Hoikkuus ei riitä mihinkään

Kokeile leikata hiukset ja lihottaa.

Epävakaa persoonallisuushäiriö tekee miehiin vaikutuksen, eikä mitkään tavalliset asialliset naiset. Mitä enemmän nainen hyppii seinille, niin sitä enemmän miehet arvostaa ja juoksee perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ongelma on se että joudun aina friendzonelle. Olen nätti, normaalipainoinen, pitkähiuksinen, naisellinen ja luonteeltani puhelias, sosiaalinen, innostuva, introvertti mutta en seinäruusu. Hurmaan jatkuvasti miehiä - kaverina.

Tapaan uusia tyyppejä melko usein ja kuulen kavereilta jälkeenpäin että se ja se sanoi että olen hauska ja hyvää seuraa. Sitten jos vietän kahdenkeskistä aikaa ko. miehen kanssa ja alan itse kiinnostua/ihastua, saankin kuulla että siis kaverina, eihän meillä muuten mitään voisi olla. En siis pääse lainkaan flirttailusta romantiikkaan ja seksiin.

Kukaan ei ole osannut selittää mulle mikä se puuttuva osa on, koska kaiken järjen mukaan jonkun miehen edes joskus olisi pitänyt pitää minua edes vähän viehättävänä... Ja kyllä, olen myös ehdottanut suoraan. Pakit tullut joka kerta.

Ehkäpä ongelmasi on vain se että ajattelet että niitä sinulle sopivia miehiä olisi jotenkin erityisen paljon. Ei se suurimmalle osalle käy niin että joka toiset tai joka kolmannet treffit johtaisivat johonkin hyvään matchiin. Kyllä sen oikeasti itselle sopivan ihmisen tapaaminen vaatii monesti todella paljon yritystä ja erehdystä ja lisäksi jonkin verran tuuria.

No todellakin näin. Ja sitten kun sen ihanan ja itsellesi sopivan miehen tapaat niin ajatteletkin että hyvää kannatti odottaa ja huomaat että voitit vain siinä ettei ne muut kiinnostuneet susta koska se nykyinen helmi olisi mennyt "sivu suun". Joten älä ainakaan luovuta tai lannistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ongelma on se että joudun aina friendzonelle. Olen nätti, normaalipainoinen, pitkähiuksinen, naisellinen ja luonteeltani puhelias, sosiaalinen, innostuva, introvertti mutta en seinäruusu. Hurmaan jatkuvasti miehiä - kaverina.

Tapaan uusia tyyppejä melko usein ja kuulen kavereilta jälkeenpäin että se ja se sanoi että olen hauska ja hyvää seuraa. Sitten jos vietän kahdenkeskistä aikaa ko. miehen kanssa ja alan itse kiinnostua/ihastua, saankin kuulla että siis kaverina, eihän meillä muuten mitään voisi olla. En siis pääse lainkaan flirttailusta romantiikkaan ja seksiin.

Kukaan ei ole osannut selittää mulle mikä se puuttuva osa on, koska kaiken järjen mukaan jonkun miehen edes joskus olisi pitänyt pitää minua edes vähän viehättävänä... Ja kyllä, olen myös ehdottanut suoraan. Pakit tullut joka kerta.

Mikä tää pitkähiuksisuus juttukin on? Samaa kategoriaa kuin isot tissit. Hohhoo ja haukotus. Minulla on pienet tissit ja tukka ollut lyhyt ja pitkä, useimmiten pitkä polkka eikä koskaan ole ollut pulaa seurasta. Miten te voitte antaa arvoa noin typerille asioille? Tai laskea noiden varaan. Ongelma on ihan selvästi liika pinnallisuus tai muuten vain korvien välissä joku nyt hiertää. Mikä?

Vedit nyt mutkat suoraksi - en missään kohtaa sanonut että ulkonäkö ja pinnallisuus on tärkeintä. Ihan vain kuvailin itseäni. Pitkähiuksisuus on perinteisesti viehättänyt miehiä, tietenkin kaikilla on oma makunsa, mutta pitkät hiukset miellyttävät useampaa kuin vaikkapa siili naisella. Ja pakkohan on jotenkin kuvailla ulkonäköäni kun keskustelupalstalla ollaan ilman kuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ongelma on se että joudun aina friendzonelle. Olen nätti, normaalipainoinen, pitkähiuksinen, naisellinen ja luonteeltani puhelias, sosiaalinen, innostuva, introvertti mutta en seinäruusu. Hurmaan jatkuvasti miehiä - kaverina.

Tapaan uusia tyyppejä melko usein ja kuulen kavereilta jälkeenpäin että se ja se sanoi että olen hauska ja hyvää seuraa. Sitten jos vietän kahdenkeskistä aikaa ko. miehen kanssa ja alan itse kiinnostua/ihastua, saankin kuulla että siis kaverina, eihän meillä muuten mitään voisi olla. En siis pääse lainkaan flirttailusta romantiikkaan ja seksiin.

Kukaan ei ole osannut selittää mulle mikä se puuttuva osa on, koska kaiken järjen mukaan jonkun miehen edes joskus olisi pitänyt pitää minua edes vähän viehättävänä... Ja kyllä, olen myös ehdottanut suoraan. Pakit tullut joka kerta.

Ehkäpä ongelmasi on vain se että ajattelet että niitä sinulle sopivia miehiä olisi jotenkin erityisen paljon. Ei se suurimmalle osalle käy niin että joka toiset tai joka kolmannet treffit johtaisivat johonkin hyvään matchiin. Kyllä sen oikeasti itselle sopivan ihmisen tapaaminen vaatii monesti todella paljon yritystä ja erehdystä ja lisäksi jonkin verran tuuria.

No todellakin näin. Ja sitten kun sen ihanan ja itsellesi sopivan miehen tapaat niin ajatteletkin että hyvää kannatti odottaa ja huomaat että voitit vain siinä ettei ne muut kiinnostuneet susta koska se nykyinen helmi olisi mennyt "sivu suun". Joten älä ainakaan luovuta tai lannistu.

Kiitos, mutta olen 38v. Kauanko pitää odottaa?

Ethän sinä koskaan riittävän hoikka ole. Voisitkohan jumpata ja nälkiinnyttää itseäsi vielä vähän lisää?

Minäkin aikoinani yritin. Vanhat valokuvat kertovat nyt, että olin oikea hottis. Muistan vain pakkojumppaamisen, nälän kurjuuden ja yksinäisyyden, kun kukaan ei alkanut rakastaa minua laihuudestani huolimatta. Elämästäni meni vuosia hukkaan, ennen kuin käsitin tulleeni petetyksi. Kun lopetin sen touhun, ilmaantui miesystäviä.

Et ole Barbie. Siinä se. Olisin onnellinen ilman miesten huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ongelma on se että joudun aina friendzonelle. Olen nätti, normaalipainoinen, pitkähiuksinen, naisellinen ja luonteeltani puhelias, sosiaalinen, innostuva, introvertti mutta en seinäruusu. Hurmaan jatkuvasti miehiä - kaverina.

Tapaan uusia tyyppejä melko usein ja kuulen kavereilta jälkeenpäin että se ja se sanoi että olen hauska ja hyvää seuraa. Sitten jos vietän kahdenkeskistä aikaa ko. miehen kanssa ja alan itse kiinnostua/ihastua, saankin kuulla että siis kaverina, eihän meillä muuten mitään voisi olla. En siis pääse lainkaan flirttailusta romantiikkaan ja seksiin.

Kukaan ei ole osannut selittää mulle mikä se puuttuva osa on, koska kaiken järjen mukaan jonkun miehen edes joskus olisi pitänyt pitää minua edes vähän viehättävänä... Ja kyllä, olen myös ehdottanut suoraan. Pakit tullut joka kerta.

Ehkäpä ongelmasi on vain se että ajattelet että niitä sinulle sopivia miehiä olisi jotenkin erityisen paljon. Ei se suurimmalle osalle käy niin että joka toiset tai joka kolmannet treffit johtaisivat johonkin hyvään matchiin. Kyllä sen oikeasti itselle sopivan ihmisen tapaaminen vaatii monesti todella paljon yritystä ja erehdystä ja lisäksi jonkin verran tuuria.

No todellakin näin. Ja sitten kun sen ihanan ja itsellesi sopivan miehen tapaat niin ajatteletkin että hyvää kannatti odottaa ja huomaat että voitit vain siinä ettei ne muut kiinnostuneet susta koska se nykyinen helmi olisi mennyt "sivu suun". Joten älä ainakaan luovuta tai lannistu.

Kiitos, mutta olen 38v. Kauanko pitää odottaa?

Ei kai sitä kukaan voi tietää. Jos vaikka sinulle sopii yksi mies sadasta niin se oikea voi olla niistä tapaamistasi miehistä jo se kolmas tai sitten se sadas. Ihan tuurista kiinni.

,,,,, kirjoitti:

Ethän sinä koskaan riittävän hoikka ole. Voisitkohan jumpata ja nälkiinnyttää itseäsi vielä vähän lisää?

Minäkin aikoinani yritin. Vanhat valokuvat kertovat nyt, että olin oikea hottis. Muistan vain pakkojumppaamisen, nälän kurjuuden ja yksinäisyyden, kun kukaan ei alkanut rakastaa minua laihuudestani huolimatta. Elämästäni meni vuosia hukkaan, ennen kuin käsitin tulleeni petetyksi. Kun lopetin sen touhun, ilmaantui miesystäviä.

Ei laihuus ole tänä päivänä muodissa. Pitää olla sporttisen hoikka ja kurvikas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ongelma on se että joudun aina friendzonelle. Olen nätti, normaalipainoinen, pitkähiuksinen, naisellinen ja luonteeltani puhelias, sosiaalinen, innostuva, introvertti mutta en seinäruusu. Hurmaan jatkuvasti miehiä - kaverina.

Tapaan uusia tyyppejä melko usein ja kuulen kavereilta jälkeenpäin että se ja se sanoi että olen hauska ja hyvää seuraa. Sitten jos vietän kahdenkeskistä aikaa ko. miehen kanssa ja alan itse kiinnostua/ihastua, saankin kuulla että siis kaverina, eihän meillä muuten mitään voisi olla. En siis pääse lainkaan flirttailusta romantiikkaan ja seksiin.

Kukaan ei ole osannut selittää mulle mikä se puuttuva osa on, koska kaiken järjen mukaan jonkun miehen edes joskus olisi pitänyt pitää minua edes vähän viehättävänä... Ja kyllä, olen myös ehdottanut suoraan. Pakit tullut joka kerta.

Ehkäpä ongelmasi on vain se että ajattelet että niitä sinulle sopivia miehiä olisi jotenkin erityisen paljon. Ei se suurimmalle osalle käy niin että joka toiset tai joka kolmannet treffit johtaisivat johonkin hyvään matchiin. Kyllä sen oikeasti itselle sopivan ihmisen tapaaminen vaatii monesti todella paljon yritystä ja erehdystä ja lisäksi jonkin verran tuuria.

En nyt ymmärrä tätä kommenttia. Minähän nimenomaan olen tavannut lukuisia ja lukuisia miehiä 38 elinvuoteni aikana. En todellakaan luule jokaisesta että jaa tässähän on sopiva. Kyse on siitä kun mies pitää minusta, haluaa alkaa hengailla kahdestaan, tulemme erinomaisesti juttuun, minä ihastun koska miksi en - ja sitten saan kuulla olevani kaveri. Joka kerta. Miksi viimeisen 20 vuoden aikana ei ole tullit yhtään romanssia näistä joiden kanssa on ollut erityinen yhteys? Ja myös mies on tuntenut sen, mutta hänelle se olikin kaveruutta? Sitä tässä pohdiskelen.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa persoonallisuushäiriö tekee miehiin vaikutuksen, eikä mitkään tavalliset asialliset naiset. Mitä enemmän nainen hyppii seinille, niin sitä enemmän miehet arvostaa ja juoksee perässä.

Tässä varmaan joku paikkansa pitävyys, koska minä olen sellainen tuulella käyvä, ainakin ollut, nyt vanhemmiten rauhoittunut.  Mutta ei minulla ole mitään hurmaus ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ongelma on se että joudun aina friendzonelle. Olen nätti, normaalipainoinen, pitkähiuksinen, naisellinen ja luonteeltani puhelias, sosiaalinen, innostuva, introvertti mutta en seinäruusu. Hurmaan jatkuvasti miehiä - kaverina.

Tapaan uusia tyyppejä melko usein ja kuulen kavereilta jälkeenpäin että se ja se sanoi että olen hauska ja hyvää seuraa. Sitten jos vietän kahdenkeskistä aikaa ko. miehen kanssa ja alan itse kiinnostua/ihastua, saankin kuulla että siis kaverina, eihän meillä muuten mitään voisi olla. En siis pääse lainkaan flirttailusta romantiikkaan ja seksiin.

Kukaan ei ole osannut selittää mulle mikä se puuttuva osa on, koska kaiken järjen mukaan jonkun miehen edes joskus olisi pitänyt pitää minua edes vähän viehättävänä... Ja kyllä, olen myös ehdottanut suoraan. Pakit tullut joka kerta.

Ehkäpä ongelmasi on vain se että ajattelet että niitä sinulle sopivia miehiä olisi jotenkin erityisen paljon. Ei se suurimmalle osalle käy niin että joka toiset tai joka kolmannet treffit johtaisivat johonkin hyvään matchiin. Kyllä sen oikeasti itselle sopivan ihmisen tapaaminen vaatii monesti todella paljon yritystä ja erehdystä ja lisäksi jonkin verran tuuria.

No todellakin näin. Ja sitten kun sen ihanan ja itsellesi sopivan miehen tapaat niin ajatteletkin että hyvää kannatti odottaa ja huomaat että voitit vain siinä ettei ne muut kiinnostuneet susta koska se nykyinen helmi olisi mennyt "sivu suun". Joten älä ainakaan luovuta tai lannistu.

Kiitos, mutta olen 38v. Kauanko pitää odottaa?

Ei kai sitä kukaan voi tietää. Jos vaikka sinulle sopii yksi mies sadasta niin se oikea voi olla niistä tapaamistasi miehistä jo se kolmas tai sitten se sadas. Ihan tuurista kiinni.

Tietenkin. En kai luulekaan että vastaus löytyy täältä, kunhan pohdiskelen. Faktaa on että 38-vuotiaaksi mennessä suurin osa on kokenut edes kerran molemminpuolisen romanssin. Kun on ulkoiset ja henkiset puitteet kunnossa, miten on mahdollista että kukaan ei koskaan kiinnostu? Ei siihen mielipahaan auta ajatus että joku päivä joskus jossain se tyyppi kävelee vastaan. Kun ei siitä ole takeita.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa persoonallisuushäiriö tekee miehiin vaikutuksen, eikä mitkään tavalliset asialliset naiset. Mitä enemmän nainen hyppii seinille, niin sitä enemmän miehet arvostaa ja juoksee perässä.

Tämä on totta, hulluimmilla naisilla on aina eniten vientiä. Eikä tarvitse olla edes hoikka ja kaunis, suttuinen ulkonäkö ja rumat tatuoinnit on vaan plussaa. Käheä ääni ja tupakka kuuluu myös pakettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ongelma on se että joudun aina friendzonelle. Olen nätti, normaalipainoinen, pitkähiuksinen, naisellinen ja luonteeltani puhelias, sosiaalinen, innostuva, introvertti mutta en seinäruusu. Hurmaan jatkuvasti miehiä - kaverina.

Tapaan uusia tyyppejä melko usein ja kuulen kavereilta jälkeenpäin että se ja se sanoi että olen hauska ja hyvää seuraa. Sitten jos vietän kahdenkeskistä aikaa ko. miehen kanssa ja alan itse kiinnostua/ihastua, saankin kuulla että siis kaverina, eihän meillä muuten mitään voisi olla. En siis pääse lainkaan flirttailusta romantiikkaan ja seksiin.

Kukaan ei ole osannut selittää mulle mikä se puuttuva osa on, koska kaiken järjen mukaan jonkun miehen edes joskus olisi pitänyt pitää minua edes vähän viehättävänä... Ja kyllä, olen myös ehdottanut suoraan. Pakit tullut joka kerta.

Ehkäpä ongelmasi on vain se että ajattelet että niitä sinulle sopivia miehiä olisi jotenkin erityisen paljon. Ei se suurimmalle osalle käy niin että joka toiset tai joka kolmannet treffit johtaisivat johonkin hyvään matchiin. Kyllä sen oikeasti itselle sopivan ihmisen tapaaminen vaatii monesti todella paljon yritystä ja erehdystä ja lisäksi jonkin verran tuuria.

No todellakin näin. Ja sitten kun sen ihanan ja itsellesi sopivan miehen tapaat niin ajatteletkin että hyvää kannatti odottaa ja huomaat että voitit vain siinä ettei ne muut kiinnostuneet susta koska se nykyinen helmi olisi mennyt "sivu suun". Joten älä ainakaan luovuta tai lannistu.

Kiitos, mutta olen 38v. Kauanko pitää odottaa?

Ei kai sitä kukaan voi tietää. Jos vaikka sinulle sopii yksi mies sadasta niin se oikea voi olla niistä tapaamistasi miehistä jo se kolmas tai sitten se sadas. Ihan tuurista kiinni.

Tietenkin. En kai luulekaan että vastaus löytyy täältä, kunhan pohdiskelen. Faktaa on että 38-vuotiaaksi mennessä suurin osa on kokenut edes kerran molemminpuolisen romanssin. Kun on ulkoiset ja henkiset puitteet kunnossa, miten on mahdollista että kukaan ei koskaan kiinnostu? Ei siihen mielipahaan auta ajatus että joku päivä joskus jossain se tyyppi kävelee vastaan. Kun ei siitä ole takeita.

No kyllä tuosta tulee väkisinkin mieleen että jollain tavalla päädyt kerta toisensa jälkeen treffeille vääränlaisten miesten kanssa. Kyllä siinä on jo selvästi joku kaava jota noudatat. 

Ehkä alitajuisesti vain haet niitä miehiä joilla on sinua kohtaan lähinnä kaverillisia tunteita koska sellainen on jollain tasolla niin turvallinen valinta. Ei tapahdu mitään mutta ei mitään pahaakaan.

Tämä nyt oli vain tällainen yksi keittiöpsykologinen miete joten älä juutu juuri tuohon selitykseen. Tarkoitin vain että joku vahingollinen kaava sinulla on joka blokkaa pois ne miehet jotka oikesti kiinnostuisivat sinusta.

.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ongelma on se että joudun aina friendzonelle. Olen nätti, normaalipainoinen, pitkähiuksinen, naisellinen ja luonteeltani puhelias, sosiaalinen, innostuva, introvertti mutta en seinäruusu. Hurmaan jatkuvasti miehiä - kaverina.

Tapaan uusia tyyppejä melko usein ja kuulen kavereilta jälkeenpäin että se ja se sanoi että olen hauska ja hyvää seuraa. Sitten jos vietän kahdenkeskistä aikaa ko. miehen kanssa ja alan itse kiinnostua/ihastua, saankin kuulla että siis kaverina, eihän meillä muuten mitään voisi olla. En siis pääse lainkaan flirttailusta romantiikkaan ja seksiin.

Kukaan ei ole osannut selittää mulle mikä se puuttuva osa on, koska kaiken järjen mukaan jonkun miehen edes joskus olisi pitänyt pitää minua edes vähän viehättävänä... Ja kyllä, olen myös ehdottanut suoraan. Pakit tullut joka kerta.

Ehkäpä ongelmasi on vain se että ajattelet että niitä sinulle sopivia miehiä olisi jotenkin erityisen paljon. Ei se suurimmalle osalle käy niin että joka toiset tai joka kolmannet treffit johtaisivat johonkin hyvään matchiin. Kyllä sen oikeasti itselle sopivan ihmisen tapaaminen vaatii monesti todella paljon yritystä ja erehdystä ja lisäksi jonkin verran tuuria.

No todellakin näin. Ja sitten kun sen ihanan ja itsellesi sopivan miehen tapaat niin ajatteletkin että hyvää kannatti odottaa ja huomaat että voitit vain siinä ettei ne muut kiinnostuneet susta koska se nykyinen helmi olisi mennyt "sivu suun". Joten älä ainakaan luovuta tai lannistu.

Kiitos, mutta olen 38v. Kauanko pitää odottaa?

Ei kai sitä kukaan voi tietää. Jos vaikka sinulle sopii yksi mies sadasta niin se oikea voi olla niistä tapaamistasi miehistä jo se kolmas tai sitten se sadas. Ihan tuurista kiinni.

Tietenkin. En kai luulekaan että vastaus löytyy täältä, kunhan pohdiskelen. Faktaa on että 38-vuotiaaksi mennessä suurin osa on kokenut edes kerran molemminpuolisen romanssin. Kun on ulkoiset ja henkiset puitteet kunnossa, miten on mahdollista että kukaan ei koskaan kiinnostu? Ei siihen mielipahaan auta ajatus että joku päivä joskus jossain se tyyppi kävelee vastaan. Kun ei siitä ole takeita.

No kyllä tuosta tulee väkisinkin mieleen että jollain tavalla päädyt kerta toisensa jälkeen treffeille vääränlaisten miesten kanssa. Kyllä siinä on jo selvästi joku kaava jota noudatat. 

Ehkä alitajuisesti vain haet niitä miehiä joilla on sinua kohtaan lähinnä kaverillisia tunteita koska sellainen on jollain tasolla niin turvallinen valinta. Ei tapahdu mitään mutta ei mitään pahaakaan.

Tämä nyt oli vain tällainen yksi keittiöpsykologinen miete joten älä juutu juuri tuohon selitykseen. Tarkoitin vain että joku vahingollinen kaava sinulla on joka blokkaa pois ne miehet jotka oikesti kiinnostuisivat sinusta.

Ok, hyvä pointti, mutta en tunnista tätä itsessäni. Koska nimenomaan sydän pamppaillen ja toiveikkaana tunnustan kiinnostustani toivoen että tämä erityinen yhteys ja pieni flirtti tarkoittaa jotain suurempaa. Ja ne torjunnat ovat aina olleet valtaisa pettymys. Jos hakisin vain turvallista ihastumista niin en varmaan edes ilmaisisi kiinnostustani. Koska nythän nimenomaan olen niitä sydänsuruja saanut.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia joilla voisi ehkä olla isot tissit

Ja rahaa paljon.

Jos olet mielestäsi hoikka ja kaunis, eikä miehet kiinnostu, niin oletan sinun arvioivan fyysisen vetovoimasi väärin... Luonne tottakai on tärkeä, mutta kyllä miehet liikkuu aluksi primitiivisten arvojen perusteella eli fyysinen viehättävyys on tärkeintä. Jostain syystä sinulla ei tätä ole, tai olet muuten epämiellyttävä. Muuta selitystä ei ole. Ellei oma rimasi ole liian korkealla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ongelma on se että joudun aina friendzonelle. Olen nätti, normaalipainoinen, pitkähiuksinen, naisellinen ja luonteeltani puhelias, sosiaalinen, innostuva, introvertti mutta en seinäruusu. Hurmaan jatkuvasti miehiä - kaverina.

Tapaan uusia tyyppejä melko usein ja kuulen kavereilta jälkeenpäin että se ja se sanoi että olen hauska ja hyvää seuraa. Sitten jos vietän kahdenkeskistä aikaa ko. miehen kanssa ja alan itse kiinnostua/ihastua, saankin kuulla että siis kaverina, eihän meillä muuten mitään voisi olla. En siis pääse lainkaan flirttailusta romantiikkaan ja seksiin.

Kukaan ei ole osannut selittää mulle mikä se puuttuva osa on, koska kaiken järjen mukaan jonkun miehen edes joskus olisi pitänyt pitää minua edes vähän viehättävänä... Ja kyllä, olen myös ehdottanut suoraan. Pakit tullut joka kerta.

Ehkäpä ongelmasi on vain se että ajattelet että niitä sinulle sopivia miehiä olisi jotenkin erityisen paljon. Ei se suurimmalle osalle käy niin että joka toiset tai joka kolmannet treffit johtaisivat johonkin hyvään matchiin. Kyllä sen oikeasti itselle sopivan ihmisen tapaaminen vaatii monesti todella paljon yritystä ja erehdystä ja lisäksi jonkin verran tuuria.

No todellakin näin. Ja sitten kun sen ihanan ja itsellesi sopivan miehen tapaat niin ajatteletkin että hyvää kannatti odottaa ja huomaat että voitit vain siinä ettei ne muut kiinnostuneet susta koska se nykyinen helmi olisi mennyt "sivu suun". Joten älä ainakaan luovuta tai lannistu.

Kiitos, mutta olen 38v. Kauanko pitää odottaa?

Ei kai sitä kukaan voi tietää. Jos vaikka sinulle sopii yksi mies sadasta niin se oikea voi olla niistä tapaamistasi miehistä jo se kolmas tai sitten se sadas. Ihan tuurista kiinni.

Tietenkin. En kai luulekaan että vastaus löytyy täältä, kunhan pohdiskelen. Faktaa on että 38-vuotiaaksi mennessä suurin osa on kokenut edes kerran molemminpuolisen romanssin. Kun on ulkoiset ja henkiset puitteet kunnossa, miten on mahdollista että kukaan ei koskaan kiinnostu? Ei siihen mielipahaan auta ajatus että joku päivä joskus jossain se tyyppi kävelee vastaan. Kun ei siitä ole takeita.

No kyllä tuosta tulee väkisinkin mieleen että jollain tavalla päädyt kerta toisensa jälkeen treffeille vääränlaisten miesten kanssa. Kyllä siinä on jo selvästi joku kaava jota noudatat. 

Ehkä alitajuisesti vain haet niitä miehiä joilla on sinua kohtaan lähinnä kaverillisia tunteita koska sellainen on jollain tasolla niin turvallinen valinta. Ei tapahdu mitään mutta ei mitään pahaakaan.

Tämä nyt oli vain tällainen yksi keittiöpsykologinen miete joten älä juutu juuri tuohon selitykseen. Tarkoitin vain että joku vahingollinen kaava sinulla on joka blokkaa pois ne miehet jotka oikesti kiinnostuisivat sinusta.

Ok, hyvä pointti, mutta en tunnista tätä itsessäni. Koska nimenomaan sydän pamppaillen ja toiveikkaana tunnustan kiinnostustani toivoen että tämä erityinen yhteys ja pieni flirtti tarkoittaa jotain suurempaa. Ja ne torjunnat ovat aina olleet valtaisa pettymys. Jos hakisin vain turvallista ihastumista niin en varmaan edes ilmaisisi kiinnostustani. Koska nythän nimenomaan olen niitä sydänsuruja saanut.

Kuulostaa kyllä siltä että et oikein osaa lukea miehiä ja heidän käytöstään. Tulkitset jatkuvasti kiinnostukseksi sellaisen miesten käytöksen joka ei sitä romanttisessa mielessä ole. Ja hyvin todennäköisesti saatat ohittaa taas sellaistan miesten käytöksen jotka ovat sinusta oikeasti kiinnostuneita.

Ehkä kannattaisi nyt jo vihdoin rikkoa tämä kaava ja tapailla vaikka sellaisia miehiä joihin et normaalisti kiinnittäisi heti ensimmäisenä huomiota. Jos ei muuta niin saattaisit oppia jotain uutta itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Älä juokse itse, vaan laita muut juoksemaan. Nykypäivän suomalainen nainen on aasi. Anna miesten tehdä töitä sinun eteen, eikä toisinpäin. Pidä haarat mahdollisimman pitkään tiukalla..näin lyhyesti.

mies52v

Tämä nyt ei tuota mitään ongelmia, kun ei ole oltu koko vuonna lähelläkään haarojen avaamista :D

Ap