Lue keskustelun säännöt.
Puhelias 4v. käsketään tuppisuiden tyyliin
27.12.2020 |
Meillä on 4v tyttö joka on hyvin sosiaalinen, puhelias ja iloinen tapaus. Itse olen ollut lapsena hyvin arka ja hiljainen ja ujo ja kärsinyt siitä. Olen ajatellut suurena voimavarana lapseni avoimen luonteen.
Nyt joulunpyhät olemme saaneet sisaruksiltani(joilla ei omia lapsia) sekä anopilta kasvatusvinkkejä jatkuvasti pyytämättä miten pitäisi olla koko ajan hyssyttelemässä ja harjoittelemassa hiljaisuutta yms. Lopulta alkoi minulla mitta täyttyä: mikä meitä suomalaisia vaivaa kun kaikkien pitäisi olla hiljaisia, näkymättömiä yms? Mietin miten vaikuttaa lapsen itsetuntoonkin jos perusluonnetta jatkuvasti kielletään ja vaiennetaan? Lapseni osaa kyllä peruskäytöstavat ja keskittyä peleihin lukemiseen yms eli ei ole ns adhd käytökseltään.
Onneksi pääsimme jo joulunvietosta kotiin jossa lapsi saa vapaasti olla lapsi ja leikkiä myös äänekkäitä leikkejä. Anopin perhe on todella hillittyä ja tunteita ei muutenkaan näytetä. Olen sanonut lapselleni että minusta on hienoa että hän osaa sanoa oman mielipiteensä ja keskustella. Anopin mielestä lapset ovat hiljaa kun aikuiset puhuvat.
Mitä ajatuksia tämä teillä herättää?
Kommentit (163)
Viimeiseen lauseeseen asti olin kanssasi samaa mieltä, ap. Mutta kyllä aikuisten täytyy voida keskustella myös keskenään, ilman sitä taaperoa joka sitten höpöttää omia mielipiteitään väliin jatkuvasti.
Ymmärrän siis myös anoppia; itselläni hajoaisi pää jos koko joulunpyhien ajan kaikessa keskustelussa olisi mukana se 4-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kiva että lapsi on iloinen ja avoin, puhelias. Seuraavaksi hyvä tapa oppia kuuntelemaan muiden. Se on tärkeä osa hyviin käytöstapoihin ja sosiaalisuuden kasvattamista. Nyt vois olla hyvä aika.
Enkä tarkoita pahalla, mutta helposti käy kaikkien hermoille, jos joku lapsi tai aikuinen on koko ajan äänessä ja dominoi tilannetta. Esim kouluun mennessä on hyvä taito osata antaa tilaa muillekin
Vierailija kirjoitti:
Viimeiseen lauseeseen asti olin kanssasi samaa mieltä, ap. Mutta kyllä aikuisten täytyy voida keskustella myös keskenään, ilman sitä taaperoa joka sitten höpöttää omia mielipiteitään väliin jatkuvasti.
Ymmärrän siis myös anoppia; itselläni hajoaisi pää jos koko joulunpyhien ajan kaikessa keskustelussa olisi mukana se 4-vuotias.
Jos 4v osaa sanoa ihan järkeviä kommentteja keskusteluun liittyen niin miksei saisi osallistua? Eri juttu jos huutaa päälle jotain aiheeseen liittymätöntä.
Koulussa täytyy kunnioittaa muitakin ja osata pitää suutaan kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeiseen lauseeseen asti olin kanssasi samaa mieltä, ap. Mutta kyllä aikuisten täytyy voida keskustella myös keskenään, ilman sitä taaperoa joka sitten höpöttää omia mielipiteitään väliin jatkuvasti.
Ymmärrän siis myös anoppia; itselläni hajoaisi pää jos koko joulunpyhien ajan kaikessa keskustelussa olisi mukana se 4-vuotias.
Jos 4v osaa sanoa ihan järkeviä kommentteja keskusteluun liittyen niin miksei saisi osallistua? Eri juttu jos huutaa päälle jotain aiheeseen liittymätöntä.
Totta. Valtaosa nelivuotiaista pystyy osallistumaan keskusteluun maailmanpolitiikasta, rahamarkkinoista, ilmastomuutoksesta ja yliopistojen pääsykokeista.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeiseen lauseeseen asti olin kanssasi samaa mieltä, ap. Mutta kyllä aikuisten täytyy voida keskustella myös keskenään, ilman sitä taaperoa joka sitten höpöttää omia mielipiteitään väliin jatkuvasti.
Ymmärrän siis myös anoppia; itselläni hajoaisi pää jos koko joulunpyhien ajan kaikessa keskustelussa olisi mukana se 4-vuotias.
Jos 4v osaa sanoa ihan järkeviä kommentteja keskusteluun liittyen niin miksei saisi osallistua? Eri juttu jos huutaa päälle jotain aiheeseen liittymätöntä.
Koska hän on 4-vuotias.
/2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nähdään appivanhempia 2x vuodessa niin minusta on kyllä vähän outoa etteivät sitten edes sitä aikaa jaksa lapsen puhumista? Vähentää kyllä tehokkaasti heidän näkemishaluja jos sekin vähä aika kun nähdään menee pelkkiin kasvatusvinkkikeskusteluihin ja lasten ohjaamiseen.
-ap
Ei kukaan jaksa kuunnella neljävuotiaan höpötyksiä koko ajan. Opeta nyt vähän edes sitä itsesäätelyä/käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulussa täytyy kunnioittaa muitakin ja osata pitää suutaan kiinni.
Nykypäivän koulussahan nimenomaan arvostetaan omia mielipiteitä ja osallistumista, niin paljon että introvertteja jopa syrjitään.
Minusta on hienoa, että ap:n lapsi osaa jo nuorella iällä osallistua keskusteluun. Se on merkki siitä, että kielellinen kehitys on kunnossa ja hän tulee todennäköisesti pärjäämään.
Anoppi saa olla mitä mieltä haluaa, koska hänen ei enää tarvitse kasvattaa lapsia tulevaisuuden maailmaa varten.
Minä siskoni olemme olleet myös tuon ikäisinä sosiaalisia ja puheliaita, mutta ei mitenkään huonotapaisia rasavilleja. Jotenkin meistä tuli kuitenkin ajan myötä todella arkoja ja vetäytyviä. En tiedä mitä tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeiseen lauseeseen asti olin kanssasi samaa mieltä, ap. Mutta kyllä aikuisten täytyy voida keskustella myös keskenään, ilman sitä taaperoa joka sitten höpöttää omia mielipiteitään väliin jatkuvasti.
Ymmärrän siis myös anoppia; itselläni hajoaisi pää jos koko joulunpyhien ajan kaikessa keskustelussa olisi mukana se 4-vuotias.
Jos 4v osaa sanoa ihan järkeviä kommentteja keskusteluun liittyen niin miksei saisi osallistua? Eri juttu jos huutaa päälle jotain aiheeseen liittymätöntä.
Totta. Valtaosa nelivuotiaista pystyy osallistumaan keskusteluun maailmanpolitiikasta, rahamarkkinoista, ilmastomuutoksesta ja yliopistojen pääsykokeista.
ohis
Minä olen kotoisin perheestä, jossa puhuttiin politiikkaa joulupöydässäkin, usein tavalla, joka saattoi näyttää ulospäin jopa riitelyltä. Mutta useimmat suvut, omat appivanhempani mukaan lukien, taitavat enemmän mennä ”onpas hyvää lanttulaatikkoa, mitä Tiina on ajatellut opiskella” -linjalla.
Ohis2.
Vierailija kirjoitti:
Jos nähdään appivanhempia 2x vuodessa niin minusta on kyllä vähän outoa etteivät sitten edes sitä aikaa jaksa lapsen puhumista? Vähentää kyllä tehokkaasti heidän näkemishaluja jos sekin vähä aika kun nähdään menee pelkkiin kasvatusvinkkikeskusteluihin ja lasten ohjaamiseen.
-ap
Jonkunhan sitä lasta on ohjattava elleivät vanhemmat sitä tee. Musta tuntuu nyt yhä vahvemmin, että sulla on aika vääristynyt käsitys pikkulapsista ja heidän suhteestaan aikuisiin. Se ei tee lapsesta yhtään vähemmän tärkeää anopille, jos välillä keskustellaan myös ilman aktiivisesti väliin höpöttävää taaperoa. Johan tuossa vääristyy lapsenkin käsitys sosiaalisesta vuorovaikutuksesta.
/2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos kovin monelta tulee kommenttia oman lapsen käytöksestä ja lapsella ei ole mitään diagnoosia tms. niin hetki kannattaa kuitenkin istahtaa ja miettiä, olisiko niissä kommenteissa jotain perää. Oma lapsuutesi voi vaikuttaa niin, ettet itse pysty näkemään myös lapsesi "huonoja" puolia. Tavallaan hoidat itseäsi sillä, että lapsesi on toisenlainen kuin sinä ja se ei voi olla muuta kuin hyvä juttu. En tiedä saatko kiinni siitä mitä tarkoitan. Esimerkiksi jos omat vanhemmat ovat hyvin ankaria, niin itse saattaa vanhempana päätyä olemaan liian lepsu ja neuvotteleva niissä asioissa, joissa en pitäisi olla.
3-4-vuotiaalle opetetaan hiljalleen puhumaan hiljempaa, olemaan pitämättä jatkuvasti melua leikissä, olemaan puuttumatta kaikkiin keskusteluihin jne. Esim. päiväkodissa 3-vuotiaalle jo sanotaan "Minä puhun nyt Matin kanssa. Tämä on minun ja Matin välinen asia. Sinulla oli leikki kesken, palaa siihen leikkiin." Tämä on ihan normaalia ja tärkeää kasvatusta lapsille. Normaalin 4-vuotiaan sosiaaliseen kehitykseen kuuluu myös se, että hän alkaa huomaamaan ihan itsekin, milloin jokin keskustelu ei tavallaan kuulu hänelle ja lapsi osaa esimerkiksi jo olla sanomatta kovin kiusallisia tai ikäviä kommentteja toisille. Tämä ei tarkoita sitä, että aikuiset puhuu ja lapset ovat hiljaa, vaan ihan sitä että lapsen ymmärrys sosiaalisista suhteista ja säännöistä alkaa syventyä. Sanoit ettei lapsi ole mikään adhd-tapaus, se on varmasti totta, ja se myös tarkoittaa että lapsi pystyy oppimaan helposti nämä taidot. Monilla ADHD-piirteisillä lapsilla on juuri tuota, etteivät ollenkaan hahmota tavallaan sitä mitä heiltä sosiaalisesti odotetaan ja eivät malta odottaa puheenvuoroa tai kuvittelevat jotenkin, että kaikkeen voi mennä mukaan miten itse haluaa miettimättä toisten kokemusta siitä. Tämä johtuu siitä, että keskittyvät niin moneen asiaan kerralla, etteivät sitten siinä hetkessä muodosta tilanteesta kuvaa oikein. Tyttöjen ADHD on erityyppistä kuin poikien, mutta siitä voit lukea itse jos jää vaivaamaan. Nimenomaan 4-vuotias on siinä vaiheessa, että alkaa ymmärtämään ja oppimaan näitä asioita ja sitä kannattaa hyödyntää ja opettaa. Sitten eskarissa kaveritkin nimittäin jo vaativat näiden asioiden ymmärtämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nähdään appivanhempia 2x vuodessa niin minusta on kyllä vähän outoa etteivät sitten edes sitä aikaa jaksa lapsen puhumista? Vähentää kyllä tehokkaasti heidän näkemishaluja jos sekin vähä aika kun nähdään menee pelkkiin kasvatusvinkkikeskusteluihin ja lasten ohjaamiseen.
-ap
Jonkunhan sitä lasta on ohjattava elleivät vanhemmat sitä tee. Musta tuntuu nyt yhä vahvemmin, että sulla on aika vääristynyt käsitys pikkulapsista ja heidän suhteestaan aikuisiin. Se ei tee lapsesta yhtään vähemmän tärkeää anopille, jos välillä keskustellaan myös ilman aktiivisesti väliin höpöttävää taaperoa. Johan tuossa vääristyy lapsenkin käsitys sosiaalisesta vuorovaikutuksesta.
/2
Sä kutsut 4-vuotiasta taaperoksi ja syytät ap:ta että hänellä on vääristynyt käsitys pikkulapsista?
-Ohis2.
Nää on taas näitä vanhempiensa mielestä "sosiaalisia" lapsia, jotka tosiasiassa ovat kaikkea muuta kuin sosiaalisia. Jatkuva höpöttäminen ilman että antaa muille suun vuoroa ja vaatii olla keskipisteenä _ei_ ole sosiaalisuutta.
Vierailija kirjoitti:
No, jos kovin monelta tulee kommenttia oman lapsen käytöksestä ja lapsella ei ole mitään diagnoosia tms. niin hetki kannattaa kuitenkin istahtaa ja miettiä, olisiko niissä kommenteissa jotain perää. Oma lapsuutesi voi vaikuttaa niin, ettet itse pysty näkemään myös lapsesi "huonoja" puolia. Tavallaan hoidat itseäsi sillä, että lapsesi on toisenlainen kuin sinä ja se ei voi olla muuta kuin hyvä juttu. En tiedä saatko kiinni siitä mitä tarkoitan. Esimerkiksi jos omat vanhemmat ovat hyvin ankaria, niin itse saattaa vanhempana päätyä olemaan liian lepsu ja neuvotteleva niissä asioissa, joissa en pitäisi olla.
3-4-vuotiaalle opetetaan hiljalleen puhumaan hiljempaa, olemaan pitämättä jatkuvasti melua leikissä, olemaan puuttumatta kaikkiin keskusteluihin jne. Esim. päiväkodissa 3-vuotiaalle jo sanotaan "Minä puhun nyt Matin kanssa. Tämä on minun ja Matin välinen asia. Sinulla oli leikki kesken, palaa siihen leikkiin." Tämä on ihan normaalia ja tärkeää kasvatusta lapsille. Normaalin 4-vuotiaan sosiaaliseen kehitykseen kuuluu myös se, että hän alkaa huomaamaan ihan itsekin, milloin jokin keskustelu ei tavallaan kuulu hänelle ja lapsi osaa esimerkiksi jo olla sanomatta kovin kiusallisia tai ikäviä kommentteja toisille. Tämä ei tarkoita sitä, että aikuiset puhuu ja lapset ovat hiljaa, vaan ihan sitä että lapsen ymmärrys sosiaalisista suhteista ja säännöistä alkaa syventyä. Sanoit ettei lapsi ole mikään adhd-tapaus, se on varmasti totta, ja se myös tarkoittaa että lapsi pystyy oppimaan helposti nämä taidot. Monilla ADHD-piirteisillä lapsilla on juuri tuota, etteivät ollenkaan hahmota tavallaan sitä mitä heiltä sosiaalisesti odotetaan ja eivät malta odottaa puheenvuoroa tai kuvittelevat jotenkin, että kaikkeen voi mennä mukaan miten itse haluaa miettimättä toisten kokemusta siitä. Tämä johtuu siitä, että keskittyvät niin moneen asiaan kerralla, etteivät sitten siinä hetkessä muodosta tilanteesta kuvaa oikein. Tyttöjen ADHD on erityyppistä kuin poikien, mutta siitä voit lukea itse jos jää vaivaamaan. Nimenomaan 4-vuotias on siinä vaiheessa, että alkaa ymmärtämään ja oppimaan näitä asioita ja sitä kannattaa hyödyntää ja opettaa. Sitten eskarissa kaveritkin nimittäin jo vaativat näiden asioiden ymmärtämistä.
Omilla lapsillani on ollut noin 3-vuotiaana sellainen vaihe, että ”minä puhun nyt Pekalle, sinä et saa kuunnella tai osallistua”. Minun on sitten pitänyt opettaa, että ruokapöydässä tai leikissä ei suljeta yhtä ihmistä pois, ja jokaisella läsnäolevalla on oikeus kuunnella ja osallistua keskusteluun.
Enpä olisi ilahtunut, jos päiväkodissa olisi opetettu päinvastaista. Mutta tuskin opetetaankaan muualla kuin Porvoossa.
Sosiaalisuus ei ole synonyymi jatkuvalle kälättämiselle. Osa sosiaalisia taitoja on myös se, että kykenee tarvittaessa myös kuuntelemaan ja osaa tulkita tilanteita siten, että kykenee arvioimaan, milloin on hyvä hetki sanoa sanottavansa.
Se on samantekevää mikä on aihe, täältä saa aina ADHD- tai autismidiagnoosin.
Up