Lue keskustelun säännöt.
Minulla on sellainen tunne, että olen aina oikeassa
29.12.2020 |
Eikä se ole edes tunne, vaan monesti tiedän, mihin asiat johtavat ja mitä vuosien päästö tulee tapahtumaan. Mäen myös selkeästi ihmisten käytöksen taakse.
Tämä aiheuttaa ahdistusta.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olen sinun vastakohta. Aina väärässä.
Elämäni on vitsi
Sittenhän olet oikea henkilö antamaan hyviä neuvoja ihmisille.
Sä varmaan sitten etsit ja huomioit juuri niitä juttuja, jotka tukevat sun maailmankuvaasi. Otat kovin tunteella kaiken ja samanmielisten ryhmissä keksitte yhtäläisyysmerkkejä omien ajatusten ja maailmantapahtumien välille. Onhan teitä, ennustajia, astrologeja, politikkoja, kiihkopuolueellisia yhden asian kannattajia yms. joka lähtöön. eiköhän joka vuosi tapahdu "jotain erikoista" josta voi sitten vääntää juttua. Muuten, ovatko sinun ennustuksesi pääosin positiivisia vai negatiivisia? Noista negatiivisista kun on tapana pitää älämölöä eniten. Ensi vuonna moni asia menee ihan vituiksi, sanokaa mun sanoneen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti olet tunteinesi väärässä
Mulla on ollut usein tilanne, että olen ollut oikeassa, mutta kaikki on pitäneet ajatuksiani aivan järjettöminä ja minulta on puuttunut itseluottamusta taistella tuulimyllyjä vastaan. Pettymys on karvas silloin kun on itse alunperin ollut oikeassa, mutta vaihtanut kuitenkin toisten takia mieltään lopulta ja joutunut kärsimään. Sitten se itse esittämäni asia on normikäytäntö parin vuoden tai kymmenen vuoden päästä ja kukaan ei edes "muista" että minä siitä puhuin jo aiemmin ja minulle naurettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama. Olen miettinyt onko kyse jonkinlaisesta narsistisuudesta tai jopa psykoottisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottaa kun ei neuvo.
Neuvo tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut usein tilanne, että olen ollut oikeassa, mutta kaikki on pitäneet ajatuksiani aivan järjettöminä ja minulta on puuttunut itseluottamusta taistella tuulimyllyjä vastaan. Pettymys on karvas silloin kun on itse alunperin ollut oikeassa, mutta vaihtanut kuitenkin toisten takia mieltään lopulta ja joutunut kärsimään. Sitten se itse esittämäni asia on normikäytäntö parin vuoden tai kymmenen vuoden päästä ja kukaan ei edes "muista" että minä siitä puhuin jo aiemmin ja minulle naurettiin.
Ihan esimerkkinä kevyimmästä päästä. Joskus 15 vuotta sitten jo ostin minimaalisesti, ostin vaatteet käytettynä ja käytin loppuun. Minua säälittiin ja pidettiin köyhänä sen takia, jos olin esimerkiksi parsinut takin reiän, eikä oikein uskottu, kun sanoin että ei minua haittaa, vaate on itselle rakas ja hyvä vielä. Jossain vaiheessa kyllästyin tapani tuomaan sosiaaliseen statukseen ja aloin pakolla heittämään roskiin tavaraa, jossa oli pieni ulkonäkövirhe, aloin laittautua enemmän ja värjätä hiuksia, seuramaan vaatemuotia ym. Tämä tekikin minusta hyväksyttävämmän ihmisen muutamaksi vuodeksi ja hyödyin siitä. Nyt sitten on muotia kuluttaa mahdollisimman vähän ja näyttää luonnolliselta. Juuri ne asiat joita ennen tein "väärin" ovatkin nyt yhtäkkiä "oikein" ja vielä tosi jees. Vaikuttaa, että olen oikeassa aina väärään aikaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla lapsia?
Jos ei, se selittääkin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut usein tilanne, että olen ollut oikeassa, mutta kaikki on pitäneet ajatuksiani aivan järjettöminä ja minulta on puuttunut itseluottamusta taistella tuulimyllyjä vastaan. Pettymys on karvas silloin kun on itse alunperin ollut oikeassa, mutta vaihtanut kuitenkin toisten takia mieltään lopulta ja joutunut kärsimään. Sitten se itse esittämäni asia on normikäytäntö parin vuoden tai kymmenen vuoden päästä ja kukaan ei edes "muista" että minä siitä puhuin jo aiemmin ja minulle naurettiin.
Ihan esimerkkinä kevyimmästä päästä. Joskus 15 vuotta sitten jo ostin minimaalisesti, ostin vaatteet käytettynä ja käytin loppuun. Minua säälittiin ja pidettiin köyhänä sen takia, jos olin esimerkiksi parsinut takin reiän, eikä oikein uskottu, kun sanoin että ei minua haittaa, vaate on itselle rakas ja hyvä vielä. Jossain vaiheessa kyllästyin tapani tuomaan sosiaaliseen statukseen ja aloin pakolla heittämään roskiin tavaraa, jossa oli pieni ulkonäkövirhe, aloin laittautua enemmän ja värjätä hiuksia, seuramaan vaatemuotia ym. Tämä tekikin minusta hyväksyttävämmän ihmisen muutamaksi vuodeksi ja hyödyin siitä. Nyt sitten on muotia kuluttaa mahdollisimman vähän ja näyttää luonnolliselta. Juuri ne asiat joita ennen tein "väärin" ovatkin nyt yhtäkkiä "oikein" ja vielä tosi jees. Vaikuttaa, että olen oikeassa aina väärään aikaan!
No eihän tuossa oo mitään ihmeellistä. Vanhat asiat tulee useasti uudestaan muotiin, ei siinä tarvitse mikään selvännäkijä olla. On miullakin monta asiaa mitkä tullu uudestaan muotiin kun en välitä muodin mukana kulkea. Kerro joku toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän mitä tarkoitat. Kipuilin itse nuorena tosi paljon asian kanssa, yritin opetella olemaan "näkemättä" asioita, koska se aiheutti hirveästi ahdistusta ja ulkopuolisuuden tunnetta. Muut pystyivät vaan elämään näkemättä kokonaisuutta. Kerran eräs mies tuli luokseni ja sanoi vaan, että hän tunnistaa minut, minä kuulun heihin, eli ihmisiin jotka voivat vaan seurata sivusta kaikkea ja tietää miten kaikki tulee menemään. Ja sanoi, että turha sitä pelätä, meitä suurimman lahjan saaneita on monia. Näkemisen lahja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut usein tilanne, että olen ollut oikeassa, mutta kaikki on pitäneet ajatuksiani aivan järjettöminä ja minulta on puuttunut itseluottamusta taistella tuulimyllyjä vastaan. Pettymys on karvas silloin kun on itse alunperin ollut oikeassa, mutta vaihtanut kuitenkin toisten takia mieltään lopulta ja joutunut kärsimään. Sitten se itse esittämäni asia on normikäytäntö parin vuoden tai kymmenen vuoden päästä ja kukaan ei edes "muista" että minä siitä puhuin jo aiemmin ja minulle naurettiin.
Ihan esimerkkinä kevyimmästä päästä. Joskus 15 vuotta sitten jo ostin minimaalisesti, ostin vaatteet käytettynä ja käytin loppuun. Minua säälittiin ja pidettiin köyhänä sen takia, jos olin esimerkiksi parsinut takin reiän, eikä oikein uskottu, kun sanoin että ei minua haittaa, vaate on itselle rakas ja hyvä vielä. Jossain vaiheessa kyllästyin tapani tuomaan sosiaaliseen statukseen ja aloin pakolla heittämään roskiin tavaraa, jossa oli pieni ulkonäkövirhe, aloin laittautua enemmän ja värjätä hiuksia, seuramaan vaatemuotia ym. Tämä tekikin minusta hyväksyttävämmän ihmisen muutamaksi vuodeksi ja hyödyin siitä. Nyt sitten on muotia kuluttaa mahdollisimman vähän ja näyttää luonnolliselta. Juuri ne asiat joita ennen tein "väärin" ovatkin nyt yhtäkkiä "oikein" ja vielä tosi jees. Vaikuttaa, että olen oikeassa aina väärään aikaan!
No eihän tuossa oo mitään ihmeellistä. Vanhat asiat tulee useasti uudestaan muotiin, ei siinä tarvitse mikään selvännäkijä olla. On miullakin monta asiaa mitkä tullu uudestaan muotiin kun en välitä muodin mukana kulkea. Kerro joku toinen juttu.
Eihän siinä olekaan mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin.
Mitä muuta, "keksin" lapsena, ennen nettiä, mm. sen, että tulevaisuudessa tv-ohjelmat voi varmasti tallentaa ja katsella koska haluaa. Äiti ja sisko pyöritteli silmiään. Teininä puhuin, että olin tutustunut siihen, kun hollannissa vai olikos Tanskassa pyöräillään paljon ja julkinen liikenne/vaihtoehtoiset kulkuneuvot on halpoja, yhteisiä ja normi, sanoin että tämä rantautuu muuallekin ennen pitkää. Taas pään puistelua, tähän aikaan yksityisautoilu oli ainoa oikea ja kukaan ei kiinnostunut mistään polttoainepäästöistä vähääkään.
En viitsi tuon henkilökohtaisempia esimerkkejä kertoa, vaikka niitäkin tulee mieleen monta. En ajattele, että olen jotenkin erityislahjakas ihminen, mutta tuli huomattua moneen otteeseen, että vallitsevan ajan muuttumista ei kauheasti haluta ajatella. Aina välillä, harvoin, löytyi ihminen, jonka kanssa voi luontevasti pohtia tulevaisuuden näkymiä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mitä tarkoitat. Kipuilin itse nuorena tosi paljon asian kanssa, yritin opetella olemaan "näkemättä" asioita, koska se aiheutti hirveästi ahdistusta ja ulkopuolisuuden tunnetta. Muut pystyivät vaan elämään näkemättä kokonaisuutta. Kerran eräs mies tuli luokseni ja sanoi vaan, että hän tunnistaa minut, minä kuulun heihin, eli ihmisiin jotka voivat vaan seurata sivusta kaikkea ja tietää miten kaikki tulee menemään. Ja sanoi, että turha sitä pelätä, meitä suurimman lahjan saaneita on monia. Näkemisen lahja
Ja mitähän mukamas olet nähnyt? Yleensä vaan jotka "näkee" asioita ovat enemmän mt-potilaita. Lähisukulainenkin kuvitteli näkevänsä kaikkea mitä muut eivät nähneet ja siitäpä se sitten paheni psykoosiksi ja suljetulle. Eli ei ollu mikään yllätys
Et vain huomioi niitä lukuisia tilanteita joissa olet väärässä. Aika tyypillistä ihmisaivojen toimintaa. Liikaa jos alkaa niille antaa painoarvoa, voi mennä jo psykoottisuuden puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut usein tilanne, että olen ollut oikeassa, mutta kaikki on pitäneet ajatuksiani aivan järjettöminä ja minulta on puuttunut itseluottamusta taistella tuulimyllyjä vastaan. Pettymys on karvas silloin kun on itse alunperin ollut oikeassa, mutta vaihtanut kuitenkin toisten takia mieltään lopulta ja joutunut kärsimään. Sitten se itse esittämäni asia on normikäytäntö parin vuoden tai kymmenen vuoden päästä ja kukaan ei edes "muista" että minä siitä puhuin jo aiemmin ja minulle naurettiin.
Ihan esimerkkinä kevyimmästä päästä. Joskus 15 vuotta sitten jo ostin minimaalisesti, ostin vaatteet käytettynä ja käytin loppuun. Minua säälittiin ja pidettiin köyhänä sen takia, jos olin esimerkiksi parsinut takin reiän, eikä oikein uskottu, kun sanoin että ei minua haittaa, vaate on itselle rakas ja hyvä vielä. Jossain vaiheessa kyllästyin tapani tuomaan sosiaaliseen statukseen ja aloin pakolla heittämään roskiin tavaraa, jossa oli pieni ulkonäkövirhe, aloin laittautua enemmän ja värjätä hiuksia, seuramaan vaatemuotia ym. Tämä tekikin minusta hyväksyttävämmän ihmisen muutamaksi vuodeksi ja hyödyin siitä. Nyt sitten on muotia kuluttaa mahdollisimman vähän ja näyttää luonnolliselta. Juuri ne asiat joita ennen tein "väärin" ovatkin nyt yhtäkkiä "oikein" ja vielä tosi jees. Vaikuttaa, että olen oikeassa aina väärään aikaan!
No eihän tuossa oo mitään ihmeellistä. Vanhat asiat tulee useasti uudestaan muotiin, ei siinä tarvitse mikään selvännäkijä olla. On miullakin monta asiaa mitkä tullu uudestaan muotiin kun en välitä muodin mukana kulkea. Kerro joku toinen juttu.
Eihän siinä olekaan mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin.
Mitä muuta, "keksin" lapsena, ennen nettiä, mm. sen, että tulevaisuudessa tv-ohjelmat voi varmasti tallentaa ja katsella koska haluaa. Äiti ja sisko pyöritteli silmiään. Teininä puhuin, että olin tutustunut siihen, kun hollannissa vai olikos Tanskassa pyöräillään paljon ja julkinen liikenne/vaihtoehtoiset kulkuneuvot on halpoja, yhteisiä ja normi, sanoin että tämä rantautuu muuallekin ennen pitkää. Taas pään puistelua, tähän aikaan yksityisautoilu oli ainoa oikea ja kukaan ei kiinnostunut mistään polttoainepäästöistä vähääkään.
En viitsi tuon henkilökohtaisempia esimerkkejä kertoa, vaikka niitäkin tulee mieleen monta. En ajattele, että olen jotenkin erityislahjakas ihminen, mutta tuli huomattua moneen otteeseen, että vallitsevan ajan muuttumista ei kauheasti haluta ajatella. Aina välillä, harvoin, löytyi ihminen, jonka kanssa voi luontevasti pohtia tulevaisuuden näkymiä.
Siinä tapauksessa miekin oon varmaan profeetta kun oon monesti tiennyt että joku bändi tai näyttelijä lyö pinnalle. Kavereille sanoin että Haloo Helsinki! bändistä tulee vielä kuuluisa kun kuulin niiden ensimmäisen biisin, ja sama homma näyttelijöissä esim. Tom Hardy. Eikö ole käynyt mielessä että monella muullakin on varmasti käynyt ajatus että tulevaisuudessa pystyy tallentamaan ohjelmat ja katsomaan millon haluaa, mutta teknologia ei ollut vielä sillon niin kehittynyttä. Yleensä ne jotka kuvittelee olevansa erikoisempia, eivät ole sen kummasempia kuin muutkaan.
Käyttäjä36202 kirjoitti:
Et vain huomioi niitä lukuisia tilanteita joissa olet väärässä. Aika tyypillistä ihmisaivojen toimintaa. Liikaa jos alkaa niille antaa painoarvoa, voi mennä jo psykoottisuuden puolelle.
Tarkoitatko
niille=väärässä olemista.
Up