Äiti HS:ssa: Opiskelupaikatta jäänyt tyttäreni masentui

[quote author="Vierailija" time="03.06.2014 klo 03:23"]

Ihan oikeassa on tuo äiti ja asiaa kirjoittaa. Opinto-ohjaus on yksi syy, toinen on hakujärjestelmä. Ruotsissa pääsee suoraan papereilla kouluun, pääsykokeita ei ole. Toisaalta paljon parempi systeemi ja estää tällaiset tilanteet usein.

Niin ja mikä on edessä? Suomessa on enemmän korkeakoulu/ yliopisto-opiskelupaikkoja, kuin ikäluokassa hakijoita. Ei se, että kaikki pääsevät sisälle opiskelemaan ilman pääsykoetta ole mikään tie onneen  ja autuutuuteen.

- Toki opinto-ohjauksessa on varmasti kehitettävää. - En tiedä, miten nykyään on laita, mutta jos itse olisi kuunnellut opinto-ohjaajaa, niin luultavasti olisi päätynyt jonnekin hyvin kauaksi nykyiseltä alaltani. Todennäköisesti pelleksi, en vakavasti otettavaksi henkilöksi joka osaa kuin osaakin, myös lukea. Toki suomenkielen taitoni on kyllä edelleen heikko

Mutta vielä pääsykokeista; ellei pääsykokeita olisi, niin ymmärtääkseni tällöin vain karsinta lykkääntyy. Ts. sanoen se, että kaikki halukkaat otetaan sisälle ja vain "parhaimmat" voivat jatkaa opinnoissaan loppuun asti, sillä karsinta tapahtuu vaiheittain. Onko sitten parempi, että opiskelijat ovat keskenään kilpailijoita ensimmäisestä opiskelupäivästä lähtien? Minusta on ainakin ollut mukava, kun on voinut rauhassa tutustua opiskelukavereihin ilman että olisi tarvinnut ajatella, että kaikki ovat potenttiaalisia kilpakumppaneitani, joiden kanssa minun ei kannata kaveerata, saati vaihtaa muistiinpanoja,. Ja, tai kun tenttikirjoja on vähän, niin vaihtaa niitä. Esimerkiksi jos tenttikirjoja on kaksi niin sopia kaverini kanssa, että hän lukee ensin a:n ja minä b:n ja n. ajan kuluttua vaihdetaan.

Pääsykoe, myös mittaa motivaatiota saada opiskelupaikka ja tavallaan arvioi sitä onko henkilöllä kykyjä opiskella ao. paikassa.(Toki pääsykokeissakin on varmasti kehitettävää)  Mutta, miten ihmeessä henkilö saattaa opiskella ao. paikassa, jos pääsykoekin on sellainen ponnistuskivi, että sen vuoksi massentuu? Pääsykoe, kun on myös ikäänkuin vasta alku opiskelu-uralle. Tietysti se on harmillista, jos motivaatio on kova ja jää useamman kerran rannalle, mutta toisaalta tällöin kannattanee panostaa hieman pidempi hetki sen miettimiseen, että mitä muita vaihtoehtoja on. Mitkä oikeasti ovat, niitä jotka voisivat tukea tulevan opiskelupaikan saamista. Missään nimessä sellainen henkilä, joka joutuu hakemaan mielestään opiskelupaikkaa useammankin kerran ei -yleensä- ole tyhmä. Enemmän minua arveluttaa ne henkilöt, jotka eivät ikinä pysähdy miettimään, että minne he haluvat itse pyrkiä/ edetä ja miksi.

Tsemppiä kaikille opiskelemaan pyrkiville. Lukeminen kannattaa aina.    

Pääsykoesysteemi on karu, ja tunnen kovasti myötätuntoa rannalle jääneitä kohtaan. Mutta vaihtoehtoiset kärjestelmät ovat huonoja. Maksulluset yliopistot eivät sovi hyvinvointivaltioon (ja mikä järki olisi muutenkaan tehdä järjestelmä, jossa rikkaat pääsevät sisään parhaiden sijaan). Kaikki sisään ja suoritusten perusteella jatkoon tai ulos -systeemi on todella kallis, veisi yliopisto-opettajien nykyäänkin vähäistä työaikaa turhaan, ja olisi yhtä lailla ikävä niille, jotka joutuvat ulos myöhemmin.

Itse pääsin tokalla yrittämällä halutulle, vaikeapääsyiselle alalle. Luin kuin hullu, vähänkin vaikeat kohdat opettelin ulkoa, kävin valmennuskurssin, jonka maksoin itse. Mutta moni, joka tekee saman, ei silti pääse ja ymmärrän täysin, että se masentaa. Itseä masensi jo tuo yksi välivuosi. Vaikea tilannehan se on, jossain vaiheessa on pakko alentaa tavoitteita tai ei pääse elämässä mihinkään. Onneksi ulkomaille voi lähteä.

Äiti tsempannut lastaan liibalaaba-tason jutuilla ja tässä on tulos. Jonkun pitää tehdä ne paskahommatkin, se olisi hyvä oppia kotona.

Ei enää ole mitään opistotason paikkoja, vaan AMK:n suosion myötä sinne vaaditaan niin hyvät paperit, että keskinkertaiset jäävät rannalle.

Mä kanssa luulen että menee tonne oikis/lääkis/kauppis -linjalle, mutta oikiksen ja kauppiksen juttuja voi lukea avoimessa samaten kuin lääkiksen pääsykokeita varten luonnontieteitä.

Ja miksi piti mainita, että tytär on ollut "yhdessä Helsingin menestyneimmistä lukioista"? Ihan sama vaikka olisi opiskellut missä vaan korpikylän lukiossa, samat edellytykset on kaikilla hakeutua jatko-opintoihin ja lukea pääsykokeisiin.

-ap

Surullista, mutta kertoo myös opintoohjauksen tasosta. Jos ei sinne ainoaan haluamaansa yliopistoon pääse pääsykokeiden kautta niin voi opiskella avoimessa yliopistossa. Kolmessa vuodessa olisi jo suorittanut väyläopinnot kivuttomasti. No lääkikseen ei pääse avoimen väylää pitkin, mutta Tartossakin voi opiskella lääkäriksi tai eläinlääkäriksi.

Tuttu tunne itselleni. Hain 7 vuotta eri yliopistoihin lukemaan lopulta ihan mitä tahansa, enkä koskaan päässyt mihinkään. Pääsin lopulta ammattikorkeakouluun opiskelemaan alaa, joka ei pätkääkään kiinnosta. 

Teen nyt työtä, joka ei vastaa edes koulutustani. Pärjäsin koulussa ihan hyvin, kirjoitin M:n paperit. Joka paikkaan vaan oli tarpeeksi parempia hakijoita.

Olen opiskellut avoimessa yliopistossa, mutta sitäkään kautta en ole päässyt sisälle. Eikä itseään voi maisteriksi lukea avoimessa yliopistossakaan.

Masentaa minuakin, vaikka on edes joku koulutus tai työ.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 13:24"]

Surullista, mutta kertoo myös opintoohjauksen tasosta. Jos ei sinne ainoaan haluamaansa yliopistoon pääse pääsykokeiden kautta niin voi opiskella avoimessa yliopistossa. Kolmessa vuodessa olisi jo suorittanut väyläopinnot kivuttomasti. No lääkikseen ei pääse avoimen väylää pitkin, mutta Tartossakin voi opiskella lääkäriksi tai eläinlääkäriksi.

[/quote]

Kaikilla ei ole valmiuksia eikä rahaa opiskella ulkomailla.

Olen itse opiskellut paskalähiön paskalukiossa. Pääsin kolmannella kerralla sisään, kun ensin oli se opiskelu-ja lukutekniikka ihan hukassa. Lukiossa lähinnä lööbailin ja lintsailin. Kirjoitin kuitenkin ihan hyvät paperit M yleisarvosanana. Tein kuitenkin perkeleellisen duunin sinä pääsykokeisiin lukuvaiheessa, hakukohdekin vaihtui matkalla ja pääsin tuonen paikkaan tavallaan ensimmäisellä yrityskerralla. Olin hakenut kahdella edellisellä kerralla muualle, joten lukutekniikka oli jo hallussa, mutta uuden asian omaksuminen toi lisästressinsä. En siis tiedä olisiko siitä huippulukiosta ollut mitään hyötyä, mäkin opiskelin ja nostin yliopistossa huomattavasti tasoani. Valmistuin ja olen nyt työelämässä. Ei niitä lukion tai edes yliopiston papereita tai gradua ole koskaan kyselty.

Tämän tytön kannattaisi ottaa selvää juurikin avoimen opinnoista tai sitten mennä tosiaan omalla rahalla jonnekin ulkomaille opiskelemaant. Tai sitten hän on alunperin arvioinut oman tasonsa vähän yläkanttiin

Ihan varmasti pääsee johonkin syrjäkylän AMK:hon, taitaa kuitenkin hakea vain isompii kaupunkeihin. 

Siis kolmannella kerralla yliopistoon sisään.

Joo pisti kyllä sama kirjoitus silmään. Ymmärrän, että vanhempana tilanne surettaa ja varmasti kolmessa vuodessa saattaa oikeasti masentua, jos ei saa opiskelupaikkaa eikä kunnon työtä: ei ihme jos tipahtaa näin yhteiskunnan ulkopuolelle. Silti joku tässä kuviossa mättää: oikeastiko on muka haettu jopa opistotasoisiin paikkoihin ympäri suomen - ja ei silti päästy mihinkään? On haettu tosissaan ja menty myös pääsykokeisiin? En oikein usko. Jos on oikeasti valmistunut lukiosta, niin kyllä nyt jonkun yliopisto-, amk- tai vähintään jonkun opistopaikan luulisi irtoavan. Eri asia tietysti, jos näihin paikkoihin ei olla tosissaan edes haettu, vaan laitettu paperit sisään ja käyty ilman motivaatiota pääsykokeissa pyörähtämässä.

Oikeasti olen sitä mieltä, että tekemistä löytyy haluavalle: opistopaikkojen lisäksi on olemassa avoimia yliopistoja ja avoimia ammattikouluja. Jonnekin pääsee aivan varmasti. Ymmärrän, että kenenkään ei tarvitse, eikä ole mitään järkeä, lähteä opiskelemaan alaa, joka ei kiinnosta pätkääkään, mutta kyllä lukiopohjalta on ihan varmasti kaikilla mahdollisuus jonkinlaiseen jatkokoulutukseen.

Jos tämä opiskelija todellisuudessa haluaa lääkikseen/oikikseen/minne ikinä, niin laittaa sitten paukkunsa siihen ja hakee tosissaan. Jos taas on tosissaan haettu ja silti ovet eivät aukene, niin lienee aika harkita muita vaihtoehtoja.

Syrjäytyminen on oikeasti iso ongelma, mutta välillä tuntuu, että ihmiset odottavat, että yhteiskunnan pitäisi kantaa kaikki valmiina heille nenän eteen.

Nyt vain katsomaan ympäri Suomen kouluja. En mitenkään usko että ei mihinkään pääsisi. Helsinkiläiselle voi toki olla kova paikka muuttaa johonkin pikkukaupunkiin mutta siinäkin kannattaa muistaa että kyse on vain muutamasta vuodesta ja kesät ym. lomat voi olla Helsingissä.

Mutta kun ei voi hakea kuin viiteen paikkaan tms. ja ne on helppo valikoida niin, että mihinkään ei pääse. Oli se sitten tahallista tai tahatonta.

Sitähän minäkin! Jos on hakenut vain Helsingin suosituimpiin ammattikorkeisiin (ja ehkä vielä suositulle alalle) ja sitten mahd. näille koville aloille, niin sitten ymmärrän ettei ole kolmessa vuodessa saanut sitä ensimmäistäkään opiskelupaikkaa?!

Suomessa on paljon hyviä opiskelukaupunkeja Rovaniemestä lähtien. Jos yo-arvosanoissa on korottamisen varaa, niin kannattaa ehkä korottaa muutaman lisäpisteen vuoksi. Pääsykokeisiin valmistautua tosissaan, siis aivan tosissaan, niin muutkin tekevät! Jos muka on tuloksetta hakenut kaikille mahdollisille aloille eri yliopistoihin ja amk:eihin niin satavarmasti valehtelee...

-ap

Joku jos opettaisi näille lapsille, ettei tarvi heti hakea sinne kaikkein kovimpaan paikkaan. Aloittaa vaikka vaan ihan alimmalta portaalta ja kipuaa sieltä ylös päin. Ensin lähihoitaja/lukio, sitten sairaanhoitaja ja lääkäriksi.

Suorittaa samalla avoimeen opintoja jne. Pyrkiä joka vuosi sisään ja päntätä alan kirjallisuutta. Kyllä se siitä. Itsetuntokin paranee sitä mukaan kun opiskelee lisää.

Töitä joutuu tekemään, mutta jos kovasti yrittää ni sitten kai ne ovetkin aukeaa joskus. Mitään ei saa ilmaiseksi.

Harmi kun ei tiedä mistä alasta kyse... 

Mutta esimerkiksi kasvatustieteitä lukemaan voi aloittaa vaikka sillä avoimella yliopistolla. Sitten voisi käydä vaikka jonkin vuoden kestävän koulunkäyntiavustajan kurssin tms, joka osoittaisi alalle suuntautuneisuutta. Jos ei sittenkään pääse, voi vielä mennä sinne koulunkäyntiavustajaksi tms. töihin, jolloin saa jo sitä kokemustakin. Silloin jos vielä panostaa pääsykokeisiin täysillä eikä kaikesta huolimatta paikka irtoa, on vain uskottava ettei itse ehkä sovellu ammattiin. 

Ja kuten ap mainitsi, Helsinki ei ole Suomen ainut kaupunki. Kyllä mahdollisuuksia varmasti piisaa, jos on oma-aloitteinen ja kiinnostunut.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2014 klo 13:54"]Jos muka on tuloksetta hakenut kaikille mahdollisille aloille eri yliopistoihin ja amk:eihin niin satavarmasti valehtelee...

-ap

[/quote]

Kaikille mahdollisille aloille hakeminen on paras tapa pilata mahdollisuutensa päästä minnekään. Suoraan papereilla ei pääse yliopistoon kuin parille alalle ja sekin vaatii erinomaisen arvosanan juuri siitä aineesta.

Useisiin lukemista vaativiviin pääsykokeisiin valmistautuminen yhdellä kertaa on tavalliselle opiskelijalle mahdotonta.

Joku tossa kirjoituksessa kusee. Tämä äiti taitaa olla näitä curling äitejä tai sit äiti joka on vastuussa tyttärensä masennuksesta ja haluaa syyttää sitä muita tahoja.

Minä opiskelin takahikiän lukiossa ja pääsin helposti yliopistoon juuri sinne minne hainkin. Taatusti keskinkertaiset eliittilukio-oppilaat jäivät taakseni. Olin parempi niitä.

Ei pidä olla pumpulissa ja luulla olevansa erinomainen. Töitä pitää tehdä.