Herkkä luonne ja lähihoitajaksi?

Tottakai onnistuu. Herkät hoitajat ovat parhaita.

Mikäs sen seksikkäämpää kuin herkkis hoitsu... Antaa kaikkien kukkien kukkia.

-Mies 29v-

Pitkään työtä tehneenä ainoa kerta kun olen itkenyt potilaan sängyn vieressä, olin kun mies oli kuolemassa syöpään ja hänellä oli kovia kipuja, mikään lääke ja annostus ei enää auttanut. Jotenkin vaan itkin sitä epäoikeudenmukaisuutta ja omaa avuttomuuttani.

Se että vanha sairas ihminen kuolee rauhaisesti, ei aiheuta minulla sen kummempia tunnereaktioita, mutta nuorten ihmisten kuolemat ovat eri juttu, niitä joutuu työstämään.

Kertokaapa tyhmälle, mikä ero on sairaanhoitajassa ja lähihoitajassa?

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 15:26"]Kertokaapa tyhmälle, mikä ero on sairaanhoitajassa ja lähihoitajassa?

[/quote]

Sairaanhoitajalla on enemmän valtuuksia ja oikeuksia, parempi palkka ja he ovat käyneet AMK:n.

No jo on teillä ollut kysymyksiä... Mua ei edes haastatellut mikään psykologi, vaan joku opettaja tms. ja ei kysytty paljon muuta kuin mitä tiedät tästä koulutuksesta ja lähihoitajan työstä ja miksi haet tänne. Syksyllä menossa kouluun, aikuislinjalle. 

Voi hävetys, ihanko oikeasti noi psyk testit on tuollaisia? Olen lähäri aiempaa vuosimallia enkä ole testejä itse käynyt, ja pidän niitä ihan huuhaa-oppeina. Lyhyen testin aikana nyt ei vaan saa kovin kummoista kuvaa ihmisestä, millainen on persoonana, työntekijänä, työtoverina ja etenkään sitä, millainen hoitajan ote on. Niin monenlaisia nuoria, ja aikuisia valmistuu.

Ei hoitaja ole mikään kone, eikä mikään ole vastenmielisempää noin yleensä, kuin ronski, piittaamaton ja tunteeton robotti hoitajana - näitäkin näkee. Onneksi sellaista ei edellytetä työelämässä. Varmaan olen uusien tapojen asenteiden mukaisesti väärässä, mutta hoitaja on niin ihmistä lähellä, että pitkässä hoitosuhteessa saa kiintyä ja välittää, keskustella kakan koostumusta syvällisemmistä, saa vähän surrakin vierellä ja itkeä asiakkaan kuoltua. Ainoa mikä voi tulla esteeksi empaattiselle hoitajalle, on yliväsyminen. Töitä ei saa kovin viedä kotiin, siinä on raja.

Minkälaisen hoitajan haluaisitte itseänne hoitavan viimeisinä vuosina, vaikeasti vammautuneena, tai millaisen hoitajan haluatte terveelle, tai sairaalle lapsellenne?

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 11:15"]

Kiitos paljon vastauksista! Osaisiko joku psykologin haastattelussa ollut vastata, että millaisia asioita haastattelussa yleisesti ottaen käsitellään? Onko mahdollista, että haastattelija saattaa lukea keksityn tekstin surullisista/rankoista tapahtumista?

-AP-

[/quote]

Tällainen kysymys, kerro mikä on olennaisin hyvä ja huono puolesi.

Kerroin että ala kiinnostaa, ja ettei ole mitään erityistä huonoa puolta, haastattelija suuttui mutta sain opiskelupaikan.  Kysymyksiin voi vastata mutta ei tarvitse nöyryyttää itseään ruohonjuuritason töiden takia.

Työpaikkakiusaamista varmaan on enemmän kuin muilla aloilla, ei se enää nykyään ole ylipääsemätöntä koska on lain kirjain, ja alan arvostuksen muuttuminen vähentää, kun ei puhuta enää PÄÄSEMISESTÄ.

Psykologiin haastattelussa pääsykokeissa saattaa tulla vaikeuksia. Itse ole sitä mieltä, että empatia on ok, mutta töissä itkeminen ei. Ammatillisuuteen kuuluu tunteiden hillintä.

No itselläni se kuolema ei niinkään paha ole, mutta saatat joutua lukemaan aika rankkojakin taustoja potilaistasi. 

Vanhainkodissa saatta olla samaan aikaan vanhus jota on käytetty seksuaalisesti hyväksi koko suvun voimin ja toinen joka on käyttänyt omia lapsiaan nuorempana hyväksi.

Pystytkö ammatillisesti ja tasapuolisesti hoitamaan kaikkia?

Tilanteissa jotka ovat henkisesti vaikeita tai jotka sotivat omaa arvomaailmaani muistutan itseäni että olen nyt töissä ja noudatan lähihoitajan eettisiä ohjeita. 

riippuu, mihin haluaisit erikoistua. mielenterveys- ja päihdetyössä taikka lastenhoidossa tuskin tulee niin paljon kovin surullisia tapauksia. ehkä ensimmäisessä jonkin verran. serkkuni on lähihoitaja ja todella herkkä luonteeltaan, mutta luultavasti sitäkin saa ns. treenattua, miten pitää itsensä vakavana.

Kiitos paljon vastauksista! Osaisiko joku psykologin haastattelussa ollut vastata, että millaisia asioita haastattelussa yleisesti ottaen käsitellään? Onko mahdollista, että haastattelija saattaa lukea keksityn tekstin surullisista/rankoista tapahtumista?

-AP-

Hoitajana kuin hoitajana joudut kokemaan:

- Ammattitaitosi vähättelyä

- Ilkeitä kollegoita

- Kuulet sen että mitään et tee oikein

- Ulkonäköäsi, puhetapaasi ja oikeestaan koko olemustasi arvostellaan

- Teet kaiken aina väärin

- Dementikot lyövät, purevat ja potkivat

- Voit joutua näkemään kivuliaankin kuoleman

- Joku huumehörhö voi yövuoron aikana murtautua sisään ja SUN pitää tajuta mitä tehdä...

- ET SAA itkeä jos joku mummo kuolee. Et varsinkaan työajalla. SINÄ olet sielä töissä, omaisten tehtävä ei ole sua lohduttaa. Mua vitutti kun mummo kuoli ja hoitaja itkeä pillitti niin ettei osannut kertoa miten ja miksi eikä edes sitä, että milloin.

Kannattaa miettiä miksi haluat hoitajaksi ja jos tuntuu, että olet liian herkkä hakeudu päiväkotiin, sielä on vähemmän näitä surkeita tapauksia.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 11:15"]

Kiitos paljon vastauksista! Osaisiko joku psykologin haastattelussa ollut vastata, että millaisia asioita haastattelussa yleisesti ottaen käsitellään? Onko mahdollista, että haastattelija saattaa lukea keksityn tekstin surullisista/rankoista tapahtumista?

-AP-

[/quote]

Mun piti kertoa elämäni traagisin tapahtuma. Siinäkään ei sovi itkeä.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 11:15"]Kiitos paljon vastauksista! Osaisiko joku psykologin haastattelussa ollut vastata, että millaisia asioita haastattelussa yleisesti ottaen käsitellään? Onko mahdollista, että haastattelija saattaa lukea keksityn tekstin surullisista/rankoista tapahtumista?

-AP-

[/quote]

Haastattelussa saatetaan kysyä ihan kummallisia kysymyksiä. Olen itse toisen vuoden lähäriopiskelija, ja minulta psykologi kysyi esim. minkä väriset pikkuhousut minulla on jalassa. Siinä katsottiin suhtautumista tuollaisiin kysymyksiin, hoitajahan saattaa kohdata potilaita,jotka kyselevät vastaavaa. Kaverini kaveri ei päässyt, kun oli suuttunut niinkin henkilökohtaisista kysymyksistä.

Olen itsekin herkkä mutta siperia opettaa ja kaikkeen tottuu. Koulussa voi jo puhua näistä asioista ja kun olet harjoittelussa niin oman ohjaajasi kanssa.

Samaa mieltä tästä: empatia on ok, mutta töissä itkeminen ei

Mä olen hyvin herkkä, ja olen ennen ollut hoitoalalla (sh), ja minua tuo herkkyys ei oikeastaan koskaan haitannut. Huomasin, että en ole niinkään herkkä kärsimykselle ja surulle, vaan liikuttavalle hyvyydelle ja kauneudelle. Minä olen hassu joka itken piirrettyjen elokuvienkin lopussa tai kun näen rakastuneen parin pitävän toisiaan kädestä ja katsovan silmiin. Mutta hoitotyössä tajusin, että en ole ollenkaan herkkä kun on kyse sellaisista asioista jotka ahdistavat ja itkettävät monia muita ihmisiä...

Mulla oli mieshaastattelija ja nas-psykologi. Mies kyseli ja nainen kirjas ylös.

Eka kommentti oli kun pääsin sisään "Oot aika hyvä näkönen. Voisitko kääntyä ympäri niin näen sun takamuksen"...Sitten tulikin josain vaiheessa kysymys, että mitä teet jos osastolla mies jonka tiedät raiskanneen ja tappaneen lapsia saa sydänkohtauksen ? Sitten oli joku kysymys, että mitä mieltä olen Breikvikin teosta ja hänen saamastaan tuomiosta. 

Mun mielest mulla oli ihan hirveen outoi ja vaikei kysymyksii. Sit se haastattelija (tahallaan) esitti hieman pervoa, mutta sellaisiakin asiakkaita on, joten siinä testattiin miten toimin kyseisessä tilanteessa.

Kaverini joutui esittämään hoitajaa joka haastattelee osastolle tullutta potilasta. Eli Kaverini sai valmiit kysymykset joihin "potilas" vastasi. Potilaalla oli hieman rankempi tausta ja nyt testattiin taas miten mihinkin asiaan reagoi.

Eli haastattelussa voi tulla MITÄ VAIN vastaan.

Itse olen lähihoitaja ja olen myös todella herkkä. Jostain syystä pystyn suhtautumaan kuitenkin ammattimaisesti kuolemantapauksiin työaikana, sekin taito harjautuu yleensä ajan myötä, ei hätää. Sen sijaan kotona saatan alkaa vuoron jälkeen itkemään jos jotain pahempaa on tapahtunut. Kannattaa varautua siihen, että tämä ammatti on HYVIN RASKAS. Tykkään kuitenkin, kun jokainen päivä on erilainen. Suosittelen, meitä hoitajia ei koskaan ole liikaa! :)

No ompas teillä ollut kysymyksiä! 

Minua pyydettiin kertomaan, mitä tiedän lähihoitajan työstä. Luettelin monia asioita ja sanoin lopuksi "tiedän että tällä alalla voi saada kakkaa niskaansa ihan kirjaimellisestikin mutta silti haluan lähihoitajaksi".

-3-