Lue keskustelun säännöt.
Erilaiset rytmit puolison kanssa
Asuuko teillä aamu- ja iltavirkut? Eli toistensa täydet vastakohdat? Aiheuttaako asia riitoja?
Minun puolisoni valittaa minulle siitä, kun menen niin aikaisin sänkyyn (kahdeksalta, viimeistään yhdeksältä) ja herään aikaisin (06 - 07) myös vapailla ja lomilla.
Hän valvoo kevyesti puoleen yöhön asti ainakin ja nukkuu klo 10 - 11 saakka.
Kuulemma iltaisin nimenomaan pitäisi voida touhuta jotain kimpassa, ei ole sama asia päivällä hänen mielestään.
Ja kuulemma ei olisi sama minun vaatia, että alappa itse nukkumaan aikaisin ja herää aikaisin, niin on koko aamu aikaa touhuilla yhdessä. Iltavirkut ovat kuulemma normaalempia ihmisiä, ja minä voisin tuosta vain alkaa kääntämään rytmiäni jos haluaisin - hän ei.
Minusta asiassa ei ole ongelmaa enkä ole käskenyt häntä unirytmiään muuttamaan. Minä tykkään siitä, kun päivän aloittaa aikaisin, hän taas myöhäisistä illoista.
Ongelmaksi asian tehnee se, ettei mies keksi yksin mitään tekemistä illoille kun minä menen nukkumaan. Itse touhuan koko aamun miehen nukkuessa, enkä tarvitse siihen kädestä pitäjää. Miestä sitten taas tympii, kun on tylsää olla valveilla yksin, eikä nyt joka ilta tosiaankaan pääse kavereillekaan kun nämä viettävät sitä parisuhdeaikaa juurikin illalla hänen mukaansa.
Mites muilla?
Kommentit (308)
Ap, toivottavasti löydätte jonkinlaisen ratkaisun tai kompromissin tilanteeseen. Suhteenne jatkon kannalta olisi varmaan paras jos kumpikin voisi tulla hiukan vastaan; en tiedä miksi te kumpikin haluatte pysyä niin tiukasti omissa poteroissanne näkökantojenne suhteen. Eihän niitä unirytmejäkään tarvitsisi muuttaa monella tunnilla ainakaan kertaheitolla; aloittaisitte kumpikin vaikka puolesta tunnista. Sekin tekisi jo tunnin lisää yhteistä aikaa. Jos sopeudutte siihen ja jos se tuntuu teistä hyvältä, niin sitten vaikka toiset puoli tuntia.
Tosin, pakko myöntää että en minäkään voisi kuvitella muuttavani yhteen aamuvirkun kanssa. Työpäivinä joudun pakottamaan itseni hereille klo 6-7, mutta se on aina pakkopullaa ja luontaisesti nukkuisin mieluiten klo 02 - 10 tai 03 - 11. Viikonloppuisin ja lomilla haluan mahdollisuuksien mukaan nauttia pitkistä illoista ja aamuista. Minäkin tarvitsen paljon omaa aikaa, mutta ellen koskaan pääsisi köllöttelemään miehen kainaloon nukkumaan mennessä tai ei koskaan voitaisi heräillä hissuksiin kaikessa rauhassa, pötkötellen unenpöpperössä toisissamme kiinni, niin aika vaikea mun olisi nähdä suhteella tulevaisuutta. Tulisi varmaan sellainen olo, että oltaisiin enempi kämppiksiä. Koen että siinä yhdessä nukahtamisessa ja pitkissä, raukeissa viikonloppuaamuissa peiton alla lämpimässä on jotakin sellaista erityistä läheisyyttä, jota voisi olla vaikea saavuttaa päiväaikaan vaikka seksiä voisikin harrastaa mihin kellonaikaan tahansa.
Ei aamuvirkkuudessa mitään vikaa ole sen kummemmin kuin iltavirkkuudessakaan, mutta jos tarpeet ei kohtaa niin ne ei kohtaa. Ei kaikki täydellistä voi olla eikä tarvitsekaan, mutta läheisyyden tarpeeseen yms. liittyvistä eroista voi nopeasti tulla isompikin ongelma. Ja varsinkin siitä, jos kumpikaan ei pysty tulemaan toista puolitiehen vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea koko ketjua, koska tosiasia on, että "normaali" ihminen nukkuu 8h eli arkena menee nukkumana klo 22-23, ja herää 6-7. Lomilla tätä myöhäistetään 1-2h tai tarvittaessa enemmän. Ap ja kumppaninsa ovat molemmat väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Itse koen että Ap voisi harkita oman asenteen muutosta. Itse teen kahta työtä, ja silti löydän aikaan iltaisin miehelleni, joka elää myöhempää rytmiä kuin minä. Herään 5.50. Aloitan työt 6. Jos menen toimistolle, herään 5. Lopetan työt 14-15 ja menen toisiin töihin 15-16. Pääsen yleensä 22 tai 21. Tulen kotiin 22.-22.30. Tehdään iltapalaa, jutellaan ja mennään katsomaan pari jaksoa yhteistä sarjaa. Nukahdan siinä 00. Viikonloppuisin sitten vietetään enemmän aikaa yhdessä päivisin ja nukutaan myös pidempään.
Mitä ihmettä? En löydä aikaa miehelleni vai mitä höpötät? Miksi en voi viettää miehen kanssa aikaa päivällä? Töiden jälkeenkin on tuntitolkulla aikaa, viikonloppuisin ja lomilla vielä enemmän! Mikä ihmeen kiveen kaivettu sääntö on, että sitä pitää iltaisinkin vielä kaiken lisäksi hengailla? Sama kuin itse vaatisin herämään kanssani aikaisin, koska minusta vain olisi niiiiin kivaa viettää aikaa yhdessä nimenomaan aamuisin. Vaan enpä vaadi.
Ap
En ole lukenut vielä uusimpia kommentteja. Kävin joskus ketjun alkupuolella toteamassa, että meillä aikanaan oli sulkapallovuoro, joka päättyi vasta yhdeksältä illalla. Olen tässä muiden juttujen ohessa miettinyt, millaista elämämme olisi, jos toinen haluaisi mennä nukkumaan kahdeksalta illalla ja tullut siihen tulokseen, että mieluummin sitten eroaisin kuin eläisin sellaista elämää. Niin paljon olennaista jäisi elämästä pois:
- elokuvat elokuvateattereissa; läheskään aina ei ole näytöstä heti klo 17 (kuluva vuosi on poikkeusvuosi tämän kuten muidenkin seuraavien osalta, mutta esimerkiksi elokuvissa käymme filmijuhlien aikaan jopa 3 x vko, muulloin tietysti harvemmin)
- musiikkikeikat, konsertit (kuten edellä eli ei viikoittain mutta keskimäärin varmasti käymme enemmän kuin kerran kuukaudessa)
- teatteri (vain muutaman kerran vuodessa)
- elokuvat kotisohvalla; joo suoratoistopalvelut on sallittu, mutta vaikea olisi heti töiden jälkeen heittäytyä sohvalle nauttimaan elokuvasta
- päivällinen! Meillä syödään vasta 20:30 aikoihin
- liikunta; jos ei ehdi ensimmäisten joukossa saada sulkapallovuoroa, joutuu ottamaan myöhäisemmän vuoron. Myös ryhmäliikuntatuntini tulevana keväänä loppuu vasta klo 20.
- yleisöluennot (tänä keväänä verkossa) ja kansalaisopiston kurssit: päättyvät klo 20
Entä milloin istuttaisiin puolison kanssa yhdessä iltaa takkatulen äärellä tai grillattaisiin kesällä pihalla, viideltä alkuillasta? Entä matkustaminen, pitäisikö matkoillakin hyväksyä se, että toinen menee nukkumaan siihen aikaan kun yleensä lähdetään vasta etsimään ruokaravintolaa?
Vieraita meillä ei paljon käy normiaikoinakaan, mutta ne mitkä käyvät, tulevat aikaisintaan kuuden maissa illalla. Olisi noloa, jos puoliso alkaisi seitsemältä haukotella sen merkiksi, että heidän pitää lähteä
Ei, en osaa kuvitella. Elämäni kapeutuisi ihan kamalasti, jos pitäisi luopua iltamenoista ja -harrastuksista. Itse heräsin tänään seitsemältä (menin nukkumaan puolen yön aikoihin luettuani jääkiekkopelin jälkeen vielä kirjaa sängyssä), olen lomalla, joten sitten kun puolisokin oli herännyt, lähdimme ulkoilemaan ja kävimme kaupassa ja kirjastossa. Palasimme äsken. Kohta juodaan kahvit ja syödään välipalaa, sen jälkeen ajattelin nauttia lomasta menemällä sänkyyn lukemaan, luultavasti myös nukahdan hetkeksi. Sitten on vielä edessä aikaa viettää iltaa yhdessä; tehdä ruokaa, syödä, katsoa joku elokuva jos siltä tuntuu tai puuhata molemmat omiamme.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut vielä uusimpia kommentteja. Kävin joskus ketjun alkupuolella toteamassa, että meillä aikanaan oli sulkapallovuoro, joka päättyi vasta yhdeksältä illalla. Olen tässä muiden juttujen ohessa miettinyt, millaista elämämme olisi, jos toinen haluaisi mennä nukkumaan kahdeksalta illalla ja tullut siihen tulokseen, että mieluummin sitten eroaisin kuin eläisin sellaista elämää. Niin paljon olennaista jäisi elämästä pois:
- elokuvat elokuvateattereissa; läheskään aina ei ole näytöstä heti klo 17 (kuluva vuosi on poikkeusvuosi tämän kuten muidenkin seuraavien osalta, mutta esimerkiksi elokuvissa käymme filmijuhlien aikaan jopa 3 x vko, muulloin tietysti harvemmin)
- musiikkikeikat, konsertit (kuten edellä eli ei viikoittain mutta keskimäärin varmasti käymme enemmän kuin kerran kuukaudessa)
- teatteri (vain muutaman kerran vuodessa)
- elokuvat kotisohvalla; joo suoratoistopalvelut on sallittu, mutta vaikea olisi heti töiden jälkeen heittäytyä sohvalle nauttimaan elokuvasta
- päivällinen! Meillä syödään vasta 20:30 aikoihin
- liikunta; jos ei ehdi ensimmäisten joukossa saada sulkapallovuoroa, joutuu ottamaan myöhäisemmän vuoron. Myös ryhmäliikuntatuntini tulevana keväänä loppuu vasta klo 20.
- yleisöluennot (tänä keväänä verkossa) ja kansalaisopiston kurssit: päättyvät klo 20
Entä milloin istuttaisiin puolison kanssa yhdessä iltaa takkatulen äärellä tai grillattaisiin kesällä pihalla, viideltä alkuillasta? Entä matkustaminen, pitäisikö matkoillakin hyväksyä se, että toinen menee nukkumaan siihen aikaan kun yleensä lähdetään vasta etsimään ruokaravintolaa?
Vieraita meillä ei paljon käy normiaikoinakaan, mutta ne mitkä käyvät, tulevat aikaisintaan kuuden maissa illalla. Olisi noloa, jos puoliso alkaisi seitsemältä haukotella sen merkiksi, että heidän pitää lähteä
Ei, en osaa kuvitella. Elämäni kapeutuisi ihan kamalasti, jos pitäisi luopua iltamenoista ja -harrastuksista. Itse heräsin tänään seitsemältä (menin nukkumaan puolen yön aikoihin luettuani jääkiekkopelin jälkeen vielä kirjaa sängyssä), olen lomalla, joten sitten kun puolisokin oli herännyt, lähdimme ulkoilemaan ja kävimme kaupassa ja kirjastossa. Palasimme äsken. Kohta juodaan kahvit ja syödään välipalaa, sen jälkeen ajattelin nauttia lomasta menemällä sänkyyn lukemaan, luultavasti myös nukahdan hetkeksi. Sitten on vielä edessä aikaa viettää iltaa yhdessä; tehdä ruokaa, syödä, katsoa joku elokuva jos siltä tuntuu tai puuhata molemmat omiamme.
No nuita erikoistilanteita en ole vielä kommentoinut, mutta siis kyllä minäkin esim juhannuksena tai uutena vuotena tykkään valvoa, kun on jotain spesiaalia. Ollaan porukalla jossain mökillä tai laskettelukeskuksessa tmv. Juhlat ovat ihan eri juttu, ja pystyn silloin valvomaan mutta vaatii todella hyvää ohjelmaa ja mielellään vielä alkoholia jotta juhlatunnelma nousee. En halua alkoa ottaa usein, vaan ne jää erityistilaisuuksiin kuten jo mainittu juhannus ja syntymäpäivät. Mutta vaikka kukkuisin neljään saakka, olen hereillä seitsemän aikoihin ja koko päivän väsyttää. En vain voi nukkua pitkään vaikka mikä olisi.
Miehelle ongelma nimenomaan normaali arki, siis sekä työpäivää että viikonloput + lomat, kun hällä on tylsää mun mentyä nukkumaan. Minusta en ole velvollinen seurustelemaan hänen kanssaan myöhään iltaan kuten ei hänkään kukonlaulun aikaan toimimaan seuraneitinä minulle.
Ja kukaan ei voi sanoa, kelle mikäkin määrä unta on hyvä. Jollekin riittää 5h, toinen tarvitsee 12h unta vaikka kaikki arvot olisivat kohdillaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut vielä uusimpia kommentteja. Kävin joskus ketjun alkupuolella toteamassa, että meillä aikanaan oli sulkapallovuoro, joka päättyi vasta yhdeksältä illalla. Olen tässä muiden juttujen ohessa miettinyt, millaista elämämme olisi, jos toinen haluaisi mennä nukkumaan kahdeksalta illalla ja tullut siihen tulokseen, että mieluummin sitten eroaisin kuin eläisin sellaista elämää. Niin paljon olennaista jäisi elämästä pois:
- elokuvat elokuvateattereissa; läheskään aina ei ole näytöstä heti klo 17 (kuluva vuosi on poikkeusvuosi tämän kuten muidenkin seuraavien osalta, mutta esimerkiksi elokuvissa käymme filmijuhlien aikaan jopa 3 x vko, muulloin tietysti harvemmin)
- musiikkikeikat, konsertit (kuten edellä eli ei viikoittain mutta keskimäärin varmasti käymme enemmän kuin kerran kuukaudessa)
- teatteri (vain muutaman kerran vuodessa)
- elokuvat kotisohvalla; joo suoratoistopalvelut on sallittu, mutta vaikea olisi heti töiden jälkeen heittäytyä sohvalle nauttimaan elokuvasta
- päivällinen! Meillä syödään vasta 20:30 aikoihin
- liikunta; jos ei ehdi ensimmäisten joukossa saada sulkapallovuoroa, joutuu ottamaan myöhäisemmän vuoron. Myös ryhmäliikuntatuntini tulevana keväänä loppuu vasta klo 20.
- yleisöluennot (tänä keväänä verkossa) ja kansalaisopiston kurssit: päättyvät klo 20
Entä milloin istuttaisiin puolison kanssa yhdessä iltaa takkatulen äärellä tai grillattaisiin kesällä pihalla, viideltä alkuillasta? Entä matkustaminen, pitäisikö matkoillakin hyväksyä se, että toinen menee nukkumaan siihen aikaan kun yleensä lähdetään vasta etsimään ruokaravintolaa?
Vieraita meillä ei paljon käy normiaikoinakaan, mutta ne mitkä käyvät, tulevat aikaisintaan kuuden maissa illalla. Olisi noloa, jos puoliso alkaisi seitsemältä haukotella sen merkiksi, että heidän pitää lähteä
Ei, en osaa kuvitella. Elämäni kapeutuisi ihan kamalasti, jos pitäisi luopua iltamenoista ja -harrastuksista. Itse heräsin tänään seitsemältä (menin nukkumaan puolen yön aikoihin luettuani jääkiekkopelin jälkeen vielä kirjaa sängyssä), olen lomalla, joten sitten kun puolisokin oli herännyt, lähdimme ulkoilemaan ja kävimme kaupassa ja kirjastossa. Palasimme äsken. Kohta juodaan kahvit ja syödään välipalaa, sen jälkeen ajattelin nauttia lomasta menemällä sänkyyn lukemaan, luultavasti myös nukahdan hetkeksi. Sitten on vielä edessä aikaa viettää iltaa yhdessä; tehdä ruokaa, syödä, katsoa joku elokuva jos siltä tuntuu tai puuhata molemmat omiamme.
NE ILLALLISVIERAAT VOI IHAN HYVIN KUTSUA ILLASTAMAAN LAUANTAINA AAMUSEISKALTA! SILLOIN ON HYVÄ AIKA IHMISEN ELÄÄ JA OLLA! :D
/25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös erilaiset rytmit, lapsiperheaikaan se tasoittui jonkun verran, kun samoina vuosina oltiin myös kiivaimmin töissä, nukuttava oli silloin kun pystyi. Mutta nyt kun ollaan taas kahdestaan eikä enää työelämässä, niin rytmit ovat taas todella erilaiset. Eikä se ainakaan minua haittaa olla yksin hereillä aamuisin useita tunteja. Mutta ymmärrän kyllä sitäkin, että toisen puolison aktiivisin aika on iltaisin ja hänellä olisi kiinnostusta silloin tehdä jotain minun kanssani ja minä vain haukottelen. Minä en kaipaa seuraa ollessani yksin hereillä aamuisin. Joten kyllä minä välillä, etenkin kesällä, tietoisesti koitan siirtää rytmiäni myöhäisemmäksi, jotta yhteistä ilta-aikaa olisi enemmän.
Lisään vielä, että meillä on siis myös selkeät erot persoonallisuustyypeissä, minä aamunvirkkuna olen introvertti ja hän illanvirkkuna ekstrovertti, uskon senkin vaikuttavan miten tuon yksinään hereilläolemisajan ihminen ottaa. Minulle se on vain plussaa, toisenlaiselle ei niinkään.
Tämän ketjun perusteella vaikuttaa siltä, että nämä illanvirkut ovat itsekkäitä ja heikkoja luonteita. Jonkun pitää pitää kädestä kaiken aikaa, joten toista sitten painostetaan muuttamaan OMAA rytmiään, koska eihän se herra ja ylhäisyys voi omaansa muuttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen iltavirkku huomattavasti enemmän kuin mieheni, mutta pystyn kyllä joustamaan rytmissä. En tosin sitten voi livetä rytmistä viikonloppuisinkaan, tai menee nukahtaminen aiemmin useammaksi illaksi vaikeaksi. Miehellä on hyvin tarkka 8-16 työaika, itselläni liukuva ja unelma olisi aloittaa työt joskus kymmenen aikaan, mennä yhden aikoihin nukkumaan, mutta jotta iltaisin nukuttaisi aikaisin, nousen samaan aikaan kun mies. Kompromissi toimii ja saan siitä myös oman osani, minun on nimittäin hyvin vaikea nukahtaa nykyään jos ei ensin ole edes lyhyttä haliaikaa, ei kumpikaan oikein osata nukkua enää jos ei mennä samaan aikaan nukkumaan, mutta se vaikuttaa selkeästi enemmän minuun. Ihan mielellään muutan rytmiä että saan optimoitua läheisyysajan :D Mies puolestaan ei valita jos joutuu aina hetken odottelemaan minua yöpuulle, tai valita että saan jäädä sänkyyn nukkumaan jos joskus en saakaan itseäni puoli seiskalta ylös.
Aloittajan kuvailema tilanne kuulostaa äärimmäiseltä versiolta meistä, enkä tiedä miten tämä toimisi jos kumpikaan ei pystyisi joustamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös erilaiset rytmit, lapsiperheaikaan se tasoittui jonkun verran, kun samoina vuosina oltiin myös kiivaimmin töissä, nukuttava oli silloin kun pystyi. Mutta nyt kun ollaan taas kahdestaan eikä enää työelämässä, niin rytmit ovat taas todella erilaiset. Eikä se ainakaan minua haittaa olla yksin hereillä aamuisin useita tunteja. Mutta ymmärrän kyllä sitäkin, että toisen puolison aktiivisin aika on iltaisin ja hänellä olisi kiinnostusta silloin tehdä jotain minun kanssani ja minä vain haukottelen. Minä en kaipaa seuraa ollessani yksin hereillä aamuisin. Joten kyllä minä välillä, etenkin kesällä, tietoisesti koitan siirtää rytmiäni myöhäisemmäksi, jotta yhteistä ilta-aikaa olisi enemmän.
Lisään vielä, että meillä on siis myös selkeät erot persoonallisuustyypeissä, minä aamunvirkkuna olen introvertti ja hän illanvirkkuna ekstrovertti, uskon senkin vaikuttavan miten tuon yksinään hereilläolemisajan ihminen ottaa. Minulle se on vain plussaa, toisenlaiselle ei niinkään.
Tämän ketjun perusteella vaikuttaa siltä, että nämä illanvirkut ovat itsekkäitä ja heikkoja luonteita. Jonkun pitää pitää kädestä kaiken aikaa, joten toista sitten painostetaan muuttamaan OMAA rytmiään, koska eihän se herra ja ylhäisyys voi omaansa muuttaa!
Ap:n mies on ainoa, joka (huom. hänen itsensä kertoman mukaan) kaipaisi nimenomaan toisenkin seuraa illalla. Ja suhteen alkuaikoina he molemmat valvoivat myöhään, joten ap:n mies meni avoliittoon ap:n kanssa kuvitellen, että se olisi suhteen normaalitila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- liikunta; jos ei ehdi ensimmäisten joukossa saada sulkapallovuoroa, joutuu ottamaan myöhäisemmän vuoron. Myös ryhmäliikuntatuntini tulevana keväänä loppuu vasta klo 20.
Vasta klo 20. Joillain loppuu treenivuorot 22.30, kun joukkuelajien alkuiltavuorot menee - ymmärrettävästi - junnuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut vielä uusimpia kommentteja. Kävin joskus ketjun alkupuolella toteamassa, että meillä aikanaan oli sulkapallovuoro, joka päättyi vasta yhdeksältä illalla. Olen tässä muiden juttujen ohessa miettinyt, millaista elämämme olisi, jos toinen haluaisi mennä nukkumaan kahdeksalta illalla ja tullut siihen tulokseen, että mieluummin sitten eroaisin kuin eläisin sellaista elämää. Niin paljon olennaista jäisi elämästä pois:
- elokuvat elokuvateattereissa; läheskään aina ei ole näytöstä heti klo 17 (kuluva vuosi on poikkeusvuosi tämän kuten muidenkin seuraavien osalta, mutta esimerkiksi elokuvissa käymme filmijuhlien aikaan jopa 3 x vko, muulloin tietysti harvemmin)
- musiikkikeikat, konsertit (kuten edellä eli ei viikoittain mutta keskimäärin varmasti käymme enemmän kuin kerran kuukaudessa)
- teatteri (vain muutaman kerran vuodessa)
- elokuvat kotisohvalla; joo suoratoistopalvelut on sallittu, mutta vaikea olisi heti töiden jälkeen heittäytyä sohvalle nauttimaan elokuvasta
- päivällinen! Meillä syödään vasta 20:30 aikoihin
- liikunta; jos ei ehdi ensimmäisten joukossa saada sulkapallovuoroa, joutuu ottamaan myöhäisemmän vuoron. Myös ryhmäliikuntatuntini tulevana keväänä loppuu vasta klo 20.
- yleisöluennot (tänä keväänä verkossa) ja kansalaisopiston kurssit: päättyvät klo 20
Entä milloin istuttaisiin puolison kanssa yhdessä iltaa takkatulen äärellä tai grillattaisiin kesällä pihalla, viideltä alkuillasta? Entä matkustaminen, pitäisikö matkoillakin hyväksyä se, että toinen menee nukkumaan siihen aikaan kun yleensä lähdetään vasta etsimään ruokaravintolaa?
Vieraita meillä ei paljon käy normiaikoinakaan, mutta ne mitkä käyvät, tulevat aikaisintaan kuuden maissa illalla. Olisi noloa, jos puoliso alkaisi seitsemältä haukotella sen merkiksi, että heidän pitää lähteä
Ei, en osaa kuvitella. Elämäni kapeutuisi ihan kamalasti, jos pitäisi luopua iltamenoista ja -harrastuksista. Itse heräsin tänään seitsemältä (menin nukkumaan puolen yön aikoihin luettuani jääkiekkopelin jälkeen vielä kirjaa sängyssä), olen lomalla, joten sitten kun puolisokin oli herännyt, lähdimme ulkoilemaan ja kävimme kaupassa ja kirjastossa. Palasimme äsken. Kohta juodaan kahvit ja syödään välipalaa, sen jälkeen ajattelin nauttia lomasta menemällä sänkyyn lukemaan, luultavasti myös nukahdan hetkeksi. Sitten on vielä edessä aikaa viettää iltaa yhdessä; tehdä ruokaa, syödä, katsoa joku elokuva jos siltä tuntuu tai puuhata molemmat omiamme.
NE ILLALLISVIERAAT VOI IHAN HYVIN KUTSUA ILLASTAMAAN LAUANTAINA AAMUSEISKALTA! SILLOIN ON HYVÄ AIKA IHMISEN ELÄÄ JA OLLA! :D
/25
No eipä tulisi mieleeni olettaa, että ihmiset haluaa tuohon aikaan tulla kylään. En myöskään kutsu meille ketään illalla, paitsi poikkeustilanteissa (esim julistetaan ystävien kanssa jotain).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös erilaiset rytmit, lapsiperheaikaan se tasoittui jonkun verran, kun samoina vuosina oltiin myös kiivaimmin töissä, nukuttava oli silloin kun pystyi. Mutta nyt kun ollaan taas kahdestaan eikä enää työelämässä, niin rytmit ovat taas todella erilaiset. Eikä se ainakaan minua haittaa olla yksin hereillä aamuisin useita tunteja. Mutta ymmärrän kyllä sitäkin, että toisen puolison aktiivisin aika on iltaisin ja hänellä olisi kiinnostusta silloin tehdä jotain minun kanssani ja minä vain haukottelen. Minä en kaipaa seuraa ollessani yksin hereillä aamuisin. Joten kyllä minä välillä, etenkin kesällä, tietoisesti koitan siirtää rytmiäni myöhäisemmäksi, jotta yhteistä ilta-aikaa olisi enemmän.
Lisään vielä, että meillä on siis myös selkeät erot persoonallisuustyypeissä, minä aamunvirkkuna olen introvertti ja hän illanvirkkuna ekstrovertti, uskon senkin vaikuttavan miten tuon yksinään hereilläolemisajan ihminen ottaa. Minulle se on vain plussaa, toisenlaiselle ei niinkään.
Tämän ketjun perusteella vaikuttaa siltä, että nämä illanvirkut ovat itsekkäitä ja heikkoja luonteita. Jonkun pitää pitää kädestä kaiken aikaa, joten toista sitten painostetaan muuttamaan OMAA rytmiään, koska eihän se herra ja ylhäisyys voi omaansa muuttaa!
Ap:n mies on ainoa, joka (huom. hänen itsensä kertoman mukaan) kaipaisi nimenomaan toisenkin seuraa illalla. Ja suhteen alkuaikoina he molemmat valvoivat myöhään, joten ap:n mies meni avoliittoon ap:n kanssa kuvitellen, että se olisi suhteen normaalitila.
Minkä ikäinen olet? Jos tapaat kumppanisi 18-vuotiaana voin vannoa, että olette molemmat muuttuneet monellakin tapaa vaikkapa 20 vuotta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, koska tosiasia on, että "normaali" ihminen nukkuu 8h eli arkena menee nukkumana klo 22-23, ja herää 6-7. Lomilla tätä myöhäistetään 1-2h tai tarvittaessa enemmän. Ap ja kumppaninsa ovat molemmat väärässä.
Voi että, sinä tiedät varmaan niin paljon muitakin faktoja tässä maailmassa! Sinä olet se, joka määrittelee mikä on normaalia! Ja sen kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Olet varmaan se kuuluisa jumalasta seuraava. Upeeta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tänäänkin klo 12 - 15 (ollaan lomalla molemmat tämä viikko vielä) oltiin miehen kanssa lenkillä, kannettiin puita saunalle iltaa varten ja söimme (tein ruokaa jo aamupäivällä valmiiksi). Mies lähti tunti sitten käymään asioilla. Kuudelta mennään saunaan, syödään ja mitä nyt tehdäänkin. Ja minä olen kohtuuton kun olen menossa luultavasti tänäänkin kahdeksan yhdeksän aikaan sänkyyn. Suurinosa valveilla oloajasta miehen kanssa menee puuhastellessa, monesti levätään päivälläkin sängyllä makoillen halien yms. En vain tajua, miksi se ei riitä.
Ap
Minä oon ihan sippi jo 21 aikaan, monesti jo aikaisemminkin, herään 5 maissa aina olimpa vapaalla tai töissä. Meikäläinen puuhailee aamupäivisin kaikenlaista niin sisällä kuin ulkona, saatan käydä kaupungilla pyörähtämässä, kahvilla, kaverilla.. ja mikään ei voita sitä, kun saa juoda rauhassa hiljaisuudessa aamun ensimmäisen kahvit, ah.
Mies nukkuu helposti vähintään klo 10 aamuisin, yleensä vasta puolen päivän maita nousee ylös ja nukkumaan menee 23-01 välillä. Kun herää, niin itse yleensä tulen ulkoa/kyliltä silloin sisälle tekemään ruokaa, siivoamaan (ei viitsi imuroida toisen nukkuessa) tms. Siinä kun on syöty ja kahviteltu yhdessä, niin sitten voi lähteä vaikka jonnekin kimpassa tai mitä sitten haluaa milloinkin tehdä.
Illemmalla kun mua alkaa väsyttämään, mies hoitaa saunan lämmityksen, polttopuiden tekoa tms. ja harrastelee usein ulkona tai käy kaverilla, Itse alan jo rauhoittumaan sisällätilassa. Harvemmin meille tulee riitoja. Entinen asunto oli pieni yksiö alkovilla ja silloin tuli riitoja eri rytmeistä (tai lähinnä sen aiheuttamasta melusta), mutta isomman talon ostaessamme pääsee kauas toisen aiheuttamista äänistä.
Miehesi pitäisi keksiä itselleen joku harrastus, jonka voi toteuttaa ilman sinun läsnäoloa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan erilaiset rytmit puolison kanssa. Naisystävä on todella aamuvirkku, saattaa olla ylhäällä jo ennen neljää jopa lomalla. Minä taas valvon myöhään. Parhaimmillaan se on läpystä vaihto, kun minä olen menossa nukkumaan ja naisystävä jo heräilee.
Tämä ei ole haitannut mitenkään, koska meillä molemmilla on omat jutut. Oikeastaan eri rytmit ovat varmaan olleet meillä syy miksi kahden introvertin yhdessä asuminen sujuu näin hyvin. Ainoa haitta on se, että kummankin mieluisin aika seksille eroaa paljon, mutta aina sillekin on aikansa ja paikkansa löytynyt.
Mahtavaa että teillä tämmöinen toimii. Itse tiedän yhden pariskunnan, joka eron suurin syy oli just tuo että unirytmi oli heillä vastaava eli toinen meni nukkumaan kun toinen jo heräili.
Itse mietin että miten noin erirytmiset ihmiset hoitavat ruokailun? Tekeekö kumpikin vain itselleen ruokaa ja syö sitä oman aikataulun mukaan? Vai syöttekö yhdessä siten että sama ateria on toiselle lounas ja toiselle myöhäinen päivällinen? Itse nukun lomalla klo 23-8 ja syön lämmintä ruokaa klo 13 paikkeilla. En pystyisi syömään mitään raskasta ateriaa illalla.
Ap, oletko tosiaan valmis etsimään ongelmaanne aidosti ratkaisua, vai onko sulle tärkeämpää hakea "syyllistä" ja päästä sanomaan se viimeinen sana, että miehesi on väärässä ja sinä oikeassa?
Koska tuo jälkimmäinen versio noista sun kommenteista tulee väkisinkin mieleen. Tai sitten et vain kerro kaikkea ja mies on todellisuudessa pesunkestävä kusipää, johon sulla on palanut käämit muutenkin kuin unirytmin osalta, ja sulla on nyt tarve avata täällä venttiileitä.
Jotenkin noista sun viesteistä kuultaa, että teidän oikea(t) ongelma(t) olisi jossakin muualla kuin pelkästään unirytmissä. Jos unirytmi on se todenmukainen syy, niin sitten vaikutat kyllä melko koppavalta, enkä toivoisi sua riippakiveksi yhdellekään miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Harmi, kun vielä ei monisteta ihmisiä. Saisi olla itsensä kanssa, kyllä sekin alkaisi lopulta jurppiin.
Niinpä. Olen haaveillut että saisi sellaisen koottavan miehen. Ostaisi mieleisensä naaman ja muut ruumiinosat. Siihen sitten sopiva elämänkatsomus ja ammatti. Ynnä muuta. Sitte kun on saanut säästöön rahhaa, niin mulle sopiva anoppi siihen päälle. Appiukosta ei oo niin väliä, niitä saa ilmaiseksikin ihan kivoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös erilaiset rytmit, lapsiperheaikaan se tasoittui jonkun verran, kun samoina vuosina oltiin myös kiivaimmin töissä, nukuttava oli silloin kun pystyi. Mutta nyt kun ollaan taas kahdestaan eikä enää työelämässä, niin rytmit ovat taas todella erilaiset. Eikä se ainakaan minua haittaa olla yksin hereillä aamuisin useita tunteja. Mutta ymmärrän kyllä sitäkin, että toisen puolison aktiivisin aika on iltaisin ja hänellä olisi kiinnostusta silloin tehdä jotain minun kanssani ja minä vain haukottelen. Minä en kaipaa seuraa ollessani yksin hereillä aamuisin. Joten kyllä minä välillä, etenkin kesällä, tietoisesti koitan siirtää rytmiäni myöhäisemmäksi, jotta yhteistä ilta-aikaa olisi enemmän.
Lisään vielä, että meillä on siis myös selkeät erot persoonallisuustyypeissä, minä aamunvirkkuna olen introvertti ja hän illanvirkkuna ekstrovertti, uskon senkin vaikuttavan miten tuon yksinään hereilläolemisajan ihminen ottaa. Minulle se on vain plussaa, toisenlaiselle ei niinkään.
Tämän ketjun perusteella vaikuttaa siltä, että nämä illanvirkut ovat itsekkäitä ja heikkoja luonteita. Jonkun pitää pitää kädestä kaiken aikaa, joten toista sitten painostetaan muuttamaan OMAA rytmiään, koska eihän se herra ja ylhäisyys voi omaansa muuttaa!
Ap:n mies on ainoa, joka (huom. hänen itsensä kertoman mukaan) kaipaisi nimenomaan toisenkin seuraa illalla. Ja suhteen alkuaikoina he molemmat valvoivat myöhään, joten ap:n mies meni avoliittoon ap:n kanssa kuvitellen, että se olisi suhteen normaalitila.
Minkä ikäinen olet? Jos tapaat kumppanisi 18-vuotiaana voin vannoa, että olette molemmat muuttuneet monellakin tapaa vaikkapa 20 vuotta myöhemmin.
Kyllä, mutta kyse onkin siitä, ettei minulle ole oikeutta vaatia häntä muuttumaan siksi, että itse muutuin.
Mistä tämäkin käsitys on tullut? Sitä kuulee ja näkee tosi paljon. Ja kun se ei pidä paikkaansa! Olen ikäni ollut iltavirkku. Miksi olisin muuttunut aamuvirkuksi sillä siunaamalla, kun pääsin eläkkeelle? Päin vastoin, nyt ei tarvitse panna herätyskelloakaan soimaan! Nukun noin 8.30-9.30 saakka. Ja tiedän monia ikäisiäni (n. 70 v.), joilla sama juttu.