Sanoisitko asiasta? Anoppi leipoo meille jouluksi aina kaikkea mitä itse leivomme
Meillä leivotaan itse jouluksi aina piparit, joulutortut, taatelikakut, korvapuustit ym. Ja niitä tehdään paljon. Se on meidän jouluperinne, itse rakastan leipomista ja myös lapset haluavat että leivotaan kun tykkäävät kaikkia noita leipoa ja kokevat että se on meidän joulujuttu. Joka ikinen joulu anoppi kuitenkin tuo meille jouluksi (aattona tai joulupäivänä) hänen leipomia joulutorttuja, maustekakun, pipareita ja joulupullaa. Hän osaa tehdä kyllä hyviä leipomuksia, mutta koska me itse ollaan leivottu jo itselle niin paljon juuri noita samoja, niin eihän ne anopin tuomiset tule syödyksi, kun mahat on jo täynnä itse tekemiämme. Ei niitä makeita samoja juttu niin hirveästi edes lapset saa syötyä. Ja anoppi kyllä tietää, että leivomme. Joten: sanoisitko hänelle suoraan, että älä enää tuo meille leipomuksia vai heittäisitkö kaiken vain kaikessa hiljaisuudessa roskiin?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että anopille tulee ihan todella hyvä mieli, kun saa antaa lahjaksi leipomuksia. Hän kokee olevansa tärkeä ja tarpeellinen ja hyödyllinen, mikä on sellainen tunne, jota me kaikki tarvitsemme. Mä katsoisin sen pintatason (liikaa pullaa) yli ehkä tätä leipomusten funktiota vähän syvällisemmin, enkä missään tapauksessa pahoittaisi anopin mieltä kieltäytymällä.
No kun tilanne on se, että arvostaisin kyllä anopin tuomisia, jos ne ei olisi ihan samaa kuin meillä lapset urakoi eli sitä joulutorttua ja piparia. Jos anoppi vaikka haluaisi tehdä meillä lanttulaatikon tms, niin ilolla otettaisiin se vastaan eikä ostettaisi valmislaatikkoa kaupasta. Anoppi on taitava laittamaan ruokaa, ja tekee heille kyllä laatikot itse. Ja tietää, että me ostetaan valmista kaupasta. Ja tietää että lapset haluaa kotona itse ne joulutortut leipoa. En oikein tiedä miten sanoa hänelle, että ei torttuja vaan jos haluat jotain tehdä meille niin tee vaikka laatikkoja, kun kai hän tämän olisi älynnyt itsekin. Ap
No tehkää te lasten kanssa jotain muuta. Oikeasti se olisi kaikkein helpoin ratkaisu.
Lasten on tärkeää oppia leipomaan ja oikeus omaksua kotoa joulun valmisteluperinne. Anopilla on omansa, eikä ilmeisesti enää perhettä, jolle valmistella.
Oma ratkaisuni olisi viedä ylijäämä työpaikan kahvipöytään, koska siellä on sekä nais- että miesväkeä, johon uppoaa. - Hyvää ruokaa ei saa heittää roskikseen.
Pyytäisin miehen sanomaan äidille että me leivotaan itse makeat herkut, mutta voisitko tuoda joulupöytään vaikka salaatin ja rieskoja, niitä ei oikein osata tehdä.
Jos ei tajua, niin vierailun jälkeen lahjoittaisin naapureille ylimääräiset tms. Itse ottaisin kiljuen vastaan 🙂
Sanotte, että ei tarvi tuoda, kun leivotaan itse samoja asioita. Jos ei usko, vaan tuo edelleen leipomuksiaan, viekää hänelle itse leipomianne sitten tapanina, kun menette käymään (ensi vuonna). Tai sitten leivotte vähemmän. Jos välttämättä haluatte leipoa aina samoja juttuja, niin teette seuraavalla kerralla pienemmän taikinan.
Miksiköhän aapeelle on tärkeää leipoa PALJON?
Ja jolutortut on syötävä uunituoreena, ei ne jääkaapissa parane.
Aapee tekee leipomuksensa valmistaikinoista?
Ongelma on se että kukaan ei halua syödä mummin eikä aapeen torttuloita. Kukapa haluaa liikaa rasvavehnä sotkuja?
Joo minäkin ihmettelin miksi pitää paljon kaikkea töräyttää niin että ällöttâä
Vaikka AP:n pitäisikin saada leipoa itse joka sorttia niin ongelma on silti helppo ratkaista: taikinan voi puolittaa. Kun leipoo vain ihan pienen taatelikakun ja pari peltiä pipareita jää mummokin tuomisille syöjiä. Arvaan, että tämäkään ei kuitenkaan sovi: AP:n on saatava leipoa joka lajia ja paljon eli hakee "lupaa" loukata anoppia. Kukapa sitä lastensa mummoa jouluunsa haluaisikaan mukaan? Tai opettaa lapsille että jouluilon tuottaminen myös muille on tärkeää, vaikka joustamalla omista toiveistaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että anopille tulee ihan todella hyvä mieli, kun saa antaa lahjaksi leipomuksia. Hän kokee olevansa tärkeä ja tarpeellinen ja hyödyllinen, mikä on sellainen tunne, jota me kaikki tarvitsemme. Mä katsoisin sen pintatason (liikaa pullaa) yli ehkä tätä leipomusten funktiota vähän syvällisemmin, enkä missään tapauksessa pahoittaisi anopin mieltä kieltäytymällä.
No kun tilanne on se, että arvostaisin kyllä anopin tuomisia, jos ne ei olisi ihan samaa kuin meillä lapset urakoi eli sitä joulutorttua ja piparia. Jos anoppi vaikka haluaisi tehdä meillä lanttulaatikon tms, niin ilolla otettaisiin se vastaan eikä ostettaisi valmislaatikkoa kaupasta. Anoppi on taitava laittamaan ruokaa, ja tekee heille kyllä laatikot itse. Ja tietää, että me ostetaan valmista kaupasta. Ja tietää että lapset haluaa kotona itse ne joulutortut leipoa. En oikein tiedä miten sanoa hänelle, että ei torttuja vaan jos haluat jotain tehdä meille niin tee vaikka laatikkoja, kun kai hän tämän olisi älynnyt itsekin. Ap
Minä kyllä sanoin anopin siskolle, joka vuosittain joulun alla toi meille neljä - viisi setsuuria ja pellillisen kaalipiirakkaa, joita kukaan ei meillä suostunut syömään. Pyysin tekemään mieluummin lanttulaatikkoa, kun se on hänen tekemään niin hyvää. Taisi pari vuotta tuoda noita kaikkia mutta lopulta mies sai hänet uskomaan.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin mies sanoisi äidilleen.
Tämä oli päivän paras. Kiitos! Mitä nyt ei mies muka äidilleen voisi sanoa?!
Tietysti sanot itse suoraan anopille, että ette tarvitse hänen leipomuksiaan.
Meidän perheessä ei syödä makeita leipomuksia, koska emme halua näyttää possuilta.
Itselläni on pari ystävätärtä ketkä tykkää leipomisesta, sitten aina tuputtavat niitä minullkin kun käyn kylässä. Vaikka olen jo monta vuotta sanonut, kiitos juon vain kahvia, en syö mitään! leipomuksia. Niin aina sama juttu. Asiallla on jotain tekemistä älykyydenkin kanssa. Fiksu ja hoikka ihminen ei tyrkytä toiselle kaloripommeja.
Viekää osa kaikesta vaikka naapurille tai opettajille lahjaksi. Hyvä kiertämään. Tai jollekin, joka oikeasti tarvitsee. Niitäkin on. Olisipa ollu ihanaa silloin aikoinaan, kun oli vaikeat ajat, eikä energiaa ollut mihinkään leipomisiin, kun joku olisi tuonut valmiit leivonnaiset. Voittehan yhdessä selvittää jonkin kohteen, jonne viedä. Jos kerran intoa on ja osaamista leipomiseen. Eikö se olisi hyvä ajatus? Ei kai nyt roskiin ainakaan..
Vierailija kirjoitti:
Tietysti sanot itse suoraan anopille, että ette tarvitse hänen leipomuksiaan.
Meidän perheessä ei syödä makeita leipomuksia, koska emme halua näyttää possuilta.
Itselläni on pari ystävätärtä ketkä tykkää leipomisesta, sitten aina tuputtavat niitä minullkin kun käyn kylässä. Vaikka olen jo monta vuotta sanonut, kiitos juon vain kahvia, en syö mitään! leipomuksia. Niin aina sama juttu. Asiallla on jotain tekemistä älykyydenkin kanssa. Fiksu ja hoikka ihminen ei tyrkytä toiselle kaloripommeja.
Kyläillessä on kohteliasta tarjota syötävää, ja epäkohteliasta kieltäytyä, mutta kyllä he varmaan ymmärtävät että sulla on toi syömishäiriö.
Käsittämättömiä kommentteja; aloittajaa syytellään liian suuresta leivontamäärästä kun taas ihminen (eli anoppi) on joku pyhimys, kun kantaa toisten kotiin valtavan määrän leivonnaisia. Eikö se ole juuri anoppi, joka leipoo liikaa, kun joutuu kantamaan leivonnaisia muille?
Käsittämätöntä että aloittaja ja lasten pitäisi muuttaa jouluperinteitään, että joku muu voi kantaa heille leivonnaisiaan.
Tämä on kyllä hyvä ja valaiseva ketju vaikkakin varmaan provo (AP rentoutuu leipomalla muttei heillä ei makeita syödä, mutta juuri jouluksi ei sitten voi leipoa niitä ei-makeita? Joku haisee..) mutta kertoo hyvin mikä tässä maassa on vialla: MINUN jouluni, MINUN perinteeni, MINUN tapani. Ei pienintäkään halua kompromisseihin tai toisen huomioon ottamiseen - saati että pitäisi näitä tärkeinä arvoina ja taitoina opettaa lapsille..
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä hyvä ja valaiseva ketju vaikkakin varmaan provo (AP rentoutuu leipomalla muttei heillä ei makeita syödä, mutta juuri jouluksi ei sitten voi leipoa niitä ei-makeita? Joku haisee..) mutta kertoo hyvin mikä tässä maassa on vialla: MINUN jouluni, MINUN perinteeni, MINUN tapani. Ei pienintäkään halua kompromisseihin tai toisen huomioon ottamiseen - saati että pitäisi näitä tärkeinä arvoina ja taitoina opettaa lapsille..
Meillä tavalla anoppi opettaa lapsia kompromisseihin tai toisen huomioon ottamiseen? Mitä lapset saavat tästä itselleen? Oppivat, että joku muu on näennäisen asemansa takia oikeuttu kävelemään heidän tekemisten ylitseen? Äiti pakottaa lapset luopumaan leipomisesta, jotka perheen ulkopuoliselle ei tule paha mieli?
Missäpäin ap asuu? T: köyhä sairas yh
Harmittaa jos kukaan heittää ruokaa roskiin :(
Vierailija kirjoitti:
Olispa itelläkin äiti JA vaimo. Saisi paljon herkkuja.
Äiti siis on, mutta mahassa olisi tilaa myös vaimon leipomuksille.
Mikset leivo itse??
En ymmärrä miksi ap lytätään. Minusta jokaisella on kotonaan oikeus tehdä pienten lastensa kanssa juuri niitä asioita jotka heille ovat tärkeitä ja luovat (joulun) tunnelmaa. Sen sijaan on tökeröä väkisellä tuputtaa toisille ihmisille jotakin, mitä heillä on jo entuudestaan tarpeeksi ja mikä ei muutenkaan ole toivottua.
Se, että ”hyvää hyvyyttään” tekee ei-toivottuja asioita, ei ole mitään kohteliaisuutta tai auttamista vaan ajattelematonta tai jopa röyhkeää käytöstä, kun ei suostuta ottamaan vastaanottajan toiveita millään lailla huomioon.
Olen sitä mieltä, että joko
a) mies sanoo asiasta (kohteliaasti) anopille kunnes asia menee perille
b) laitatte leipomuksia pakastimeen ja pikkuhiljaa syötte talven mittaan
c) lahjoitatte esim. facebookin kautta (itse en syö mitään tuntemattomien leipomuksia, ihmisten keittiöhygieniassa on todella paljon puutteita)
d) pyydätte anoppia tekemään jotain muuta mitä tarvitsette, ja kieltäydytte pipareista, tortuista ja pullasta
e) otatte kaiken vastaan ja heitätte roskiin. Tämä tietysti on se huonoin vaihtoehto.
Kuten alussa kirjoitin, mielestäni ap saa kotonaan ja omalle perheelleen leipoa niin paljon kuin haluaa, perheen ulkopuolisilla sen sijaan ei ole mitään oikeutta työntää väkipakolla mitään omia juttujaan toisten kotiin vaikka miten haluaisi.
Meillä laitettiin anopin tuomiset heti hänelle itselleen tarjolle. Ensin loppui tarjottaville nyrpistely ja lopulta loppui se leipomusten kuskaaminenkin.
No missä ap muka joustaa?