Koulu teki aiheettoman lastensuojeluilmoituksen lapsestani
Ei uskoisi, että tällaiseen resurssien tuhlaamiseen on varaa 2014 luvulla? Sosiaaliviranomaiset tulivat ilmoitusta seuraavana päivänä kotikäynnille ja purkivat ilmoituksen saman tien.
t. yh äiti
Kommentit (88)
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 16:54"]
Minusta aiheetonkin ilmoitus on parempi kuin ei auttaa ollenkaan. Lapsen parastahan siinä ajatellaan.
[/quote]
Valitettavasti se on usein päinvastoin eli lapsen paras ei todellakaan toteudu, kun siihen asti ok perhe alkaa voida huonosti ilmoituksen takia. Miettikääpä itse, miltä tuntuisi joutua silmätikuksi aiheetta. Kyllä siinä ravistellaan itsetuntoa, vanhemmuutta ja kaikkea koko perustaa, etenkin jos kaiken sen on oikeasti hoitanut todella hyvin ja suurella sydämellä.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 00:06"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 13:54"]
Lapsi ilmeisesti ollut levoton ja ties mitä muuta häikkää. Niitä lastensuojeluilmoituksia saisi tehdä alvariinsa jos tuollainen peruste .Kyllähän lastensuojeluviranomaiset haluaa kuulla vanhempia mikä tilanne elämässä jos koulu tekee ilmoituksen. Opettaja ollut huolissaan oppilaasta. Kannattaa kertoa opettajalle jos kodissa tulossa avioero, muutto tai jotain muuta koska se vaikuttaa lapsiin.
[/quote]
Perheen avioerot, sairaudet ym. ei todellakaan kuulu opettajalle. Ja kertomalla niistä varmistaa joutumisensa silmätikuksi. Opettajat alkavat "nähdä" käytöshäiriöitä lapsessa. Lapsi on liian vilkas, liian hiljainen, puhuu liikaa, ei viittaa tarpeeksi, ei katso silmiin, tuijottaa oudosti jne. Open mielikuva lapsesta ratkaisee, näkeekö hän ongelmaa. Se tarkoittaa, että ainoastaan ns. hyvien vanhempien, kuten kunnanjohtajan, lääkärin, professorin, pastorin ym. lapset ovat turvassa ls-ilmoilta.
[/quote]
Juuri näin!
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 00:27"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 00:15"]Koulun on tehtävä ilmoitus nyt jos on vähänkin syytä epäillä jotain. Näin ainakin meidän kunnan ohjeistuksessa. Joskus helmikuussa voitaisiin vielä odotella viikko tai pari ja katsella miten tilanne kehittyy, mutta jos kesäloman alkaessa on joku tilanteen tarkkailu kesken eikä ole selvyyttä siitä että onko asia ls-ilmoituksen arvoinen vai ei, niin asia on ratkaistava niin että ilmoitus tehdään.
[/quote]
Kuulostaa jotenkin kyttäysmeiningiltä. Jos koulun opettajat on valjastettu aktiivisesti etsimään huolenaiheita oppilaista, ei koulun ja perheiden välille voi syntyä luontevaa luottamussuhdetta. Elämään kuuluu jonkin verran rosoisuutta ilman, että kyse olisi lapsen huonosta tai taittamattomasta kohtelusta.
Tällaisessa ilmapiirissä voi helposti käydä niin, että koulujen henkilökunta alkaa ylitulkita oppilaiden käyttäytymistä tai syyttävät yksittäistä lasta kouluyhteisön ongelmista (kiusaaminen, huono ilmapiiri, opettajan vuorovaikutustaitojen puutteellisuus jne.). Huhhuh.
[/quote]
Lisäksi lapset vaistoavat tarkkailun ja asaattavat herkimmät jo siitä syystä alkaa käyttäytymään "oudosti". Opettajiksi valikoituu tietyn tyyppisiä ihmisiä, jotka eivät välttämättä ymmärrä herkempiä, ujompia, villimpiä, herkemmän fysiologisen perityn hermoston omaavia jne.
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 23:56"]
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 16:31"]Meille opettajankoulutuksessa terotettiin, että lastensuojeluilmoitukset pitää tehdä herkästi. Eli mielummin aiheettomia ilmoituksia, kuin ollaan puuttumatta mihinkään. Älkää siis huoliko turhista ilmoituksesta. Se on vaan merkki siitä, että koulusssa välitetään.
t.tuore ope
[/quote]
Ensinnäkin turhat ilmoitukset rasittavat jo muutenkin resurssipulasta kärsivää lastensuojelua. "Eerikat" ja muut oikeasti hädässä olevat lapset jäävät ilman apua.
Toisekseen lastensuojelun toimenpiteet, jo lastensuojelun tarpeen selvittäminen turhaan, voi olla lapselle tai nuorelle pelottavaa, jopa traumaattista. Jos koulu tekee lastensuojeluilmoituksen esim. kiusatusta lapsesta, mutta ei lopeta kiusaamista, lapsi todennäköisesti kokee ls-ilmoituksen rankaisuna ja opettajat vihamielisinä häntä kohtaan.
Kolmanneksi perhe varmaan yleensä kokee lastensuojeluilmoituksen epäluottamuslauseena. Jos ilmoitus on turha, tunne on varmasti vielä voimakkaampi. Täysi molemminpuolinen epäluottamus vaikeuttaa lapsen koulunkäyntiä ja on riski hänen koulumenestykselleen ja kaverisuhteilleen koulussa.
[/quote]
Erittäin hyviä asioita toit esiin. Näitä ei jostakin syystä mietiä lainkaan, kun painotetaan matalan kynnyksen huolta. Kaikilla on joskus väsymystä ja jotakin surua. Se on elämää. Mutta ei mitenkään lastensuojeluun liittyvää.
Matalan kynnyksen ilmoituksilla saadaan lisää pahoinvoivia vanhempia, jotka kokevat ettei ole tukiverkostoa missään eikä vanhemmuuttaan arvosteta. Miten se kaikki voisi olla heijastumatta lapseen.
Epäluottamuksen tunne heijastuu kaikkeen. Kun lapsi käy koulua, terveydebhuollossa, harrastuksissa. Vanhempien itsetunto ei ole ilmoituksen jälkeen hetkeen tai pidemmän aikaa enää kohdillaan. Joku voi alkaa jopa loppuunpalaa siitä hetkestä alkaen. Tukiverkostoja ei ole enää, kuten ennen. Eikö yhteiskunnan kuuluisi olla tukena? Aiheettomilla ilmoituksilla ja huolestumisilla se ei toteudu, ja tällöin ei toteudu myöskään lapsen hyvinvointi siinä maksimissa, mitä se muutoin siinä perheessä olisi ollut.
Kumman ärhäkkää ja kielteistä puolustautumista tämän "aiheettoman lastensuojeluilmoituksen uhrilta" eli taisi osua ja kolahtaa. Nykytapahtumien varjossa eikö ole hyvä että puututaan ylipäänsä - vaikka aiheetta - kuin että ei puututa. Vanhemmat itse saattavat sitä paitsi olla itse sokeita tilanteelle ja kaikkien muiden silmissä todellakin on avun paikka.
Lastensuojelun toimet ovat auttamista varten, eivät julkimestausta varten, mutta asiakkaat ottavat sen vihamielellä ja torjuen..ja sitten taas luetaan ikäviä uutisia kärjistyneistä tilanteista..:(
Meillä lapsista on tehty kaksi ls-ilmoitusta. Ensimmäinen siitä, kun pojalla oli koulussa rikkinäiset vaatteet. Opettajalla oli huoli "lapsen perushollon riittävyydestä"
Poika oli kaatunut polkupyörällä koulumatkalla ja rikkonut vaatteensa.
Nuorempi poika kiskoi päälleen pyykkikorista kaivamansa pesuun menevän likaisen lempipaitansa, eikä tätä huomattu aamulla. Kuinka ollakaan, samana päivänä terkkariin, josta lääkäri teki ls-ilmoituksen, nimikettä en edes muista. Soittaessani ja kysyessäni todella ynseä vastaus, kuinka hänellä on "oikeus" tehdä sen tarkemmin tutkimatta ilmoitus siitä, mistä parhaaksi katsoo ja muut sitten tutkivat.
Noinhan sen varmaan on, että oikeus on, meidän oikeuksiamme ei siltikään kukaan tuntunut noteeravaavan yhtään miksikään.
Olimme kumpikin työttömiä tuohon aikaan ja tuli aivan selväksi, että sossut vain etsivät syytä päästä tonkimaan asioitamme tarkemmin.
Nyt vuosia myöhemmin meillä on menestyvä perheyritys jonka toiminnan siirsimme toisen kunnan alueelle ja muutimme sinne itsekin. Yhtään veroeuroa ei samaan kuntaan enää mene.
Eikä siinä mitään sen kummempia perusteluita, meillä nyt sattui vaan olemaan "huoli" kuntalaisten perusoikeuksien totetutumisesta tuossa gestapo-koneistossa.
Merkintä, sisälsipä se miten väärää tietoa tahansa, jää ikuisiksi ajoiksi kirjauksiin.
lastensuojelulla on harvoin tarjota keinoja auttaa perheitä. Ei ole kuin perhetyö ja -kuntoutus, jotka molemmat usein voimavarojen etsimisen ja vahvistamisen sijaan keskittyvät virheiden etsintään mikä on varsin stressaavaa perheelle.
perhetyötä harvemmin koetaan apuna vaan rasitteena. Oikeasti perhe voisi hyötyä paljon enemmän siivousavusta tai lasten hoidosta. Perhetyöntekijöillä ei ole välttämättä lainkaan asiantuntemusta esim nepsyistä ja asiat lähtevät väärille urille.
Lastensuojelun resurssit on niin pienet ettei ole aikaa riittävästi selvittää perheen tilannetta yhtään monimutkaisemmassa jutussa varsinkaan ja kirjauksia ja pta arvioita tehdään varsin heppoisin tiedoin. Tätä voi olla aivan mahdoton ymmärtää miten turhauttaviin ja epäoikeudenmukaisiin tilanteisiin saattaa joutua lasuilmon vuoksi.
Minun lapseni ainakin koki tulevansa koulussa kiusatuksi. Asiaan liittyi paljon muutakin, mm. Asperger-epäily, jota sitten tutkittiin. Kouluun hän ei halunnut mennä ja tuli paljon poissaoloja. Tilanne kesti koko kouluvuoden. Olin itse aktiivisesti yhteydessä luokanvalvojaan, ja sain tuekseni koko oppilashuoltoryhmän. Nyt pojalla on kaikki hyvin.
Tarinan opetus: ongelmista kannattaa aina puhua avoimesti, koska aikuiset koulussa ovat sitä varten, että tukevat ja auttavat lasta kaikenlaisissa elämäntilanteissa.