Lue keskustelun säännöt.
Äiti HS:ssa: Opiskelupaikatta jäänyt tyttäreni masentui
01.06.2014 |
"Nyt on kulunut kolme pitkää ja turhauttavaa vuotta ilman opiskelupaikkaa, vaikka hakuvaihtoehdoiksi yliopiston rinnalle ovat tulleet useat ammattikorkeakoulut ja opistot ympäri Suomen." Siis onko näihin opistoihinkin haettu, vai ovatko ne vain "hakuvaihtoehtoja"? Vaikea uskoa, ettei Suomessa saisi edes opistotason opiskelupaikkaa. Jokin tässä mättää, oma veikkaukseni on se, että tytär on hakenut kolme vuotta Helsinkiin oikeustieteelliseen/lääketieteelliseen/kauppatieteelliseen eikä ole päässyt.
Surettaa varmasti äitinä tyttären puolesta, mutta mitä tähän mielipidekirjoitukseen pitäisi edes vastata? Jotain oleellista on kyllä jäänyt kirjoituksesta pois, koska jokin nyt ei vaan täsmää.
Kommentit (148)
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 16:20"]
Tiedän itse, miten turhauttava tuo tilanne on. Päästyäni lukiosta en kolmeen vuoteen itsekään päässyt mihinkään kouluun ja töitä tuli vain muutaman kuukauden pituisia tuurauskeikkoja, harvemmin niitäkään. Ystäväni muuttivat kotipaikkakunnalta opiskelemaan joten päivät menivät yksin kotona kotitöiden kanssa, mitään sisältöä ei ollut muuta kuin kaksi kertaa vuodessa päntätä pääsykokeisiin. Hain vielä ihan vaatimattomiin ammattikorkeakouluihin. Kyllä siinä itsetunto menee ja passivoituu todella pahasti masennukseen asti, etenkin jos perhe ja lähisukulaiset koittavat tuputtaa kaikenlaista "auttaakseen", vaikka tosiasiassa kasaavat vain paineita ja stressiä. Hyväähän he tarkoittivat, mutta tarjosivat aivan vääriä ratkaisuja. Edes mitkään nuorten työllistämisohjelmat eivät auttaneet eikä työharjoittelupaikkaakaan saanut työkkärin kautta, koska asuin pienehkössä kaupungissa.
Lopulta keksin mennä korottamaan yo-arvosanojani, ja sain kuin sainkin muutamaa numeroa korotettua. Pääsin vuoden hakemisen jälkeen haluamaani kouluun ja elämä lähti uudelleen raiteilleen. Nykypäivänä olen tekemässä lopputyötäni ja alani hommissa ja asiat ovat kutakuinkin hyvin. Mutta nuo lukionjälkeiset kokemukset ovat edelleen mielessä, monelle ystävälleni on käynyt lakituksen jälkeen sama tilanne.
[/quote]se aika kannattaa käyttää hyödyksi. Korottaa numeroita, lukea sisäänpääsy kokeisiin, yrittää saada töitä, lähteä ulkomaille vapaaehtoistöihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tyttö on tehnyt tuon 3 vuotta?? Maannut käenpoikana kotona??
Oma tyttäreni pääsi kaveriviisikosta ainoana heti yliopistoon opiskelemaan, toiset menivät töihin tai avoimeen yliopistoon ja pyrkivät seuraavana vuonna uudelleen - tai sitä seuraavana. Oikikseen tarvittiin perinteinen 3. kerta ennenkuin viimeisinkin tytöistä oli opiskelemassa. Eipä näille tullut mieleenkään masentua.... jos näyttää toivottomalta niin sitten lähdetään opiskelemaan jotain muuta!
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 16:27"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 15:07"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 14:43"]
Mielestäni ongelma on se, että osaan koulutuspaikoista on äärettömän vaikea päästä (lääketieteellinen, kauppatieteellinen jne.). Sitten on paljon koulutuksia, joihin pääsee varsinkin pienemmillä paikkakunnilla kuka tahansa, esimerkiksi tradenomi- ja restonomikoulutukset. Tradenomeja ja restonomeja vaan on koulutettu aivan liikaa ja sen vuoksi hyvin monet heistä eivät koskaan saa koulutusta vastaavaa työtä.
Sitten noihin huippualoille on niin vaikea päästä. Ymmärrän toisaalta sen, ettei joku tyydy pelkkään tradenomiin tai restonomiin vaan haluaa oikeasti kunnon koulutukseen. Itse olen opiskellut restonomiksi ja jos saisin aikakoneella itseni takaisin 16-vuotiaaksi, niin panostaisin lukiossa ja yrittäisin päästä jonnekin muualle jatko-opintoihin.
[/quote]
No periaatteessahan tradenomin koulutukseen ei missään nimessä kannata nykyään mennä. Sisään pääsee kuulema ihan heittämällä ja suurin osa sitten valmistuttuaan tekee ihan tuikitavallisia toimistoapulais-/myymälätyöntekijän tehtäviä (joihin riittäisi merkonomin koulutus/ei välttämättä tarvitsisi edes koulutusta) ja palkka on sitten todella syvältä. On se sitten aikalailla hukattua aikaa koko koulutus. Jos ei pääse mieleiselleen alalle, niin kannattaa kyllä hakea lähes mihin tahansa muuhun kuin tradenomiksi.
[/quote]
Tradenomit vie tytöt merkonomien edestä, merkonomi on vielä turhempi koulutus kuin tradenomi. Mutta kyllä tradenomikoulutuksellakin voi työllistyä hyvin, useimmat (varsinkin naispuoliset) vain tyytyvät johonkin kasaatyöhön tms.
[/quote]
Niin no, asia voi ratketa ihan puhtaasti palkkatoiveella. Matalemmin koulutetulle merkonomille ei välttämättä tarvitse maksaa yhtä paljon, kun korkeammin koulutetulle tradenomille.
Ei ne asiat niin mustavalkoisia ole ja on kiistaton tosiasia, että nykyään tradenomin koulutus on todella turha.
[/quote]
Kertaakaan en ole menettänyt työpaikkaani tradenomille vaikka palkkataso onkin 3500-3700€/kk.
Yo-merkonomi 50+
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 16:02"]
Takahikiältä tulevalla opiskelijalla on siitä paremmat lähtöasetelmat, että jo esim. lukioon mennessään tietää, ettei omalla paikkakunnalla ole opiskelumahdollisuuksia eikä töitä. Silloin on täysin vapaa hakemaan paikkaa mistä päin Suomea (tai maailmaa) tahansa ja asenne on sen mukainen. Etenkin pääkaupunkiseudulta tulevilla taas ajatuskin siitä, että lähtisi vaikka Ouluun tai Kuopioon tai Mikkeliin tai Vaasaan opiskelemaan, on ihan käsittämätön. Eihän kehäkolmosen ulkopuolella ole heidän mielestään varmaan edes sähköjä tai viemäriverkostoa saati sitten yhtään järkevää ihmistä... No, siinä sitten haette joka tradenomi- ja lähärikouluunkin tuhansien muiden kanssa vuosi toisensa perään...
[/quote]kaikista vaikeinta on päästä Hgin yliopistoon. Onhan yliopistoja siellä takahikiällä kuten Kuopiossa, Rovaniemellä, Lappeenrannassa, Oulussa ja sinne voi yrittää pääkaupunkiseutulaisetkin jotka ei oo päässeet kolmannellakaan yrittämällä jos pääsevät sinnekään. Eli täytyy olla realistiset tavoitteet. Ei mopolla mahottomia.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 16:36"]
Mitä tyttö on tehnyt tuon 3 vuotta?? Maannut käenpoikana kotona??
Oma tyttäreni pääsi kaveriviisikosta ainoana heti yliopistoon opiskelemaan, toiset menivät töihin tai avoimeen yliopistoon ja pyrkivät seuraavana vuonna uudelleen - tai sitä seuraavana. Oikikseen tarvittiin perinteinen 3. kerta ennenkuin viimeisinkin tytöistä oli opiskelemassa. Eipä näille tullut mieleenkään masentua.... jos näyttää toivottomalta niin sitten lähdetään opiskelemaan jotain muuta!
[/quote]aika hyödyksi, korottaa arvosanoja, käydä sisäänpääsykursseja ja lukea , realistiset tavoitteet, voi olla että se lääkis on vaan kaukainen unelma josta ei tule mitään, vaikka lukisit yötä päivää pyhää arkea, ei vaan onnaa kemia ja fysiikka, biologia menettelisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikki voi päästä yliopistoon. Sitten kannattaa jos ei oo rahasta pulaa niin ulkomaista yliopistoa harkita.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 13:24"]
Surullista, mutta kertoo myös opintoohjauksen tasosta. Jos ei sinne ainoaan haluamaansa yliopistoon pääse pääsykokeiden kautta niin voi opiskella avoimessa yliopistossa. Kolmessa vuodessa olisi jo suorittanut väyläopinnot kivuttomasti. No lääkikseen ei pääse avoimen väylää pitkin, mutta Tartossakin voi opiskella lääkäriksi tai eläinlääkäriksi.
[/quote]kyllä kai opokin tyssää haaveet jos vaan pakolliset kemia, fyke, biologia ja lyhyt matemattiika ja ne 5-7 siis lääkikseen aikova eli realistiset haaveet kehiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 16:10"]
Kermaperse eliittityttö ei pärjää Kuopiossa tai Oulussa. No voi voi, takahikiän kasvatit pärjää kyllä Helsingissä ja jopa maailmallakin. Eliittitytltä jääköön äidin helmoihin sitten, vaatekaupoissa löytyy keikkatöitä ja Alepan kassallakin voi keikkailla.
[/quote]Oulu yliopistokaupunki, kaiken lisäksi sopivan pieni mutta ei ihan pieni kuitenkaan, kyllä stadin friidu voi hyvinkin siellä viihtyä, varsinkin jos päässyt just sinne minne on halunnutkin tai Kuopioon lääkikseen, mikä ettei? lupsakkata meininkiä ja aina pääsee hkiin junalla tai lentokoneella.
Äiti taisi huomaamattaan paljastaa masennuksen lähteen. Ei se että ei ole saanut opiskelupaikkaa yksinään masenna, mutta jos sattuu olemaan erittäin hyvin menestyneen koulun oppilas, niin silloin on soppa valmis. Kaikki kaverit ovat jo pitkällä opinnoissaan, nolottaa tavata heitä kaupungilla ja tunnustaa, ettei ole saanut opiskelupaikkaa.
Millainen koulumenestys tytöllä muuten oli ja miten hän suoriutui ylioppilaskirjoituksista? Tuliko paljonkin älliä koulun perinteen mukaan? Onko tytär käynyt ammatinvalinnanohjauspsykologin luona keskustelemassa? Jos ei, niin suosittelen lämpimästi. Siellä keskustellaan asioista monesta näkökulmasta, tutkitaan opinto-oppaita ja tehdään tarpeen mukaan myös testejä. Eihän se psykologi tietenkään voi sanoa, että olet ilmetty sairaanhoitaja tms. Itse päätös on tehtävä, mutta ne monipuoliset keskustelut auttavat päätöksen teossa enemmän kuin yksin pähkäily.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 16:20"]
Tiedän itse, miten turhauttava tuo tilanne on. Päästyäni lukiosta en kolmeen vuoteen itsekään päässyt mihinkään kouluun ja töitä tuli vain muutaman kuukauden pituisia tuurauskeikkoja, harvemmin niitäkään. Ystäväni muuttivat kotipaikkakunnalta opiskelemaan joten päivät menivät yksin kotona kotitöiden kanssa, mitään sisältöä ei ollut muuta kuin kaksi kertaa vuodessa päntätä pääsykokeisiin. Hain vielä ihan vaatimattomiin ammattikorkeakouluihin. Kyllä siinä itsetunto menee ja passivoituu todella pahasti masennukseen asti, etenkin jos perhe ja lähisukulaiset koittavat tuputtaa kaikenlaista "auttaakseen", vaikka tosiasiassa kasaavat vain paineita ja stressiä. Hyväähän he tarkoittivat, mutta tarjosivat aivan vääriä ratkaisuja. Edes mitkään nuorten työllistämisohjelmat eivät auttaneet eikä työharjoittelupaikkaakaan saanut työkkärin kautta, koska asuin pienehkössä kaupungissa.
Lopulta keksin mennä korottamaan yo-arvosanojani, ja sain kuin sainkin muutamaa numeroa korotettua. Pääsin vuoden hakemisen jälkeen haluamaani kouluun ja elämä lähti uudelleen raiteilleen. Nykypäivänä olen tekemässä lopputyötäni ja alani hommissa ja asiat ovat kutakuinkin hyvin. Mutta nuo lukionjälkeiset kokemukset ovat edelleen mielessä, monelle ystävälleni on käynyt lakituksen jälkeen sama tilanne.
[/quote]olisi heti kannattanut alkaa korotteleen mihin ei ollut tyytyväinen,
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 16:58"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 16:10"]
Kermaperse eliittityttö ei pärjää Kuopiossa tai Oulussa. No voi voi, takahikiän kasvatit pärjää kyllä Helsingissä ja jopa maailmallakin. Eliittitytltä jääköön äidin helmoihin sitten, vaatekaupoissa löytyy keikkatöitä ja Alepan kassallakin voi keikkailla.
[/quote]Oulu yliopistokaupunki, kaiken lisäksi sopivan pieni mutta ei ihan pieni kuitenkaan, kyllä stadin friidu voi hyvinkin siellä viihtyä, varsinkin jos päässyt just sinne minne on halunnutkin tai Kuopioon lääkikseen, mikä ettei? lupsakkata meininkiä ja aina pääsee hkiin junalla tai lentokoneella.
[/quote] Mä ainakin todella hyvin pääsin kiinni Kuopion menoon ja meininkiin. Oli avointa porukkaa (mulla kävi hyvä tuuri) ja itsekin geneettisenä savolaisena tunsin oloni kotoisaksi siellä :D Mun vanhemmat on tällaisia junantuomia pk-seudulle, niin oli ihan kiva päästä sinne sawon sydämeen heimoveljien keskelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 16:46"]
Ei kaikki voi päästä yliopistoon. Sitten kannattaa jos ei oo rahasta pulaa niin ulkomaista yliopistoa harkita.
[/quote]
Ulkomaisiinkaan yliopistoihin ei pääsee pelkästään rahalla. Ulkomaille haettaessa lukion päättötodituksen ja yo-tutkintotodistuksen arvosanoilla on usein paljon enemmän merkitystä kuin Suomessa.
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 09:24"]
[quote author="Vierailija" time="02.06.2014 klo 09:22"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 23:15"]
Pärjäsi tyttö peruskoulussa, mutta ei lukiossa. Peruskoulussa pääsee ysin keskiarvoon fiksut töitä tekemättä. Lukiossa pitää jo nähdä vaivaa.
[/quote]
Näin. Puhumattakaan pääsykokeista. Voi olla hankala lukea pääsykokeisiin jos on laudatureita ja muita hyviä sadellut lukiossa "kuin itsestään". Toki on aina niitä, jotka pääsee oikikseen pikalukemisella. Harva kuitenkaan on sellainen. Yllättävän monella hyvien koulujen oppilailla on hakusessa omat opiskelutaidot ja kyky lukea kokeisiin (osa kun oppii tunneilla istumalla, se vaan ei toimi pääsykokeisiin lukiessa). Sitten ollaan suu auki kun pitäis tehdäkkin jotain sisäänpääsyn eteen.
[/quote]suuri prosentti nk huippulukion käyneistä pääsee aika pian ellei heti haluamaansa opiskelupaikkaan ja ne suositut ovat, oikkis, lääkis, Aalto, kauppakorkeakoulu
[/quote]
mistäs olet tämmöisen tilaston repäissyt?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeassa on tuo äiti ja asiaa kirjoittaa. Opinto-ohjaus on yksi syy, toinen on hakujärjestelmä. Ruotsissa pääsee suoraan papereilla kouluun, pääsykokeita ei ole. Toisaalta paljon parempi systeemi ja estää tällaiset tilanteet usein.
Ihan oikeasti, kyllä pääsee opistotason koulutukseen! Itsekin haluan eläinlääkikseen, mutta nyt olen opistotason koulutuksessa, sinne pääsee kuka vaan!
Huolestuttavaa, miten monet TODELLA kovasanaisesti parjaavat tätä tytärtä ja äitiä tuntematta taustaa ja yksityiskohtia lainkaan.
Pointtina ei ole pelkästään se, ettei ole päässyt mihinkään kouluun, vaan että kilpailu kouluihin pääsystä on koventunut, ja omanarvotunto voi todella kokea kovan kolauksen, kun opiskelupaikkojen suhteen käy vuosi toisensa jälkeen huono tuuri. Emme tiedä, mistä aloista on kyse. Mielestäni keskeisintä uutisessa on, miten yksilökeskeinen menestys on korostunut ja mitkä vaikutukset näillä vastoinkäymisillä nuoreen voi olla. Länsimainen elämä on hyvin urakeskeistä. Jos kiinnostus puuttuu, niin puuttuu yleensä sitoutuminenkin.
Masennus on toki monisyinen sairaus, jonka syntymiseen vaikuttaneista seikoista tämä voi olla yksi. Ei se syy ja sen subjektiivisuus silti vähennä sitä ihmisen tuskaa, vaikka puskista on helppo huudella "Kyllä minä menisin vaikka L:n papereilla 16-vuotiaiden kanssa amikseen linjalle, joka ei kiinnosta minua".
T: joku joka poti välivuosien ajan suurta alemmuudentuntoa aloitellessa ja lopetellessa tuskallisia amiskoulutuksia ja joka tänä vuonna sitten valmistui siihen "the" (korkeakoulu)tutkintoon
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 16:38"]
kaikista vaikeinta on päästä Hgin yliopistoon. Onhan yliopistoja siellä takahikiällä kuten Kuopiossa, Rovaniemellä, Lappeenrannassa, Oulussa ja sinne voi yrittää pääkaupunkiseutulaisetkin jotka ei oo päässeet kolmannellakaan yrittämällä jos pääsevät sinnekään. Eli täytyy olla realistiset tavoitteet. Ei mopolla mahottomia.
[/quote]
Helsinkiläisten on vaikea ymmärtää, että Suomen muut yliopistot ovat aivan yhtä tasokkaita kuin Helsinginkin yliopisto. Nyt olisi muuten pakkoruotsilla käyttöä, voisi hakea niille ruotsinkielisille linjoille esim. Vaasaan tai ÅA:iin.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 14:26"]
Olen hakenut sosiaali ja terveysalalle 6 vuotta. Ensin haaveissa oli sosiaalityö ja yliopisto, mutta ne haaveet kariutui parin hakukerran jälkeen. Sosionomiksi ja terveydenhoitajaksi taas vaaditaan todella hyvät paperit monessa paikkaa.. useana vuonna en päässyt M papereillani edes kokeisiin. Kouluttauduin sitten lähihoitajaksi hyvillä arvosanoilla. edelleen olisi motivaatiota opiskella enemmänkin, mutta en edelleenkään tule valituksi. pääsykoemenestykseni on aina keskitasoa, kun pitäisi olla huippu. Valitettavasti en voi hakea muualle kuin pk. Seudulle. Olen käynyt 10 kertaa pääsykokeissa ja viimeiset yritykset alkaa olla käsillä, sitten tyydyn osaani lähihoitajana.
[/quote]
Tervemenoa Kokkolaan yliopistokeskukseen! Suurimman osan opinnoista voi opiskella verkossa. Maisteriohjelmaan hakukin helpompaa, kun on jo melkein kandi.
En ymmärrä. Jos on ihan pakko päästä lääkikseen ja mikään muu ei kelpaa, kannattaisi hakea todellakin muualle kuin Helsinkiin tai Turkuun! Vaikka sitten Viroon, sinnehän saa myös opintotukea, elinkustannukset matalammat ja helpompi päästä sisään. Ärsyttää ihmiset, jotka aina valittavat vuodesta toiseen että voi voi kun en pääse Helsingin lääkikseen. Sit kun kysyn onko haettu muualle, niin ei ole. Jos ei ole valmis muuttamaan unelmansa takia, kannattaa harkita muuta koulutusta. Suomessa kun sillä ei ole merkitystä onko ne paperit Oulusta vai Helsingistä. Pitää myös olla realistinen omien kykyjensä suhteen. Jos hakee lääkikseen kattavasti ympäri Suomea eikä pääse minään vuonna edea varasijoille, kannattaisi jo harkita toista koulutusta.
[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 16:10"]
Kermaperse eliittityttö ei pärjää Kuopiossa tai Oulussa. No voi voi, takahikiän kasvatit pärjää kyllä Helsingissä ja jopa maailmallakin. Eliittitytltä jääköön äidin helmoihin sitten, vaatekaupoissa löytyy keikkatöitä ja Alepan kassallakin voi keikkailla.
[/quote] Hahahah. Kuopio the real gangsta city! Olen vähän eri mieltä, ei mulla ollut vaikeuksia asua Petosella tai Neulamäessä, kun oli jo paskemmissa paikoissa asunut pk-seudulla.