Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokeiltiin uutta harrastusta - mies ei edes yrittänyt :(
29.05.2014 |
Miehellä on ollut alusta alkaen negatiivinen suhtautuminen geokätköilyyn tai ylipäänsä vähän kaikeen, mitä ollaan yritetty tehdä yhdessä. Kun saavuttiin kätkölle seisoskeli tumput suorina, kun kännykän GPS:n mukaan oltiin juuri kätkön kohdalla. Katseli vain ympärilleen ja kun ei löytänyt kätköä paikalla seisomalla, haukkui koko systeemin typeräksi ajanhaaskaukseksi ja kusetukseksi. Itse valitsi listalta kätköt. Toinen oli aloittelijakätkö, eikä edes sitäkään löydetty, kun iski jarrut päälle ja alkoi kärttämään, että kyllä sen kätkön pitäisi löytyä tuosta vain käsiä likaamatta. Ja kun kännykkäkin näyttää, että pitäisi olla tuossa kohtaa, niin ei voida etsiä lähiympäristöstä "kun ei se voi olla siellä".
Hänen kun ei pahemmin huvita edes lähteä lenkille, niin kuvittelin, että tämä olisi mukavampi tapa saada liikuntaa siinä yhdessä tekemisen ohella. Meillä ei ole pahemmin varaa harrastella mitään kallista. Kumpikin oltiin ekan kerran liikenteessä. Ärsyttää, kun toinen suhtautuu niin ennakkoluuloisesti kaikkeen, eikä mitään uutta voida kokeilla. Miten tuollaisen äkäpussin kanssa voi ylipäänsä harrastaa mitään yhdessä?
Kommentit (88)
Sinulla on ap vääränlainen mies, jos haluat miehen, jonka kanssa teette asioita yhdessä. Ihan turhaan yrität muuttaa häntä. Ei hän muutu. Et tule löytämään tekemistä, joka häntä kiinnostaisi, koska häntä ei yhdessä tekeminen motivoi.
Ulos kuoresta voi houkutella muullakin tavalla kuin ulkoilemalla ja liikunnalla. Musiikki on yksi mahdollinen: makoilette sohvalla tai sängyllä, laitat musiikkia soimaan ja siinä sitten tulee mahdollisuus myös jutella. Musiikki auttaa tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteita ja ajatuksia. Voisitte myös lukea ja keskustella lukemastanne tai pelata lautapelejä.
Suhde voi olla oikein hyvä, vaikkei harrasteta mitään yhdessä. En minäkään tee mieheni kanssa oikein mitään, mutta silti meillä on mukavaa. Ulkoilemmekin erikseen, saatamme jopa ajaa autolla samaan paikkaan, mutta liikumme eri reittejä: minä juoksen, mies heiluttelee käsiään metsässä. Matkoilla toimimme hyvin yhteen. Joskus katsomme jotain tv-sarjaa tai leffoja yhdessä. Tapaamme sukulaisia ja tuttuja. Mutta emme tosiaankaan kaipaa yhtään yhteistä harrastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 16:20"]
Tuossa on pari erillistä ongelmaa. Moni reagoi välittömästi ärtyneesti ja painostaen tähän ongelmaan, ja se saattaa olla juuri syy, miksi mies on niin puhditon. Jos häntä on lapsena törkitty ja yritetty aktivoida, se tulee mieleen, ja alkaa täydellinen jurnuvastarinta. Toisaalta mies saattaa tiedostamattaan nimenomaan ruokkia toisessa tätä äitiasennetta voidakseen sitten julistaa, etten tahdo. Eli hän toivoo, että hänet haalittaisiin mukaan tavalla, joka ei painosta.
Reagoin geokätkökatastrofin kaltaisesti, kun minut viedään lenkille. Se on suoraa seurausta lapsuudesta, kun minut laitettiin seuraamaan perässä, kun äiti halusi jonkun tuttavan kanssa hiihtämään tai kävelylle. Kerran suksittiin jäällä, tuuli kovaa, jää oli kivikovaa ja lumi tuiskunnut pois. Minulla oli senaikaiset lastensauvat, joiden muovipää oli täysin hyödytön niissä oloissa, enkä päässyt eteenpäin kuin kävellen sukset jalassa, ja askelpituus oli minimaalinen, koska muuten suksi lähti taaksepäin. Aikuiset räpättivät edellä, eivätkä edes vilkaisseet, pysynkö perässä. Taisin kuitenkin moitteet saada, että mikä maksaa.
Onnekseni minulla on psykologiystävä, joka ihmetteli koiralenkillä taantumistani ja kysyi, miksi raahaan jalkojani niinkuin joku varhaisteini ja muutun kärttypääksi. Siihen asti en edes tajunnut tekeväni niin, ihmettelin vain, miksi en oikein nauti ulkoilusta. Nykyisin voin käydä lenkillä jopa omasta halusta, mutta into on edelleen laimea, ja hoppuisen oloinen kaveri vie ilon tyystin.
Aloittajan olisi ilmeisesti lähdettävä siitä, että miehen on itse keksittävä, mihin mennään ja mitä tehdään. Jo se suunnittelutyön omiminen voi herättää miehen siilipuolustuksen, etenkin jos hän on riippuvainen vakio-ohjelmastaan ja siksi kärttyinen ja pelokas aina joutuessaan pois kotoaan.
Sen nyt ymmärtää, ettei kukaan halua vittää viittä vuosikymmentä hiiritelineen seurana, joten aloittajan olisi syytä lähteä miettimään tilannettaan ihan toisesta näkökulmasta kuin miehen aktivoinnin kannalta.
[/quote]
Voi kun hänet saisikin jotenkin houkuteltua mukaan ilman, että se tuntuisi pakkopullallata. Hiiriteline ei lopulta haittaa, eikä ole ongelma. Voisin vaikka ollakin sen 50 vuotta hiiritelineen kanssa, kunhan se olisi tuo mies. Kaikista eniten tässä ärsyttää, kun sitten jos meinataan tehdä jotain toinen "ei tiedä" mitä tehdään. Sitten hän heittää pallon minulle ja on aina vastahankaan, ehdotinpa sitten mitä tahansa. Olen aina kokenut olevani tässä suhteessa se aktivoija. Mies voisi vain olla. Ihan sama vaikka minua ei olisi.
Joskus vuosia sitten alkuvaiheessa meinasin jättää miehen sen takia, kun tuntui, että joudun itse antamaan enemmän suhteen ylläpitämiseen, eikä toinen vastaa millään tavalla. Onhan tilanne siitä parantunut jonkin verran, mutta että yhä 10 vuotta sen jälkeen, ollaan edelleen tässä tilanteessa, että toinen istuu koneella kahdeksan tuntia päivässä ja minä istun koneella, katson telkkaria, käyn lenkillä, soitan kaverille, teen omiani ja harrastan ja koko ajan toivoisin, että meillä olisi enemmän vuorovaikutusta....
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 16:50"]
Sinulla on ap vääränlainen mies, jos haluat miehen, jonka kanssa teette asioita yhdessä. Ihan turhaan yrität muuttaa häntä. Ei hän muutu. Et tule löytämään tekemistä, joka häntä kiinnostaisi, koska häntä ei yhdessä tekeminen motivoi.
Ulos kuoresta voi houkutella muullakin tavalla kuin ulkoilemalla ja liikunnalla. Musiikki on yksi mahdollinen: makoilette sohvalla tai sängyllä, laitat musiikkia soimaan ja siinä sitten tulee mahdollisuus myös jutella. Musiikki auttaa tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteita ja ajatuksia. Voisitte myös lukea ja keskustella lukemastanne tai pelata lautapelejä.
Suhde voi olla oikein hyvä, vaikkei harrasteta mitään yhdessä. En minäkään tee mieheni kanssa oikein mitään, mutta silti meillä on mukavaa. Ulkoilemmekin erikseen, saatamme jopa ajaa autolla samaan paikkaan, mutta liikumme eri reittejä: minä juoksen, mies heiluttelee käsiään metsässä. Matkoilla toimimme hyvin yhteen. Joskus katsomme jotain tv-sarjaa tai leffoja yhdessä. Tapaamme sukulaisia ja tuttuja. Mutta emme tosiaankaan kaipaa yhtään yhteistä harrastusta.
[/quote]
Musiikkia on kokeiltu. Mies ei kuulemma kamalasti tykkää musiikista.
Lauta- ja korttipelejä ollaan kokeiltu, mutta kahdestaan ne ovat miehen mielestä "tylsiä". Hän on tämän lisäksi huono häviäjä. Yleensä hän voittaa (ja se on sitten tylsää), mutta jos sitten minä voitan, häntä ärsyttää. Olemme joskus pelaneet joidenkin kavereiden kanssa, jos joku on ollut vapaana. Tähän ei kuitenkaan kovin usein ole mahdollisuutta.
Mies ei myöskään lue kirjoja. En toisaalta itsekään ole mitenkään erityisen innostunut lukemisesta. Hän ei ole sellainen, jonka kanssa pystyisi mihinkään kamalan syvälliseen pohdintaan, koska ei näe siinä mitään "järkeä". Hän on hyvin käytännönläheinen ihminen, itse pallottelen sekä käytännön että ajatusten tasolla jatkuvasti. Sen takia yritän keksiä meille jotain konkreettista tekemistä, koska en saa herätettyä hänen kanssaan mitään isompaa keskustelua.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 16:49"]
Moi ap! Ymmärrän sua niin hyvin, mullakin on yrmy mies :) olen kuitenkin onnistunut hankkimaan meille yhteisen harrastuksen, ja se todellakin vaati paljon pohjatyötä. Sillä ei nyt ole tässä väliä mikä se harrastus on, mutta hän alunperin suostui mukaan pitkin hampain, ja sain vaivihkaa homman toimimaan!
Ekana kertana kun lähdettiin harrastukseen, olin tehnyt hänelle herkkuvälipalat hänen töistä tullessaan, huomioin häntä mahdollisimman paljon, koitin sopeutua hänen fiiliksiinsä ja olin todella mielin kielin ja vältin mitenkään mainitsemasta harrastusta, vaikka molemmat tiedettiin sinne olevamme lähdössä. Sitten vain vähän vihjasin, että vaikka tossa puolen tunnin päästä voitais lähteä, ettei hän vaan ahdistuisi mun laatimasta aikataulusta. Aivan uskomatonta mielistelyä siis :D Mutta kun saimme tunnelman sopivan miellyttäväksi ja häntä huomioivaksi, tuntuu että hän olisi tykännyt harrastuksesta kuin harrastuksesta sen jälkeen! Vältin myös mitenkään hehkuttamista harrastuksen jälkeen sitä, kuinka kivaa oli, vaan vasta n.5. kerran jälkeen hän sanoi, että onpa muuten tosi kivaa kun ollaan käyty täällä! Silloin tuntui kaiken "vaivan" arvoiselta.
Eli aikuista ihmistä jouduin näin mielistelemällä huijaamaan mukaan, mutta tiedän mistä narusta kannattaa vetää. Mulla tosiaan on tosi yrmy mies :D
[/quote]
Pohjatöitä, herkkuvälipaloja, mielistelyä, vihjailuja ja ahdistuksen välttelyä. Siitä on toimivat parisuhteet tehty.
Ei miehes mikään yrmy ole, vaan....no, jääköön sanomatta.
Ja pointtinahan tässä ei ole se, että tekisimme aktiivisesti jotakin yhdessä vaan se, että olisimme yhdessä pariskuntana. Minua ei haittaa, vaikka se yhdessä tekeminen olisi kahdestaan sängyllä makoilua ja puhumista. Mutta kun ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 16:49"]
Moi ap! Ymmärrän sua niin hyvin, mullakin on yrmy mies :) olen kuitenkin onnistunut hankkimaan meille yhteisen harrastuksen, ja se todellakin vaati paljon pohjatyötä. Sillä ei nyt ole tässä väliä mikä se harrastus on, mutta hän alunperin suostui mukaan pitkin hampain, ja sain vaivihkaa homman toimimaan!
Ekana kertana kun lähdettiin harrastukseen, olin tehnyt hänelle herkkuvälipalat hänen töistä tullessaan, huomioin häntä mahdollisimman paljon, koitin sopeutua hänen fiiliksiinsä ja olin todella mielin kielin ja vältin mitenkään mainitsemasta harrastusta, vaikka molemmat tiedettiin sinne olevamme lähdössä. Sitten vain vähän vihjasin, että vaikka tossa puolen tunnin päästä voitais lähteä, ettei hän vaan ahdistuisi mun laatimasta aikataulusta. Aivan uskomatonta mielistelyä siis :D Mutta kun saimme tunnelman sopivan miellyttäväksi ja häntä huomioivaksi, tuntuu että hän olisi tykännyt harrastuksesta kuin harrastuksesta sen jälkeen! Vältin myös mitenkään hehkuttamista harrastuksen jälkeen sitä, kuinka kivaa oli, vaan vasta n.5. kerran jälkeen hän sanoi, että onpa muuten tosi kivaa kun ollaan käyty täällä! Silloin tuntui kaiken "vaivan" arvoiselta.
Eli aikuista ihmistä jouduin näin mielistelemällä huijaamaan mukaan, mutta tiedän mistä narusta kannattaa vetää. Mulla tosiaan on tosi yrmy mies :D
[/quote]
Kuulostaa hyvin hyvin tutulta. En tosin tiedä, onnistuuko tuollainen "huijaaminen". Toisaalta, vaikka hän tottuisikin ja jopa nauttisi siitä, en usko, että hän tulisi edes myöntämään, että jokin asia on hänestä hauskaa ja mukavaa. Yrmy, mikä yrmy.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 17:00"][quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 16:50"]
Sinulla on ap vääränlainen mies, jos haluat miehen, jonka kanssa teette asioita yhdessä. Ihan turhaan yrität muuttaa häntä. Ei hän muutu. Et tule löytämään tekemistä, joka häntä kiinnostaisi, koska häntä ei yhdessä tekeminen motivoi.
Ulos kuoresta voi houkutella muullakin tavalla kuin ulkoilemalla ja liikunnalla. Musiikki on yksi mahdollinen: makoilette sohvalla tai sängyllä, laitat musiikkia soimaan ja siinä sitten tulee mahdollisuus myös jutella. Musiikki auttaa tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteita ja ajatuksia. Voisitte myös lukea ja keskustella lukemastanne tai pelata lautapelejä.
Suhde voi olla oikein hyvä, vaikkei harrasteta mitään yhdessä. En minäkään tee mieheni kanssa oikein mitään, mutta silti meillä on mukavaa. Ulkoilemmekin erikseen, saatamme jopa ajaa autolla samaan paikkaan, mutta liikumme eri reittejä: minä juoksen, mies heiluttelee käsiään metsässä. Matkoilla toimimme hyvin yhteen. Joskus katsomme jotain tv-sarjaa tai leffoja yhdessä. Tapaamme sukulaisia ja tuttuja. Mutta emme tosiaankaan kaipaa yhtään yhteistä harrastusta.
[/quote]
Musiikkia on kokeiltu. Mies ei kuulemma kamalasti tykkää musiikista.
Lauta- ja korttipelejä ollaan kokeiltu, mutta kahdestaan ne ovat miehen mielestä "tylsiä". Hän on tämän lisäksi huono häviäjä. Yleensä hän voittaa (ja se on sitten tylsää), mutta jos sitten minä voitan, häntä ärsyttää. Olemme joskus pelaneet joidenkin kavereiden kanssa, jos joku on ollut vapaana. Tähän ei kuitenkaan kovin usein ole mahdollisuutta.
Mies ei myöskään lue kirjoja. En toisaalta itsekään ole mitenkään erityisen innostunut lukemisesta. Hän ei ole sellainen, jonka kanssa pystyisi mihinkään kamalan syvälliseen pohdintaan, koska ei näe siinä mitään "järkeä". Hän on hyvin käytännönläheinen ihminen, itse pallottelen sekä käytännön että ajatusten tasolla jatkuvasti. Sen takia yritän keksiä meille jotain konkreettista tekemistä, koska en saa herätettyä hänen kanssaan mitään isompaa keskustelua.
[/quote]
Minkä ihmeen takia sä oot tuon miehen kanssa? Kerro, selitä? Mitä sä saat tosta suhteesta? Ukko vaan möllöttää eikä sitä kiinnosta mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ne hänen hyvät puolensa ovat?
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 17:13"]
Minkä ihmeen takia sä oot tuon miehen kanssa? Kerro, selitä? Mitä sä saat tosta suhteesta? Ukko vaan möllöttää eikä sitä kiinnosta mikään.
[/quote]
-Kun miehen saa puhumaan jostakin, hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia ja mielipiteitä. Joskin pakko sanoa, että häntä ei kovinkaan moni asia kiinnosta, eikä ole muodostanut omaa mielipidettään. Suurinpiirtein tietää, mitä elämältään haluaa.
-On varma ja turvallinen.
-Samankaltaiset arvot ja tulevaisuuden toiveet.
-Omaan silmään todella komea.
-Vei minulta heti jalat alta.
-Tyydyttää seksuaalisesti, kun sitä seksiä joskus saa.
Kaipa näitä hyviä puolia tulisi mieleen, mutta tuossa ne tärkeimmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin. Rakastan häntä yli kaiken kaikista vioista huolimatta ja vaikka ne ärsyttääkin.
Tässä keskustelussa päästiin aika äkkiä todellisen ongelman äärelle. Joka ei liity mitenkään geokätköilyyn ja miehen reaktioon siihen, vaan että et ole tyytyväinen parisuhteessasi koska mies on mistään innostumaton möllykkä joka ei mitään muutakaan halua tehdä kanssasi tai viettää aikaa. Kuulostaa että olet vuosien varrella yrittänyt kaikenlaista, ja jos miehen reaktio on joka kerta samanlainen ja hän ei halua parisuhteelta samoja asioita kuin sinä. Niin miksi mies tulisi muuttumaan täysin erilaiseksi ihmiseksi vain siksi että sinä vihdoin keksit harrastuksen/tekemisen X?
Teidän tulisi keskustella parisuhteestanne ja siitä mitä haluatte toiselta ja yhteiselämältä. Ja että voitteko molemmat oikeasti olla onnellisia yhdessä, vai oletteko liian erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät pidä tekemisestä tai ihmisistä, jotka haluavat koko ajan tehdä jotakin.
"Teidän tulisi keskustella parisuhteestanne ja siitä mitä haluatte toiselta ja yhteiselämältä. Ja että voitteko molemmat oikeasti olla onnellisia yhdessä, vai oletteko liian erilaisia."
Tästä ollaan aina silloin tällöin keskusteltu... En sitten tiedä, olenko väärä miehelle. On tuo väittänyt, että olen juuri oikea ja hän haluaa perustaa perheen kanssani ja tunnen samoin häntä kohtaan. Mutta haluaisin silti, että suhteemme olisi läheisempi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 17:34"]
Kaikki eivät pidä tekemisestä tai ihmisistä, jotka haluavat koko ajan tehdä jotakin.
[/quote]
Kyllä minäkin haluan vain olla rauhassa, mutta kun tässä suhteessa ei tehdä oikein mitään yhdessä.
Rupeapas keksimään itsellesi harrastuksia ja kivaa tekemistä. Anna miehen olla rauhassa istumassa koneen/tv:n äärellä. Hetken päästä (jos on aivoja) alkaa ihmetellä, mihin sinä olet kadonnut vierestä kerjäämästä seuraa. Saattaa tulla perässä - tai sinä löydät itsellesi omien menojen parista samanhenkisen kumppanin. Molempi parempi :)
Ai niin, jos ei millään keksi mitään tekemistä, perustakaa yritys :D sen jälkeen asia ei ole enää ongelma.
t. 55
Tehkää lapsi, niin sä voit sen kanssa harrastaa aktiivista toimintaa ja mies saa rauhassa möllöttää kotona.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 17:24"]
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 17:13"]
Minkä ihmeen takia sä oot tuon miehen kanssa? Kerro, selitä? Mitä sä saat tosta suhteesta? Ukko vaan möllöttää eikä sitä kiinnosta mikään.
[/quote]
-Kun miehen saa puhumaan jostakin, hänellä on mielenkiintoisia ajatuksia ja mielipiteitä. Joskin pakko sanoa, että häntä ei kovinkaan moni asia kiinnosta, eikä ole muodostanut omaa mielipidettään. Suurinpiirtein tietää, mitä elämältään haluaa.
-On varma ja turvallinen.
-Samankaltaiset arvot ja tulevaisuuden toiveet.
-Omaan silmään todella komea.
-Vei minulta heti jalat alta.
-Tyydyttää seksuaalisesti, kun sitä seksiä joskus saa.
Kaipa näitä hyviä puolia tulisi mieleen, mutta tuossa ne tärkeimmät.
[/quote]
Miehellä on mielenkiintoisia ajatuksia ja mielipiteitä, vaikka ei olekaan muodostanut monestakaan asiasta omaa mielipidettä.
No, saavutushan se on tuokin. Onneksi on nyt edes komea. Ja tyydyttää seksuaalisesti. --- Vaan jos joku miekkonen esittäisi em. arvioita tyttöystävänsä/vaimonsa ansioina, niin eipä kyllä paljoa kiitosta tulisi tällä palstalla....
On täysin ok, että pariskunnilla ei ole yhteisiä harrastuksia ja molemmat ovat tyytyväisiä siihen. Ap kuitenkin selkeästi haluaisi tehdä jotain yhdessä. Vaikea tosin on muuta tarjota kuin sympatiaa, Aina voi kokeilla, että annat päivän (viikonlopun/viikon) ja pyydät miestä keksimään ihan mitä tahansa yhteistä tekemistä sille ajalle (vaikka sitten yhdessä pelaaminen). Jos mitään ei oikeasti löydy, voit tietty vielä tarjota muutaman vaihtoehdon.
Itse totuin alussa siihen, että mies ei mitään ehdota, mutta lähtee mukaan, kun aika ja tekeminen annetaan. Nykyään saattaa jo jotain näistä tutuista harrastuksista ehdottaa itsekin ja osa tulee ihan viikkoaikatauluissa. Yhdessä liikkuminen on meillä ollut toimivinta, mutta onhan sitä paljon muutakin. Toivotaan, että teillekin jotain löytyy, kun se toiveissa kuitenkin on. :)
Alue: Aihe vapaa
Moi ap! Ymmärrän sua niin hyvin, mullakin on yrmy mies :) olen kuitenkin onnistunut hankkimaan meille yhteisen harrastuksen, ja se todellakin vaati paljon pohjatyötä. Sillä ei nyt ole tässä väliä mikä se harrastus on, mutta hän alunperin suostui mukaan pitkin hampain, ja sain vaivihkaa homman toimimaan!
Ekana kertana kun lähdettiin harrastukseen, olin tehnyt hänelle herkkuvälipalat hänen töistä tullessaan, huomioin häntä mahdollisimman paljon, koitin sopeutua hänen fiiliksiinsä ja olin todella mielin kielin ja vältin mitenkään mainitsemasta harrastusta, vaikka molemmat tiedettiin sinne olevamme lähdössä. Sitten vain vähän vihjasin, että vaikka tossa puolen tunnin päästä voitais lähteä, ettei hän vaan ahdistuisi mun laatimasta aikataulusta. Aivan uskomatonta mielistelyä siis :D Mutta kun saimme tunnelman sopivan miellyttäväksi ja häntä huomioivaksi, tuntuu että hän olisi tykännyt harrastuksesta kuin harrastuksesta sen jälkeen! Vältin myös mitenkään hehkuttamista harrastuksen jälkeen sitä, kuinka kivaa oli, vaan vasta n.5. kerran jälkeen hän sanoi, että onpa muuten tosi kivaa kun ollaan käyty täällä! Silloin tuntui kaiken "vaivan" arvoiselta.
Eli aikuista ihmistä jouduin näin mielistelemällä huijaamaan mukaan, mutta tiedän mistä narusta kannattaa vetää. Mulla tosiaan on tosi yrmy mies :D