Hoikkuus ei riitä mihinkään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hoikallakin voi olla huono ryhti ja vartalo, eli kannattaa jumpata .

Mulla on hyvä ryhti, sopivasti lihasta, pyöreä takapuoli ja kapea vyötärö.

Ap

No ei ole varmaan rungon ulkonäöstä sitten kiinni. Oletko jotenkin "markkinoilla". Tarkoitan siis että jos et ketään missään tapaa niin et voi ketään edes tavata.

Olen välillä ollut tinderissä, muualla ei kauheesti tänä vuonna oo voinu pyöriä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä hemmetin takia kukaan tekee tällaista aloitusta, kuvailee itseään niin hehkeäksi ettei muka mitään vikaa itsestään löydä. Se tuskin pitää paikkansa. Mitä oikeen haet tällä aloituksella?

Haluan kumota sen väitteen, että hoikkuus on naisen tärkein ominaisuus parisuhdemarkkinoilla. Sitä on viljelty täällä ihan jatkuvasti.

Ap

Millä vuosituhannella elät, jos vielä tänäänkin Joulukuun lopussa 2020 uskot ja luule tietäväsi vakaasti, että naisen tärkein ominaisuus olisi hoikkuus. - Kas kun ei se, että on vain luuta ja verta... Eikä ny tarvitse mennä toiseen äärimmäisyyteen. Olisi sitä paitsi useimmille miehille melko raskasta olla sellaisen naisen kumppani, jonka pääasiallnen elämänsisältö koostuu oman hoikkuuden ylläpitämisestä. Miä jos vaihteeksi lukisit pari kirjaa.  

Voi kuule. Alfat käyttää kauneimpiakin naisia yleensä vain kertapanoina joten sinuna katselisin niitä suht. tavallisia miehiä. Ei siis rumia tai läskejä vaan ihan peruskomeita miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä hemmetin takia kukaan tekee tällaista aloitusta, kuvailee itseään niin hehkeäksi ettei muka mitään vikaa itsestään löydä. Se tuskin pitää paikkansa. Mitä oikeen haet tällä aloituksella?

Haluan kumota sen väitteen, että hoikkuus on naisen tärkein ominaisuus parisuhdemarkkinoilla. Sitä on viljelty täällä ihan jatkuvasti.

Ap

Millä vuosituhannella elät, jos vielä tänäänkin Joulukuun lopussa 2020 uskot ja luule tietäväsi vakaasti, että naisen tärkein ominaisuus olisi hoikkuus. - Kas kun ei se, että on vain luuta ja verta... Eikä ny tarvitse mennä toiseen äärimmäisyyteen. Olisi sitä paitsi useimmille miehille melko raskasta olla sellaisen naisen kumppani, jonka pääasiallnen elämänsisältö koostuu oman hoikkuuden ylläpitämisestä. Miä jos vaihteeksi lukisit pari kirjaa.  

Ei hoikkuuden ylläpitäminen ole mun elämänsisältö, ei sen eteen tarvitse paljoa mitään tehdä. Olen ollut hoikka herkkuja syövänä sohvaperunanakin. Päivittäinen liikkuminen ei sulje pois kirjojen lukemista.

Ap

Mä en kelvannut nuorena myös, vaikka olin hoikka ja suht kaunis. Olin epävarma itsestäni, ja se heijastui jäykäksi ja töksähteleväksi käytökseksi. Kuulin joltain että minua pidettiin yleisesti ylimielisenä ja ikävänä luonteena, vaikka tosiasiassa olin ujo ja epävarma.

Löysin miehen vasta 37-vuotiaana. En ollut enää hoikka silloin ja rupsahdus oli muutenkin jo hyvää vauhtia alkanut, mutta olin paljon rennompi kuin nuorena. Ihmiset tykkäsi jutella mulle ihan muutenkin vaan, ja esim treffeillä ei ollut sitä nuoruuden vaivaantuneisuutta ja kiusallisia hiljaisuuksia, kun olin itse rento enkä stressannut koko ajan että mitähän tuo toinen minusta ajattelee ja sanoinko jotain tyhmää. Tuntuu että miehet tykkäsi minusta paljon enemmän rentona ja mukavana kuin hoikkana ja nätimpänä.

Kyllä ainakin fiksuille miehille on tärkeää se miten ns. kannat itsesi ja onko sulla hyvä itsetunto. Tosi lihaviakin naisia näkee komeiden koulutettujen miesten kanssa ja näitä naisia yhdistää yleensä hyvä itsetunto ja älykkyys. Hoikat naiset yleensä pistää liikaa oman ulkonäkönsä varaan ja sitten ihmettelevät kun fiksut miehet eivät kiinnostu. Amisjonnelle se hoikka kroppa on tärkein, fiksu mies on kiinnostunut sinusta ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä hemmetin takia kukaan tekee tällaista aloitusta, kuvailee itseään niin hehkeäksi ettei muka mitään vikaa itsestään löydä. Se tuskin pitää paikkansa. Mitä oikeen haet tällä aloituksella?

Haluan kumota sen väitteen, että hoikkuus on naisen tärkein ominaisuus parisuhdemarkkinoilla. Sitä on viljelty täällä ihan jatkuvasti.

Ap

Millä vuosituhannella elät, jos vielä tänäänkin Joulukuun lopussa 2020 uskot ja luule tietäväsi vakaasti, että naisen tärkein ominaisuus olisi hoikkuus. - Kas kun ei se, että on vain luuta ja verta... Eikä ny tarvitse mennä toiseen äärimmäisyyteen. Olisi sitä paitsi useimmille miehille melko raskasta olla sellaisen naisen kumppani, jonka pääasiallnen elämänsisältö koostuu oman hoikkuuden ylläpitämisestä. Miä jos vaihteeksi lukisit pari kirjaa.  

Ei hoikkuuden ylläpitäminen ole mun elämänsisältö, ei sen eteen tarvitse paljoa mitään tehdä. Olen ollut hoikka herkkuja syövänä sohvaperunanakin. Päivittäinen liikkuminen ei sulje pois kirjojen lukemista.

Ap

Mutta jotain hyvin olennaisa sinulta on jääny ymmärtämättä, jos vakaasi olet uskonu, että laihuus olisi tai olisi koskaan ollu ensimmäisenä lisalla silloin kun me miehet listaamme mielessämme piirteitä ja ominaisuuksia, joita unelmien kumppanissamme olisi hyvä olla. En väitä, etteikö ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Toki sillä on. Mutta sen, eriyisesti nyt laihuuden yksinomainen korostaminen ja alleviiaaminen vaikuttaa enempi epätoivoiselta.    

Samanlainen olen kuin sinä ja vientiä nolla. Kaveritkin usein ihmettelee mikä on.

M24

Mun ongelma on se että joudun aina friendzonelle. Olen nätti, normaalipainoinen, pitkähiuksinen, naisellinen ja luonteeltani puhelias, sosiaalinen, innostuva, introvertti mutta en seinäruusu. Hurmaan jatkuvasti miehiä - kaverina.

Tapaan uusia tyyppejä melko usein ja kuulen kavereilta jälkeenpäin että se ja se sanoi että olen hauska ja hyvää seuraa. Sitten jos vietän kahdenkeskistä aikaa ko. miehen kanssa ja alan itse kiinnostua/ihastua, saankin kuulla että siis kaverina, eihän meillä muuten mitään voisi olla. En siis pääse lainkaan flirttailusta romantiikkaan ja seksiin.

Kukaan ei ole osannut selittää mulle mikä se puuttuva osa on, koska kaiken järjen mukaan jonkun miehen edes joskus olisi pitänyt pitää minua edes vähän viehättävänä... Ja kyllä, olen myös ehdottanut suoraan. Pakit tullut joka kerta.

Kumppanin etsiminen ei ole mitenkään helppoa. Parhaat lähtivät ekalla kierroksella, tokalla kierroksella olevilla on odotukset liian korkealla. Kävin todella paljon treffeillä ja 3.n kanssa ns seurustelin. Yhden miehen kanssa olimme tapailleet jo muutaman kerran, kun menimme yhdessä yksiin juhliin ja tapasin siellä nykyisen miesystävän.

Tiesin mies on sinkku, mutta kuvittelin hän asuu ulkomailla.

Minä erosin hyvin pian tämän illan jälkeen sen hetkisestä seuralaisesta, koska hän palasi yhteen ex.n kanssa. Hänellä on sama etunimi kuin minulla. Seuralainen oli kysynyt minusta, koska näki tulimme yhdessä ja lähdimme yhdessä ja toinen puhui toisesta saman nimisestä. Vasta, kun he näkivät toisensa, tajusi mies tässä on 2 samannimistä naista.

Miesystäväni lapset ovat muuttaneet pois kotoa jo vuosia sitten, hänen työkuva on kiireinen. Minulla asuu joka toinen viikko lapset, olen tottunut käyttämään vähän rahaa, minulla ei ole uraodotuksia, olen tyytyväinen tähän hetkeen. 

Tällä hetkellä tuntuu hyvältä. Kun lapset ovat isällään, on itsestäänselvyys vietämme viikonlopun yhdessä. Mutta jos miehen lapset tulevat käymään, tai tulee työmatka, tai minun ex.lle tulee työmatka jne. Olemme tilanteessa, jossa ikinä kumpikaan ei tule olemaa toisen ykkönen. Ei tietenkään lapset tule ikinä päihittämään omia lapsia, mutta se tuntuu aina pahalta. Ihan aina. 

Hoikkaa naista on kivempi pyöritellä sänkypuuhissa, varsinkin alle 165 cm pitkää naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä hemmetin takia kukaan tekee tällaista aloitusta, kuvailee itseään niin hehkeäksi ettei muka mitään vikaa itsestään löydä. Se tuskin pitää paikkansa. Mitä oikeen haet tällä aloituksella?

Haluan kumota sen väitteen, että hoikkuus on naisen tärkein ominaisuus parisuhdemarkkinoilla. Sitä on viljelty täällä ihan jatkuvasti.

Ap

Millä vuosituhannella elät, jos vielä tänäänkin Joulukuun lopussa 2020 uskot ja luule tietäväsi vakaasti, että naisen tärkein ominaisuus olisi hoikkuus. - Kas kun ei se, että on vain luuta ja verta... Eikä ny tarvitse mennä toiseen äärimmäisyyteen. Olisi sitä paitsi useimmille miehille melko raskasta olla sellaisen naisen kumppani, jonka pääasiallnen elämänsisältö koostuu oman hoikkuuden ylläpitämisestä. Miä jos vaihteeksi lukisit pari kirjaa.  

Ei hoikkuuden ylläpitäminen ole mun elämänsisältö, ei sen eteen tarvitse paljoa mitään tehdä. Olen ollut hoikka herkkuja syövänä sohvaperunanakin. Päivittäinen liikkuminen ei sulje pois kirjojen lukemista.

Ap

Mutta jotain hyvin olennaisa sinulta on jääny ymmärtämättä, jos vakaasi olet uskonu, että laihuus olisi tai olisi koskaan ollu ensimmäisenä lisalla silloin kun me miehet listaamme mielessämme piirteitä ja ominaisuuksia, joita unelmien kumppanissamme olisi hyvä olla. En väitä, etteikö ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Toki sillä on. Mutta sen, eriyisesti nyt laihuuden yksinomainen korostaminen ja alleviiaaminen vaikuttaa enempi epätoivoiselta.    

Jaa'a, sanat ja teot ovat eri asioita. Ylivoimaisesti laihinta ystävääni (bmi 18-19) isketään lähes päivittäin. Jos menen hänen kanssaan vaatekaupoille, tullaan pyytämään numeroa. Illallisemme keskeytetään lähes joka kerta kun joku tuppaa pöytään kehumaan häntä. Yökerhossa meno on aivan mahdotonta, juomaa odottaessa useampi tarjokas tunkee seuraan.

Hänellä ei ole haku päällä, ei hymyile eikä ota katsekontaktia ja torjuu nämä yrittäjät tylysti. Mutta me miestä etsivät bmi 22 kaverit olemme ilmaa.

Itse pidän aika lyhyistä hiuksista naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoista rinnoista ei mitään hyötyä. H75 ja treffit keskimäärin kerran vuodessa

Jos sulla ei ole älytöntä pötsiä niin teet kyllä jotain pahasti väärin parisuhdemarkkinoilla.

No mä olen 75G ja vatsa huomattavasti pienempi kuin rinnat, vaikka toki en rasvaton ole. Tisseistä ei ole ollut mitään hyötyä miesmarkkinoilla, koska valitettavasti painovoima kutsuu suurinta osaa suurista rinnoista kotiin, ja miehet pettyvät nähdessään miltä ne näyttävät ilman liivejä. Säästän rahaa korjausleikkaukseen, josko sitten olisi mahdollista löytää joku. En jaksa enää kertaakaan nähdä sitä pettymystä ja seksikkyyden katoamista miehen silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä hemmetin takia kukaan tekee tällaista aloitusta, kuvailee itseään niin hehkeäksi ettei muka mitään vikaa itsestään löydä. Se tuskin pitää paikkansa. Mitä oikeen haet tällä aloituksella?

Haluan kumota sen väitteen, että hoikkuus on naisen tärkein ominaisuus parisuhdemarkkinoilla. Sitä on viljelty täällä ihan jatkuvasti.

Ap

Sanotaan nyt sitten sen olevan kumottu.

Viehättävä ja kiinnostava nainen on sopiva yhdistelmä viehättäviä ja kiinnostavia ominaisuuksia, ja ei miehillä painotukset saattavat erota paljonkin. Ulkoiset seikat voivat usein olla se mikä herättää kiinnostuksen, mutta eiköhän ne tärkeämmät ole luonne ym hankalammin määriteltävät asiat, kuten usein mainittu hyvä huumorintaju, eihän se kerro oikeastaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä hemmetin takia kukaan tekee tällaista aloitusta, kuvailee itseään niin hehkeäksi ettei muka mitään vikaa itsestään löydä. Se tuskin pitää paikkansa. Mitä oikeen haet tällä aloituksella?

Haluan kumota sen väitteen, että hoikkuus on naisen tärkein ominaisuus parisuhdemarkkinoilla. Sitä on viljelty täällä ihan jatkuvasti.

Ap

Millä vuosituhannella elät, jos vielä tänäänkin Joulukuun lopussa 2020 uskot ja luule tietäväsi vakaasti, että naisen tärkein ominaisuus olisi hoikkuus. - Kas kun ei se, että on vain luuta ja verta... Eikä ny tarvitse mennä toiseen äärimmäisyyteen. Olisi sitä paitsi useimmille miehille melko raskasta olla sellaisen naisen kumppani, jonka pääasiallnen elämänsisältö koostuu oman hoikkuuden ylläpitämisestä. Miä jos vaihteeksi lukisit pari kirjaa.  

Ei hoikkuuden ylläpitäminen ole mun elämänsisältö, ei sen eteen tarvitse paljoa mitään tehdä. Olen ollut hoikka herkkuja syövänä sohvaperunanakin. Päivittäinen liikkuminen ei sulje pois kirjojen lukemista.

Ap

Mutta jotain hyvin olennaisa sinulta on jääny ymmärtämättä, jos vakaasi olet uskonu, että laihuus olisi tai olisi koskaan ollu ensimmäisenä lisalla silloin kun me miehet listaamme mielessämme piirteitä ja ominaisuuksia, joita unelmien kumppanissamme olisi hyvä olla. En väitä, etteikö ulkonäöllä olisi mitään merkitystä. Toki sillä on. Mutta sen, eriyisesti nyt laihuuden yksinomainen korostaminen ja alleviiaaminen vaikuttaa enempi epätoivoiselta.    

Jaa'a, sanat ja teot ovat eri asioita. Ylivoimaisesti laihinta ystävääni (bmi 18-19) isketään lähes päivittäin. Jos menen hänen kanssaan vaatekaupoille, tullaan pyytämään numeroa. Illallisemme keskeytetään lähes joka kerta kun joku tuppaa pöytään kehumaan häntä. Yökerhossa meno on aivan mahdotonta, juomaa odottaessa useampi tarjokas tunkee seuraan.

Hänellä ei ole haku päällä, ei hymyile eikä ota katsekontaktia ja torjuu nämä yrittäjät tylysti. Mutta me miestä etsivät bmi 22 kaverit olemme ilmaa.

Ajattelitko todellakin että se paras aviomiesmateriaali iskee naisia vaatekupoissa tai kesken illallisen? Tai tajuatko että nuo noin toimivat miehet edustavat häviävän pientä osaa kaikista miehistä? Suurimmalle osalle miehistä ei tulisi mieleenkään iskeä naista vaatekaupassa.

Jos käsityskyky on sitä luokkaa että luulee noiden iskuyritysten kertovan siitä mitä tavallinen keskivertomies naiseltaan haluaa niin on kyllä pahasti metsässä.

Vierailija kirjoitti:

Mun ongelma on se että joudun aina friendzonelle. Olen nätti, normaalipainoinen, pitkähiuksinen, naisellinen ja luonteeltani puhelias, sosiaalinen, innostuva, introvertti mutta en seinäruusu. Hurmaan jatkuvasti miehiä - kaverina.

Tapaan uusia tyyppejä melko usein ja kuulen kavereilta jälkeenpäin että se ja se sanoi että olen hauska ja hyvää seuraa. Sitten jos vietän kahdenkeskistä aikaa ko. miehen kanssa ja alan itse kiinnostua/ihastua, saankin kuulla että siis kaverina, eihän meillä muuten mitään voisi olla. En siis pääse lainkaan flirttailusta romantiikkaan ja seksiin.

Kukaan ei ole osannut selittää mulle mikä se puuttuva osa on, koska kaiken järjen mukaan jonkun miehen edes joskus olisi pitänyt pitää minua edes vähän viehättävänä... Ja kyllä, olen myös ehdottanut suoraan. Pakit tullut joka kerta.

Mikä tää pitkähiuksisuus juttukin on? Samaa kategoriaa kuin isot tissit. Hohhoo ja haukotus. Minulla on pienet tissit ja tukka ollut lyhyt ja pitkä, useimmiten pitkä polkka eikä koskaan ole ollut pulaa seurasta. Miten te voitte antaa arvoa noin typerille asioille? Tai laskea noiden varaan. Ongelma on ihan selvästi liika pinnallisuus tai muuten vain korvien välissä joku nyt hiertää. Mikä?

Vierailija kirjoitti:

Mun ongelma on se että joudun aina friendzonelle. Olen nätti, normaalipainoinen, pitkähiuksinen, naisellinen ja luonteeltani puhelias, sosiaalinen, innostuva, introvertti mutta en seinäruusu. Hurmaan jatkuvasti miehiä - kaverina.

Tapaan uusia tyyppejä melko usein ja kuulen kavereilta jälkeenpäin että se ja se sanoi että olen hauska ja hyvää seuraa. Sitten jos vietän kahdenkeskistä aikaa ko. miehen kanssa ja alan itse kiinnostua/ihastua, saankin kuulla että siis kaverina, eihän meillä muuten mitään voisi olla. En siis pääse lainkaan flirttailusta romantiikkaan ja seksiin.

Kukaan ei ole osannut selittää mulle mikä se puuttuva osa on, koska kaiken järjen mukaan jonkun miehen edes joskus olisi pitänyt pitää minua edes vähän viehättävänä... Ja kyllä, olen myös ehdottanut suoraan. Pakit tullut joka kerta.

Ehkäpä ongelmasi on vain se että ajattelet että niitä sinulle sopivia miehiä olisi jotenkin erityisen paljon. Ei se suurimmalle osalle käy niin että joka toiset tai joka kolmannet treffit johtaisivat johonkin hyvään matchiin. Kyllä sen oikeasti itselle sopivan ihmisen tapaaminen vaatii monesti todella paljon yritystä ja erehdystä ja lisäksi jonkin verran tuuria.

Vierailija kirjoitti:

Mun ongelma on se että joudun aina friendzonelle. Olen nätti, normaalipainoinen, pitkähiuksinen, naisellinen ja luonteeltani puhelias, sosiaalinen, innostuva, introvertti mutta en seinäruusu. Hurmaan jatkuvasti miehiä - kaverina.

Tapaan uusia tyyppejä melko usein ja kuulen kavereilta jälkeenpäin että se ja se sanoi että olen hauska ja hyvää seuraa. Sitten jos vietän kahdenkeskistä aikaa ko. miehen kanssa ja alan itse kiinnostua/ihastua, saankin kuulla että siis kaverina, eihän meillä muuten mitään voisi olla. En siis pääse lainkaan flirttailusta romantiikkaan ja seksiin.

Kukaan ei ole osannut selittää mulle mikä se puuttuva osa on, koska kaiken järjen mukaan jonkun miehen edes joskus olisi pitänyt pitää minua edes vähän viehättävänä... Ja kyllä, olen myös ehdottanut suoraan. Pakit tullut joka kerta.

Onneksi se "ihan kiva" ei nykyään riitä useimmille miehillekään. Eikä tämä tarkoita että sinussa olisi mitään vikaa, et vain ole ollut niille miehille juuri se oikea. 

Itsekin ajauduin aikanaan liian moneen suhteeseen jossa siinä naisessa ei ollut varsinaisesti yhtään mitään vikaa mutta silti se jokin puuttui. Ja eihän niistä sitten tullut mitään, vain pahaa mieltä molemmin puolin. Sitten vihdoin käveli eteen se nainen joka räjäytti tajunnan vaikka hänessä ei sinällään ollut mitään sen kummempaa kuin niissä edellisissä. Jokin vain klikkasi kohdalleen välittömästi ja tiesin että siinä se oli.

Vierailija kirjoitti:

Kumppanin etsiminen ei ole mitenkään helppoa. Parhaat lähtivät ekalla kierroksella, tokalla kierroksella olevilla on odotukset liian korkealla. Kävin todella paljon treffeillä ja 3.n kanssa ns seurustelin. Yhden miehen kanssa olimme tapailleet jo muutaman kerran, kun menimme yhdessä yksiin juhliin ja tapasin siellä nykyisen miesystävän.

Tiesin mies on sinkku, mutta kuvittelin hän asuu ulkomailla.

Minä erosin hyvin pian tämän illan jälkeen sen hetkisestä seuralaisesta, koska hän palasi yhteen ex.n kanssa. Hänellä on sama etunimi kuin minulla. Seuralainen oli kysynyt minusta, koska näki tulimme yhdessä ja lähdimme yhdessä ja toinen puhui toisesta saman nimisestä. Vasta, kun he näkivät toisensa, tajusi mies tässä on 2 samannimistä naista.

Miesystäväni lapset ovat muuttaneet pois kotoa jo vuosia sitten, hänen työkuva on kiireinen. Minulla asuu joka toinen viikko lapset, olen tottunut käyttämään vähän rahaa, minulla ei ole uraodotuksia, olen tyytyväinen tähän hetkeen. 

Tällä hetkellä tuntuu hyvältä. Kun lapset ovat isällään, on itsestäänselvyys vietämme viikonlopun yhdessä. Mutta jos miehen lapset tulevat käymään, tai tulee työmatka, tai minun ex.lle tulee työmatka jne. Olemme tilanteessa, jossa ikinä kumpikaan ei tule olemaa toisen ykkönen. Ei tietenkään lapset tule ikinä päihittämään omia lapsia, mutta se tuntuu aina pahalta. Ihan aina. 

todella outo vuodatus väärässä paikassa.