Kun olen erossa miehestä, kaipaan häntä, kun olen hänen kanssaan muutaman päivän...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaistun, jotkut nyt vaan tarvitsevat enemmän omaa tilaa eikä haluta viettää aikaa joka päivä jonkun kanssa. Ei siinä ole mitään vikaa.

Normaaleilla aikuisilla ihmisillä on myös parisuhteessa omaa aikaa ja rauhaa, mutta nyt ei kuulosta siltä, että joku parin tunnin tai työpäivän mittainen oma aika olisi ap:lle tarpeeksi.

Suosittelen ap:lle kunnon avointa keskustelua miehen kanssa. Siinä kannattaa kertoa rehellisesti miehelle omat tunteensa ja sen, että toinen ärsyttää aika nopeasti. Keskustelun jälkeen toisella on mahdollisuus tehdä omat päätelmänsä parisuhteen tilasta ja siitä haluaako jatkaa naisen kanssa, jota oma naamoja tekemiset ärsyttävät.

Minä en ainakaan alkaisi tuollaisen tiedon jälkeen puuhaamaan jotain perheen perustamisia tai edes yhteisiä asuntolainoja, vaan kiittäisin rehellisyydestä ja poistuisin. En haluaisi olla toiselle vain "se joku, jonka kanssa on ihan ok olla silloin kun itselle sopii, jos edes sopii" ja joku, jonka läsnäolo alkaa ärsyttämään aivan kuin toinen olisi täysin vieras ihminen. Tulee olo, että "kolmen päivän jälkeen vieras alkaa haisemaan", joten ei olisi kiva olla tuo vieras.

"parin tunnin tai työpäivän mittainen oma aika" ei todellakaan riitä kaikille, jotkut ovat enemmän introverttejä. Kaikki eivät halua tästä syystä myöskään muuttaa yhteen tai perustaa perhettä ja sekin on ihan normaalia. Parisuhteita ja ihmisiä on monenlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaapa olla vaan läheisriippuvaisuutta, kun yksin ollessa pitää olla se joku lähellä vaan kun se onkin väärä tyyppi niin ärsyttää.

Siltä kuulostaa, läheisriippuvainen ja myös hyvin itsekäs. Ap haluaa kahlita toisen, mutta samalla myös olla yksin, joten toinen on periaatteessa hänen omaisuuttaan, mutta vain silloin kun ap niin haluaa.

Aikamoinen olettamus lyhyen viestin perusteella ihmisestä jota et edes tunne.

Minäkin odotan miestäni esim. töistä ja kaipaan jos ollaan päiväkin erossa. Mutta sitten tuo aina ilmestyy naama nurinpäin ja pilaa jotenkin "tunnelman" olemalla hapan ja penseä. Sitten alkaa ärsyttää ja tuntuu että olisi parasta elää yksin. Ei tarvitse miehen toteuttaa odotuksiani, eikä olla aina päivänpaiste mutta silti tuo käytös aina pistää ärsyttämään kovasti.

En tiedä mistä moinen johtuu. Tiedän että mies on hapan mutta silti odotan häntä ja sitten joudun aina pettymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaapa olla vaan läheisriippuvaisuutta, kun yksin ollessa pitää olla se joku lähellä vaan kun se onkin väärä tyyppi niin ärsyttää.

Siltä kuulostaa, läheisriippuvainen ja myös hyvin itsekäs. Ap haluaa kahlita toisen, mutta samalla myös olla yksin, joten toinen on periaatteessa hänen omaisuuttaan, mutta vain silloin kun ap niin haluaa.

Aikamoinen olettamus lyhyen viestin perusteella ihmisestä jota et edes tunne.

Kuten on myöskin nämä muutkin "on vain introvertti ja kaipaa omaa rauhaa blabla".

Vierailija kirjoitti:

Minäkin odotan miestäni esim. töistä ja kaipaan jos ollaan päiväkin erossa. Mutta sitten tuo aina ilmestyy naama nurinpäin ja pilaa jotenkin "tunnelman" olemalla hapan ja penseä. Sitten alkaa ärsyttää ja tuntuu että olisi parasta elää yksin. Ei tarvitse miehen toteuttaa odotuksiani, eikä olla aina päivänpaiste mutta silti tuo käytös aina pistää ärsyttämään kovasti.

En tiedä mistä moinen johtuu. Tiedän että mies on hapan mutta silti odotan häntä ja sitten joudun aina pettymään.

Tämä! "Tiedän että mies on hapan mutta silti odotan häntä ja sitten joudun aina pettymään."

Asetat miehelle odotuksia joita hän ei täytä ja joudut pettymään. Tarjoan kolme vaihtoehtoista ratkasua.

1) Jatkat pettymistä

2) Eroat

3) Lakkaat asettamasta miehen kontolle sellaisia odotuksia mitä hän ei ole.

Miltä tämä kuullostaisi, että "odotan naistani töistä kotiin, mutta sitten kun sappuu, huomaan että hän on ihan sama ihminen kuin ennenkin ja MINÄ (minäminäminä) joudun pettymään.

Mä en ole sellaista miestä nähnytkään, joka ei jossain vaiheessa ala ärsyttää!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin odotan miestäni esim. töistä ja kaipaan jos ollaan päiväkin erossa. Mutta sitten tuo aina ilmestyy naama nurinpäin ja pilaa jotenkin "tunnelman" olemalla hapan ja penseä. Sitten alkaa ärsyttää ja tuntuu että olisi parasta elää yksin. Ei tarvitse miehen toteuttaa odotuksiani, eikä olla aina päivänpaiste mutta silti tuo käytös aina pistää ärsyttämään kovasti.

En tiedä mistä moinen johtuu. Tiedän että mies on hapan mutta silti odotan häntä ja sitten joudun aina pettymään.

Tämä! "Tiedän että mies on hapan mutta silti odotan häntä ja sitten joudun aina pettymään."

Asetat miehelle odotuksia joita hän ei täytä ja joudut pettymään. Tarjoan kolme vaihtoehtoista ratkasua.

1) Jatkat pettymistä

2) Eroat

3) Lakkaat asettamasta miehen kontolle sellaisia odotuksia mitä hän ei ole.

Miltä tämä kuullostaisi, että "odotan naistani töistä kotiin, mutta sitten kun sappuu, huomaan että hän on ihan sama ihminen kuin ennenkin ja MINÄ (minäminäminä) joudun pettymään.

Miehen vikahan se taas on kun naista ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaapa olla vaan läheisriippuvaisuutta, kun yksin ollessa pitää olla se joku lähellä vaan kun se onkin väärä tyyppi niin ärsyttää.

Siltä kuulostaa, läheisriippuvainen ja myös hyvin itsekäs. Ap haluaa kahlita toisen, mutta samalla myös olla yksin, joten toinen on periaatteessa hänen omaisuuttaan, mutta vain silloin kun ap niin haluaa.

Aikamoinen olettamus lyhyen viestin perusteella ihmisestä jota et edes tunne.

Kuten on myöskin nämä muutkin "on vain introvertti ja kaipaa omaa rauhaa blabla".

Sanoin vaan että jotkut ovat introvertimpiä ja sekin on ihan normaalia, en väittänyt että tämä välttämättä pitäisi paikkaansa aloittajan kohdalla. Introverttiys on muutenkin vain luonteen ominaisuus, läheisriippuvuus on mielenterveysongelma, joten sellaisen diagnosoiminen on vähän asiatonta. Varsinkin kun mitään siihen viittaavaa aloituksessa ei sanottu. 

Sitten kun alkaa kantaa vastuuta siitä omasta ärsyyntymisestään, on kypsä parisuhteeseen. Ennen ei N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaistun, jotkut nyt vaan tarvitsevat enemmän omaa tilaa eikä haluta viettää aikaa joka päivä jonkun kanssa. Ei siinä ole mitään vikaa.

Normaaleilla aikuisilla ihmisillä on myös parisuhteessa omaa aikaa ja rauhaa, mutta nyt ei kuulosta siltä, että joku parin tunnin tai työpäivän mittainen oma aika olisi ap:lle tarpeeksi.

Suosittelen ap:lle kunnon avointa keskustelua miehen kanssa. Siinä kannattaa kertoa rehellisesti miehelle omat tunteensa ja sen, että toinen ärsyttää aika nopeasti. Keskustelun jälkeen toisella on mahdollisuus tehdä omat päätelmänsä parisuhteen tilasta ja siitä haluaako jatkaa naisen kanssa, jota oma naamoja tekemiset ärsyttävät.

Minä en ainakaan alkaisi tuollaisen tiedon jälkeen puuhaamaan jotain perheen perustamisia tai edes yhteisiä asuntolainoja, vaan kiittäisin rehellisyydestä ja poistuisin. En haluaisi olla toiselle vain "se joku, jonka kanssa on ihan ok olla silloin kun itselle sopii, jos edes sopii" ja joku, jonka läsnäolo alkaa ärsyttämään aivan kuin toinen olisi täysin vieras ihminen. Tulee olo, että "kolmen päivän jälkeen vieras alkaa haisemaan", joten ei olisi kiva olla tuo vieras.

"parin tunnin tai työpäivän mittainen oma aika" ei todellakaan riitä kaikille, jotkut ovat enemmän introverttejä. Kaikki eivät halua tästä syystä myöskään muuttaa yhteen tai perustaa perhettä ja sekin on ihan normaalia. Parisuhteita ja ihmisiä on monenlaisia.

Minä olen introvertti, samoin on mieheni ja lapsemme. Kaikkien ei todellakaan tarvitse muuttaa yhteen, mutta se on tärkeää, että parisuhteen toinen osapuoli tietää missä mennään. Vähintä mitä parisuhteessa pystyy, on olla rehellinen toiselle osapuolelle. Jos molemmat ovat rehellisiä ja suhde jatkuu yhteisymmärryksessä, niin silloinhan se on hyvä parisuhde. Jos ap kuitenkin jatkaa epärehellistä kaksinaamaisuuttaan parisuhteessaan, niin hän sahaa omaa oksaansa.

Vierailija kirjoitti:

Sitten kun alkaa kantaa vastuuta siitä omasta ärsyyntymisestään, on kypsä parisuhteeseen. Ennen ei N42

Lyhyesti juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole sellaista miestä nähnytkään, joka ei jossain vaiheessa ala ärsyttää!!!

Tämä kertoo enemmän sinusta kuin miehistä. N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaistun, jotkut nyt vaan tarvitsevat enemmän omaa tilaa eikä haluta viettää aikaa joka päivä jonkun kanssa. Ei siinä ole mitään vikaa.

Normaaleilla aikuisilla ihmisillä on myös parisuhteessa omaa aikaa ja rauhaa, mutta nyt ei kuulosta siltä, että joku parin tunnin tai työpäivän mittainen oma aika olisi ap:lle tarpeeksi.

Suosittelen ap:lle kunnon avointa keskustelua miehen kanssa. Siinä kannattaa kertoa rehellisesti miehelle omat tunteensa ja sen, että toinen ärsyttää aika nopeasti. Keskustelun jälkeen toisella on mahdollisuus tehdä omat päätelmänsä parisuhteen tilasta ja siitä haluaako jatkaa naisen kanssa, jota oma naamoja tekemiset ärsyttävät.

Minä en ainakaan alkaisi tuollaisen tiedon jälkeen puuhaamaan jotain perheen perustamisia tai edes yhteisiä asuntolainoja, vaan kiittäisin rehellisyydestä ja poistuisin. En haluaisi olla toiselle vain "se joku, jonka kanssa on ihan ok olla silloin kun itselle sopii, jos edes sopii" ja joku, jonka läsnäolo alkaa ärsyttämään aivan kuin toinen olisi täysin vieras ihminen. Tulee olo, että "kolmen päivän jälkeen vieras alkaa haisemaan", joten ei olisi kiva olla tuo vieras.

"parin tunnin tai työpäivän mittainen oma aika" ei todellakaan riitä kaikille, jotkut ovat enemmän introverttejä. Kaikki eivät halua tästä syystä myöskään muuttaa yhteen tai perustaa perhettä ja sekin on ihan normaalia. Parisuhteita ja ihmisiä on monenlaisia.

Meilläkin on miehen kanssa omat asunnot. Vapailla ollaan yhdessä jomman kumman luona, mutta on ihanaa käydä omassa kodissa vaikka imuroimassa tai keittämässä kahvit ja tekemässä ristikkoa, kun tulee oman rauhan kaipuu. Sitten taas riittää virtaa ja voi hyvällä mielellä palata saman katon alle.

Tuo työpäivä ei muuten kaikille todellakaan ole mitään omaa aikaa. Minä tapaan työpäivän aikana viitisenkymmentä ihmistä enkä ole hetkeäkään yksin, joten se oma aika ja lepo sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ajoittuu ihan muualle kuin työpäivään. Minä kaipaan nimenomaan aikaa yksin ja omassa rauhassa, en niinkään lepoa miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaapa olla vaan läheisriippuvaisuutta, kun yksin ollessa pitää olla se joku lähellä vaan kun se onkin väärä tyyppi niin ärsyttää.

Siltä kuulostaa, läheisriippuvainen ja myös hyvin itsekäs. Ap haluaa kahlita toisen, mutta samalla myös olla yksin, joten toinen on periaatteessa hänen omaisuuttaan, mutta vain silloin kun ap niin haluaa.

Aikamoinen olettamus lyhyen viestin perusteella ihmisestä jota et edes tunne.

Kuten on myöskin nämä muutkin "on vain introvertti ja kaipaa omaa rauhaa blabla".

Sanoin vaan että jotkut ovat introvertimpiä ja sekin on ihan normaalia, en väittänyt että tämä välttämättä pitäisi paikkaansa aloittajan kohdalla. Introverttiys on muutenkin vain luonteen ominaisuus, läheisriippuvuus on mielenterveysongelma, joten sellaisen diagnosoiminen on vähän asiatonta. Varsinkin kun mitään siihen viittaavaa aloituksessa ei sanottu. 

Ehei, vaan tarkoitus oli herättää ap tajuamaan, että hän on itse vastuussa tunteistaan. Ajatus oli myös, että ap olisi rehellisempi parisuhteessansa, sillä toisena osapuolena on oikea aito tunteva ihminen, ei kone. Jos ap ärsyyntyy toisesta niin kovasti, että siitä pitää tänne kirjoittaa, niin ehkä parisuhde ei ole hyvä? Jos se ei ole hyvä nyt, niin paraneeko se ajan kanssa koskaan? Tekeekö toinen tietämättään täysin väärin vain ollessaan olemassa ja ap:n lähellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaistun, jotkut nyt vaan tarvitsevat enemmän omaa tilaa eikä haluta viettää aikaa joka päivä jonkun kanssa. Ei siinä ole mitään vikaa.

Normaaleilla aikuisilla ihmisillä on myös parisuhteessa omaa aikaa ja rauhaa, mutta nyt ei kuulosta siltä, että joku parin tunnin tai työpäivän mittainen oma aika olisi ap:lle tarpeeksi.

Suosittelen ap:lle kunnon avointa keskustelua miehen kanssa. Siinä kannattaa kertoa rehellisesti miehelle omat tunteensa ja sen, että toinen ärsyttää aika nopeasti. Keskustelun jälkeen toisella on mahdollisuus tehdä omat päätelmänsä parisuhteen tilasta ja siitä haluaako jatkaa naisen kanssa, jota oma naamoja tekemiset ärsyttävät.

Minä en ainakaan alkaisi tuollaisen tiedon jälkeen puuhaamaan jotain perheen perustamisia tai edes yhteisiä asuntolainoja, vaan kiittäisin rehellisyydestä ja poistuisin. En haluaisi olla toiselle vain "se joku, jonka kanssa on ihan ok olla silloin kun itselle sopii, jos edes sopii" ja joku, jonka läsnäolo alkaa ärsyttämään aivan kuin toinen olisi täysin vieras ihminen. Tulee olo, että "kolmen päivän jälkeen vieras alkaa haisemaan", joten ei olisi kiva olla tuo vieras.

"parin tunnin tai työpäivän mittainen oma aika" ei todellakaan riitä kaikille, jotkut ovat enemmän introverttejä. Kaikki eivät halua tästä syystä myöskään muuttaa yhteen tai perustaa perhettä ja sekin on ihan normaalia. Parisuhteita ja ihmisiä on monenlaisia.

Minä olen introvertti, samoin on mieheni ja lapsemme. Kaikkien ei todellakaan tarvitse muuttaa yhteen, mutta se on tärkeää, että parisuhteen toinen osapuoli tietää missä mennään. Vähintä mitä parisuhteessa pystyy, on olla rehellinen toiselle osapuolelle. Jos molemmat ovat rehellisiä ja suhde jatkuu yhteisymmärryksessä, niin silloinhan se on hyvä parisuhde. Jos ap kuitenkin jatkaa epärehellistä kaksinaamaisuuttaan parisuhteessaan, niin hän sahaa omaa oksaansa.

Niin, jotkut ovat vähemmän introverttejä kuin toiset. Olet oikeassa, tietysti pitää olla rehellinen asiasta ja tulevaisuuden tavoitteista, itselleni ei tulisi mieleenkään antaa jonkun uskoa että olen joskus muuttamassa yhteen tai parustamassa perhettä. Teen aina nämä asiat selväksi heti alkussa ja olenkin tapaillut itseni kaltaisia ihmisiä. Kaukosuhteet toimivat todella hyvin. Aloittaja ei kuitenkaan sanonut mitään siitä mitä hänen miehensä haluaa tai ajattelee, ehkä hänkin viihtyy yksinään? Vaikea sanoa ilman lisätietoja.

Haluat rakkautta, mutta mies ei ole se oikea. Huomaat miehen viat ja sen miten ei ole oikea kun olette yhdessä. Kun toinen on oikea niin tuollaista käytöstä ei ilmene.

Naisten tuuliviirimäinen käytös on useimmilla heijastusta omasta epävarmuudesta, itseluottamuksen puutteesta ja mielenterveyden huonosta tasapainosta. Näppärästi nainen toki projisoi syyt silti mieheen, niinkuin yleensä aina muutenkin.

Tuuliviiriys ja sen aiheuttama käytös on pahimman luokan henkistä väkivaltaa. Tuuliviirinaista ei kannata yhdenkään miehen ottaa puolisokseen, vaan sellaiset kannattaa karsia pois jo seurusteluaikana. Joillekin naisille epävarmuudet kehittyvät iän myötä, kun hormonitoiminnan muutokset, itsetunto-ongelmat ja pelot rupsahtamisesta pahenevat. Jos mies huomaa naisessaan tuuliviirimäisiä käytöspiirteitä, niin nainen kannattaa ohjata hakemaan apua omiin päänsisäisiin ongelmiinsa, ja jos ei apua hae tai jos se ei auta, niin omaa henkistä hyvinvointiaan suojatakseen miehen kannattaa lähteä suhteesta.

Myös lapsille tuuliviiriäiti on pelkkää myrkkyä.

Vierailija kirjoitti:

Naisten tuuliviirimäinen käytös on useimmilla heijastusta omasta epävarmuudesta, itseluottamuksen puutteesta ja mielenterveyden huonosta tasapainosta. Näppärästi nainen toki projisoi syyt silti mieheen, niinkuin yleensä aina muutenkin.

Tuuliviiriys ja sen aiheuttama käytös on pahimman luokan henkistä väkivaltaa. Tuuliviirinaista ei kannata yhdenkään miehen ottaa puolisokseen, vaan sellaiset kannattaa karsia pois jo seurusteluaikana. Joillekin naisille epävarmuudet kehittyvät iän myötä, kun hormonitoiminnan muutokset, itsetunto-ongelmat ja pelot rupsahtamisesta pahenevat. Jos mies huomaa naisessaan tuuliviirimäisiä käytöspiirteitä, niin nainen kannattaa ohjata hakemaan apua omiin päänsisäisiin ongelmiinsa, ja jos ei apua hae tai jos se ei auta, niin omaa henkistä hyvinvointiaan suojatakseen miehen kannattaa lähteä suhteesta.

Myös lapsille tuuliviiriäiti on pelkkää myrkkyä.

Totta, tosin pätee yhtälailla miehiinkin. 

Usein näin. Ihmisen muisti on erikoinen. Ideaalikuva hänestä joka sinulla oli suhteen alkuaikana, minkä takia häneen ihastuit, tuntuu palaavan muutaman päivän eron jälkeen. Sitten kun se totuus on siinä edessä niin se haavekuva särkyy koska se perustuu yksinomaan romanttisiin mielikuviin ( mielikuvitukseen) hänestä ja hänen olemuksestaan.

Kun olin yhden naisen kanssa, oli jatkuvasti olo kuin hänen kiintymyksensä olisi ollut jotenkin "feikkiä" ja hän myös ärsyyntyi herkästi. Kuin olisin käynyt jatkuvasti aivoon pelkällä olemassaolollani, mutta hänen jotenkin "kuului" olla ihastunut. En siinä vaiheessa asiaa tajunnut, mutta jälkeenpäin kyllä että kyse taisi olla tosiaan jonkinlaisesta läheisriippuvaisuudesta, koska ei kauaa mennyt kun oli taas uusi mies. Eli jonkun kanssa oli vaan pakko olla vaikka tyyppi ärsyttikin.