Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naisten mielipiteitä kaivataan naisystäväni käytöksestä
03.06.2014 |
Olen kahden tytön reonnut isä ja lapset ovat minulla vuoroviikoin. Puolisen vuotta olen seurustellut yksityisyrittäjänä toimivan naisen kanssa ja hän on koko yhdessä olomme ajan väittänyt ettei ehdi minua näkemään viikoilla joilla lapset luonani. Jokatoisen viikon olemme tiiviisti hänen talollaan. Viihdymme hyvin yhdessä ja nämä viikot ovat hienoja. Toki välillä riidellään ja jäärinä riidat kasvavat suuriksi. Hän ei ole ikinä ollut avoliitossa vaan seurustellut aina etäsuhteissa ja onkin kertonut, että me olemme yhdessä enemmän kuin mitä hän on aikaisemmissa suhteissa ollut.
Hän on kertonut, ettei halua koskaan muuttaa kenenkään kanssa yhteen ja minäkin nautin mielettömästi omasta tilastani. Suurimmaksi osaksi meillä menee siis hyvin, enkä epäile hänen enkä omia tunteitani toisiamme kohtaan. Olemme sopineet, että menemme viikko kerrallaan ilman suurempia paineita. Olen kertonut hänelle, että haluan hänen tutustuvan tyttöihini jo maaliskuussa, mutta edelleenkään hän ei ole tavannut minua tyttöjeni kanssa kuin alle kymmenisen kertaa. Vaikka olen rakastunut ja tunne taitaa olla molemminpuoleinen, niin olenko itsekäs jos jatkan parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei ilmeisesti pidä lapsistani. Olen alkanut ajattelemaan, ettei hän halua tutustua minuun kunnolla, kun ei halua tutustua minuun myös silloin kun olen lasteni kanssa. Minulla ei naisia ystäväpiirissäni ole ja pari kaveria joiden kanssa olen jutellut eivät ole tainneet lapsettomina miehinä ymmärtää mistä kenkä puristaa. Olenko itsekäs jos jatkan suhteessa naisen kanssa, joka ei halua lapsiini tutustua. Ikävöin naisystävääni viikoilla jolloin en häntä näe ja uskon ikävän olevan tietyllä tavalla pois siitä läsnäolosta, joka minun tulisi tytöilleni tarjota
Kommentit (52)
Jos se nainen haluaa, että vietät lastesi kanssa oikeasti aikaa silloin kun lapset ovat sinulla. Että huomiosi on silloin lapsissa. Silloin hän tavallaan on "hyvä äiti", vaikkei lastesi biologinen äiti olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 22:52"]Hyvää naista ei saa helposti, lapsia taas on helppo tehdä ja saada. Eli jätä lapset, älä ota niitä enää luoksesi. Voit jatkaa naisen kanssa. Helppoa.
[/quote]
Ei oo helppo tehdä hyviä lapsia!
Noh, näin toisena herrasmiehenä totean, että pidät vaan lapsiasiat ja paneksinta-asiat erillään. Käyt painamassa tätä daamia silloin kun tarve on ja sillä hyvä, mutta ei siitä tarvitse sen ihmeellisempää kehittää. Toisaalta ei kannata jättää, jos saanti on taattu ja tavara ok.
Ymmärrän ap:ta. Hän on vanhanaikainen mies, joka kaipaa ihmistä, jonka kanssa jakaa elämänsä. Tuo nainen haluaa hänestä vain osan, muttei ole halukas elämänkumppaniksi. Ei kaikki ihmiset ole halukkaita tunteettomaan paneskeluun tai sellaiseen jotenkin vajaavaiseen rakkauteen, jossa vain tapaillaan, ei oikeasti omistauduta toiselle ja rakasteta kunnolla.
Minä ainakin kokisin jossain vaiheessa tuollaisen suhteen henkisesti raskaaksi ja epätyydyttäväksi. Myös surulliseksi, jos en pystyisi muodostamaan perhettä uuden kumppanin kanssa. Jos olisin itse sinkku, ihan varmasti mielessäni siintäisi ajatus kumppanuudesta, jossa toinen hyväksytään sellaisena kuin on, häntä rakastetaan ja jopa hänen lapsiaan rakastetaan tai ainakin yritetään. Siis minä rakastaisin sellaisen miehen lapsia, joiden isää rakastan, ja pyrkisin huolehtimaan heistä ja haluaisin saada heidät tuntemaan olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi myös minun kanssani/luonani/miten vaan.
Eli selvästikään nainen ei sovi ap:lle. Vaikka av-mammat hänestä tykkäisivätkin.
Oleellista mielestäni tässä kuviossa ei ole se, että mitä nainen tykkää lapsista vaan se, että alkuperäisellä ja naisystävällä on selvästi erilainen käsitys parisuhteesta. Ap haluaa kumppanin, jonka kanssa jakaa iloja ja suruja (vaikka niitä lapsiperheen iloja ja surujakin) joka päivä ja nainen taas haluaa olla tekemisissä vain joka toinen viikko.
Nainen voi olla sinällään fiksu, samoin tämän ketjun aloittaja, mutta minun mielestäni he etsivät kovin erilaista parisuhdetta ja siksi suhde on tuhoontuomittu, vaikka he muuten sopivatkin ilmeisesti toisilleen.
Ap:lle sanoisin, että huono (tai ei huono, mutta tässä tapauksessa ei selvästikään sinua tyydyttävä) suhde vie energiaa ja olet oikeassa, että se on pois sinun lapsiltasi. Hyvä parisuhde on sellainen, joka tuo energiaa.
Liekö itse sitten parisuhderiippuvainen, mutta en minäkään tuollaista parisuhdetta oikein parisuhteena pitäisi. Vaikka en lapsilleni mitään pyykin- tai pyllynpesijää miehestä etsisikään, niin puolisoni pitäisi mielestäni haluta olla minun kanssa tekemisissä muuloinkin kuin niinä helppoina aikoina (lue: kun lapset on siivottu kätevästi exän luo).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2014 klo 22:46"]
Onneksi olkoon, hyvä mies. Sulla sentään on suhde, jota vieläpä kutsutte seurusteluksi. Olette toistenne kanssa aika paljon, puolet vapaa-ajastanne. En tottapuhuen ihan ymmärrä mistä kenkä puristaa.
Itse olen nyt VUODEN "tapaillut" eronnutta miestä, jolla on lapset joka toinen viikonloppu. Ja hän on yksityisyrittäjä. Olemme tarkistaneet kalenterimme niin, että meillä on lapset (minulla kaksi) samaan aikaan, minulla tosin kerrallaan viikon enemmän, koska olen lähivanhempi (sekavaa settiä, tiedän, en aina itsekään pysy kartalla). Hän ei suostu tapaamaan minua silloin, kun hänellä on lapset. Eikä silloin, kun minulla on lapset (koska mitä kaikkea nekin voi saada päähänsä). Kertaakaan ei ole tavannut lapsiani suunnitellusti, tullut esim. viikonloppuna syömään tms. (salaa on olllut kyllä yökylässä mutta luikkinut pakoon ennen kuin lapset ovat heränneet). Työn takia ei ehdi tapaamaan, ja työ on kuulemma niin ihanaa ettei se aina edes tunnu työltä ja niinpa sitä jaksaa painaa sen 12-20 tuntia vuorokaudessa. Ja muulloin ei kuulemma ehdi ja/tai jaksa, koska ex-vaimo eli vampyyri on imenyt kuiviin (huom: henkisesti, senkin pervot). Eikä samasta naiskatkeruudesta johtuen voi/halua/pysty olemaan seurustelusuhde-nimisessä suhteessa, vaan sinnikkäästi haluaa "tapailla". Kaikesta huolimatta olen hänelle kuulemma tärkeä. AS IF.
Nämä ei mulle tosiaan riitä. Särkynyt on sydän täällä päässä. Olisin äärionnellinen, jos saisin sinun tilanteesi. Nauttisin ajastani lasteni kanssa paljon enemmän, kun tietäisin ensi viikolla taas saavani rakasta, parasta aikuista: jutella, syödä, touhuta, saunoa, parantaa maailmaa, kuunnella musiikkia, rakastella.
Olet naurettava pelle jos tuon kesäloman takia panet välit poikki muuten ihanaan naiseen. Hän sentään on tavannut lapsiasi monta kertaa! Te vietätte laatuaikaa! Jotain muuta sulla nyt on syynä.
[/quote]
Terveiset Keski- suomeen ...
ap mä ymmärrän sua ihan täysin! itse olen yh äippä, yksi poika ja hänkin jo melkein täysi-ikäinen. erosta lähtien(-2002) olen ajatellut, me olemme pojan kanssa yhdessä samassa paketissa ja jos sellaista miestä ei löydy joka rakastaa koko pakettia ja haluaa olla osa meidän elämään täysillä niin antaa olla olen mieluummin pojan kanssa kaksin. ja arvaas ap mitä, kaksin ollaan saatu olla. juuri tälläisiä 'ei lapsi-ihmisiä' on muutama yrittänyt päästä mun elämääni mutta kun se ei riitä pitää hyväksyä ja haluta koko paketti. en todellakaan ymmärrä ihmisiä jotka rakentavat suhdetta jossa toisella on lapsi, eikä ole edes tarkoitus hyväksyä koko pakettia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yh-tilanne onkin eri kuin tilanne jossa lapset on säännöllisesti pitkiäkin aikoja toisella vanhemmallaan. Jos eroaisin, olisi lasten takia tosi iso kynnys yhdistää elämiä kenenkään kanssa, mulle sopisi hyvin tuo vuoroviikkotyyli mikä AP:lla oli. Enkä olisi vanhempana esitellyt lapsia seurustelukumppanille noin aikaisin, varsinkaan jos olette yhdessäkin sopineet että "katsotaan viikko kerrallaan". Ihan älytöntä, ota seuraavan seurustelukumppanin kanssa hitaammin jos nyt tämän jo lapset monta kertaa tavanneen jätät!
En ihan saa kiinni siitä että mitä AP meinaa sillä hänen isyyspuolensa tuntemisella. Jos ei ole tarkoitus yhteisiä talouksia luoda ikinä, jos naisesta ei ole tulossa lapsille äitipuoli, jos naisella ei ole muutenkaan kokemusta lapsista, niin miksi hänen pitäisi kovin tarkasti tietää sinun lapsiperhe-elämästäsi? Ja miten se onnistuisi? Miten isin uusi nainen istuisi luontevasti sun lasten kanssa ruokapöydässä tai olisi seuraamassa iltapesuja ja -satuja? Jospa sillä on kiireitäkin työnsä kanssa, ja pitää helpompana ettei ole lasten kanssa tekemisissä kuin että on vaivaantuneesti etsimässä jotain roolia (kun mitään valmista roolia ei ole eikä tarvitsisi ollakaan). Ymmärrän että voi loukata se jos nainen yksipuolisesti päättää vältellä niitä lapsia. Ja sävy voi tietysti olla monenlainen, antaako rivien välistä ymmärtää ettei tarttis niitä lapsia koko kahta viikkoa pitää?
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 09:25"]
Sulle tarjotaan juuri sitä, mitä miehet aina julistavat haluavansa, seksiä ja hauskanpitoa ilman arjen velvollisuuksia tai sitoutumista. Eikä kelpaa?
[/quote]
No daa. Kuka sitten siivoaa, pyykkää ja laittaa ruoat kotona? Kato kun mies haluaa sekä syödä että pitää kakun. Pitää olla vaimo kotona ja tyttöystävä muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin vuosia sitten miestä jolla oli lapsia edellisestä liitostaan. Lapset olivat viikko-viikko systeemillä vanhempiensa luona. Tapasin lapset muutaman kerran. Jo parin kerran jälkeen tajusin että minusta ei ole äitipuoleksi, en olisi ikinä pystynyt sitomaan minkäänlaista tunnesidettä niihin lapsiin. Samalla aloin näkemään miehen pelkkänä isänä. Aika pian toivotin miehelle kivat loppuelämät. Halusin perheen mutta halusin sen ihmisen kanssa jolla ei ole menneisyyttä.
Jäinkin miettimään ap:n naista. Mielestäni tämä on selvästi osoittanut ettei ole kiinnostunut ap:n lapsista. Ei halua tulla ap:n lapsiviikoilla edes päivälliselle vaikka asuu niinkin lähellä. Ja on kertonutkin että tämä on ollut tiiveintä yhdessäoloa mitä naisella on ikinä ollut. Mielestäni se kertoo siitä ettei nainen ole kiinnostunut yhteenmuutosta, vaan haluaa elää itsenäisen naisen vapaata elämää. Siihen hänellä on täysi oikeus. Mutta se tuskin riittää ap:lle niinkuin aiemmassa viestissä kirjoitti...
Taitaa olla ap hyvä päätös. Sun elämäsi rakkaudet on siellä sulla vuoroviikoin. Jos ne ei nyt jonkun elämään sovi edes pieninä annoksina niin ei se ihminen varmaan sunkaan elämään kuulu :)
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 09:09"]
Olen kahden tytön reonnut isä ja lapset ovat minulla vuoroviikoin. Puolisen vuotta olen seurustellut yksityisyrittäjänä toimivan naisen kanssa ja hän on koko yhdessä olomme ajan väittänyt ettei ehdi minua näkemään viikoilla joilla lapset luonani. Jokatoisen viikon olemme tiiviisti hänen talolZZZzzzzzzzzzzzzzzz.....
[/quote]
......zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz