Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomessa paheksutaan ulospäinsuuntautuneisuutta?
29.05.2014 |
Varmaankin kaikki perusluonteeltaan avoimet ihmiset tietävät tunteen. Jos on avoin omista asioistaan, tunteistaan ja ylipäätään luonteeltaan, jotkut suomalaiset kokevat ilkeyden tällaista ihmistä kohtaan ikään kuin ansaituksi, jopa velvollisuudeksi. Mistä tämä voi johtua?
Itse ainakin olen kokenut, että on hankalaa olla kovin avoin ja ulospäinsuuntautunut Suomessa. Siksi tuleekin usein käperryttyä sinne kuoreen ja pysyttyä hiljaa. Muualla on usein varmaankin juuri toisinpäin. Oikeasti olisin kaikkea muuta, vieraille ihmisille puhuminenkaan ei tuota ongelmaa.
Kommentit (27)
Hmm, AP:n väittämä tuntuu vieraalta. Mielestäni ujoja introverttejä ei oikein katsota hyvällä. Itse olen ulospäinsuuntautunut ja lähestyn helposti ihmisiä. Osaan toki havaita, onko toinen halukas juttelemaan vai ei ja osaan kuunnella. Olen saanut ainoastaan positiivista palautetta ekstroverttiydestäni. Kukaan ei ole koskaan ilkeä minua kohtaan, päinvastoin. Siksi AP:n avaus ei oikein osu.
Kyse on varmaan tunneälystä. Jos ei aisti toisten tunnelmia, voi möläyttää jotain väärää väärään aikaan. Sellainen avoin ihminen, joka ei yhtään tunnustele keskustelukumppaninsa aaltopituuksia saattaa joutuakin ihmisten ärsyyntymisen kohteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 05:47"]
Koska introverttius ja ilkeys on täällä älyn merkki, kun taas avoimuus ja positiivisuus kertovat vain tyhmyydestä ja pinnallisuudesta.
[/quote]
Samoin kuin kyynisyys, kriittisyys, arvostelu ja tuomitseminen. Onnellisempaa elämä olisi, jos jättäisi näitä piirteitä vähän syrjään ja keksittyisi löytämään kanssaihmisistä jotain positiivista, jotain yhteisiä kiinnostuksenkohteita yms, mutta kun täällä ei ole tapana.
Olen varmaan jotenkin höynä, mutta muhun ottaa tuntemattomatkin helposti kontaktia: juttelevat kaupassa, lähden etsimään avuksi tuotteita, bussipysäkillä, junassa jne. Tykkään matkustaa yksin pitkiä matkoja, kun saa uusia tuttavuuksia. Töissä puhun omista asioistani sen minkä puhun, en muitten asioista. Pitää muistaa, että raja on silläkin, minkä vastakuulijat jaksavat juttujani kuulla. Nauran isoon ääneen ja kyyneleet putoavat liikutuksesta helposti. Mulle on sama, mitä mieltä musta ollaan. Elän hetkessä aistit auki.
En ole huomannut tuollaista. Itse olen aika ulospäinsuuntautunut, ja koen, että siitä on ollut vain hyötyä elämässäni. Olen aina tutustunut helposti ihmisiin joka paikassa ja esim. kun muutin uudelle paikkakunnalle, sain aika nopeasti uusia ystäviä, vaikka minulla ei ole täällä ns. luonnollisia kontakteja (teen töitä kotoa, ei ole täällä sukua tai aikaisempia tuttavuuksia).
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 08:53"]
Hmm, AP:n väittämä tuntuu vieraalta. Mielestäni ujoja introverttejä ei oikein katsota hyvällä. Itse olen ulospäinsuuntautunut ja lähestyn helposti ihmisiä. Osaan toki havaita, onko toinen halukas juttelemaan vai ei ja osaan kuunnella. Olen saanut ainoastaan positiivista palautetta ekstroverttiydestäni. Kukaan ei ole koskaan ilkeä minua kohtaan, päinvastoin. Siksi AP:n avaus ei oikein osu.
Kyse on varmaan tunneälystä. Jos ei aisti toisten tunnelmia, voi möläyttää jotain väärää väärään aikaan. Sellainen avoin ihminen, joka ei yhtään tunnustele keskustelukumppaninsa aaltopituuksia saattaa joutuakin ihmisten ärsyyntymisen kohteeksi.
[/quote] No olihan täällä kirjoitus joka vastaa sitä mitä minäkin ajattelen. Puhun, mutta osaan myös kuunnella. Pärjään hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja olen ollut 15 vuotiaasta lähtien asiakaspalvelussa töissä. Huonoa palautetta ei ole tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 09:00"][quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 05:47"]
Koska introverttius ja ilkeys on täällä älyn merkki, kun taas avoimuus ja positiivisuus kertovat vain tyhmyydestä ja pinnallisuudesta.
[/quote]
Samoin kuin kyynisyys, kriittisyys, arvostelu ja tuomitseminen. Onnellisempaa elämä olisi, jos jättäisi näitä piirteitä vähän syrjään ja keksittyisi löytämään kanssaihmisistä jotain positiivista, jotain yhteisiä kiinnostuksenkohteita yms, mutta kun täällä ei ole tapana.
[/quote]
Positiivisia ja negatiivisia ihmisiä löytyy sekä introverteistä että ekstroverteistä!
Olisin samoilla kannoilla kakkkosen kanssa. :)
Avoimuus on tosiaan Suomessa aika erikoista, mutta on myös avoimia ihmisiä. Minulle tulee välillä juttelemaan ihmiset bussissa, pysäkillä, kaupassa, kadulla yms. Aluksi on aina hieman hämmentynyt olo ja toinen voi kokea sen inhottavana, mutta kun jää pidemmäksi aikaa juttelemaan hämmennyksestä pääsee yli. :) Olen tosin yrittänyt päästä tästä hämmennyksestä yli. Kivahan se on kun ihmiset tulevat juttelemaan, itse en vain ole niin avoin, että osaisin mennä vieraille juttelemaan.
Monesti myös Suomessa nämä avoimet ovat juoppoja, joten sitä alkuun saattaa katsoa pari kertaa, että onkohan tuo ihan selvä. Selvät ja normaalit avoimet ihmiset ovat vain plussaa. :D