Äiti HS:ssa: Opiskelupaikatta jäänyt tyttäreni masentui

Kolmessa vuodessa olisi hankkinut jo ammattikoulutuksen. Ehkä pitäisi nyt mennä johonkin peruskoulutukseen, että saisi edes jonkin pätevyyden ja pääsisi työelämään kiinni. Kyllä niitä pääsykoekirjoja voi sielläkin lukea.

Tuntuu, että tuo tyttö törmää nyt ensi kertaa siihen, että kaikki ei sujukaan niin kuin hän haluaisi. Kovaa on kohdata pettymys vasta tuossa iässä. Vanhempien pitäisi kasvattaa lapsiaan niin, että niitä pettymyksiä kohdataan jo pienenä ja niistä opitaan selviytymään henkisesti. Kaikkea ei tarvitse aina saada heti.

Ei se ahdistus ole sen kummempaa eliittilukioiden kuin tavislukioiden ylioppilaille, jotka eivät saaneet haluamaansa opiskelupaikkaa.

Eliittitytöt luulee olevansa eliittiä, vaikka sielläkin vain top 10-20% on oikeasti sitä eliittiä.

Sille äidille voisi joku kertoa, että nuorisotakuu ei takaa, että jokainen nuori pääsee unelma-alalleen. Se takaa vain jonkun opiskelupaikan, vaikka veneenrakennusta tai jalkahoitajaksi.

Mäkin tiedän Norssista ylioppilaaksi päässeen tytön, jolla kaikki sujui helposti peruskoulussa. Norssissa olisi pitänyt tehdä paljon töitä ja eipä sitten tullut kirjoituksista kuin keskinkertaiset paperit. Kirjoitti lähinnä kieliä. No, valtiotieteelliseen on hyvin vaikea päästä, ei mahdollisuuksia. Haaveilee toimittajan urasta, mutta jopa opistoihin riittää todella hyviä hakijoita.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 14:35"][quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 14:26"]

Olen hakenut sosiaali ja terveysalalle 6 vuotta. Ensin haaveissa oli sosiaalityö ja yliopisto, mutta ne haaveet kariutui parin hakukerran jälkeen. Sosionomiksi ja terveydenhoitajaksi taas vaaditaan todella hyvät paperit monessa paikkaa.. useana vuonna en päässyt M papereillani edes kokeisiin. Kouluttauduin sitten lähihoitajaksi hyvillä arvosanoilla. edelleen olisi motivaatiota opiskella enemmänkin, mutta en edelleenkään tule valituksi. pääsykoemenestykseni on aina keskitasoa, kun pitäisi olla huippu. Valitettavasti en voi hakea muualle kuin pk. Seudulle. Olen käynyt 10 kertaa pääsykokeissa ja viimeiset yritykset alkaa olla käsillä, sitten tyydyn osaani lähihoitajana.

[/quote] Tällä hetkellähän sosiaalityössä on se yhteinen haku, samalla kokeella voi hakea moneen eri yliopistoon, jossa on ollut sosiaalityötä tarjolla. Ilmeisesti luovutit aika äkkiä sen suhteen, ainakin itse olen ollut paljon sossutyötä opisekelvien kanssa tekemisissä (sivuaineena mulla) niin ei siellä kyllä mitään kauhean välkkyä sakkia kaikki ole. Osa ihan taulapäitä. Eipä sillä että en ole itekään herramme kirkkaimpia tähtiä... Olisi ehkä kannattanut käydä valmennuskurssi, niin olisit saanut sen oman tasosi selville heti siinä.

[/quote]

Opiskelin avoimessa perusopinnot, luovutin kun en siitä huolimatta päässyt, ja aloin myös miettiä olisiko sos.työ edes oikeasti se mitä haluan tehdä. Siksi siirryin amk hakuun. Kuvittelin myös että sinne olisi helpompi päästä. Olen todennut että pääsykokeissa voi mokata tidella monella eri tapaa, ja mitä useammin hakee, sitä kovemmaksi paine ja jännitys kasvavat. Nyt otan jo ihan rennosti tämän asian suhteen.. Olen kuitenkin saanut tutkinnon jolla pääsen tekemään lähimain sitä mitä haluankin. Kouluun pääsy olisi kuitenkin unelmani, saa nähdä miten käy.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 14:48"]

Jos nyt on noin vaikeeta saada se opiskelupaikka niin ehkä kannattaisi mennä valmennuskurssille

[/quote]Joo ja joillekin aloille valmennuskursseja saa myös ainejärjestöjen järjestäminä jolloin ne ovat ilmaisia tai ainakin halvempia kuin firmoilla. Näin ainakin Helsingissä.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 15:39"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 14:35"][quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 14:26"]

Olen hakenut sosiaali ja terveysalalle 6 vuotta. Ensin haaveissa oli sosiaalityö ja yliopisto, mutta ne haaveet kariutui parin hakukerran jälkeen. Sosionomiksi ja terveydenhoitajaksi taas vaaditaan todella hyvät paperit monessa paikkaa.. useana vuonna en päässyt M papereillani edes kokeisiin. Kouluttauduin sitten lähihoitajaksi hyvillä arvosanoilla. edelleen olisi motivaatiota opiskella enemmänkin, mutta en edelleenkään tule valituksi. pääsykoemenestykseni on aina keskitasoa, kun pitäisi olla huippu. Valitettavasti en voi hakea muualle kuin pk. Seudulle. Olen käynyt 10 kertaa pääsykokeissa ja viimeiset yritykset alkaa olla käsillä, sitten tyydyn osaani lähihoitajana.

[/quote] Tällä hetkellähän sosiaalityössä on se yhteinen haku, samalla kokeella voi hakea moneen eri yliopistoon, jossa on ollut sosiaalityötä tarjolla. Ilmeisesti luovutit aika äkkiä sen suhteen, ainakin itse olen ollut paljon sossutyötä opisekelvien kanssa tekemisissä (sivuaineena mulla) niin ei siellä kyllä mitään kauhean välkkyä sakkia kaikki ole. Osa ihan taulapäitä. Eipä sillä että en ole itekään herramme kirkkaimpia tähtiä... Olisi ehkä kannattanut käydä valmennuskurssi, niin olisit saanut sen oman tasosi selville heti siinä.

[/quote]

Opiskelin avoimessa perusopinnot, luovutin kun en siitä huolimatta päässyt, ja aloin myös miettiä olisiko sos.työ edes oikeasti se mitä haluan tehdä. Siksi siirryin amk hakuun. Kuvittelin myös että sinne olisi helpompi päästä. Olen todennut että pääsykokeissa voi mokata tidella monella eri tapaa, ja mitä useammin hakee, sitä kovemmaksi paine ja jännitys kasvavat. Nyt otan jo ihan rennosti tämän asian suhteen.. Olen kuitenkin saanut tutkinnon jolla pääsen tekemään lähimain sitä mitä haluankin. Kouluun pääsy olisi kuitenkin unelmani, saa nähdä miten käy.

[/quote] No hyvä, että et ole jäänyt tuleen makaamaan. Ehkä tosiaan kannattaa tehdä töitä jonkun aikaa ja sitten vaikka yrittää uudelleen, jos tuo opiskelupaikka jäi vielä kaivelemaan. On niitä keski-ikäisiäkin siellä opiskelemassa. Se pääsykokeiden stressi voi tosiaan kasvaa aika suureksi ja odotukset kohtuuttomiksi.

Eivätkö ihmiset ymmärrä, että uratoiveet pitää asettaa oman tasonsa (yo-todistus, päättötodistus, menestys pääsykokeessa) mukaan? Yksi tärkeimmistä elämäntaidoista on se, että osaa tarttua ympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin omien resurssien rajoissa.

Olen enimmäkseen samaa mieltä ap:n ja muiden kanssa, erityisesti siitä, että tuossa ei ole varmasti ole koko tarina kerrottu. Eikä opiskelupaikan puute yksistään mitään kliinistä masennusta aiheuta, kyllä siinä täytyy olla jotain muutakin (ja tietysti myös taipumusta masennukseen) taustalla.

Mutta tässä vaiheessa, kun masennus oikeasti on päällä, en kyllä välttämättä lähettäisi tyttöä opiskelemaan minnekään Takahikiän AMK:hon 500 kilometrin päähän, missä tyttö ei tunne ketään eikä välttämättä edes opiskeltava ainekaan kiinnosta. Oikeasti masentuneen aloitekyky on aika nollissa; se ei ole todellakaan paras mahdollinen alkuasetelma sille, että liihottaa pois pesästä kohti suurta tuntematonta.

Monet eivät ymmärrä, että suurimman osan pitää tosiaankin lukea pääsykokeisiin ja paljon. Kilpailu opiskelupaikoista on raakaa. Ikävää, mutta totta. Itse kirjoitin keskinkertaisesta pikkukaupungin lukiosta M:n paperit. Pääsin haluamalleni alalle yliopistoon ekalla kerralla. Kannattaisi madaltaa vaatimuksia eli hakea Lappiin tai helpommalle alalle. Tai sitten vaan lukea paljon enemmän pääsykokeisiin.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 15:49"]Monet eivät ymmärrä, että suurimman osan pitää tosiaankin lukea pääsykokeisiin ja paljon. Kilpailu opiskelupaikoista on raakaa. Ikävää, mutta totta. Itse kirjoitin keskinkertaisesta pikkukaupungin lukiosta M:n paperit. Pääsin haluamalleni alalle yliopistoon ekalla kerralla. Kannattaisi madaltaa vaatimuksia eli hakea Lappiin tai helpommalle alalle. Tai sitten vaan lukea paljon enemmän pääsykokeisiin.

[/quote] täyttä asiaa. Itse olen lukenut todella monia satoja tunteja melko vaikeasti sisäänpäästävälle alalle, koska paperit on keskinkertaiset, kun ei koulunkäynti lukiossa maistunut. Saas nähdä, nappaako tällä kerralla ja jos ei, voisi sitä hakea johonkin muuallekkin. Ihmisillä on monia kiinnostuksenkohteita ja on varmasti useita hyviä vaihtoehtoja joita kannattaa harkita.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 15:49"]

Monet eivät ymmärrä, että suurimman osan pitää tosiaankin lukea pääsykokeisiin ja paljon. Kilpailu opiskelupaikoista on raakaa. Ikävää, mutta totta. Itse kirjoitin keskinkertaisesta pikkukaupungin lukiosta M:n paperit. Pääsin haluamalleni alalle yliopistoon ekalla kerralla. Kannattaisi madaltaa vaatimuksia eli hakea Lappiin tai helpommalle alalle. Tai sitten vaan lukea paljon enemmän pääsykokeisiin.

[/quote]

Juuri näin, varsinkin jos todistuksessa ei ole kehumista. Silloin on vaan tehtävä niin pirusti töitä että pääsee valintakoekiintiössä sisään.

Takahikiältä tulevalla opiskelijalla on siitä paremmat lähtöasetelmat, että jo esim. lukioon mennessään tietää, ettei omalla paikkakunnalla ole opiskelumahdollisuuksia eikä töitä. Silloin on täysin vapaa hakemaan paikkaa mistä päin Suomea (tai maailmaa) tahansa ja asenne on sen mukainen. Etenkin pääkaupunkiseudulta tulevilla taas ajatuskin siitä, että lähtisi vaikka Ouluun tai Kuopioon tai Mikkeliin tai Vaasaan opiskelemaan, on ihan käsittämätön. Eihän kehäkolmosen ulkopuolella ole heidän mielestään varmaan edes sähköjä tai viemäriverkostoa saati sitten yhtään järkevää ihmistä... No, siinä sitten haette joka tradenomi- ja lähärikouluunkin tuhansien muiden kanssa vuosi toisensa perään...

Kermaperse eliittityttö ei pärjää Kuopiossa tai Oulussa. No voi voi, takahikiän kasvatit pärjää kyllä Helsingissä ja jopa maailmallakin. Eliittitytltä jääköön äidin helmoihin sitten, vaatekaupoissa löytyy keikkatöitä ja Alepan kassallakin voi keikkailla. 

Mäkin kirjoitin pikkukylän pikkulukiosta M:n paperit. En päässyt sisään yliopistoon ensimmäisellä kerralla, hain sitten täydennyshaussa ammattikouluun eri paikkakunnalle ja hain seuraavana vuonna uudelleen. En päässyt vieläkään sisään joten jatkoin amiksen loppuun ja hain vielä kerran. Nyt odotellaan tuloksia tästä kolmannesta yrityksestä. Muutin nyt hetkeksi takaisin kotiin, koska jos pääsen yliopistoon en halua asua jossakin kämpässä noin kolmea viikkoa ja muuttaa taas aivan eri kaupunkiin (hain Rovaniemelle, Turkuun ja kotikaupunkiini Ouluun). Asuin ammattikouluajat asuntolassa, joten kaikki kamat sängystä kirjoihin on vielä kotona, eikä innosta muuttaa niitä muutaman viikon välein johonkin. :D Jos en pääse kouluun mulla on kuitenkin ammatti ja muutan sitten omaan kämppään ja alan etsiä ammattiani vastaavia töitä ja myös ihan mitä töitä vain.

Tiedän itse, miten turhauttava tuo tilanne on. Päästyäni lukiosta en kolmeen vuoteen itsekään päässyt mihinkään kouluun ja töitä tuli vain muutaman kuukauden pituisia tuurauskeikkoja, harvemmin niitäkään.  Ystäväni muuttivat kotipaikkakunnalta opiskelemaan joten päivät menivät yksin kotona kotitöiden kanssa, mitään sisältöä ei ollut muuta kuin kaksi kertaa vuodessa päntätä pääsykokeisiin. Hain vielä ihan vaatimattomiin ammattikorkeakouluihin. Kyllä siinä itsetunto menee ja passivoituu todella pahasti masennukseen asti, etenkin jos perhe ja lähisukulaiset koittavat tuputtaa kaikenlaista "auttaakseen", vaikka tosiasiassa kasaavat vain paineita ja stressiä. Hyväähän he tarkoittivat, mutta tarjosivat aivan vääriä ratkaisuja. Edes mitkään nuorten työllistämisohjelmat eivät auttaneet eikä työharjoittelupaikkaakaan saanut työkkärin kautta, koska asuin pienehkössä kaupungissa. 

Lopulta keksin mennä korottamaan yo-arvosanojani, ja sain kuin sainkin muutamaa numeroa korotettua. Pääsin vuoden hakemisen jälkeen haluamaani kouluun ja elämä lähti uudelleen raiteilleen. Nykypäivänä olen tekemässä lopputyötäni ja alani hommissa ja asiat ovat kutakuinkin hyvin. Mutta nuo lukionjälkeiset kokemukset ovat edelleen mielessä, monelle ystävälleni on käynyt lakituksen jälkeen sama tilanne. 

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 15:03"]

J

Juuri AMK:n pääsykokeissa vaikuttavat varsin subjektiiviset seikat. Olenhan itsekin ollut seuraamassa, miten opiskelijoita on valittu suoranaisesti pärstäkerroinperiaatteella. Oikis tuntui reilummalta paikalta siksi, että sinne ei valittu mielipiteiden perusteella ketään, vaan vastaukset oli kylmästi jyvitetty. Tiedät tai et tiedä, mutta ketään sinun ei tarvitse miellyttää. Piste. 

[/quote]

Melkoista yleistystä AMK'n osalta. Alempaan tutkintoon ainakin tekniikan alalla ei todellakaan pärställä ole mitään väliä, pääsykokeet käydään yhdessä 100 muun kanssa hipihiljaa ja loput pisteistä tulee aiemman koulumenestyksen, työkokemuksen ym kanssa. 

Kyllä Suomessa vielä pääsääntöisesti (pl. suomenruotsalaiset) paikan saa se, joka oli parempi, mutta on tietysti aina helpompaa syyttää muita epärehellisyydestä, kuin katsoa peiliin ja myöntää, että oli yksinkertaisesti huonompi, kuin muut hakijat. 

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 15:07"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 14:43"]

Mielestäni ongelma on se, että osaan koulutuspaikoista on äärettömän vaikea päästä (lääketieteellinen, kauppatieteellinen jne.). Sitten on paljon koulutuksia, joihin pääsee varsinkin pienemmillä paikkakunnilla kuka tahansa, esimerkiksi tradenomi- ja restonomikoulutukset. Tradenomeja ja restonomeja vaan on koulutettu aivan liikaa ja sen vuoksi hyvin monet heistä eivät koskaan saa koulutusta vastaavaa työtä.

Sitten noihin huippualoille on niin vaikea päästä. Ymmärrän toisaalta sen, ettei joku tyydy pelkkään tradenomiin tai restonomiin vaan haluaa oikeasti kunnon koulutukseen. Itse olen opiskellut restonomiksi ja jos saisin aikakoneella itseni takaisin 16-vuotiaaksi, niin panostaisin lukiossa ja yrittäisin päästä jonnekin muualle jatko-opintoihin.

[/quote]

No periaatteessahan tradenomin koulutukseen ei missään nimessä kannata nykyään mennä. Sisään pääsee kuulema ihan heittämällä ja suurin osa sitten valmistuttuaan tekee ihan tuikitavallisia toimistoapulais-/myymälätyöntekijän tehtäviä (joihin riittäisi merkonomin koulutus/ei välttämättä tarvitsisi edes koulutusta) ja palkka on sitten todella syvältä. On se sitten aikalailla hukattua aikaa koko koulutus. Jos ei pääse mieleiselleen alalle, niin kannattaa kyllä hakea lähes mihin tahansa muuhun kuin tradenomiksi.

[/quote]

Tradenomit vie tytöt merkonomien edestä, merkonomi on vielä turhempi koulutus kuin tradenomi. Mutta kyllä tradenomikoulutuksellakin voi työllistyä hyvin, useimmat (varsinkin naispuoliset) vain tyytyvät johonkin kasaatyöhön tms.

[/quote]

Niin no, asia voi ratketa ihan puhtaasti palkkatoiveella. Matalemmin koulutetulle merkonomille ei välttämättä tarvitse maksaa yhtä paljon, kun korkeammin koulutetulle tradenomille.

Ei ne asiat niin mustavalkoisia ole ja on kiistaton tosiasia, että nykyään tradenomin koulutus on todella turha.

Huonompi hakija ei pääse, parempi otetaan kouluun. Reilu peli.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 13:30"]

Olen itse opiskellut paskalähiön paskalukiossa. Pääsin kolmannella kerralla sisään, kun ensin oli se opiskelu-ja lukutekniikka ihan hukassa. Lukiossa lähinnä lööbailin ja lintsailin. Kirjoitin kuitenkin ihan hyvät paperit M yleisarvosanana. Tein kuitenkin perkeleellisen duunin sinä pääsykokeisiin lukuvaiheessa, hakukohdekin vaihtui matkalla ja pääsin tuonen paikkaan tavallaan ensimmäisellä yrityskerralla. Olin hakenut kahdella edellisellä kerralla muualle, joten lukutekniikka oli jo hallussa, mutta uuden asian omaksuminen toi lisästressinsä. En siis tiedä olisiko siitä huippulukiosta ollut mitään hyötyä, mäkin opiskelin ja nostin yliopistossa huomattavasti tasoani. Valmistuin ja olen nyt työelämässä. Ei niitä lukion tai edes yliopiston papereita tai gradua ole koskaan kyselty.

Tämän tytön kannattaisi ottaa selvää juurikin avoimen opinnoista tai sitten mennä tosiaan omalla rahalla jonnekin ulkomaille opiskelemaant. Tai sitten hän on alunperin arvioinut oman tasonsa vähän yläkanttiin

[/quote]yli 9 lukio on sikäli hyvä että siellä paljon niitä samanhenkisiä jotka tähtäävät korkealle, motiivi opiskella on huipussaan eikä ole niitä lusmuilijoita.