Lue keskustelun säännöt.
Äiti HS:ssa: Opiskelupaikatta jäänyt tyttäreni masentui
01.06.2014 |
"Nyt on kulunut kolme pitkää ja turhauttavaa vuotta ilman opiskelupaikkaa, vaikka hakuvaihtoehdoiksi yliopiston rinnalle ovat tulleet useat ammattikorkeakoulut ja opistot ympäri Suomen." Siis onko näihin opistoihinkin haettu, vai ovatko ne vain "hakuvaihtoehtoja"? Vaikea uskoa, ettei Suomessa saisi edes opistotason opiskelupaikkaa. Jokin tässä mättää, oma veikkaukseni on se, että tytär on hakenut kolme vuotta Helsinkiin oikeustieteelliseen/lääketieteelliseen/kauppatieteelliseen eikä ole päässyt.
Surettaa varmasti äitinä tyttären puolesta, mutta mitä tähän mielipidekirjoitukseen pitäisi edes vastata? Jotain oleellista on kyllä jäänyt kirjoituksesta pois, koska jokin nyt ei vaan täsmää.
Kommentit (148)
Moni lääkikseen haluava tyytyy kakkosvaihtoehtoon eli hakee hampaalle. Sinne pääsee helpommin ja palkan saa helpommalla (ei päivystyksiä, ainakaan niin paljon kuin lääkäreillä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep hammikseen voisi päästä helpommalla. Tekisi sen pari vuotta perusopinnot siellä, eikös yo:n sisällä pääse vaihtamaan jossain vaiheessa pääainetta?
Ei kai lääkikseen voi hakea kuin yhteen paikkaan kerrallaan? Siinä nyt ei kauheasti järkeä ole, että joka vuosi yrittää eri kaupunkiin.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 17:59"]
Jep hammikseen voisi päästä helpommalla. Tekisi sen pari vuotta perusopinnot siellä, eikös yo:n sisällä pääse vaihtamaan jossain vaiheessa pääainetta?
[/quote]
Ei. Joissakin vähemmän suosituissa tiedekunnissa se on mahdollista, mutta lääkiksessä ei todellakaan. Hammaslääkikseen mennyt hakee uudestaan pääsykokeella tavalliseen lääkikseen. Siinäpä sitten onkin hommaa yhtä aikaa opiskella lääketiedettä että lukea taas pääsykokeisiin - pääsykokeethan mittaavat aivan eri asiaa kuin mitä lääkiksessä opetetaan.
Minä hain kahtena keväänä Suomeen yliopistoon ja kun en päässyt, lähdin ulkomaille josta valmistuin maisteriksi. Jos en olisi tuota peliliikettä tehnyt, olisin varmaan vieläkin Suomessa ihmettelemässä, että mitäs sitten kun ei pääse opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä juuri pysty tuntemaan myötätuntoa. Eliittisitä ja eliittitätä. Suomi on muuttunut luokkayhteiskunnaksi takaisin, täällä näköjään tosissaan oletetaan, et jos oot syntynyt rikkaampaan perheeseen, niin ilman muuta sä pääset huippuyliopistoon lukemaan justi sitä alaa, jota haluat. Mihin on jäänyt lahjakkuuden vaatimus? Eikö ihmiset enää halua, et esim. lääkäriksi valmistuu sellaisia ihmisiä, joilla on ko. ammattiin vaadittava lahjakkuus ja kyky, ei pelkästään iskän ja äiskän rahat ja palava halu olla lääkäri?
Missä vaiheessa eliittitytön pitäisi tajuta, että muut ovat vain parempia, jopa se takahikiän junttityttökin, ehkä? Köyhemmistä oloista tulevalla ei ole varaa jäädä masenteleitsimaan, vaan nopeasti aletaan hakea plan B:tä, useimmilla sellainen on jo varmaan ollutkin tai painutaan duuniin ja luetaan illat. Kyllähän se vtuttaa ja rasittaa, mutta kun tässä elämässä täytyy välillä ponnistella. Mut kaikki pitäisi tulla nykyään kuin manulle ilallinen - vaivatta, vain sormia napsauttamalla, eikä realiteeteista tarvitse välittää.
No, joissakin maissa voi yliopistopaikan ostaa itselleen, jos vain kukkaron nyörit antaa myöden.
Nuorisotakuu koskee vain toisen asteen opintoja eli käytännössä tytön pitäisi hakea ammatilliseen koulutukseen. Se ei siis kata amk- tai yliopisto-opiskelupaikkoja. Suosituimpiin koulutuksiin kannattaa ihan mukisematta hakea valmennuskurssien kautta, käytännössä muuten ei pääse. Kannattaa myös harkita Virossa opiskelua, esim. Tartossa voi tosiaan suorittaa esim. lääkiksen kokonaan englanniksi. Vaaditaan vain biologian testi ja motivational letter. Maksaa toki n. 10 000 euroa vuodessa, mutta ei mahdotonta keskituloisille vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti kyseinen äiti on pudonnut pahasti kärryiltä, kun ei ole osannut tytärtään paremmin tukea. Toivottavasti joku asiantuntija vastaa ja antaa oikeita vinkkejä, minne tyttö kannattaisi lähettää apua saamaan.
Jollei korkeakoulun ovi aukea, niin sitten amikseen. On edes joku koulutus. Sen jälkeen uusi yritys ammattikorkeaan amiksen papereilla, varmasti pääsee sisään.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 18:16"]
Nuorisotakuu koskee vain toisen asteen opintoja eli käytännössä tytön pitäisi hakea ammatilliseen koulutukseen. Se ei siis kata amk- tai yliopisto-opiskelupaikkoja. Suosituimpiin koulutuksiin kannattaa ihan mukisematta hakea valmennuskurssien kautta, käytännössä muuten ei pääse. Kannattaa myös harkita Virossa opiskelua, esim. Tartossa voi tosiaan suorittaa esim. lääkiksen kokonaan englanniksi. Vaaditaan vain biologian testi ja motivational letter. Maksaa toki n. 10 000 euroa vuodessa, mutta ei mahdotonta keskituloisille vanhemmille.
[/quote]Tai yrittää saada lainaa ja maksaa sitten takasin valmistuttuaan. Lääkis kuitenkin hyvin suurella todennäköisyydella työllistää tulevaisuudessa. En tiedä vaan, että saako Suomessa tällaiseen kuinka helposti lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 18:16"]
Nuorisotakuu koskee vain toisen asteen opintoja eli käytännössä tytön pitäisi hakea ammatilliseen koulutukseen. Se ei siis kata amk- tai yliopisto-opiskelupaikkoja. Suosituimpiin koulutuksiin kannattaa ihan mukisematta hakea valmennuskurssien kautta, käytännössä muuten ei pääse. Kannattaa myös harkita Virossa opiskelua, esim. Tartossa voi tosiaan suorittaa esim. lääkiksen kokonaan englanniksi. Vaaditaan vain biologian testi ja motivational letter. Maksaa toki n. 10 000 euroa vuodessa, mutta ei mahdotonta keskituloisille vanhemmille.
[/quote]Tai yrittää saada lainaa ja maksaa sitten takasin valmistuttuaan. Lääkis kuitenkin hyvin suurella todennäköisyydella työllistää tulevaisuudessa. En tiedä vaan, että saako Suomessa tällaiseen kuinka helposti lainaa.
[/quote]
Ihan samalla tavalla saa opintososiaalisia etuja, opiskeli sitten Suomessa tai ulkomailla.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 18:07"]
Enpä juuri pysty tuntemaan myötätuntoa. Eliittisitä ja eliittitätä. Suomi on muuttunut luokkayhteiskunnaksi takaisin, täällä näköjään tosissaan oletetaan, et jos oot syntynyt rikkaampaan perheeseen, niin ilman muuta sä pääset huippuyliopistoon lukemaan justi sitä alaa, jota haluat. Mihin on jäänyt lahjakkuuden vaatimus? Eikö ihmiset enää halua, et esim. lääkäriksi valmistuu sellaisia ihmisiä, joilla on ko. ammattiin vaadittava lahjakkuus ja kyky, ei pelkästään iskän ja äiskän rahat ja palava halu olla lääkäri?
Missä vaiheessa eliittitytön pitäisi tajuta, että muut ovat vain parempia, jopa se takahikiän junttityttökin, ehkä? Köyhemmistä oloista tulevalla ei ole varaa jäädä masenteleitsimaan, vaan nopeasti aletaan hakea plan B:tä, useimmilla sellainen on jo varmaan ollutkin tai painutaan duuniin ja luetaan illat. Kyllähän se vtuttaa ja rasittaa, mutta kun tässä elämässä täytyy välillä ponnistella. Mut kaikki pitäisi tulla nykyään kuin manulle ilallinen - vaivatta, vain sormia napsauttamalla, eikä realiteeteista tarvitse välittää.
No, joissakin maissa voi yliopistopaikan ostaa itselleen, jos vain kukkaron nyörit antaa myöden.
[/quote] Mua myös vähän säräyttää korvaan tämä eliittisitä ja eliittitätä. Onneksi itse tulen sellaiselta asuinalueelta, että oli monenlaista sakkia koulussa ja samalla luokalla. En myöskään ajatellut opiskelupaikkaa valitessani, että mikä olisi mahdollisimman "hienoa". Valitettavasti tämä eliittiajattelu luo kuilua oppilaiden välille ja jotain on tapahtumassa asenteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä.. todennäköisesti tytär halunnut suositulle alalle. Monissa paikoissa lukiomenestyksen rooli on mitätön ja pääsykoe ratkaisee. Kisa on kova ja pääsykoepäivänä täytyy onnistua. Itsekin pyrin oikikseen ja toisella kerralla pääsin, kauppiksen pääsykoe olikin siihen verrattuna lasten leikkiä ja pääsin hyvillä pisteillä ekalla kerralla sisään.
Oikikseen moni lukee 12tuntia päivässä, sen 3-4kk kirjojen julkaisusta pääsykoepäivänä. Lukion ns. Opiskelu kannattaa unohtaa, useinkaan sillä ei ole mitään tekemistä pääsykokeiden tai yliopisto-opintojen kanssa. Lukion kokeet ovat ehkä 100s, yliopistossa jopa 2000s ja tentti voi kaatua siihen jos yksi sivu tuli luettua tosi huonosti. Pääsykoe on vielä oma lukunsa.
En en ollut lukiossa mikään huippu, mutta pärjäsin töitä tekemättä hyvin, siis eximiaa ja pari mangaa kirjoitin. moni lukiossa pieniä koealueita piipertäjät tottunut ei pärjää yliopistossa tai opiskelee hitaasti, jos edes pääsee sisään. Ikävä kyllä lukio ei ole mitään tosiopiskelua.. Sitten erotellaan jyvät akanoista kun 1300 sivun tenttiaöueen kysymyksiä voidaan esittää esim yhden kirjan alaviitteestä. ;)
Tiesin jo lukiossa mille alalle haluan ja tein töitä ihan täysillä sen eteen pääsykoevaiheessa, lukiosta erinomaista alallani ole pääsykokeissa juuri hyötyä. Opiskelut sujuivat myös hyvin ja tein kaksi maisterintutkintoa seitsemässä vuodessa, hyvillä arvosanoilla.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 14:10"]
Joku jos opettaisi näille lapsille, ettei tarvi heti hakea sinne kaikkein kovimpaan paikkaan. Aloittaa vaikka vaan ihan alimmalta portaalta ja kipuaa sieltä ylös päin. Ensin lähihoitaja/lukio, sitten sairaanhoitaja ja lääkäriksi.
Suorittaa samalla avoimeen opintoja jne. Pyrkiä joka vuosi sisään ja päntätä alan kirjallisuutta. Kyllä se siitä. Itsetuntokin paranee sitä mukaan kun opiskelee lisää.
Töitä joutuu tekemään, mutta jos kovasti yrittää ni sitten kai ne ovetkin aukeaa joskus. Mitään ei saa ilmaiseksi.
[/quote]miksi lähihoitaja/lukio? ensiksi lukio, ottaa kaikki kurssit kemiasta, fysiikasta, biologiasta ja pitkästä matematiikasta ei ole haittaa mutta jos lääkikseen niin lyhytkin käy, Mikäli huomaa että päähän tarttuu kaavat ja kemia ja fyke ihan jes samaten biologia. sisäänpääsykursseille ja lukee ja lukee ja voi olla että ei onnaa eka vuonna ja siitähän huomaa onnaako ollenkaan jos jää kauaksi pisteistä, välillä voi suorittaa sairaanhoitajan opintoja ja yrittää vaan sitkeästi määränpäähän varsinkin jos tietää että resursseja on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hkiin vaikeinta päästä jos meinaa lääkikseen, ykkösvaihtoehdoksi Kuopio, Turku
Aloitin oman yo-urani 90-luvun alussa ja olen nyt opettanut yliopistossa jo monta vuotta. Yliopisto-opiskelu ja tutkijanura ovat muuttuneet valtavasti siitä kun aloitin. Opiskelijat ovat nyt todella kovassa prässissä, kilpailu on kovaa ja huipulle noustaan nyt samoilla ominaisuuksilla kuin liike-elämässäkin; rakkaus tieteeseen ja äly, luovuus, intuitio ym., mitkä tekevät hyvän tutkijan, eivät enää riitä. En enää itse varmaankaan tänä päivänä valitsisi yliopistoa leipäpuukseni, vaan jonkun muun alan, ja opiskelisin sitten myöhemmin vain huvikseni.
On surullista, miten yliopistosta on tullut tieteen tyyssijan sijaan eräänlainen eliitti-ammattikorkeakoulu, josta saadaan kiva titteli, joka todistaa paremmuudesta. Pakollinen gradu väännetään, mutta tutkimuksesta ei ole välttämättä hajuakaan, eikä se edes kiinnosta, titteli ja rahanteko vain. Tutkinto ei edes pelasta työttömyydeltä, jos ei ole sosiaalista verkostoa valmiina.Ne taas, jotka menestyvät tutkijoina, ovat hyviä hakemaan rahaa, eivät hyviä tutkijoita.
Koko systeemi on muutenkin muuttunut irvikuvaksi. Tutkijat täyttelevät verkkolomakkeita, montako tuntia meni tällä viikolla siihen ja siihen projektiin; oman työn arviointia; opiskelijoiden arviointia; kurssiarviointia; laitoksen arviointia; yliopiston arviointia; kehittämistyöryhmiä... Perustutkimuksen taso laskee kuin lehmän häntä, kun kalliisti koulutetut tutkijat tekevät merkonomin tai tradenomin tasoisia hommia, joita kukaan ei edes lue.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 17:37"]
En ymmärrä. Jos on ihan pakko päästä lääkikseen ja mikään muu ei kelpaa, kannattaisi hakea todellakin muualle kuin Helsinkiin tai Turkuun! Vaikka sitten Viroon, sinnehän saa myös opintotukea, elinkustannukset matalammat ja helpompi päästä sisään. Ärsyttää ihmiset, jotka aina valittavat vuodesta toiseen että voi voi kun en pääse Helsingin lääkikseen. Sit kun kysyn onko haettu muualle, niin ei ole. Jos ei ole valmis muuttamaan unelmansa takia, kannattaa harkita muuta koulutusta. Suomessa kun sillä ei ole merkitystä onko ne paperit Oulusta vai Helsingistä. Pitää myös olla realistinen omien kykyjensä suhteen. Jos hakee lääkikseen kattavasti ympäri Suomea eikä pääse minään vuonna edea varasijoille, kannattaisi jo harkita toista koulutusta.
[/quote]
Voit hakea van yhteen lääkikseen per vuosi.
Voihan menestyneestäkin lukiosta kirjoittaa tyhmiä ylioppilaita. Olisi kyllä kiva tietää minne alalle tyttö on hakenut. Jotain teennäistä kirjoituksessa kyllä on, varsinkin tuo loppu.
Onnellisuus tulee kuitenkin lopulta muista asioista kuin koulusta ja muusta 8-4 elämästä. Valitettavasti se muu elämä on vaikeaa saavuttaa ilman noita asioita varsinkin miehelle. Itse en ole kyllä saanut puurtamisella minkäänlaista onnellisuutta vaan tullut vielä ahdistuneemmaksi kuin nuorempana. Menneenä lukuvuotena sain reilusti yli 40 opintopistettä tutkinto-opintoja (olisi voinut mennä lähes 60 jos koulun henkilökunta ei olisi töppäillyt ja vaikeuttanut opiskelijoiden asioita) ja n.45 pistettä muita työelämän taitoja kehittäviä harrastusopintoja. Nyt sitten vielä kesäopinnot. Vapaaehtoistöitä olin myös valmis ottamaan vastaan koko vuoden ja hain harjoittelua kesälle mutta turhaan. Sainko yhtään ystävää? En. Kaikki olivat parisuhteessa piehtaroivia onnimiehiä omine piireineen eikä yksikään nainen tehnyt aloitetta. Useimpien voimat eivät riittäneet edes sähköposteihin vastaamiseen.
Kaiken jälkeen itsensä tuntee silti vain ahdistuneemmaksi ja huonommaksi ihmiseksi, koska ihmisten kanssa seikkaileminen aiheuttaa aina konflikteja ja epätoivoa. Parasta olisi vain päästä pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle ja sieltä käsin yrittää järkkäillä tulevaisuutta.
-Mies 29v-
AMK-hausta joku edellä kirjoittikin. Valmistuin aikoinani M-papereilla, siis ihan ok todistus. Keskiarvo tosin vähän niin ja näin kun tietyt matemaattiset aineet eivät kiinnostaneet. Niiden tärkeyden ymmärsin liian myöhään kun en päässyt opiskelemaan haaveilemaani terveydenhoitajan koulutukseen, en itseasiassa päässyt edes pääsykokeisiin. Pariinkin otteeseen yritin onneani kunnes realiteetit paljastuivat.
Kasvatustiedettä taas pääsin opiskelemaan yliopistoon ensimmäistä kertaa haettuani. Mutta pääsykokeiden eteen tein todella töitä. Luin päivät pitkät parin kuukauden ajan, sosiaalinen elämäni rajoittui satunnaisiin iltapäivän kahvitteluihin kavereiden kanssa ja iltaisin lähdin 10km kävelylle jotta pää pysyi kasassa. Ja Helsingin yliopiston ovet aukesivat, "korpikylän" lukiosta valmistuneelle. Istumalihaksia, itsekuria ja hermojahan homma vaatii, siihen on asennoiduttuva.
Juu pudotus on kova kun tippuu pois eliitistä ha onkin taviksentallaaja. Johan siinä masentuu. Ehkä voi päästä lääkärinvaimoksi tai muuten rikkaisiin naimisiin?