Mitä ne vaativat koirarodut on, jotka ei sovi ekaksi koiraksi?

Vierailija kirjoitti:

Musta liikaa tuijotetaan rotumääritelmiin. Koiratkin jopa rotujen sisällä on yksilöitä ja vaativuudeltaan yhtä montaa erilaista kuin on koiraakin. Vähän sattuman kauppaa, millaisen saa.

Tuskin on sattumaa että esim. bordercolliet vetävät järjestäen mestaruuksia vuosi toisensa jälkeen tokossa ja agilityssä. Toisaalta koirien kanssa on ongelmia arjessa paimennustaipumuksen, turhautumisen vuoksi erityisesti jos koulutusta ja virikkeitä ei ole tarpeeksi. Koira voi olla rotuominaisuuksiltaan vaativa muullakin tapaa kuin esim, aggressiivisuuden vuoksi. Huippukoiria ovat osaavissa käsissä.

Aion ottaa laumanvartijakoiran kunhan muutamme taloon jossa on iso piha, se on edessä tässä kahden vuoden sisällä. Ystävälläni on kaksi laumista, niiden kautta tullut kokemusta, joskus on ollut toinen hoidossakin kun kaveri on ollut reissussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dalmatialaisista kerrotaan sellaista tarinaa, että silloin kun elokuva 101 Dalmatialaista oli juttu, monet hankkivat tuon koirarodun edustajan koska rotu sattui olemaan silloin pinnalla. Monet joutui lopulta palauttamaan koiran, koska eivät pärjänneet sen kanssa.

Samojedit, Alaskanmalamuutit, huskiet ja muut vetokoirat ovat myös tunnetun omapäisiä ja vaativat runsaasti aktivointia joka päivä.

Oisko osasyynä myös se, että on tehtailtu valtavasti heikkotasoisia pentuja. Se yhdistettynä muodikkuuteen ja olemattoman harkintaan on tuhoisaa.

Vaikka pentujen taso olisi kohdallaan, taitaa dalmatialaisten liikunnan tarve olla aika hankala yhtälö ruuhkavuosien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dalmatialaisista kerrotaan sellaista tarinaa, että silloin kun elokuva 101 Dalmatialaista oli juttu, monet hankkivat tuon koirarodun edustajan koska rotu sattui olemaan silloin pinnalla. Monet joutui lopulta palauttamaan koiran, koska eivät pärjänneet sen kanssa.

Samojedit, Alaskanmalamuutit, huskiet ja muut vetokoirat ovat myös tunnetun omapäisiä ja vaativat runsaasti aktivointia joka päivä.

Oisko osasyynä myös se, että on tehtailtu valtavasti heikkotasoisia pentuja. Se yhdistettynä muodikkuuteen ja olemattoman harkintaan on tuhoisaa.

Vaikka pentujen taso olisi kohdallaan, taitaa dalmatialaisten liikunnan tarve olla aika hankala yhtälö ruuhkavuosien kanssa.

Riippuu ihmisestä, kyllä minullakin on kiireisessä arjessa liikunnallinen koira.

Ja kun se taso ei ole edes ollut kohdillaan.

Jokainen koira on lähtökohtaisesti vaativa. Sitä pentuajan pissakakkarumbaa, nuoren koiran kuritonta ilakointia ja jokapäiväistä ajankäyttövarausta ei kannata kuvata muulla sanalla kuin "vaativa". Jos koiran ottaminen ei ota aivoon edes joskus, niin vastuullisuus on retuperällä tai koira on niin sairas, ettei se pysty toteuttamaan koiramaisuuttaan.

Kaikkein vaativimpia ovat rodut, joiden käyttötarkoitus on kaikkein kauimpana omasta arjestasi ja tarpeistasi. Kuvittele, kuinka hankala olisi treenata kiinanpalatsikoirasta rekikoiraa tai vinttarista lintukoiraa! Tai kaikille iloisesta labbiksesta laumanvartijaa tai ajokoirasta kiltisti vieressä kipittävää paimenta. Tai kuinka vaativa lemmikki jokin mopsi tai ranskanbulla olisi köyhälle reippailijalle, jonka koira ei jaksaisi kipittää mukana retkillä, mutta joka vaatisi läsnäolonsa vahvikkeeksi kalliita leikkauksia ja lääkityksiä. Lähtökohtaisesti haastaviksi roduiksi kutsutaan siis rotuja, joiden elämänfilosofia on mahdollisimman kaukana keskivertoihmisen arjesta. Vain tunnin-pari päivässä liikkuvan, keskivertojämäkän (vähän löysän), keskisuuressa keskiarvoasunnossa asuvan, keskivertotuloisen ja kohtuullisesti koirista tietävän keskiarvoihmisen kannalta hankalia ovat

>huomattavan paljon liikuntaa vaativat

>huomattavan älykkäät tai määrätietoiset

>huomattavan sairaat

>sellaista harrastetta vaativat, jota keskivertoihminen ei harrasta, koirarodut.

Koirarotuja on nelisensataa. Kukaan ei ala luetella sinulle kaikkia rotuja rotuominaisuuksineen.

Kaikki rodut,jotka vaativat tiukan ja johdonmukaisen kasvatuksen.Tätä ei välttämättä ensimmäisen koiran omaava ymmärrä,miten tärkeää on,ettei lipsu.

Meillä yksi roduista-hovawart

Musta pitäisi lähteä siitä, että miettii mitä tarjottavaa itsellä on koiralle.

Onko ympäristö koiralle sopiva: esim iso piha jota vartioida, lähellä hyvät lenkkeilymaastot, metsää, koirapuistoja jne.? Onko töiden ja muiden vastuiden puitteissa aikaa ja energiaa käyttää useita tunteja päivässä koiran kanssa touhuamiseen, lenkkeilyyn ja siitä huolehtimiseen? Onko tukiverkkoja, hoitajaa koiralle jos itse sairastuu? Entä rahaa jemmassa riittävästi el-kuluja varten? Ihan realistinen analyysi. Muuten tulee liian stressaavaa ja kurjaa sekä omistajalle että koiralle.