Lue keskustelun säännöt.
Kysymyksiä paljon matkustaneille
02.06.2014 |
Oletteko matkustaneet jo lapsena paljon vai minkä ikäisenä aloititte matkustelun? Onko jotain erityistä paikkaa tai muuten vain matkakokemusta, joka olisi muuttanut jotenkin elämäänne? Tai suhtautumistanne elämään.
Olen 23v enkä ole matkustanut muualle kuin pari kertaa Ruotsiin, Viroon ja Kreikassa olen ollut muutaman kerran. Ei ole opiskelijana varaa matkustaa eivätkä vanhempanikaan ole kovin hyvätuloisia, siksi en nuorempanakaan ole matkustellut. Tuli vaan hirveä paniikki, etten ole ehtinyt nähdä tai käydä yhtään missään :( Kaikki kaverit tuntuu koko ajan reissaavan ties missä ja ovat ainakin nähneet kaikki "peruspaikat" mitä nyt vaan kuuluu nähdä (esim. Pariisi, Rooma, Lontoo..). Kaikkialla aina hoetaan, että matkailu avartaa niin paljon maailmaa ja että nuorena pitäisi matkustella mahdollisimman paljon kun vielä on aikaa ja jaksamista. Rahan puutteen lisäksi toinen syy on se, ettei mulla oikein edes ole ketään kenen kanssa lähteä reissuun. Kavereita joo on, mutta ei kukaan ehkä niin samanlainen kuitenkaan että haluaisi lähteä reissuun kanssani enkä seurustelekaan. No, onpahan ainakin yksi syy lisää valmistua entistä nopeammin niin olisi ehkä tulevaisuudessa mahdollista taloudellisen tilanteen puolesta matkustella.
Kommentit (24)
Lapsena ei tullut käytyä, kuin muutamilla hassuilla risteilyillä ruotsissa ja takas.
Teininä ekan kerran Kreikkaan. Siitä se into ja palo lähti. Oli reilu tauko.
Ja sitten nykyisen mieheni kanssa olemme aloittaneet matkaamisen. Se on meille intohimo ja harrastuskin.
Seuraan aktiivisesti eri kohteita ja hyödynnän tarjoukset jos vain sopiva kohde, paikka ja hotelli on.
Erityisiä paikkoja on monta. Jotkut ovat jääneet niin mieleen ihanista asioista, tapahtumista.
On kohteita ja maita jonne emme halua matkustaa.
Ja sitten taas niitä muutamia lemppareita jonne palaa aina uudestaan.
Teemme mieheni kanssa vuodessa noin 5-6 lomamatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen köyhästä perheestä jossa ei matkusteltu. Aloitin matkustamisen parikymppisenä reilaamalla ja liftaamalla Euroopassa. Olen säästänyt aina "matkatilille", en voisi elää niin etten pääsisi matkoille. Ja yksin on parasta! On täysin vapaa tekemään mitä haluaa, nukkuu kun huvittaa, syö missä ja mitä haluaa, istuu vaikka museossa viikon jos siltä tuntuu.
Eniten olen nauttinut Afrikan safarimatkoista ja kiertomatkasta Japanissa.
Heh, minä taas olen aina ollut ihan kateudesta vihreä kun kaverit on jokaisella mahdollisella lomalla reissanneet johonkin ja itse olen aina vaan joutunut jäämään kotiin... Mun yksi ystävä tuli just yliopistovaihdosta (4kk) ulkomailta ja sanoi, että oli kokemuksena parasta mitä sen elämässä on tapahtunut ja avarsi maailmaa oikein kunnolla. Tästä lähin aikoo kuulemma matkustella entistä enemmän. Niin aloin vaan miettiä, että jäänkö oikeasti paitsi jostain merkittävästä kun en oikeastaan ikinä matkustele mihinkään...
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 23:33"]
Heh, minä taas olen aina ollut ihan kateudesta vihreä kun kaverit on jokaisella mahdollisella lomalla reissanneet johonkin ja itse olen aina vaan joutunut jäämään kotiin... Mun yksi ystävä tuli just yliopistovaihdosta (4kk) ulkomailta ja sanoi, että oli kokemuksena parasta mitä sen elämässä on tapahtunut ja avarsi maailmaa oikein kunnolla. Tästä lähin aikoo kuulemma matkustella entistä enemmän. Niin aloin vaan miettiä, että jäänkö oikeasti paitsi jostain merkittävästä kun en oikeastaan ikinä matkustele mihinkään...
[/quote]
Tuollainen vaihto kyllä avaakin sitä toista kulttuuria ja sen ihmisten ajatusmaailmaa paljon enemmän kuin turistimatka.
Mutta en minä silti olisi huolissani tuosta että matkustamattomuus jotenkin tekisi sinulle vahinkoa. Itse ainakin tiedän lähipiirissäni sekä erittäin sivistyneitä että laajasti erilaisia ihmisiä ymmärtäviä ihmisiä jotka ei välitä käydä ulkomailla ikinä, että täysiä umpimielisiä juntteja jotka käy joka vuosi pari kertaa ulkomaanmatkoilla, ja kaikkea siltä väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne pienet tulot vaan suuret menot. Jos oot esim lentodiilit.fi -sivustoa seurannut oot varmaan huomannut, että kolmanteen maailmaan pääsee monasti alle 300€. Opiskelija helposti ainakin lainansa säästää (kaikkihan ei edes ota lainaa) matkaa varten ja voi olla kesät jossain teillä tuntemattomilla.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 23:33"]
Heh, minä taas olen aina ollut ihan kateudesta vihreä kun kaverit on jokaisella mahdollisella lomalla reissanneet johonkin ja itse olen aina vaan joutunut jäämään kotiin... Mun yksi ystävä tuli just yliopistovaihdosta (4kk) ulkomailta ja sanoi, että oli kokemuksena parasta mitä sen elämässä on tapahtunut ja avarsi maailmaa oikein kunnolla. Tästä lähin aikoo kuulemma matkustella entistä enemmän. Niin aloin vaan miettiä, että jäänkö oikeasti paitsi jostain merkittävästä kun en oikeastaan ikinä matkustele mihinkään...
[/quote]
Kyllä mun täytyy sanoa että jäät. Ei kaikki tietenkään pidä matkailusta, mutta kyllähän se useimmille antaa paljon. Eikä se tule välttämättä kalliiksi kun etsii tarkasti ja pitää silmät auki tarjousten varalta. Yksin jos lähtee, ei tarvitse tuhlata rahaa mihinkään mihin ei itse halua. Syö edullisesti eikä heilu yöelämässä tuhlaamassa, ei shoppaile turhia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä kävin joskus Ruotsissa sukulaisissa, ja sit ylioppilaana läksin AU pairiksi. Sitten matkustelun opiskelijana internet raitilla, itä- Euroopassa ( se oli halpaa), sitten opiskelin lyhyitä jaksoja ulkomailla, ja ulkonailla asuvienystävien luona. Veli muutti kokonaan ulkomaille,ja on asunut siellä ja täällä, ja olen tietty vieraillut. Lisäksi mies on ulkomaalainen,jasilläkin asuu sukua siellä sun t
ällä, joten jo niidenkin näkeminenvaatii matkustelua. Ja sitten halutaan reissata ihan muuten vaan, myös Suomessa.
Minä olen täyttänyt matkustuksella jotain arvotyhjiötä elämässäni. Nyt olen täysin kyllästynyt ja taidan pysyä loppuikäni kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis interrailillä, tää ipad kirjoittaa omiaa.
Olen 25v. Kävin ensimmäisellä lentokonematkalla kun olin 8v. Sen jälkeen reissattiin vanhempien kanssa pari kertaa vuodessa lähinnä Euroopan kohteissa. Aikuisiällä aloin reissaamaan kauempanakin. Olen matkustanut niin porukassa kuin yksinkin. Nyt olen töissä matkailualalla joten halvat lentoliput on työsuhde-etu ja tekee matkailusta melkein arkipäivää. Tykkään kokea uusia paikkoja, ihmetellä maailman menoa ja maistella uusia makuja. Aikaisemmin tykkäsin reppureissata, nykyään majoitun luksuspaikossa koska säästän niin paljon lentolipuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä matkustelu ja ulkomailla asuminen varsinkin avartaa (jos avaa silmät ja haluaa tutustua uusiin asioihin). Ei se ole rahasta kiinni. Itse olin ensin stipendillä Lions-klubin nuorisoleirillä, sitten lähdin au pairiksi... ja sitten opiskeluvaihtoon, ja sitten töihin... jne jne. Halusta se vaan on kiinni. Ei tietysti kaikkien tarvitse kiinnostua muista kulttuureista ja kielistä.
Mielestäni matkustamiseen ei pidä ladata turhan suuria odotuksia tai merkityksiä. Se on mukavaa tekemistä, ajankulua, periaatteessa hedonismia kuten suuri osa muistakin asioista joita me ihmiset teemme. Jos odotat elämän mullistavaa kokemusta, niin varmasti joku Pariisin matka tulee olemaan pettymys (vaikka todella mukava matkakohde onkin). Matkustelen itse paljon ja oikein mielelläni, mutta ei se maailmaani tule kaatamaan jos joudun matkustelun lopettamaan esim. taloudellisen tilanteen tms. muuttuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen köyhästä perheestä eikä meillä ollut mahdollisuutta matkustella. 1. kerran olin reissussa 11v ja seuraavan kerran itä-Saksassa "kibbutsilla" 18v:nä. Taisi olla yksi neuvosto-Tallinnan reissu tuossa välissä.
Sen jälkeen onkin matkusteltu paljon - olen tehnyt n 60 1-5 vkon lomareissua työmatkojen lisäksi. Lapset ovat olleet mukana vauvasta saakka - 12v kuopuskin on käynyt 17 reissulla lähes 20 maassa.
Meille se on tapa elää, laitamme siihen kaikki irtiliikenevät rahat mielummin kuin merkkivaatteisiin, laukkuihin, autoihin tai kalliisiin harrastuksiin. Mulle olisi todella vaikeaa luopua matkustamisesta!
No sitten kun seurustelet - mikä lienee ajankohtaista piankin - voit poikaystäväsi kanssa lähteä reissuun. Se voi olla tosi romanttistakin, että mies vie sut neitsytmatkallesi jonnekin uuteen maahan, jossa yhdessä avarratte toistenne maailmaa. :) Toisaalta reissaaminen yksin voisi olla todella mielenkiitoista ja hauskaa, ja silloin tutustuminen muihin reissaajiin on helpompaa. Saattaisi sieltä jokunen sydänkin tarttua matkaan..! ;)
Matkustin ensimmäisen kerran tasan 1-vuotiaana. perheen kanssa matkustimme kerran tai kaksi vuodessa. Teininä jäin joiltain reissuilta pois kun kaverit kiinnosti enemmän. Lukion jälkeen muutin ulkomaille ja aloitin itsenäisen matkustelun. matkoja teen useita vuodessa. Olen vieraillut vajaassa 40 maassa.
Olen matkustellut perheen kanssa paljon, ja myöhemmin myös itsekseni. Rahaa mulla tai meidän perheellä ei koskaan ole ollut tavallista enempää. Esim opiskeluaikana ihan oikeasti kaikki rahani meni matkusteluun (vuokran ja ruoan lisäksi). Kyllä siihen rahaa löytyy, jos on tarpeeksi halua. Elämä on valintoja. On ihan ok myös valita toisin.
Nyt kun on pienet lapset emme matkustele välttämättä edes joka vuosi, mutta kokonaan en ole reissaamista jättänyt. Olen ajatellut niin, että mitä enemmän lapsia niin sitä harvemmin vaan matkalle pääsee. Harrastamme omatoimimatkailua, joka tulee halvemmaksi kuin valmismatkat.
Me ei matkusteltu yhtään lapsena, ei se rahasta olisi ollut yhtään kiinni, mutta kun äiti ei osannut kieliä ja isä halusi olla kotona niin mihinkään ei lähdetty :( itse olisin halunnut vaikka mihin, vaihto-oppilasvuosi Jenkeissä olis ollut unelmani mutta sanomattakin selvää että unelmaksi jäi.
lukion jälkeen tapasin poikaystäväni jonka takia ulkomaahaaveet jäi, ei paljoa reissattu ( kun ylläripylläri, tää silloinen poikaystävä ei halunnut ), eron jälkeen liki kolmekymppisenä päätin repäistä ja muutin ulkomaille vähäksi aikaa, palattuani sieltä reissailin ( vihdoin olin vapaa tekemään mitä halusin!), sitten löysin mieheni joka on samanhenkinen kuin minä, ehdittiin reissata yhdessä pari vuotta, sitten alettiin odottaa ekaa lasta ja matkustelu jäi hetkeksi.... Nyt 2 lastamme alkaa olla siinä iässä että päästään taas matkustelun makuun. Haaveina olisi joskus vaikka muuttaa hetkeksi ulkomaille taas ja pari reissua per vuosi olisi hyvä tahti lasten kanssa. Me kyllä suositaan kaupunkilomia, ei olla rannalla löhöäjiä kumpikaan... Lapsista toivottavasti kasvaa myötämme matkailua rakastavia. Ettei käy niinkuin jollekin aiemmin kirjoittaneelle joka reissasi pienenä liikaa ja inhosi museoita ja vieraita sänkyjä...
Älä hätäile ap :) Itsekin olen "köyhästä" perheestä eikä meillä ikinä matkusteltu, muuta kuin kotimaassa (muttei kuitenkaan missään Lapissa asti). Äitini ei ole ikinä käynyt ulkomailla! Minä pääsin nuorempana onneksi tuttavaperheen mukana kerran Espanjaan ja Bulgariaan, näiden lisäksi olen käynyt nuorena Tukholmassa ja Tallinnassa.
Matkustelun aloitin "kunnolla" vasta viime vuonna, 25-vuotiaana poikaystäväni kanssa. Kävimme jo pelkästään viime vuonna viidessä eri maassa, tänä vuonna on jo yksi reissu tehty ja toinen tulossa kesällä. Matkat on suuntautuneet keski-Eurooppaan, joten olemme käyneet useissa maissa yhden loman aikana (välimatkat on siellä niin lyhyitä).
Joten kyllä sinäkin vielä ehdit matkustella :) Meilläkään ei mitkään suuret tulot ole mutta kun malttaa vähän säästää eikä pistä rahaa muihin "turhuuksiin" niin kyllä sitä rahaa jää matkusteluun. Kannattaa avata vaikka erillinen tili mihin siirtää pienen summan joka kuukausi, siitä se lähtee :) Ja itse myös ajattelen aina niin, että kyllähän sitä vanhempanakin ehtii matkustaa ja sittenkin kun/jos on lapsia. Pienten lasten kanssa se on vaan ehkä vähän erilaista :)
Minua raahasivat vanhemmat lapsena matkoilla niin paljon, että jo noin 10 vuoden iässä INHOSIN matkustelua. Minulle matkustelu tarkoitti loputonta odottelua, outoja sänkyjä joissa ei saa nukuttua, kummallisia ruokia, vatsatauteja, pitkästymistä kun vanhemmat katselee ties mitä taidenäyttelyitä tai museoita...
Joten heti kun vanhemmat sen salli -taisi olla kun olin 15 tai 16- jäin kotiin kun muut lähti matkalle. Enkä sitten mennyt matkoille kuin pakollisille työmatkoille (joita on työssäni erityisesti kaukoitään jonkin verran) ennen kuin 35-vuotiaana, jolloin kokeilin uudestaan perinteisiä "etelänlomia". Mutta edelleen en jaksa sitä turistikiertämistä, nähtävyyksiä jne, halusin vaan nauttia rannasta, uimisesta, auringosta ja kylmistä juomista, heti iski matka-ahdistus jos jollekin retkelle yritti.
Ei minun elämääni mikään paikka tai matkakokemus ole mitenkään kyllä muuttanut, eikä tarvikaan muuttaa.