Lue keskustelun säännöt.
Mitä ne vaativat koirarodut on, jotka ei sovi ekaksi koiraksi?
30.12.2020 |
Niin, luetelkaa tähän niitä rotuja, ja perustelut perään.
Koirien pitämisestä on tullut samanlaista tähtitiedettä kuin lapsen kasvatuksestakin, ja itse olenkin uutena koiranomistajana pysytellyt muista koiraihmisistä kaukana.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta koiraa on pitänyt olla, että saa hankkia tuommoisen vaativan rodun?
Entä jos on ollut paljon koiria, mutta kaikki hyvin helppoluonteisia?
Miksi ihmeessä pitäisi ottaa vaativa koira? Jos työn puolesta, hanki siihen liittyvä koulutus. Muuten kannattaa ylipäätään pysyä niissä ’helpoissa’ roduissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn saman kuin siinä edellisessä ketjussa. Miksi kukaan haluaisi nimenomaan vaativan koirarodun? Ensimmäiseksi tai viimeiseksikään koirakseen? Mikä siinä niin miellyttää, ulkonäkö, status?
Jotkut niistä on hyviä käyttökoiria sitten kun ne jaksetaan kouluttaa ja niille on töitä.
Jotkut ei. Ne on egonjatkeita.
Jos koira tarvitaan töihin, löytyy se koulutus ja tuki läheltä. Jos koira on se egonjatke, niin sen hankkimisen voi jättää.
Mun kokemuksilla en ottaisi edes viidenneksi koiraksi Bassett houndia, bullterrieriä enkä Kiinan pystykorvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn saman kuin siinä edellisessä ketjussa. Miksi kukaan haluaisi nimenomaan vaativan koirarodun? Ensimmäiseksi tai viimeiseksikään koirakseen? Mikä siinä niin miellyttää, ulkonäkö, status?
Jotkut niistä on hyviä käyttökoiria sitten kun ne jaksetaan kouluttaa ja niille on töitä.
Jotkut ei. Ne on egonjatkeita.
Jos koira tarvitaan töihin, löytyy se koulutus ja tuki läheltä. Jos koira on se egonjatke, niin sen hankkimisen voi jättää.
No näinhän se on, en toki tiedä miksi sen minulle oikein selität auki kun en ole AP.
Musta liikaa tuijotetaan rotumääritelmiin. Koiratkin jopa rotujen sisällä on yksilöitä ja vaativuudeltaan yhtä montaa erilaista kuin on koiraakin. Vähän sattuman kauppaa, millaisen saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyreneittenkoira kannattaa suosiolla jättää pois laskuista ensikertalaisella. Varsinkin, jos ei ole laumaa, mitä vartioida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyn saman kuin siinä edellisessä ketjussa. Miksi kukaan haluaisi nimenomaan vaativan koirarodun? Ensimmäiseksi tai viimeiseksikään koirakseen? Mikä siinä niin miellyttää, ulkonäkö, status?
Jotkut niistä on hyviä käyttökoiria sitten kun ne jaksetaan kouluttaa ja niille on töitä.
Jotkut ei. Ne on egonjatkeita.
Edellisessä keskustelussa myös lainasin koirakoulussa opettanutta ystävääni, jonka mukaan omistajan kapasiteetti tulee yleensä vastaan ennen koiran kapasiteettia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monelle ensikertalaiselle on tullut yllätyksenä, että jopa kultainennoutaja pitää kouluttaa. Jos tätä ei älyä, niin rodulla ei ole mitään merkitystä. Kilteimmästäkin voi tulla raivohullu väärissä käsissä.
Mikä tahansa koira voi olla haastava ja pitää olla paljon aikaa ja hermoja siihen, että kouluttaa koiraa ja tarjoaa sille riittävästi aktiviteetteja, joihin purkaa energiaa. Veikkaan ettei moni osaa edes kuvitella kuinka iso panostus se on.
Oma koirani oli n 3 vuotiaaksi ihan mahdoton Duracell pupu, jota oli jopa ammattilaisen vaikea saada keskittymään. Mutta on vuosien varrella kasvanut oikein mainioksi kotikoiraksi. Avain on ollut runsas lenkkeily ja ulkoilu, välillä monta tuntia päivässä. Nyt 12 vuotiaana yhä saa välillä "hepuleita" joiden aikana juoksee kehässä kämppää ympäri.
Vierailija kirjoitti:
Musta liikaa tuijotetaan rotumääritelmiin. Koiratkin jopa rotujen sisällä on yksilöitä ja vaativuudeltaan yhtä montaa erilaista kuin on koiraakin. Vähän sattuman kauppaa, millaisen saa.
Kyllä ne rodun ominaisuudet jotain kertoo. Yleensä kokenut kasvattaja osaa hieman arvioida pennuista minkä luontoinen mistäkin yksilöstä saattaa tulla, mikäli pennut siis ovat kasvattajalla luovutusikään asti. Muilla tavoin toimivilta ei kannata edes harkita hankkivansa pentua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta liikaa tuijotetaan rotumääritelmiin. Koiratkin jopa rotujen sisällä on yksilöitä ja vaativuudeltaan yhtä montaa erilaista kuin on koiraakin. Vähän sattuman kauppaa, millaisen saa.
Kyllä ne rodun ominaisuudet jotain kertoo. Yleensä kokenut kasvattaja osaa hieman arvioida pennuista minkä luontoinen mistäkin yksilöstä saattaa tulla, mikäli pennut siis ovat kasvattajalla luovutusikään asti. Muilla tavoin toimivilta ei kannata edes harkita hankkivansa pentua.
Itsekin käytät epämääräisyyttä kuvaavia sanoja, kuten jotain kertoo ja saattaa tulla. Ominaisuudet on vaan viitteitä, mihin rodun yksilö saattaa soveltua, mutta saattaa olla soveltumattakin. Saattaa lukea, että ei ole haukkuherkkä ja kuitenkin haukkuu ns. tyhjää 24/7. Saattaa olla, että määritelmän mukaan soveltuu vesilintujen noutoon, mutta todellisuudessa yksilö inhoaa vettä. Kun tämän älyää, niin ei tule yllätyksiä niin paljon.
En vaan tajua. Otetaan vaativa koira, ekat vuodet täyttä helveettiä ja sitten kauhean hammastenkiristelyn jälkeen se on ihan kiva kotikoira, viimeistään vanhoilla päivillään. Miksei voi heti ottaa sitä helppoa rotua? Läheltä seurasin tuota vaativaa koiranomistajiutta ja en vttu jaksais joka päivä tapella, mä haluan että koiran kanssa elämä on mukavaa ja helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vaan tajua. Otetaan vaativa koira, ekat vuodet täyttä helveettiä ja sitten kauhean hammastenkiristelyn jälkeen se on ihan kiva kotikoira, viimeistään vanhoilla päivillään. Miksei voi heti ottaa sitä helppoa rotua? Läheltä seurasin tuota vaativaa koiranomistajiutta ja en vttu jaksais joka päivä tapella, mä haluan että koiran kanssa elämä on mukavaa ja helppoa.
Kyllähän jotkut ihmiset ottavat vaativan puolisonkin. Elämä on yhtä tappelua, kunnes ovat hioneet toisensa sileiksi joskus eläkeiässä. Oliko sen arvoista? Ehkä.
Mutta sentään kukaan ei Tinderissä varta vasten etsi vaativaa ihmistä, niin kuin koirarotujen kanssa tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
juu
Vierailija kirjoitti:
Musta liikaa tuijotetaan rotumääritelmiin. Koiratkin jopa rotujen sisällä on yksilöitä ja vaativuudeltaan yhtä montaa erilaista kuin on koiraakin. Vähän sattuman kauppaa, millaisen saa.
Kyllä ne rodun ominaisuudet jotain kertoo. Yleensä kokenut kasvattaja osaa hieman arvioida pennuista minkä luontoinen mistäkin yksilöstä saattaa tulla, mikäli pennut siis ovat kasvattajalla luovutusikään asti. Muilla tavoin toimivilta ei kannata edes harkita hankkivansa pentua.
Itsekin käytät epämääräisyyttä kuvaavia sanoja, kuten jotain kertoo ja saattaa tulla. Ominaisuudet on vaan viitteitä, mihin rodun yksilö saattaa soveltua, mutta saattaa olla soveltumattakin. Saattaa lukea, että ei ole haukkuherkkä ja kuitenkin haukkuu ns. tyhjää 24/7. Saattaa olla, että määritelmän mukaan soveltuu vesilintujen noutoon, mutta todellisuudessa yksilö inhoaa vettä. Kun tämän älyää, niin ei tule yllätyksiä niin paljon.
Näin. Minunkin koirani "ei tarvitse paljon liikuntaa", mutta niin vaan kovin innoissaan haluaa paljon liikkua. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko tässä hyvä koira aloittelijalle?
Kannattaa miettiä mihin tarkoitukseen koiran hankkii, metsästäjille metsästyskoira jne.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monta koiraa on pitänyt olla, että saa hankkia tuommoisen vaativan rodun?
Entä jos on ollut paljon koiria, mutta kaikki hyvin helppoluonteisia?
Ei kaikki kai tuosta ole kiinni. Mun harrastuneisuus koiria kohden perustui tietokirjallisuuteen ja nuorena lenkitin naapureiden koiria. Tuolla pohjalla otin parikymppisenä dobberi-rottis mixin ja hyvän koiran sain. Mutta tosiaan koirakirjallisuutta olin lukenut aktiivisesti toista kymmentä vuotta.
Chihauva. Äärimmäisen agressiivisia.
Dalmatialaisista kerrotaan sellaista tarinaa, että silloin kun elokuva 101 Dalmatialaista oli juttu, monet hankkivat tuon koirarodun edustajan koska rotu sattui olemaan silloin pinnalla. Monet joutui lopulta palauttamaan koiran, koska eivät pärjänneet sen kanssa.
Samojedit, Alaskanmalamuutit, huskiet ja muut vetokoirat ovat myös tunnetun omapäisiä ja vaativat runsaasti aktivointia joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Dalmatialaisista kerrotaan sellaista tarinaa, että silloin kun elokuva 101 Dalmatialaista oli juttu, monet hankkivat tuon koirarodun edustajan koska rotu sattui olemaan silloin pinnalla. Monet joutui lopulta palauttamaan koiran, koska eivät pärjänneet sen kanssa.
Samojedit, Alaskanmalamuutit, huskiet ja muut vetokoirat ovat myös tunnetun omapäisiä ja vaativat runsaasti aktivointia joka päivä.
Oisko osasyynä myös se, että on tehtailtu valtavasti heikkotasoisia pentuja. Se yhdistettynä muodikkuuteen ja olemattoman harkintaan on tuhoisaa.
Jotkut niistä on hyviä käyttökoiria sitten kun ne jaksetaan kouluttaa ja niille on töitä.
Jotkut ei. Ne on egonjatkeita.