla kulkisi?

Oletko siinäkin vaiheessa hänen rinnallaan?

Voi tietysti tapahtua, mutta voi tapahtua myös, että itselleni sattuu jotain. Elän täysillä enkä jossittele. Meillä voi olla vielä vaikka 30 yhteistä, hyvää vuotta.

Ei sellainen ymmärrä, joka ei oikeasti ole itse rakastunut.

Jos itse olet 20 v. ja kumppanisi 36 v., niin se on vielä ok. Mutta mietippä sitä, että kun itse olet joskus tulevaisuudessa 40 v., niin se kumppanisi onkin jo 72 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hölmöä, että tämä nähdään ensisijaisesti mielipidekysymyksenä. Ihminen ihastuu siihen, kehen ihastuu, eivätkä "järkisyyt" silloin ole päällimmäisenä mielessä. Ei kukaan jätä ryhtymättä parisuhteeseen sopivan kumppanin sattuessa kohdalle siksi, että tulevaisuudessa jäädään eläkkeelle eri aikaan. Toki jos tiedossa on, että itse haluaa lapsia mutta kumppani ei niitä voi enää saada, joku voi tällöin luopua suhteesta, mutta ei ikäero sellaisenaan ole mikään kriteeri parisuhteelle niin, että voisi eksaktisti määritellä, minkä ikäisen kumppanin olisi valmis ottamaan.

Kyllä, kyllä minä ainakin olisin jättänyt ryhtymättä parisuhteeseen, jos ikäeromme olisi ollut vielä isompi. Jo nyt se laittoi miettimään, annanko suhteelle mahdollisuuden.

Ja mitä viriiliyteen tulee niin itse ainakin haluan seksiä useita kertoja viikossa.

N58

Minäkin ajattelin näin siihen asti, että tilanne tuli tosielämässä eteeni. Minulla ja kumppanillani on sen verran ikäeroa, että yhteiset eläkepäivät tuskin ovat realistinen haave. Mitä seksiin tulee, lähes puolella miehistä on jo viisikymppisenä ainakin ajoittain erektio-ongelmia ja vaihdevuodet ylittäneillä naisilla kuivuutta tai haluttomuutta. Tilanne tulee useimmilla pareilla vastaan joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin.

40-vuoden jälkeen miehet haluavat huomattavasti nuorempaa naista, jotta voi tuntea itsensä ikäistään nuoremmaksi.

En arvioisi niinkään ikäeroa kuin ihmistä: rakkaan, ihanan ja kaikin puolin sopivan kumppanin hyväksyn vierelleni. Yli neljäkymmentä vuotta olemme yhdessä nauttineet toisistamme - puolisoni on kymmenen vuotta minua nuorempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niille jotka väittää ettei ikä meinaa mitään.

Esim. Nainen 55 täysin viriili ja seksuaalinen, mies 75 toinen jalka haudassa ja seisomaan ei saa millään. Tuossa vaiheessa rupeaa meinaamaan. Ja turha mussuttaa että suhteessa on muutakin kuin seksi. Kyllä pitää paikkaansa, mutta tuo oli vain yksi esimerkki.

Tuonikäinen nainen ei varmasti ole viriili, näin yleistäen.

65-70-vuotiaat naisethan ne vasta viriilejä on! Samanikäiset miehet kyvyttömiä tyydyttämään tarpeet, pakko hakea nuorempaa.

Harva vaihdevuodet ylittänyt nainen on kovin viriili. Moni syö suklaata ja katsoo Temppareita mielummin jo kolmekymppisenä.

Mitä ne vaihdevuodet liittyy, että ei ole viriili?? On miehilläkin andropaussi ja sohvalla makoilevat syöden hk:n blöötä.. Tunnen monia naisia 50+v jotka ovat sporttisia ja riennoissa mukana.

Pariskunnan ikäero ei kuulu muille. Lopeta tuo saa. Tanan vouhotus, ääliö.

Loputonta jankutusta ikäerosta.

Aiotko ikis jankuttaa ärsyttävästi ikäerosta myös vuonna 2021 joka päivä.

Mikset hae hoitoa!

Meillä vajaa vuos ikäeroa, mut kaverilla on 17v. vanhempi ukko ja kovasti vaikeaa on olla välittämättä siitä koska tuo asia inhottaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vajaa vuos ikäeroa, mut kaverilla on 17v. vanhempi ukko ja kovasti vaikeaa on olla välittämättä siitä koska tuo asia inhottaa.

Toivottavasti saat tappavan Koronan, sitten ei inhota enää. 🙏🏻

Vierailija kirjoitti:

Pariskunnan ikäero ei kuulu muille. Lopeta tuo saa. Tanan vouhotus, ääliö.

Kysyttiin ajatuksia siitä, minkälainen ikäero olisi itselle mahdollinen. Kai asiasta saa olla ajatuksia omalla kohdallaan? Minä en osaa omalla kohdallani ajatella isoa ikäeroa kumpaankaan suuntaan, mutta ei se sitä tarkoita ettenkö pitäisi ison ikäeron suhteita normaaleina. Miksi jotkut on tämän asian suhteen niin kauhean hermona ja näkevät ikiksen joka ikisen kommentin takana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miesystävälleni 23 vuotta. 41/64. Ikä ei merkitse mitään.

Entäpä jos miehesi ei olisikaan urheilullinen ja ikäistään fyysisesti huomattavasti paremmassa kondiksessa? Oletko ajatellut, että tuossa iässä kunnon romahdus voi tapahtua hetkessä, vaikka kuinka salilla kulkisi?

Oletko siinäkin vaiheessa hänen rinnallaan?

Näillä "iällä ei ole merkitystä" -ihmisillä ei ilmeisesti ole kokemusta siitä, mitä on elää, kun perheessä on muistisairas. Muistisairaudet yleistyvät eikä niiden puhkeamista estetä kuntosalilla eikä juoksulenkeillä. Se ei liioin mene niin, että "sitten puoliso laitetaan hoitokotiin" ellei ole varaa maksaa siitä hoidosta vähintään 5000 e/kk. Jo nykyisin hoitokotipaikat ovat kiven takana, hoitojonoon pääsee vasta kun kolme tai neljä kotihoidon käyntiä päivässä ei riitä. Lukuisat yksinelävät vanhukset elävät neljän seinän sisällä niiden käyntien varassa. Tulevaisuudessa halutaan pitää ihmiset entistä pitempään kotona, koska laitoshoito on niin kallista. Se vaihe, missä toinen on jo siinä määrin muistisairas, että tarvitsee hoivaa ja jopa vahtimista, voi kestää vuosikausia ennen kuin etenee niin pitkälle, että pääsee palvelutarpeen arvioinnin kautta sinne hoivakotijonoon. Jos siinä vaiheessa on toisen ura kuumimmillaan saati vielä kotona teini-ikäisiä lapsia, niin takaan, että ei ole helppo elämä.

t. Läheisen muistisairauden kanssa elänyt