Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi naisten metatyötä ei arvosteta?
29.12.2020 |
Aina vain puhutaan kotitöistä, mutta ne eivät ole vain niitä fyysisiä kotitöitä kuten pyykin peseminen tai imurointi.
Metatyö on osaltaan paljon raskaampaa kuin itse fyysinen toteuttaminen.
Itse olen tänään mm. listannut, että mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta, koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi (tänä talvena jo?), kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä, kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna, koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa, mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa, onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin, koska vaihdetaan verhot ja mitkä, sopiiko verhojen vaihto pesurytmiin jne jne jne.
Kommentit (499)
Mulla on vain kaksi lasta mutta kyllä siihen vaatteiden seulomiseen, hankkimiseen, ostamiseen, kierrättämisen, merkkaamiseen ja pakkaamisewn meni pelkästä joululomasta 2-3 päivää.
Päiväkotivaatteet, kouluvaatteet, iltisvaatteet, varavaatteet, luistimet, kypärät, harrastusvaatteet, uimakamat, ksikille kassit ja pussit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessakohan perheessä oikeasti lapset olisi asianmukaisesti puettu budjettiin sopivilla vaatteilla, jos tämä olisi isien vastuulla 🧐
Suurimmassa osassa.
Tämä on jälleen esimerkki siitä miehen osallistumisen väheksymisestä, joka johtaa siihen, että mies ei halua osallistua ja nainen kerää itselleen liian suuren taakan.Heh. Minulla on lähes täydellinen aviomies, mutta haluaisin nähdä sen, että hän ostaa molemmille lapsille ajoissa uudet kengät ja vaatteet. Tähän mennessä hän on nimittäin ollut ihan ulapalla siitä, että milloin pitää olla uudet jo valmiina, sekä mitä ominaisuuksia näissä pitää olla. Ja kun hän pukee lapset ulos, haalarin kaulukset esim. jätetään auki ja kauluriakaan ei laiteta. Mies on valitettavasti jäänyt työttömäksi, niin nyt on päässyt opettelemaan.
Mikä on se tarkka päivä, kun uusien vaatteiden pitää olla valmiina ja vanhat muuttuvat tomuksi? Onko se kolmas maaliskuuta vai yhdeksäs syyskuuta, vai mikä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.
- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.
- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu
- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle
- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle
- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin
- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin
- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle
- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?
Kaikki tuo määrittely on juuri sitä metatyötä myös. Verhojen vaihto on minustakin aika turhaa, mutta jos ostaa lapselle talvitakin alennusmyynnistä niin kyllä sitä yleensä edeltää se, että jonkun pitää tehdä havainto että lapsi mahdollisesti tarvitsee uuden takin ja tarkistaa minkä kokoisen. Ja sitten muistaa, onko kaapissa jo takkia jemmassa vai ei. Toki voihan sitä ostella vaatteita aina kun sattuu sopiva vastaan, mutta sitten niitä äkkiä saattaakin olla monta ja jotain muuta vaatekappaletta sitten ei yhtään. Eihän kukaan ole väittänyt, että mikään yksittäinen asia olisi mitenkään iso homma, raskaaksi metatyön tekee se, että niitä pieniä muistettavia asioita on lasten myötä hirveän monta. Asioiden delegointi on myös taito ja vaikka saisikin vaikka lahjan oston siirrettyä miehen vastuulle, on pitänyt ensin tajuta ajatella, että semmoinen pitäisi ostaa. Ilman metatyötä se nimittäin jää ostamatta kokonaan tai ostetaan sitten matkalla sinne juhliin.
Että pitää oikein tehdä havainto ja katsoa kaapista ja sellaista. On se kyllä varmaan yhtä helvettiä, miten te jaksatte?
Voihan sen jättää tekemättäkin. Sitten ei ehkä ole lapselle isompaa takkia kun tarve tulee. Kuten sanottua, ei mikään yksittäinen homma ole vaikea tai raskas, juuri tuommoisia siinä sivussa hoidettavia pikkujuttuja ne on josta se metatyö koostuu, mutta työltä se alkaa tuntua vasta kun niitä pikkujuttuja kerääntyy yhden ihmisen muistettavaksi paljon. Ongelma siitä tulee, kun vastuu ei perheessä jakaudu tasapuolisesti vaan kaikki muistaminen jää yhden vastuulle, pahimmillaan jopa sen aikuisen puolisonkin asiat.
Minä en vaan miehenä saa kiinni että mikä kohta tuossa on mitään sellaista, jota kehtaisi työksi kutsua. Jos huomaan että lapselle on takki käymässä pieneksi, sanon lapselle että hyppää autoon, lähdetään ostamaan uusi. Miten tästä saa jonkun myyttisen sankaritarinan väännettyä?
Kolme lasta ja juokset joka vaatekappleen aina erikseen?
Juu, aamulla ennen töihin ja päiväkotiin lähtöä, kun tarvitseekin toppatakin ja se viime talvinen on jäänyt pieneksi. Tosi helppoa ja näppärää :)
Jep. Me lähdetään 6,50 eikä täällä ole silloin yksikään kauppa auki.
Metatyö = tekemistä vaille valmista.
Uuno Turhapuroko tämän onttouttaan kumisevan sanan on keksinyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessakohan perheessä oikeasti lapset olisi asianmukaisesti puettu budjettiin sopivilla vaatteilla, jos tämä olisi isien vastuulla 🧐
Suurimmassa osassa.
Tämä on jälleen esimerkki siitä miehen osallistumisen väheksymisestä, joka johtaa siihen, että mies ei halua osallistua ja nainen kerää itselleen liian suuren taakan.Heh. Minulla on lähes täydellinen aviomies, mutta haluaisin nähdä sen, että hän ostaa molemmille lapsille ajoissa uudet kengät ja vaatteet. Tähän mennessä hän on nimittäin ollut ihan ulapalla siitä, että milloin pitää olla uudet jo valmiina, sekä mitä ominaisuuksia näissä pitää olla. Ja kun hän pukee lapset ulos, haalarin kaulukset esim. jätetään auki ja kauluriakaan ei laiteta. Mies on valitettavasti jäänyt työttömäksi, niin nyt on päässyt opettelemaan.
Mikä on se tarkka päivä, kun uusien vaatteiden pitää olla valmiina ja vanhat muuttuvat tomuksi? Onko se kolmas maaliskuuta vai yhdeksäs syyskuuta, vai mikä?
Ennen kuin niitä tarvitsee. Toppahaalari tarvitsisi olla ennen kuin on lunta ja pakkasta, kumisaappaat ennen kuin sataa kaatamalla vettä. Sepä olisikin näppärää, jos olisi tiedossa joku tarkka päivä milloin toppakamppeita tarvitsee, silloin voisikin jättää ostokset viime tippaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.
- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.
- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu
- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle
- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle
- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin
- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin
- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle
- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?
Kaikki tuo määrittely on juuri sitä metatyötä myös. Verhojen vaihto on minustakin aika turhaa, mutta jos ostaa lapselle talvitakin alennusmyynnistä niin kyllä sitä yleensä edeltää se, että jonkun pitää tehdä havainto että lapsi mahdollisesti tarvitsee uuden takin ja tarkistaa minkä kokoisen. Ja sitten muistaa, onko kaapissa jo takkia jemmassa vai ei. Toki voihan sitä ostella vaatteita aina kun sattuu sopiva vastaan, mutta sitten niitä äkkiä saattaakin olla monta ja jotain muuta vaatekappaletta sitten ei yhtään. Eihän kukaan ole väittänyt, että mikään yksittäinen asia olisi mitenkään iso homma, raskaaksi metatyön tekee se, että niitä pieniä muistettavia asioita on lasten myötä hirveän monta. Asioiden delegointi on myös taito ja vaikka saisikin vaikka lahjan oston siirrettyä miehen vastuulle, on pitänyt ensin tajuta ajatella, että semmoinen pitäisi ostaa. Ilman metatyötä se nimittäin jää ostamatta kokonaan tai ostetaan sitten matkalla sinne juhliin.
Että pitää oikein tehdä havainto ja katsoa kaapista ja sellaista. On se kyllä varmaan yhtä helvettiä, miten te jaksatte?
Voihan sen jättää tekemättäkin. Sitten ei ehkä ole lapselle isompaa takkia kun tarve tulee. Kuten sanottua, ei mikään yksittäinen homma ole vaikea tai raskas, juuri tuommoisia siinä sivussa hoidettavia pikkujuttuja ne on josta se metatyö koostuu, mutta työltä se alkaa tuntua vasta kun niitä pikkujuttuja kerääntyy yhden ihmisen muistettavaksi paljon. Ongelma siitä tulee, kun vastuu ei perheessä jakaudu tasapuolisesti vaan kaikki muistaminen jää yhden vastuulle, pahimmillaan jopa sen aikuisen puolisonkin asiat.
Minä en vaan miehenä saa kiinni että mikä kohta tuossa on mitään sellaista, jota kehtaisi työksi kutsua. Jos huomaan että lapselle on takki käymässä pieneksi, sanon lapselle että hyppää autoon, lähdetään ostamaan uusi. Miten tästä saa jonkun myyttisen sankaritarinan väännettyä?
Juu, kuulostaa helpolta ajatuksena, että lähdetään sitten vaan ostamaan lapselle takki. Ja seuraavana päivänä housut ja kolmantena päivänä toiselle lapselle takki. Kumpi olisi helpompaa, miettiä etukäteen mitä tarvitaan ja ostaa kaikki kerralla, vai ajaa kauppaan ostamaan jokainen vaate erikseen? Ja ei, kukaan ei ole väittänyt että takin ostaminen olisi mikään myyttinen sankaritarina tai yhtään mikään muukaan, ne on normaaleita arjen askareita, pikkujuttuja, joista kertyy isompi määrä huomioitavia juttuja ja ne kaikki yhteensä vie aikaa ja energiaa. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta?
No tokihan siinä samalla voi sitten tsekata muidenkin vaatteiden tilanteen ennen lähtöä. Ja jos nyt ei kaikkea saa kerralla niin siihenkään ei kuole. Taitaa kaikesta päätellen kuitenkin olla kaikkein vaarallisinta tuo hermoromahduksen partaalle vievä pähkäily ja suunnittelu ja etukäteen veivaaminen.
En käsitä tätä vaatteiden ostamisen vaikeutta, kun kuitenkin av-mammat luuhaa siellä ostareilla kerran viikossa. Tai vähintään prismassa tai cittarissa, jotka pursuaa vaatetta.
Mutta nämä on taas niitä kun pitää olla sitä merkkivaatetta lapsellekin, että saadaan naapurin Yenniina kateelliseksi. Se on se tärkein metatyö naisilla.
Niin, tuntuu että siellä marketeissa ja muissa kaupoissa luuhataan melkein joka päivä, mutta silti vaatteiden ostaminen on niin valtavan suuri urakka.
Katohan, nyt miesten mielestä perheen ruokaostosten tekeminen on marketeissa luuhaamista ja siinä työpäivän jälkeen näppärästi nainen ostaa lapsille samalla reissulla vaatteet ja kaiken muun tarpeellisen. Äkkiäkös nuo hoitaa ennen kuin pitää kiirehtiä kotiin ruuanlaittoon, jotkut jopa päiväkodin kautta. Pääasia, että mies ei rasitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monessakohan perheessä oikeasti lapset olisi asianmukaisesti puettu budjettiin sopivilla vaatteilla, jos tämä olisi isien vastuulla 🧐
Suurimmassa osassa.
Tämä on jälleen esimerkki siitä miehen osallistumisen väheksymisestä, joka johtaa siihen, että mies ei halua osallistua ja nainen kerää itselleen liian suuren taakan.Heh. Minulla on lähes täydellinen aviomies, mutta haluaisin nähdä sen, että hän ostaa molemmille lapsille ajoissa uudet kengät ja vaatteet. Tähän mennessä hän on nimittäin ollut ihan ulapalla siitä, että milloin pitää olla uudet jo valmiina, sekä mitä ominaisuuksia näissä pitää olla. Ja kun hän pukee lapset ulos, haalarin kaulukset esim. jätetään auki ja kauluriakaan ei laiteta. Mies on valitettavasti jäänyt työttömäksi, niin nyt on päässyt opettelemaan.
Mikä on se tarkka päivä, kun uusien vaatteiden pitää olla valmiina ja vanhat muuttuvat tomuksi? Onko se kolmas maaliskuuta vai yhdeksäs syyskuuta, vai mikä?
Se on se sama päivä, kun talvi yllättää autoilijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
” onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin”
kai mies sentään veti kokouksen powerpointtina tästä, jotta osaat ostaa itsellesi tarvikkeet?
Mä en koskaan suunnittele ap:n listasta kuin ruokalistan :D Ja olen nainen, on lapsia (ja se mies). Jos joku on vähissä niin sitä ostetaan. Jos vaate on pieni tai rikki sitä päälle pukiessa niin ostetaan uusi (lähinnä suunnittelen mikä päivä mennään vaateostoksille). Hyvin ollaan pärjätty ja harvoin mikään loppuu yllättäen kesken tai elämä joutuu kaaokseen verhojen pesurytmin horjuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei miesten metatyötä arvosteta? Minun mieheni suunnitteli lokakuusta alkaen monta viikkoa sitä, minä päivänä vaihtaa autoihin talvirenkaat ja kumman auton renkaat vaihdetaan ensin.
” Mulla on vain kaksi lasta mutta kyllä siihen vaatteiden seulomiseen, hankkimiseen, ostamiseen, kierrättämisen, merkkaamiseen ja pakkaamisewn meni pelkästä joululomasta 2-3 päivää.
Päiväkotivaatteet, kouluvaatteet, iltisvaatteet, varavaatteet, luistimet, kypärät, harrastusvaatteet, uimakamat, ksikille kassit ja pussit.”
välinesurffailusta olen kuullut, mutta näyttää koskevan myös vaatteitakin. meillä oli tuollaisia kerrostoja eri tarkoitukseen ollut koskaan ja mitenhän me ollaan oikein pärjätty? hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan suunnittele ap:n listasta kuin ruokalistan :D Ja olen nainen, on lapsia (ja se mies). Jos joku on vähissä niin sitä ostetaan. Jos vaate on pieni tai rikki sitä päälle pukiessa niin ostetaan uusi (lähinnä suunnittelen mikä päivä mennään vaateostoksille). Hyvin ollaan pärjätty ja harvoin mikään loppuu yllättäen kesken tai elämä joutuu kaaokseen verhojen pesurytmin horjuessa.
'
Mitä teet siinä välissä kun yhdeltä lapselta puuttuu luistimet, toisella on luistimet mutta terottamatta, yhdellä ei ole talvikenkiä, toisen talvitakista on vetskari rikki ja seuraava vapaa ostoshetki on viikon päästä torstaina, jolloin sulla on hammaslääkäri.
Nää jutut siitä, miten monen lapsen kanssa sujuvasti muka vaan aina haetaan just jotain ja kaikki on taas hyvin ei uppoa minuun ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.
- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.
- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu
- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle
- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle
- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin
- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin
- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle
- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?
Kaikki tuo määrittely on juuri sitä metatyötä myös. Verhojen vaihto on minustakin aika turhaa, mutta jos ostaa lapselle talvitakin alennusmyynnistä niin kyllä sitä yleensä edeltää se, että jonkun pitää tehdä havainto että lapsi mahdollisesti tarvitsee uuden takin ja tarkistaa minkä kokoisen. Ja sitten muistaa, onko kaapissa jo takkia jemmassa vai ei. Toki voihan sitä ostella vaatteita aina kun sattuu sopiva vastaan, mutta sitten niitä äkkiä saattaakin olla monta ja jotain muuta vaatekappaletta sitten ei yhtään. Eihän kukaan ole väittänyt, että mikään yksittäinen asia olisi mitenkään iso homma, raskaaksi metatyön tekee se, että niitä pieniä muistettavia asioita on lasten myötä hirveän monta. Asioiden delegointi on myös taito ja vaikka saisikin vaikka lahjan oston siirrettyä miehen vastuulle, on pitänyt ensin tajuta ajatella, että semmoinen pitäisi ostaa. Ilman metatyötä se nimittäin jää ostamatta kokonaan tai ostetaan sitten matkalla sinne juhliin.
Että pitää oikein tehdä havainto ja katsoa kaapista ja sellaista. On se kyllä varmaan yhtä helvettiä, miten te jaksatte?
Voihan sen jättää tekemättäkin. Sitten ei ehkä ole lapselle isompaa takkia kun tarve tulee. Kuten sanottua, ei mikään yksittäinen homma ole vaikea tai raskas, juuri tuommoisia siinä sivussa hoidettavia pikkujuttuja ne on josta se metatyö koostuu, mutta työltä se alkaa tuntua vasta kun niitä pikkujuttuja kerääntyy yhden ihmisen muistettavaksi paljon. Ongelma siitä tulee, kun vastuu ei perheessä jakaudu tasapuolisesti vaan kaikki muistaminen jää yhden vastuulle, pahimmillaan jopa sen aikuisen puolisonkin asiat.
Minä en vaan miehenä saa kiinni että mikä kohta tuossa on mitään sellaista, jota kehtaisi työksi kutsua. Jos huomaan että lapselle on takki käymässä pieneksi, sanon lapselle että hyppää autoon, lähdetään ostamaan uusi. Miten tästä saa jonkun myyttisen sankaritarinan väännettyä?
Juu, kuulostaa helpolta ajatuksena, että lähdetään sitten vaan ostamaan lapselle takki. Ja seuraavana päivänä housut ja kolmantena päivänä toiselle lapselle takki. Kumpi olisi helpompaa, miettiä etukäteen mitä tarvitaan ja ostaa kaikki kerralla, vai ajaa kauppaan ostamaan jokainen vaate erikseen? Ja ei, kukaan ei ole väittänyt että takin ostaminen olisi mikään myyttinen sankaritarina tai yhtään mikään muukaan, ne on normaaleita arjen askareita, pikkujuttuja, joista kertyy isompi määrä huomioitavia juttuja ja ne kaikki yhteensä vie aikaa ja energiaa. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta?
No tokihan siinä samalla voi sitten tsekata muidenkin vaatteiden tilanteen ennen lähtöä. Ja jos nyt ei kaikkea saa kerralla niin siihenkään ei kuole. Taitaa kaikesta päätellen kuitenkin olla kaikkein vaarallisinta tuo hermoromahduksen partaalle vievä pähkäily ja suunnittelu ja etukäteen veivaaminen.
En käsitä tätä vaatteiden ostamisen vaikeutta, kun kuitenkin av-mammat luuhaa siellä ostareilla kerran viikossa. Tai vähintään prismassa tai cittarissa, jotka pursuaa vaatetta.
Mutta nämä on taas niitä kun pitää olla sitä merkkivaatetta lapsellekin, että saadaan naapurin Yenniina kateelliseksi. Se on se tärkein metatyö naisilla.
Niin, tuntuu että siellä marketeissa ja muissa kaupoissa luuhataan melkein joka päivä, mutta silti vaatteiden ostaminen on niin valtavan suuri urakka.
Katohan, nyt miesten mielestä perheen ruokaostosten tekeminen on marketeissa luuhaamista ja siinä työpäivän jälkeen näppärästi nainen ostaa lapsille samalla reissulla vaatteet ja kaiken muun tarpeellisen. Äkkiäkös nuo hoitaa ennen kuin pitää kiirehtiä kotiin ruuanlaittoon, jotkut jopa päiväkodin kautta. Pääasia, että mies ei rasitu.
Missä sanottiin, että mies ei niitä voi ostaa sieltä marketista?
Uhriutuminen sulla ainakin sujuu, ihan varmaan ilman metatöitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
” Mulla on vain kaksi lasta mutta kyllä siihen vaatteiden seulomiseen, hankkimiseen, ostamiseen, kierrättämisen, merkkaamiseen ja pakkaamisewn meni pelkästä joululomasta 2-3 päivää.
Päiväkotivaatteet, kouluvaatteet, iltisvaatteet, varavaatteet, luistimet, kypärät, harrastusvaatteet, uimakamat, ksikille kassit ja pussit.”
välinesurffailusta olen kuullut, mutta näyttää koskevan myös vaatteitakin. meillä oli tuollaisia kerrostoja eri tarkoitukseen ollut koskaan ja mitenhän me ollaan oikein pärjätty? hyvin.
Nuo on ne minimit mitä yhden päiväkotilapsen ja yhden alaluokkalaisen kanssa on.
Perusarjessa, yksi jumppaharrastus kummallakin.
Unohdin muuten nokkahuilun. Se piti hankkia alaluokkalaiselle.
Meillä mies osallistuu kotitöihin. Mutta:
Ruokaa tekee kun hänelle on valmiiksi miettinyt mitä. Ei kuitenkaan suostu tekemään läheskään kaikkea eikä aineksiinkaan voi juuri vaikuttaa (ei suostu esim käyttämään täysjyväpastaa tai soijarouhetta eikä tekemään salaatteja)
Ei siivoa jälkiä ruuan laiton jälkeen
Ei pyyhi pöytää koskaan ruokailun jälkeen
Ei lajittele roskia, ei litistele pahvipakkauksia, jättää esim tyhjät maitotölkit ja muoviroskat tiskialtaaseen. Kaivelen sitten sekajätteestä muovipakkauksia ja litistän joka v****n tölkin
Vie roskat mutta ei laita uusia pusseja astioihin
Ei pese vessanpynttyä (paskaraidat saattaa sutaista harjalla, mutta harjaa ei huuhtele vaan paska jää siihen)
Voi imuroida mutta ei kylpyhuoneesta eikä WC:stä, jalkalistoista, mattojen alta...
Ei pyyhi pölyjä eikä mitään tahroja ym
Käy kaupassa, mutta ei suunnittele ostoksia vaan ostaa vaan tiettyjä juttuja tai mikä sopii kiinnostamaan. Tuo asioita vain jos saa listan viestillä
Halusi löhösohvan jossa on höyhentäyte. Ei pöyhi koskaan tyynyjä vaan istuu kuopassaan. Kun sohva täyttää vuoden on kuoppa varmaan jo pysyvä.
Voi viedä lapsen puheterapiaan jos saa kalenterikutsun ja muistutukset viesteinä. Ei sovi tai varaa mitään lapsen neuvoloita tms. Ilmaantuu paikalle kutsuttuna.
Ei hankkiudu eroon lapsen pieneksi menneistä vaatteista tai omista jotka rikki tai jääneet käyttämättömäksi. Sama kaiken muun tarpeettoman kaman kanssa. Muistaa kuitenkin ostaa lisää pelejä, soittimia,kirjoja ym joita suurinta osaa ei käytetä
Syntymäpäivälahjaksi toivoin ikkunanpesua. Tekikin sen mutta ei pessyt tuuletusikkunoita eikä ikkunan sisäpintoja
Ostaa syntymäpäivä ym lahjat jos saa tarkat tiedot muuten tulee jotain paskaa. Esim. tiputti mun meikkipeilin. Ei tietenkään ostanut heti uutta (Tigeristä olis saanut alta 10e). Toivoin joululahjaksi meikkipeiliä valolla. Sain ihan karsean kristalleilla koristellun, ilman valoa kun kaupassa ei kuulemma ollut muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja periaatteessa listauksessasi on tärkeitä asioita, mutta en näe niitä mitenkään "naisten työnä" ja lisäksi siinä on turhia ja korjattavia prosesseja.
- mitä ruokatarvikkeita tarvitaan kaupasta --> pilveen tallennettu yhteinen lista jota kaikki päivittävät, ja minkä avulla voit kaupassa ostaa tarvittavat. Tai jos vielä helpommaksi haluat asian viedä, tilaat tavarat kotiin tai valmiiksi laatikkoon, jonka vain noudat.
- koska lapsen talvitakki käy liian pieneksi ja pitää ostaa uusi --> osta alennusmyynnistä hieman liian suuri takki valmiiksi odottamaan tai odota rauhassa, että se pitää ostaa ja ostatte vasta sitten. Eivät takit kaupoista lopu
- kuinka paljon pesuainetta on kodinhoitohuoneessa ja kuinka monta koneellista sillä voi vielä pestä --> kummallinen asia. Kun se loppuu, ostat lisää. Tai määrittelet tarkasti "huoneessa oltava 5 avaamatonta pakkausta" ja kun korkkaat kuudennen, lisäät asian sille ostoslistalle
- kuinka paljon vauvanruokaa on hamstrattuna --> sama asia, määrittele, lisää listalle
- koska pitää taas tehdä polttopuita, jos 15 klapia menee illassa --> laske kerran, aikatauluta kalenteriin
- mikä lahja miehen siskon pojalle 12v. synttärilahjaksi tammikuussa --> miehelle tehtäväksi, koska miehen siskonpoika / hanki lahjakortti valmiiksi. Kaikille sopiva lahja: lahjakortti vaikka citymarkettiin
- onko tarpeeksi siteitä, jos menkat alkavat liian aikaisin --> kuukautiskuppi varalle tai sama sääntö kuin pyykinpesuaineelle, listalle
- koska vaihdetaan verhot ja... --> miksi ne pitäisi vaihtaa?
Kaikki tuo määrittely on juuri sitä metatyötä myös. Verhojen vaihto on minustakin aika turhaa, mutta jos ostaa lapselle talvitakin alennusmyynnistä niin kyllä sitä yleensä edeltää se, että jonkun pitää tehdä havainto että lapsi mahdollisesti tarvitsee uuden takin ja tarkistaa minkä kokoisen. Ja sitten muistaa, onko kaapissa jo takkia jemmassa vai ei. Toki voihan sitä ostella vaatteita aina kun sattuu sopiva vastaan, mutta sitten niitä äkkiä saattaakin olla monta ja jotain muuta vaatekappaletta sitten ei yhtään. Eihän kukaan ole väittänyt, että mikään yksittäinen asia olisi mitenkään iso homma, raskaaksi metatyön tekee se, että niitä pieniä muistettavia asioita on lasten myötä hirveän monta. Asioiden delegointi on myös taito ja vaikka saisikin vaikka lahjan oston siirrettyä miehen vastuulle, on pitänyt ensin tajuta ajatella, että semmoinen pitäisi ostaa. Ilman metatyötä se nimittäin jää ostamatta kokonaan tai ostetaan sitten matkalla sinne juhliin.
Että pitää oikein tehdä havainto ja katsoa kaapista ja sellaista. On se kyllä varmaan yhtä helvettiä, miten te jaksatte?
Voihan sen jättää tekemättäkin. Sitten ei ehkä ole lapselle isompaa takkia kun tarve tulee. Kuten sanottua, ei mikään yksittäinen homma ole vaikea tai raskas, juuri tuommoisia siinä sivussa hoidettavia pikkujuttuja ne on josta se metatyö koostuu, mutta työltä se alkaa tuntua vasta kun niitä pikkujuttuja kerääntyy yhden ihmisen muistettavaksi paljon. Ongelma siitä tulee, kun vastuu ei perheessä jakaudu tasapuolisesti vaan kaikki muistaminen jää yhden vastuulle, pahimmillaan jopa sen aikuisen puolisonkin asiat.
Minä en vaan miehenä saa kiinni että mikä kohta tuossa on mitään sellaista, jota kehtaisi työksi kutsua. Jos huomaan että lapselle on takki käymässä pieneksi, sanon lapselle että hyppää autoon, lähdetään ostamaan uusi. Miten tästä saa jonkun myyttisen sankaritarinan väännettyä?
Juu, kuulostaa helpolta ajatuksena, että lähdetään sitten vaan ostamaan lapselle takki. Ja seuraavana päivänä housut ja kolmantena päivänä toiselle lapselle takki. Kumpi olisi helpompaa, miettiä etukäteen mitä tarvitaan ja ostaa kaikki kerralla, vai ajaa kauppaan ostamaan jokainen vaate erikseen? Ja ei, kukaan ei ole väittänyt että takin ostaminen olisi mikään myyttinen sankaritarina tai yhtään mikään muukaan, ne on normaaleita arjen askareita, pikkujuttuja, joista kertyy isompi määrä huomioitavia juttuja ja ne kaikki yhteensä vie aikaa ja energiaa. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta?
No tokihan siinä samalla voi sitten tsekata muidenkin vaatteiden tilanteen ennen lähtöä. Ja jos nyt ei kaikkea saa kerralla niin siihenkään ei kuole. Taitaa kaikesta päätellen kuitenkin olla kaikkein vaarallisinta tuo hermoromahduksen partaalle vievä pähkäily ja suunnittelu ja etukäteen veivaaminen.
En käsitä tätä vaatteiden ostamisen vaikeutta, kun kuitenkin av-mammat luuhaa siellä ostareilla kerran viikossa. Tai vähintään prismassa tai cittarissa, jotka pursuaa vaatetta.
Mutta nämä on taas niitä kun pitää olla sitä merkkivaatetta lapsellekin, että saadaan naapurin Yenniina kateelliseksi. Se on se tärkein metatyö naisilla.
Niin, tuntuu että siellä marketeissa ja muissa kaupoissa luuhataan melkein joka päivä, mutta silti vaatteiden ostaminen on niin valtavan suuri urakka.
Katohan, nyt miesten mielestä perheen ruokaostosten tekeminen on marketeissa luuhaamista ja siinä työpäivän jälkeen näppärästi nainen ostaa lapsille samalla reissulla vaatteet ja kaiken muun tarpeellisen. Äkkiäkös nuo hoitaa ennen kuin pitää kiirehtiä kotiin ruuanlaittoon, jotkut jopa päiväkodin kautta. Pääasia, että mies ei rasitu.
Missä sanottiin, että mies ei niitä voi ostaa sieltä marketista?
Uhriutuminen sulla ainakin sujuu, ihan varmaan ilman metatöitä?
Kun kommentissa moititaan av-mammoja ja naisia, niin en ajatellut, että siihen sisältyy miehetkin. Kiitos, kun oikaisit asiat, mamma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan suunnittele ap:n listasta kuin ruokalistan :D Ja olen nainen, on lapsia (ja se mies). Jos joku on vähissä niin sitä ostetaan. Jos vaate on pieni tai rikki sitä päälle pukiessa niin ostetaan uusi (lähinnä suunnittelen mikä päivä mennään vaateostoksille). Hyvin ollaan pärjätty ja harvoin mikään loppuu yllättäen kesken tai elämä joutuu kaaokseen verhojen pesurytmin horjuessa.
'
Mitä teet siinä välissä kun yhdeltä lapselta puuttuu luistimet, toisella on luistimet mutta terottamatta, yhdellä ei ole talvikenkiä, toisen talvitakista on vetskari rikki ja seuraava vapaa ostoshetki on viikon päästä torstaina, jolloin sulla on hammaslääkäri.
Nää jutut siitä, miten monen lapsen kanssa sujuvasti muka vaan aina haetaan just jotain ja kaikki on taas hyvin ei uppoa minuun ollenkaan.
No ne hommat on kasaantuneet siksi, kun sinä makaat kaiken vapaa-aikasi palstalla.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan suunnittele ap:n listasta kuin ruokalistan :D Ja olen nainen, on lapsia (ja se mies). Jos joku on vähissä niin sitä ostetaan. Jos vaate on pieni tai rikki sitä päälle pukiessa niin ostetaan uusi (lähinnä suunnittelen mikä päivä mennään vaateostoksille). Hyvin ollaan pärjätty ja harvoin mikään loppuu yllättäen kesken tai elämä joutuu kaaokseen verhojen pesurytmin horjuessa.
'
Mitä teet siinä välissä kun yhdeltä lapselta puuttuu luistimet, toisella on luistimet mutta terottamatta, yhdellä ei ole talvikenkiä, toisen talvitakista on vetskari rikki ja seuraava vapaa ostoshetki on viikon päästä torstaina, jolloin sulla on hammaslääkäri.
Nää jutut siitä, miten monen lapsen kanssa sujuvasti muka vaan aina haetaan just jotain ja kaikki on taas hyvin ei uppoa minuun ollenkaan.
No ne hommat on kasaantuneet siksi, kun sinä makaat kaiken vapaa-aikasi palstalla.
-eri
Luistimet, kengät ja vaatteet käy pieniksi lasten kasvun mukaan.
Ja sinä siis juokset jokaisen pikkuasian kanssa erikseen töiden jälkeen kolme nälkäistä lasta mukanasi hoitamassa noita? Joka ilta aina yhden asian?
Alue: Aihe vapaa
Juu, aamulla ennen töihin ja päiväkotiin lähtöä, kun tarvitseekin toppatakin ja se viime talvinen on jäänyt pieneksi. Tosi helppoa ja näppärää :)