Naisten mielipiteitä kaivataan naisystäväni käytöksestä

Itselleni tulee sellaine tunne että nainen ei vain pidä lapsista eikä ehkä nuoristakaan, eikä halua sellaista elämäänsä.

Sun kannattaa miettiä tarkkaan miten jatkat. Itselläni oli sellainen tilanne että ex löysi uuden naisen ja tämä nainen inhosi ja vihasi mua vaikkei koskaan ollut tavannutkaan mua. Lopulta tämä johti siihen etten halunnut että mun lapsi menee tällaiseen paikkaan... eli missä hänen äidistä ei pidetä...

Voihan tilanne kääntyä niinkin että lapset haluavat tutustua sun naiseen, mutta jos nainen ei pidä lapsista niin hän ei halua tutustua lapsiin... kyllä mä ymmärrän sua ja näen tässä ristiriidan...

Minusta naisesi on viisas ja tuntee itsensä. Ei meistä kaikki ole sellaisia "iih, lapsi, hössönsössönlässynlää" (minä olen mutta ymmärrän ettei kaikki ole).

Keskity nyt vain siihen että sinulla on elämässäsi ihmisiä jotka välittävät sinusta mutta ei heidän keskenään tarvitse olla paljoa tekemisissä. Niin kauan kun ette asu yhdessä niin ei ole mitään syytä miksi naisesi ja lastesi pitäisi tutustua toisiinsa, riittää kun tietävät toistensa olemassa olon ja hyväksyvät asian. Lapsillasi on äiti, eivät he uutta tai toista tarvitse. Jos alat muuta vaatimaan kerjäät vain verta nenästäsi ja ongelmia kaikille.

Parempi edetä hitaammin kuin nopeammin sekä lasten että naisen kannalta. Oma tilanteesi on "helpoin", koska kuviossa on sinulle vain rakkaita ihmisiä. Lapset ja nainen "pakotetaan" yhteen, jos siis läheisiksi vielä tulevat. perhettä ei voi kasata pystyyn tuosta vain. Nauti rakkaussuhteesta ja lapsistasi - erikseen, jos se muille osapuolille tuntuu parhaalta niin. Hyväksy se, että nainen on rakastunut *sinuun* - ei lapsiisi. Et ole itsekäs, on myös lasten kannalta hyvä, ettet kiikuta heille pikavauhtia uutta äitipuolta. T. Pikavauhtia uusperheeseen tullut äitipuoli ;)

Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Jos te joka toinen viikko kovin tiiviisti yhdessä olette, hän ehkä vilpittömästi kaipaa omaakin aikaa niinä sun lapsiviikkoina? Kuinka paljon hän tekee töitä yhteisillä viikoillanne? Onko mahdollista, että hän silloin vähentää työmääräänsä saadakseen enemmän aikaa sinun kanssasi, mutta joutuu sitten vastaavasti painamaan enemmän silloin kun ette tapaa?

No suhteen pituuteen vedoten sanoisin että menkää edelleen viikko kerrallaan. Kyllä sinä ajan kanssa sitten huomaat muuttuuko nainen/sinä ja onko tuo elämä todella sitä mitä haluat.

Itse pidän tärkeänä sitä, että tavataan toisen lapset ja vietetään aikaa (en tarkoita että pitäisi leikkiä perhettä). Haluaisin itse nähdä ja kokea, kuinka uusi kumppanini on rakkaimpiensa kanssa, ovathan tärkeä osa elämää toiselle.

Toinen juttu on sitten se, jos toinen ilmaisee jatkuvasti ettei halua "etäsuhdetta" läheisempää suhdetta. Mieli saattaa toki ajan kanssa muuttua, mutta jaksaako itse odottaa. Toisille se sopii tietysti.

Miksi sulla on niin hoppu? Ettekö te tuossa juuri tutustu, hiljaa ja rauhallisesti. Mä en olis edes vielä tutustuttanut lapsia uuteen seurustelukumppaniin, puoli vuotta on tosi lyhyt aika. Miksi lasten pitää tutustua ihan jokaiseen mahdolliseen seurustelukumppaniin? Mielestäni nainen on järkevä, katsoo ensin tuleeko teistä mitään ja vasta sitten jos tulee, luo suhteet lapsiin. Nauti sinä arjesta lastesi kanssa ja sitten viikosta naisen kanssa. Katsot rauhassa ainakin toiset puoli vuotta ja sitten mietit vasta näitä kiemuroita. 

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 09:09"]Olen kahden tytön reonnut isä ja lapset ovat minulla vuoroviikoin. Puolisen vuotta olen seurustellut yksityisyrittäjänä toimivan naisen kanssa ja hän on koko yhdessä olomme ajan väittänyt ettei ehdi minua näkemään viikoilla joilla lapset luonani. Jokatoisen viikon olemme tiiviisti hänen talollaan. Viihdymme hyvin yhdessä ja nämä viikot ovat hienoja. Toki välillä riidellään ja jäärinä riidat kasvavat suuriksi. Hän ei ole ikinä ollut avoliitossa vaan seurustellut aina etäsuhteissa ja onkin kertonut, että me olemme yhdessä enemmän kuin mitä hän on aikaisemmissa suhteissa ollut.

Hän on kertonut, ettei halua koskaan muuttaa kenenkään kanssa yhteen ja minäkin nautin mielettömästi omasta tilastani. Suurimmaksi osaksi meillä menee siis hyvin, enkä epäile hänen enkä omia tunteitani toisiamme kohtaan. Olemme sopineet, että menemme viikko kerrallaan ilman suurempia paineita. Olen kertonut hänelle, että haluan hänen tutustuvan tyttöihini jo maaliskuussa, mutta edelleenkään hän ei ole tavannut minua tyttöjeni kanssa kuin alle kymmenisen kertaa. Vaikka olen rakastunut ja tunne taitaa olla molemminpuoleinen, niin olenko itsekäs jos jatkan parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei ilmeisesti pidä lapsistani. Olen alkanut ajattelemaan, ettei hän halua tutustua minuun kunnolla, kun ei halua tutustua minuun myös silloin kun olen lasteni kanssa. Minulla ei naisia ystäväpiirissäni ole ja pari kaveria joiden kanssa olen jutellut eivät ole tainneet lapsettomina miehinä ymmärtää mistä kenkä puristaa. Olenko itsekäs jos jatkan suhteessa naisen kanssa, joka ei halua lapsiini tutustua. Ikävöin naisystävääni viikoilla jolloin en häntä näe ja uskon ikävän olevan tietyllä tavalla pois siitä läsnäolosta, joka minun tulisi tytöilleni tarjota

[/quote]

Mikä tuossa tarkkaan ottaen on ongelma? Miten ja ketä kohtaan olisit itsekäs, jos jatkatte samaan malliin? Tuskin lapsesi kärsivät siitä, jos eivät pääse hengailemaan naisystäväsi kanssa, heille lienee tärkeämpää sinun jakamaton huomiosi. Miksi ajattelet automaattisesti, että naisesi ei pidä lapsistasi? Voihan hänellä olla yksinkertaisesti tarve omiin juttuihin niillä viikoilla, kun ette ole yhdessä, varsinkin jos yhteiset viikkonne ovat kovin intensiivisiä.

Mieti myös omia motiivejasi: haluatko uudelta suhteelta sitä, että voit naisen ja ed. suhteen lasten kanssa "leikkiä perhettä", vai haluatko naisen itseäsi varten aikuisten väliseen suhteeseen? Oletko ajatellut, että naista voi myös hirvittää ajatus haastavasta uusperhe-elämästä? Sellainen ei vain ole kaikkia varten, vaikka toisen lapset olisivat sinällään ok. Toisaalta nainen voi olla sitä ihmistyyppiä, joka tarvitsee omaa tilaa myös suhteessa. Mieti, pystytkö itse suhteeseen myös hänen ehdoillaan, kun omatkin lapsikuviosi määrittelevät marssijärjestyksen melko pitkälle. Voisitko ajatella, että lapsiviikolla keskityt lapsiisi ja isäilyyn täysillä, kun et heidän kanssaan voi aina olla, ja anna naisen tehdä omat ratkaisunsa häntä painostamatta.

"Olen kahden tytön reonnut isä ja lapset ovat minulla vuoroviikoin."

Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Jos he ovat kovin pieniä ja vaativat jatkuvaa aikuisen seuraa, sekin vaikuttaa varmasti asiaan.

"Puolisen vuotta olen seurustellut yksityisyrittäjänä toimivan naisen kanssa ja hän on koko yhdessä olomme ajan väittänyt ettei ehdi minua näkemään viikoilla joilla lapset luonani."

Tuo voi hyvinkin pitää paikkansa, ettei hän ehdi. Yksityisyrittäjän työaika harvemmin  on se 40 tuntia viikossa, joten jos hän sinun hyväksesi vähentää töitään niillä viikoilla kuin oletteyhdessä, saattaa hänen työmääränsä olla tuplasti isompi niillä viikoilla, kun ette tapaa. Esim. 80 tunnin viikkotyöajalla vapaa-aikaa jää niin vähän, että sen varmasti haluaa viettää niin, että itse rentoutuu kunnolla. Tuolloin voi tuntua liian hankalalta omistautua miehelle ja kahdelle lapselle edes osan aikaa, vaikka miestä rakastaisikin eikä lapsissakaan mitään vikaa varsinaisesti olisi.

 
"Olen kertonut hänelle, että haluan hänen tutustuvan tyttöihini jo maaliskuussa, mutta edelleenkään hän ei ole tavannut minua tyttöjeni kanssa kuin alle kymmenisen kertaa."
 
Mikä kiire sinulla on? Puoli vuotta on lyhyt aika. Ja hän kuitenkin on tavannut jo lapsiasikin. Millaisia tapaamisia toivoisit häneltä lastesi kanssa? Tulisiko hän teille vaiko menisitkö sinä tyttöjesi kanssa hänen talolleen? Viettäisittekö yön tai useamman yhdessä, vai riittäisikö sinulle tunnin parin tapaaminen yhtenä iltana?
 
"Vaikka olen rakastunut ja tunne taitaa olla molemminpuoleinen, niin olenko itsekäs jos jatkan parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei ilmeisesti pidä lapsistani. Olen alkanut ajattelemaan, ettei hän halua tutustua minuun kunnolla, kun ei halua tutustua minuun myös silloin kun olen lasteni kanssa."
 
Minusta on puolen vuoden jälkeen vielä turhan aikaista tehdä tuollaisia päätelmiä hänen tunteistaan sinua tai lapsiasi kohtaan, varsinkin jos hänen työpäivänsä ovat erityisen pitkiä niillä viikoilla kun ette tapaa. Toisaalta voi olla, että hän tuntee olonsa vaivautuneeksi esim. pienten lasten kanssa. Tai kokee ettei sinun lapsesi pidä hänestä.
 
"Ikävöin naisystävääni viikoilla jolloin en häntä näe ja uskon ikävän olevan tietyllä tavalla pois siitä läsnäolosta, joka minun tulisi tytöilleni tarjota"
 
Ikävä on toki inhimillistä, mutta et saa antaa sen vaikuttaa lapsiisi. Eikä myöskään ole oikein käyttää sitä painostusvälineenä naistasi kohtaan, eli älä naisellekaan kerro ikäväsi vaikuttavan sinuun noin. Olet aikuinen ihminen ja sinuntulee kyetä käsittelemään ikävän tunteesi niin, että muut eivät siitä kärsi. Kyse on kuitenkin vain viikon erosta, ei sen suuremmasta jutusta.
 

Tuo voi hyvinkin pitää paikkansa, ettei hän ehdi. Yksityisyrittäjän työaika harvemmin  on se 40 tuntia viikossa, joten jos hän sinun hyväksesi vähentää töitään niillä viikoilla kuin oletteyhdessä, saattaa hänen työmääränsä olla tuplasti isompi niillä viikoilla, kun ette tapaa. Esim. 80 tunnin viikkotyöajalla vapaa-aikaa jää niin vähän, että sen varmasti haluaa viettää niin, että itse rentoutuu kunnolla. Tuolloin voi tuntua liian hankalalta omistautua miehelle ja kahdelle lapselle edes osan aikaa, vaikka miestä rakastaisikin eikä lapsissakaan mitään vikaa varsinaisesti olisi.

"Olen kertonut hänelle, että haluan hänen tutustuvan tyttöihini jo maaliskuussa, mutta edelleenkään hän ei ole tavannut minua tyttöjeni kanssa kuin alle kymmenisen kertaa."  

Mikä kiire sinulla on? Puoli vuotta on lyhyt aika. Ja hän kuitenkin on tavannut jo lapsiasikin. Millaisia tapaamisia toivoisit häneltä lastesi kanssa? Tulisiko hän teille vaiko menisitkö sinä tyttöjesi kanssa hänen talolleen? Viettäisittekö yön tai useamman yhdessä, vai riittäisikö sinulle tunnin parin tapaaminen yhtenä iltana?  

"Vaikka olen rakastunut ja tunne taitaa olla molemminpuoleinen, niin olenko itsekäs jos jatkan parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei ilmeisesti pidä lapsistani. Olen alkanut ajattelemaan, ettei hän halua tutustua minuun kunnolla, kun ei halua tutustua minuun myös silloin kun olen lasteni kanssa."  

Minusta on puolen vuoden jälkeen vielä turhan aikaista tehdä tuollaisia päätelmiä hänen tunteistaan sinua tai lapsiasi kohtaan, varsinkin jos hänen työpäivänsä ovat erityisen pitkiä niillä viikoilla kun ette tapaa. Toisaalta voi olla, että hän tuntee olonsa vaivautuneeksi esim. pienten lasten kanssa. Tai kokee ettei sinun lapsesi pidä hänestä.  

"Ikävöin naisystävääni viikoilla jolloin en häntä näe ja uskon ikävän olevan tietyllä tavalla pois siitä läsnäolosta, joka minun tulisi tytöilleni tarjota"  

Ikävä on toki inhimillistä, mutta et saa antaa sen vaikuttaa lapsiisi. Eikä myöskään ole oikein käyttää sitä painostusvälineenä naistasi kohtaan, eli älä naisellekaan kerro ikäväsi vaikuttavan sinuun noin. Olet aikuinen ihminen ja sinuntulee kyetä käsittelemään ikävän tunteesi niin, että muut eivät siitä kärsi. Kyse on kuitenkin vain viikon erosta, ei sen suuremmasta jutusta.  

Menisköhän nuo lainaukset nyt jotenkin selvemmin... T: 16

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 09:25"]

Sulle tarjotaan juuri sitä, mitä miehet aina julistavat haluavansa, seksiä ja hauskanpitoa ilman arjen velvollisuuksia tai sitoutumista. Eikä kelpaa?

[/quote]

Ei TIETENKÄÄN kelkaa! Nythän tällä miehellä on jo ne arjen velvollisuudet, eli lapset, joten tietenkin hän haluaa, että nainen sitoutuu hoitamaan ne.

Itse toimisin aikalailla samoin kuin tuo aapeen naisystävä. Antaisin miehen olla perheenisä itsekseen niinä viikkoina kun hän on sitä ja ottaisin sitten parisuhteen ilont niinä viikkoina kun sitä olisi tarjolla. En erityisesti inhoa lapsia tai edes ole pitämättä lapsista, mutta mulla on tarpeeksi ratkaistavaa omastakin takaa ilman muiden ihmisten perheitä ja niiden ongelmia. En pitäisi tällaista suhdetta itsekkäänä kummankaan puolelta, mutta toisaalta jos mies ei siitä tykkäisi niin lähettäisin sit etsimään muita.

Tiedän kaksi pariskuntaa jotka asuvat omissa kodeissaan. He ovat olleet yhdessä vuosia. Toinen pariskunta on lapseton ja toisen pariskunnan naisella on lapsia (nyt jo aikuisia ja omillaan).

Näitä pariskuntia yhdistää yksityisyrittäjyys ja työtunteja on valtavasti. Kun he ovat erossa toisistaan he keskittyvät töihinsä. 

Uskon että ap:n naisystävä tekee joka toinen viikko oikeastikin paljon töitä ja vapaa-aikana "hengähtää" sinusta. Eli toiset ihmiset ovat tietyllä tapaa erakoita ja tarvitsevat sitä omaa aikaa vaikka seurustelisivatkin.

Hän on kuitenkin nähnyt lapsiasi? 

Jos olet yhdessä naisystävän kanssa tai soitat hänelle ja kerrot lapsistasi tai mitä olette tehneet niin kuunteleeko hän? 

Mietin vain että silloin ei hyvältä näyttäisi jos hän tavallaan sivuuttaisi aina jutut jotka liittyvät lapsiisi.

Mun mielestä kuulostaa aika tunnekylmältä tyypiltä. Että kaikki pitää tehdä hänen halujensa mukaan. Voipi muodostua ongelmaksi tulevaisuudessa suhteessanne . Itse naisena haluaisin heti tavata lapsesi. Mutta kaikki ovat erilaisia ja luultavasti tämä nainen ei pidä lapsista.

Tuo kuulostaa aivan loistavalta järjestelyltä ja nainenkin todella hyvältä kumppanilta: hän on itsenäinen nainen, joka tietää, mitä haluaa, ja viestii sen jämäkästi. Noita ominaisuuksia arvostaa, mitä enemmän tulee ikää. En nyt parhaalla tahdollakaan näe tässä suhteessa mitään ongelmaa. Ainoa ongelma vaikuttaisi olevan sinun epämääräinen ja turha syyllisyytesi siitä, ettet ole hankkinut lapsillesi varaäitiä.

Älä huolehdi, nauti suhteestasi.

Minusta nainen on vaan järkevä. Tuo teidän tilanne vastaa täysin omaa ideaaliparisuhdettani tällä hetkellä, tuollaiseen suostuvan miehen kun löytäisi. En halua sekoittaa lapseni elämää ja arkea omalla parisuhteellani. Omaan kotiin muuttava ihan vieras uusi tyyppi olisi tosi iso asia aikuisellekin (aikuisia vaan harvemmin pakotetaan tällaista sietämään), saati sitten pikkulapselle. Ehkä vuosien suhteen jälkeen voisin alkaa harkita yhteenmuuttoa, jos miehen ja lapsen hitaan tutustuttamisen jälkeen tuntuisi, että yhteinen arki voisi oikeasti toimia kaikkien osapuolten kannalta ajateltuna. Muuten jatkaisimme suhdetta erillään. Eikä se tarkoita, ettenkö voisi rakastaa miestä hyvin paljonkin, haluan vain ajatella tässä tilanteessa muidenkin kuin omaa parastani.

Minä en yh-äitinä päinvastoin suostuisi vielä muutaman kuukauden tapailun jälkeen esittelemään lasta uudelle miehelle vaikka tämä tahtoisikin hänet nähdä ja vaikuttaisi ihan lapsirakkaalta kunnon mieheltä!

Olen suoraan sanottuna vähän ihmetellyt yh-isien kamalaa kiirettä saada uusi nainen taloon ennenkuin lapset ovat ehtineet toipua edellisestäkään erosta kunnolla. Toki vanhemmilla on oikeus rakkauteen ja omaan elämään, mutta ei lasten koko elämää tarvitse sekoittaa sillä.

No lue tuo uusperhe ketju. Nainen voi olla järkevä. Hän ehkä haluaa katsoa ensin miten teillä menee sinun ex.si kanssa eikä halua tulla sotketuksi mihinkään uusperhekuvioon. Hän voi myös olla ihminen joka ei vain halua lapsia.

Miksi ette menisi noin jos se teille sopii?

Se voi olla oikeasti todella epäkiitollista ja myös raastavaa jos ensin hoitaa ja kiintyy lapsiin ja sitten tuleekin ero ja ei enää koskaan näe koska ei ole mitään laillista sidettä näihin.

Yritä asettua tämän naisen asemaan.

Luitteko nyt ihan tarkkaa tuon aloitusviestin. Nainen ei ole koskaan ollut avoliitossa vaan etäsuhteissa. Minkäköhän ikäinen mahtaa olla nainen? Vaikka hän tapaisikin lapset niin miksi sen pitäisi heti tarkoittaa että nainen joutuu arjenpyörittäjäksi tai että se sitoumus koko loppuelämäksi? Voi tavata isän naisystävänä ilman sitoumuksia. Mun mielestä vaan on itsekästä että haluaa tavata miehen vain kun tämä on vapaa kokonaan, toki naisella on oikeus siihen mutta tämähän juuri näyttää vaivaavan miestä . Eli häntä ei haluta silloin kun hän on isän roolissa.

Onneksi olkoon, hyvä mies. Sulla sentään on suhde, jota vieläpä kutsutte seurusteluksi. Olette toistenne kanssa aika paljon, puolet vapaa-ajastanne. En tottapuhuen ihan ymmärrä mistä kenkä puristaa.  

Itse olen nyt VUODEN "tapaillut" eronnutta miestä, jolla on lapset joka toinen viikonloppu. Ja hän on yksityisyrittäjä. Olemme tarkistaneet kalenterimme niin, että meillä on lapset (minulla kaksi) samaan aikaan, minulla tosin kerrallaan viikon enemmän, koska olen lähivanhempi (sekavaa settiä, tiedän, en aina itsekään pysy kartalla). Hän ei suostu tapaamaan minua silloin, kun hänellä on lapset. Eikä silloin, kun minulla on lapset (koska mitä kaikkea nekin voi saada päähänsä). Kertaakaan ei ole tavannut lapsiani suunnitellusti, tullut esim. viikonloppuna syömään tms. (salaa on olllut kyllä yökylässä mutta luikkinut pakoon ennen kuin lapset ovat heränneet). Työn takia ei ehdi tapaamaan, ja työ on kuulemma niin ihanaa ettei se aina edes tunnu työltä ja niinpa sitä jaksaa painaa sen 12-20 tuntia vuorokaudessa.  Ja muulloin ei kuulemma ehdi ja/tai jaksa, koska ex-vaimo eli vampyyri on imenyt kuiviin (huom: henkisesti, senkin pervot). Eikä samasta naiskatkeruudesta johtuen voi/halua/pysty olemaan seurustelusuhde-nimisessä suhteessa, vaan sinnikkäästi haluaa "tapailla". Kaikesta huolimatta olen hänelle kuulemma tärkeä. AS IF.

Nämä ei mulle tosiaan riitä. Särkynyt on sydän täällä päässä. Olisin äärionnellinen, jos saisin sinun tilanteesi. Nauttisin ajastani lasteni kanssa paljon enemmän, kun tietäisin ensi viikolla taas saavani rakasta, parasta aikuista: jutella, syödä, touhuta, saunoa, parantaa maailmaa, kuunnella musiikkia, rakastella. 

Olet naurettava pelle jos tuon kesäloman takia panet välit poikki muuten ihanaan naiseen. Hän sentään on tavannut lapsiasi monta kertaa! Te vietätte laatuaikaa! Jotain muuta sulla nyt on syynä.

Provo! Vähän liikaa olit tarinaasi värittänyt. Onnea ensi kerralle!

Provo! Vähän liikaa olit tarinaasi värittänyt. Onnea ensi kerralle!

Hyvää naista ei saa helposti, lapsia taas on helppo tehdä ja saada. Eli jätä lapset, älä ota niitä enää luoksesi. Voit jatkaa naisen kanssa. Helppoa.