Lue keskustelun säännöt.
Hoikkuus ei riitä mihinkään
30.12.2020 |
Eikä pitkistä hiuksistakaan ole ollut apua. Minkälaisia naisia miehet oikein haluaa?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ongelma on se että joudun aina friendzonelle. Olen nätti, normaalipainoinen, pitkähiuksinen, naisellinen ja luonteeltani puhelias, sosiaalinen, innostuva, introvertti mutta en seinäruusu. Hurmaan jatkuvasti miehiä - kaverina.
Tapaan uusia tyyppejä melko usein ja kuulen kavereilta jälkeenpäin että se ja se sanoi että olen hauska ja hyvää seuraa. Sitten jos vietän kahdenkeskistä aikaa ko. miehen kanssa ja alan itse kiinnostua/ihastua, saankin kuulla että siis kaverina, eihän meillä muuten mitään voisi olla. En siis pääse lainkaan flirttailusta romantiikkaan ja seksiin.
Kukaan ei ole osannut selittää mulle mikä se puuttuva osa on, koska kaiken järjen mukaan jonkun miehen edes joskus olisi pitänyt pitää minua edes vähän viehättävänä... Ja kyllä, olen myös ehdottanut suoraan. Pakit tullut joka kerta.
Ehkäpä ongelmasi on vain se että ajattelet että niitä sinulle sopivia miehiä olisi jotenkin erityisen paljon. Ei se suurimmalle osalle käy niin että joka toiset tai joka kolmannet treffit johtaisivat johonkin hyvään matchiin. Kyllä sen oikeasti itselle sopivan ihmisen tapaaminen vaatii monesti todella paljon yritystä ja erehdystä ja lisäksi jonkin verran tuuria.
No todellakin näin. Ja sitten kun sen ihanan ja itsellesi sopivan miehen tapaat niin ajatteletkin että hyvää kannatti odottaa ja huomaat että voitit vain siinä ettei ne muut kiinnostuneet susta koska se nykyinen helmi olisi mennyt "sivu suun". Joten älä ainakaan luovuta tai lannistu.
Kiitos, mutta olen 38v. Kauanko pitää odottaa?
Ei kai sitä kukaan voi tietää. Jos vaikka sinulle sopii yksi mies sadasta niin se oikea voi olla niistä tapaamistasi miehistä jo se kolmas tai sitten se sadas. Ihan tuurista kiinni.
Tietenkin. En kai luulekaan että vastaus löytyy täältä, kunhan pohdiskelen. Faktaa on että 38-vuotiaaksi mennessä suurin osa on kokenut edes kerran molemminpuolisen romanssin. Kun on ulkoiset ja henkiset puitteet kunnossa, miten on mahdollista että kukaan ei koskaan kiinnostu? Ei siihen mielipahaan auta ajatus että joku päivä joskus jossain se tyyppi kävelee vastaan. Kun ei siitä ole takeita.
No kyllä tuosta tulee väkisinkin mieleen että jollain tavalla päädyt kerta toisensa jälkeen treffeille vääränlaisten miesten kanssa. Kyllä siinä on jo selvästi joku kaava jota noudatat.
Ehkä alitajuisesti vain haet niitä miehiä joilla on sinua kohtaan lähinnä kaverillisia tunteita koska sellainen on jollain tasolla niin turvallinen valinta. Ei tapahdu mitään mutta ei mitään pahaakaan.
Tämä nyt oli vain tällainen yksi keittiöpsykologinen miete joten älä juutu juuri tuohon selitykseen. Tarkoitin vain että joku vahingollinen kaava sinulla on joka blokkaa pois ne miehet jotka oikesti kiinnostuisivat sinusta.
Ok, hyvä pointti, mutta en tunnista tätä itsessäni. Koska nimenomaan sydän pamppaillen ja toiveikkaana tunnustan kiinnostustani toivoen että tämä erityinen yhteys ja pieni flirtti tarkoittaa jotain suurempaa. Ja ne torjunnat ovat aina olleet valtaisa pettymys. Jos hakisin vain turvallista ihastumista niin en varmaan edes ilmaisisi kiinnostustani. Koska nythän nimenomaan olen niitä sydänsuruja saanut.
Kuulostaa kyllä siltä että et oikein osaa lukea miehiä ja heidän käytöstään. Tulkitset jatkuvasti kiinnostukseksi sellaisen miesten käytöksen joka ei sitä romanttisessa mielessä ole. Ja hyvin todennäköisesti saatat ohittaa taas sellaistan miesten käytöksen jotka ovat sinusta oikeasti kiinnostuneita.
Ehkä kannattaisi nyt jo vihdoin rikkoa tämä kaava ja tapailla vaikka sellaisia miehiä joihin et normaalisti kiinnittäisi heti ensimmäisenä huomiota. Jos ei muuta niin saattaisit oppia jotain uutta itsestäsi.
No tulkitsepa puolestani, olinko tyhmä kun kuvittelin ilmassa olevan flirttiä ja ihastusta kun mies:
- alkoi katsella minua pitkään ja tehdä tikusta asiaa jotta pääsi juttusille (töissä)
- alkoi pyytää joka päivä kahville ja chattaili koko työpäivän
- pyysi numeroni ja siirtyi WhatsAppiin viestitellen siellä koko päivän, usein aamulla ekana ja illalla vikana
- alkoi soitella lähes joka ilta maratonpuheluita, koska halusi kuulla ääneni
- kehui ulkonäköäni
- huomasi kaikki muutokset, uuden paidan tai jakauksen eri puolella päätä ja kehui
- halusi hengata kahdestaan ja vaikkapa 10h meni yhdessä hujauksessa
- kokkasi, tiskasi, siivosi mulle, auttoi ihan missä asiassa vaan pyytämättä
- sanoi kuinka mun kanssa on hyvä olla
- kosketteli käsivarresta, selästä, laittoi käden polvelleni tai reidelleni, katseli silmiin
- kiusoitteli, vitsaili, haastoi pilke silmäkulmassa
- puhui minusta jatkuvasti kavereillemme jotka hekin sitten jo sanoivat että tuohan on ihastunut suhun
Olenko nyt oikeasti se kaikista daijuin nainen maailmassa kun näiden viikkojen aikana ihastuin ja luulin että häntäkin voisi kiinnostaa?
Ja toisekseen, miten tapailisin miehiä joita en huomaa? En nyt ymmärrä miten pääsee ylipäätään tapailemaan yhtään ketään kun juurihan kerroin että löydän vain kavereita. Ei ole mitään toisenlaisia miehiä joita voisin tapailla - ei ole mitään miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ongelma on se että joudun aina friendzonelle. Olen nätti, normaalipainoinen, pitkähiuksinen, naisellinen ja luonteeltani puhelias, sosiaalinen, innostuva, introvertti mutta en seinäruusu. Hurmaan jatkuvasti miehiä - kaverina.
Tapaan uusia tyyppejä melko usein ja kuulen kavereilta jälkeenpäin että se ja se sanoi että olen hauska ja hyvää seuraa. Sitten jos vietän kahdenkeskistä aikaa ko. miehen kanssa ja alan itse kiinnostua/ihastua, saankin kuulla että siis kaverina, eihän meillä muuten mitään voisi olla. En siis pääse lainkaan flirttailusta romantiikkaan ja seksiin.
Kukaan ei ole osannut selittää mulle mikä se puuttuva osa on, koska kaiken järjen mukaan jonkun miehen edes joskus olisi pitänyt pitää minua edes vähän viehättävänä... Ja kyllä, olen myös ehdottanut suoraan. Pakit tullut joka kerta.
Ehkäpä ongelmasi on vain se että ajattelet että niitä sinulle sopivia miehiä olisi jotenkin erityisen paljon. Ei se suurimmalle osalle käy niin että joka toiset tai joka kolmannet treffit johtaisivat johonkin hyvään matchiin. Kyllä sen oikeasti itselle sopivan ihmisen tapaaminen vaatii monesti todella paljon yritystä ja erehdystä ja lisäksi jonkin verran tuuria.
No todellakin näin. Ja sitten kun sen ihanan ja itsellesi sopivan miehen tapaat niin ajatteletkin että hyvää kannatti odottaa ja huomaat että voitit vain siinä ettei ne muut kiinnostuneet susta koska se nykyinen helmi olisi mennyt "sivu suun". Joten älä ainakaan luovuta tai lannistu.
Kiitos, mutta olen 38v. Kauanko pitää odottaa?
Ei kai sitä kukaan voi tietää. Jos vaikka sinulle sopii yksi mies sadasta niin se oikea voi olla niistä tapaamistasi miehistä jo se kolmas tai sitten se sadas. Ihan tuurista kiinni.
Tietenkin. En kai luulekaan että vastaus löytyy täältä, kunhan pohdiskelen. Faktaa on että 38-vuotiaaksi mennessä suurin osa on kokenut edes kerran molemminpuolisen romanssin. Kun on ulkoiset ja henkiset puitteet kunnossa, miten on mahdollista että kukaan ei koskaan kiinnostu? Ei siihen mielipahaan auta ajatus että joku päivä joskus jossain se tyyppi kävelee vastaan. Kun ei siitä ole takeita.
No kyllä tuosta tulee väkisinkin mieleen että jollain tavalla päädyt kerta toisensa jälkeen treffeille vääränlaisten miesten kanssa. Kyllä siinä on jo selvästi joku kaava jota noudatat.
Ehkä alitajuisesti vain haet niitä miehiä joilla on sinua kohtaan lähinnä kaverillisia tunteita koska sellainen on jollain tasolla niin turvallinen valinta. Ei tapahdu mitään mutta ei mitään pahaakaan.
Tämä nyt oli vain tällainen yksi keittiöpsykologinen miete joten älä juutu juuri tuohon selitykseen. Tarkoitin vain että joku vahingollinen kaava sinulla on joka blokkaa pois ne miehet jotka oikesti kiinnostuisivat sinusta.
Ok, hyvä pointti, mutta en tunnista tätä itsessäni. Koska nimenomaan sydän pamppaillen ja toiveikkaana tunnustan kiinnostustani toivoen että tämä erityinen yhteys ja pieni flirtti tarkoittaa jotain suurempaa. Ja ne torjunnat ovat aina olleet valtaisa pettymys. Jos hakisin vain turvallista ihastumista niin en varmaan edes ilmaisisi kiinnostustani. Koska nythän nimenomaan olen niitä sydänsuruja saanut.
Joskus se tuttu ja turvallinen pettymys valitaan ennemmin kuin joku tuntematon asia josta ei tiedä mitä se tuo tullessaan. Tämä näkyy mm. siitä että jotkut ajautuvat kerran toisensa jälkeen väkivaltaiseen suhteeseen senkin jälkeen kun jo kotona on ollut väkivaltaa.
No, olen tästä omalla kohdallani eri mieltä. Kun olen ollut kiinnostunut jostakusta, olen aidosti toivonut vastakaikua. Miehet ovat olleet keskenään hyvin erilaisia enkä tunnista mitään kuviota joka voisi mulle etukäteen kertoa että joudun taas friendzonelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ongelma on se että joudun aina friendzonelle. Olen nätti, normaalipainoinen, pitkähiuksinen, naisellinen ja luonteeltani puhelias, sosiaalinen, innostuva, introvertti mutta en seinäruusu. Hurmaan jatkuvasti miehiä - kaverina.
Tapaan uusia tyyppejä melko usein ja kuulen kavereilta jälkeenpäin että se ja se sanoi että olen hauska ja hyvää seuraa. Sitten jos vietän kahdenkeskistä aikaa ko. miehen kanssa ja alan itse kiinnostua/ihastua, saankin kuulla että siis kaverina, eihän meillä muuten mitään voisi olla. En siis pääse lainkaan flirttailusta romantiikkaan ja seksiin.
Kukaan ei ole osannut selittää mulle mikä se puuttuva osa on, koska kaiken järjen mukaan jonkun miehen edes joskus olisi pitänyt pitää minua edes vähän viehättävänä... Ja kyllä, olen myös ehdottanut suoraan. Pakit tullut joka kerta.
Ehkäpä ongelmasi on vain se että ajattelet että niitä sinulle sopivia miehiä olisi jotenkin erityisen paljon. Ei se suurimmalle osalle käy niin että joka toiset tai joka kolmannet treffit johtaisivat johonkin hyvään matchiin. Kyllä sen oikeasti itselle sopivan ihmisen tapaaminen vaatii monesti todella paljon yritystä ja erehdystä ja lisäksi jonkin verran tuuria.
No todellakin näin. Ja sitten kun sen ihanan ja itsellesi sopivan miehen tapaat niin ajatteletkin että hyvää kannatti odottaa ja huomaat että voitit vain siinä ettei ne muut kiinnostuneet susta koska se nykyinen helmi olisi mennyt "sivu suun". Joten älä ainakaan luovuta tai lannistu.
Kiitos, mutta olen 38v. Kauanko pitää odottaa?
Ei kai sitä kukaan voi tietää. Jos vaikka sinulle sopii yksi mies sadasta niin se oikea voi olla niistä tapaamistasi miehistä jo se kolmas tai sitten se sadas. Ihan tuurista kiinni.
Tietenkin. En kai luulekaan että vastaus löytyy täältä, kunhan pohdiskelen. Faktaa on että 38-vuotiaaksi mennessä suurin osa on kokenut edes kerran molemminpuolisen romanssin. Kun on ulkoiset ja henkiset puitteet kunnossa, miten on mahdollista että kukaan ei koskaan kiinnostu? Ei siihen mielipahaan auta ajatus että joku päivä joskus jossain se tyyppi kävelee vastaan. Kun ei siitä ole takeita.
No kyllä tuosta tulee väkisinkin mieleen että jollain tavalla päädyt kerta toisensa jälkeen treffeille vääränlaisten miesten kanssa. Kyllä siinä on jo selvästi joku kaava jota noudatat.
Ehkä alitajuisesti vain haet niitä miehiä joilla on sinua kohtaan lähinnä kaverillisia tunteita koska sellainen on jollain tasolla niin turvallinen valinta. Ei tapahdu mitään mutta ei mitään pahaakaan.
Tämä nyt oli vain tällainen yksi keittiöpsykologinen miete joten älä juutu juuri tuohon selitykseen. Tarkoitin vain että joku vahingollinen kaava sinulla on joka blokkaa pois ne miehet jotka oikesti kiinnostuisivat sinusta.
Ok, hyvä pointti, mutta en tunnista tätä itsessäni. Koska nimenomaan sydän pamppaillen ja toiveikkaana tunnustan kiinnostustani toivoen että tämä erityinen yhteys ja pieni flirtti tarkoittaa jotain suurempaa. Ja ne torjunnat ovat aina olleet valtaisa pettymys. Jos hakisin vain turvallista ihastumista niin en varmaan edes ilmaisisi kiinnostustani. Koska nythän nimenomaan olen niitä sydänsuruja saanut.
Kuulostaa kyllä siltä että et oikein osaa lukea miehiä ja heidän käytöstään. Tulkitset jatkuvasti kiinnostukseksi sellaisen miesten käytöksen joka ei sitä romanttisessa mielessä ole. Ja hyvin todennäköisesti saatat ohittaa taas sellaistan miesten käytöksen jotka ovat sinusta oikeasti kiinnostuneita.
Ehkä kannattaisi nyt jo vihdoin rikkoa tämä kaava ja tapailla vaikka sellaisia miehiä joihin et normaalisti kiinnittäisi heti ensimmäisenä huomiota. Jos ei muuta niin saattaisit oppia jotain uutta itsestäsi.
No tulkitsepa puolestani, olinko tyhmä kun kuvittelin ilmassa olevan flirttiä ja ihastusta kun mies:
- alkoi katsella minua pitkään ja tehdä tikusta asiaa jotta pääsi juttusille (töissä)
- alkoi pyytää joka päivä kahville ja chattaili koko työpäivän
- pyysi numeroni ja siirtyi WhatsAppiin viestitellen siellä koko päivän, usein aamulla ekana ja illalla vikana
- alkoi soitella lähes joka ilta maratonpuheluita, koska halusi kuulla ääneni
- kehui ulkonäköäni
- huomasi kaikki muutokset, uuden paidan tai jakauksen eri puolella päätä ja kehui
- halusi hengata kahdestaan ja vaikkapa 10h meni yhdessä hujauksessa
- kokkasi, tiskasi, siivosi mulle, auttoi ihan missä asiassa vaan pyytämättä
- sanoi kuinka mun kanssa on hyvä olla
- kosketteli käsivarresta, selästä, laittoi käden polvelleni tai reidelleni, katseli silmiin
- kiusoitteli, vitsaili, haastoi pilke silmäkulmassa
- puhui minusta jatkuvasti kavereillemme jotka hekin sitten jo sanoivat että tuohan on ihastunut suhunOlenko nyt oikeasti se kaikista daijuin nainen maailmassa kun näiden viikkojen aikana ihastuin ja luulin että häntäkin voisi kiinnostaa?
Ja toisekseen, miten tapailisin miehiä joita en huomaa? En nyt ymmärrä miten pääsee ylipäätään tapailemaan yhtään ketään kun juurihan kerroin että löydän vain kavereita. Ei ole mitään toisenlaisia miehiä joita voisin tapailla - ei ole mitään miehiä.
Mulle on käynyt samoin. Mies tuijotteli silmiin ja sanoi mm. "sä oot just sellainen nainen jota etsin"... No sitten rohkaisin mieleni ja kerroin olevani ihastunut, niin mies kauhistui. Eihän meillä voisi koskaan olla mitään! Kysyin että miksi sitten flirttaili kanssani... No kuulemma se on vain tapa, ei se mitään tarkoita. Että näin sillä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva luonne riittää, oli painoa tai ei. Isot issit ja kaunis naama on vaan plussaa
Ilmeisesti mulla ei sitten ole kiva luonne.
Ap
Ihan kaikki ei halua kotiinsa Justiinaa.
En ole justiina vaan kiltti.
Ap
Minä olen saanut joskus palautetta että olen liian kiltti ja siten en ole kiinnostava. Pyrin kyllä olemaan kiltti ja kiva mutta en ole mikään kynnysmatto, en vaan tykkää turhasta skitsoilusta.
Miehet haluaa seksuaalista vetovoimaa. Joissakin naisissa sitä on paljon, joissakin ei yhtään.
Se sisäinen eroottisuus mikä naisella on, kiehtoo miehiä valtavasti. Joku nainen voi olla huippukaunista, mutta on etoottisesti kylmä. Se ei kiehdo miehiä.
Sitten se yksi tyttö sekoittaa kaikki miehet. Naiset ei tätä ymmärrä. Miehet haistavat erotiikan. Elekieli, katseet, kehon tapa liikkua. Puheääni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet haluaa seksuaalista vetovoimaa. Joissakin naisissa sitä on paljon, joissakin ei yhtään.
Se sisäinen eroottisuus mikä naisella on, kiehtoo miehiä valtavasti. Joku nainen voi olla huippukaunista, mutta on etoottisesti kylmä. Se ei kiehdo miehiä.
Sitten se yksi tyttö sekoittaa kaikki miehet. Naiset ei tätä ymmärrä. Miehet haistavat erotiikan. Elekieli, katseet, kehon tapa liikkua. Puheääni...
Totta kai naiset ymmärtävät, koska on samanlaisia miehiäkin.
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa persoonallisuushäiriö tekee miehiin vaikutuksen, eikä mitkään tavalliset asialliset naiset. Mitä enemmän nainen hyppii seinille, niin sitä enemmän miehet arvostaa ja juoksee perässä.
Tämä. Tähän ikään mennessä voin allekirjoittaa tuon kun olen maailmanmenoa seurannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa persoonallisuushäiriö tekee miehiin vaikutuksen, eikä mitkään tavalliset asialliset naiset. Mitä enemmän nainen hyppii seinille, niin sitä enemmän miehet arvostaa ja juoksee perässä.
Tämä on totta, hulluimmilla naisilla on aina eniten vientiä. Eikä tarvitse olla edes hoikka ja kaunis, suttuinen ulkonäkö ja rumat tatuoinnit on vaan plussaa. Käheä ääni ja tupakka kuuluu myös pakettiin.
Tämä on niin totta ja sitten mennään yhteen ja tehdään lapsia ja elämä on suurta draamaa. Siinä jää ne normaalit kivat naiset kavereiksi, joille voi käydä terapoimassa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä hemmetin takia kukaan tekee tällaista aloitusta, kuvailee itseään niin hehkeäksi ettei muka mitään vikaa itsestään löydä. Se tuskin pitää paikkansa. Mitä oikeen haet tällä aloituksella?
Haluan kumota sen väitteen, että hoikkuus on naisen tärkein ominaisuus parisuhdemarkkinoilla. Sitä on viljelty täällä ihan jatkuvasti.
Ap
Tähän väliin newsflash, että arviolta 75% itseään hoikkana pitävistä naisista EIVÄT OLE oikeasti hoikkia, korkeintaan "normaalipainoisia". Hoikkuus on katoavaa kansanperinnettä ja yhä harvinaisempaa katukuvassamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet haluaa seksuaalista vetovoimaa. Joissakin naisissa sitä on paljon, joissakin ei yhtään.
Se sisäinen eroottisuus mikä naisella on, kiehtoo miehiä valtavasti. Joku nainen voi olla huippukaunista, mutta on etoottisesti kylmä. Se ei kiehdo miehiä.
Sitten se yksi tyttö sekoittaa kaikki miehet. Naiset ei tätä ymmärrä. Miehet haistavat erotiikan. Elekieli, katseet, kehon tapa liikkua. Puheääni...
Tämä on yksi syy, myös miesten kohdalla. Joskus ihmetellään miten tuo mitättömän näköinen kundi vetää naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä hemmetin takia kukaan tekee tällaista aloitusta, kuvailee itseään niin hehkeäksi ettei muka mitään vikaa itsestään löydä. Se tuskin pitää paikkansa. Mitä oikeen haet tällä aloituksella?
Haluan kumota sen väitteen, että hoikkuus on naisen tärkein ominaisuus parisuhdemarkkinoilla. Sitä on viljelty täällä ihan jatkuvasti.
Ap
Tähän väliin newsflash, että arviolta 75% itseään hoikkana pitävistä naisista EIVÄT OLE oikeasti hoikkia, korkeintaan "normaalipainoisia". Hoikkuus on katoavaa kansanperinnettä ja yhä harvinaisempaa katukuvassamme.
Mun painoindeksi on 19, vyötärö 68 cm, lantio 95 cm, 65D/DD.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tarviiin oman asunnon jottta voin levitttää seinillle suojapeittteet ja asentaaa titaaania kehoon ja muovata kasvojani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä hemmetin takia kukaan tekee tällaista aloitusta, kuvailee itseään niin hehkeäksi ettei muka mitään vikaa itsestään löydä. Se tuskin pitää paikkansa. Mitä oikeen haet tällä aloituksella?
Haluan kumota sen väitteen, että hoikkuus on naisen tärkein ominaisuus parisuhdemarkkinoilla. Sitä on viljelty täällä ihan jatkuvasti.
Ap
Millä vuosituhannella elät, jos vielä tänäänkin Joulukuun lopussa 2020 uskot ja luule tietäväsi vakaasti, että naisen tärkein ominaisuus olisi hoikkuus. - Kas kun ei se, että on vain luuta ja verta... Eikä ny tarvitse mennä toiseen äärimmäisyyteen. Olisi sitä paitsi useimmille miehille melko raskasta olla sellaisen naisen kumppani, jonka pääasiallnen elämänsisältö koostuu oman hoikkuuden ylläpitämisestä. Miä jos vaihteeksi lukisit pari kirjaa.
Ei hoikkuuden ylläpitäminen ole mun elämänsisältö, ei sen eteen tarvitse paljoa mitään tehdä. Olen ollut hoikka herkkuja syövänä sohvaperunanakin. Päivittäinen liikkuminen ei sulje pois kirjojen lukemista.
Ap
Mutta jotain hyvin olennaisa sinulta on jääny ymmärtämättä, jos vakaasi olet uskonu, että laihuus olisi tai olisi koskaan ollu ensimmäisenä lisalla silloin kun me miehet listaamme mielessämme piirteitä ja ominaisuuksia, joita unelmien kumppanissamme olisi hyvä olla. En väitä, etteikö ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Toki sillä on. Mutta sen, eriyisesti nyt laihuuden yksinomainen korostaminen ja alleviiaaminen vaikuttaa enempi epätoivoiselta.
Jaa'a, sanat ja teot ovat eri asioita. Ylivoimaisesti laihinta ystävääni (bmi 18-19) isketään lähes päivittäin. Jos menen hänen kanssaan vaatekaupoille, tullaan pyytämään numeroa. Illallisemme keskeytetään lähes joka kerta kun joku tuppaa pöytään kehumaan häntä. Yökerhossa meno on aivan mahdotonta, juomaa odottaessa useampi tarjokas tunkee seuraan.
Hänellä ei ole haku päällä, ei hymyile eikä ota katsekontaktia ja torjuu nämä yrittäjät tylysti. Mutta me miestä etsivät bmi 22 kaverit olemme ilmaa.
Vaatekaupat ja yökerhot...
Vierailija kirjoitti:
Mitä miehiä ap oikein jahtaa???
En enää mitään miehiä vaan nimenomaan toivoisin, että mua välillä jahdattais.
Ap
Joskus se tuttu ja turvallinen pettymys valitaan ennemmin kuin joku tuntematon asia josta ei tiedä mitä se tuo tullessaan. Tämä näkyy mm. siitä että jotkut ajautuvat kerran toisensa jälkeen väkivaltaiseen suhteeseen senkin jälkeen kun jo kotona on ollut väkivaltaa.