Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
"Kivoja" asioita mitkä sinun mielestäsi tuntuu hirveän vastenmieliseltä pakkopullalta?
Minulla tällaisia on esim. mökkeily ja joulu. Silti aina ihmiset yrittävät pakottaa kerta toisensa jälkeen mökkeilemään ja viettämään joulua.
Mitä on sinulla yleisesti kivaksi miellettyjä asioita mitä inhoat mutta aina tuntuu että niistä olisi "pakko" tykätä?
Kommentit (1397)
Marjastaminen, tanssiminen ja pullan leipominen.
En ehdi enkä halua. Teen aina treffeillä heti selväksi, että noita kolmea en tee. Ei tule turhia kuvitelmia pullantuoksuisesta supersäilöjästä, joka tanssahdellen hyppii tarjoilemaan ukolleen mustikkapiirakkaa.
Tarjoan, mutta se on kaupasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makean syöminen. Sosiaalisissa tilanteissa makeasta kieltäytymisen aiheuttaman kriisin selvittely. Pakkosyötetyn makean jälkeinen pahoinvointi.
Just tää! On ihan käsittämätöntä, ettei sitä tunnu kukaan tajuavan, että jotkut (ilmeisen harvat) ei oikeesti tykkää makeasta ollenkaan tai eivät halua sokeria elimistöönsä. Itse olen herkästi lihoava ja olen vuosien varrella lakannut syömästä sokeria ja kaikkia nopeita hiilihydraatteja. Itselleni tilanne on se, että en saa kermakakusta tms mitään nautintoa ja suhteessa siihen, että se kertasyöminenkin voi näkyä heti mun vaivoin hallittavissa olevassa painossa... tilanne on täysin absurdi. Kaikki ihmettelee suureen ääneen, että "voi voi, miten sä VOIT kieltäytyä makeasta, en mä vaan ikinä pystyis..."
Mäkin inhoan tuota makeiden herkkujen väkisin tuputtamista, vaikka itse syönkin ihan liikaa kaikkia epäterveellisiä herkkuja. Mutta syön niitä silloin kun itse haluan, aina ja kaikkialla (esim. työpaikan kahvipöydässä klo 9 tiistaiaamuna) en välttämättä halua.
Sama täällä! Herkut maistuvat kyllä silloin tälläin, jos saan nauttia niistä kotona rauhassa rentoutuen. Muiden edessä etenkin työpaikalla tai sukulaisissa jonkinlainen kahvikuppineuroosi vaivaa, eivätkä makeat herkut vain maistu ja niistä tulee huono olo. Kohteliaisuudesta voin ottaa, mutta mieluummin valitsen suolaista jos sellaista on makean lisäksi tarjolla.
Eikä siinä minua niinkään häiritse se tarjoilu itsessään, vaan se ihmettely ja taivastelu jonka saa osakseen kun pidättäytyy vapaaehtoisesti makeasta.
Vaatteiden ostaminen. Tai ainakin olen ymmärtänyt, että jotkut jopa tykkäävät siitä. Ihan vihoviimeistä pakkopullaa, menen ostoksille vain äärimmäisessä hädässä.
Yökyläily. Paljon mieluummin yövyn hotellissa kuin tutun tai sukulaisen luona. Tämä on jopa suututtanut joitain sukulaisiani, mitä en ymmärrä.
Yöpyminen samassa hotellihuoneessa jonkun muun kuin oman perheenjäsenen kanssa.
Mökkeily. Siedän pieninä annoksina, jos tähän ei sisälly työleiriä ja mökissä on kaikki mukavuudet sekä hyvä sijainti rannalla. Silloinkaan en halua missään isossa porukassa mökkeillä.
Grillaus. Ei ole sen kummoisempaa kuin muukaan ruoka, mutta paljon työläämpää. Ällöän niiden rasvaritilöiden pesua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukulointi. Varsinkin nyt jouluna pienten lasten kanssa pitäisi käydä läpi isovanhemmat, isoisovanhemmat, puolison vanhemmat jne. Kamalan ahdistavaa!! Kotona olisi kiva levätä lasten kanssa, mennä pulkkamäkeen yms hauskaa aamupäivällä kun ehtii valoisan aikaan ja ennen päiväunia, mutta ehei kun pitää lähteä aamupalapöydästä ajelemaan ruokapöytään jossa odottaa ne perinteiset sekametelisopat (koska niitä on AINA tehty) joita syödessä yökkii lapsetkin. Ensin puet lapsille vaatetta sen 50min ja etsit kadonnutta hanskaa kun toinen repii hattua toiselta päästä ja mies raappaa auton ikkunoita. Tuskanhiki valuu pitkin selkärankaa sukkahousuihin saakka jotka vaivalla sait ängettyä.
Ja sitten kuuntelet siellä mummolassa kenelle oli syöpä tullut ja kenet tauti vei ja kenellä on pahan kuuloinen yskä ja ei "kahta ilman kolmatta".
Sitten kuulet valitusta kun ollaan niin vähän aikaa taas ja joko teidän pitää lähteä. Naama norsunperseellä kohti kotia, kunhan ensin taas saat ne lapset puettua huutokonsertin kera ja isovanhempien ihmetellessä että "ei meidän aikaan..".
Pääset omaan kotiin, on jo pimeää. Siellä odottaa se sinun joulupöytä, kinkku ja omat ruoat mitä tykkäisit syödä, mutta sekametelisoppa puskee vieläkin yläkautta takaisin joten korjaat ruoat jääkaappiin. Olet aivan poikki, saat revittyä ne saakelin sukkahousut pois jaloista suoraan roskiin ja haluaisit vain levätä. Mutta ei, kun leiki vielä hetki lastesi kanssa, iltapalat, iltavillit, iltapesut ja satu. Kaiken tämän jälkeen illalla jaksat syödä ehkä yhden konvehdin siitä halvatun Pandan suklaarasiasta, pestä hampaat ja rojahtaa uupuneena sänkyyn. Huomenna sama laulu taas uudelleen ja vielä ne puolisonkin vanhemmat..Ja auta armias jos et mene, vaikka yrität perustella miten, että haluat jo oman joulun, ei koronan takia - ihan mitä vaan niin sitten loukkaannutaan tottakai, sanotaan ylpeäksi ja nuilotetaan koko vuosi. Todella ahdistavaa ja syyllistävää.
Inhoan tätä niin ihanaa joulusukulointia ja niitä ihania läheisten tapaamisia ja muistamisia. Karmeeta paskaa!
EN OLE KOSKAAN TAJUNNUT IHMISIÄ KETKÄ SUOSTUU TÄHÄN RUMBAAN, VOI SANOA EI JA IHAN SAMA VAIKKA KAIKKI LÄHEISET SUUTTUU, EI OLE PAKKO OLLA TEKEMISISSÄ EDES VANHENPIEN KANSSA.
Ei tartte silti HUUTAA! Ja oikea muoto on VANHEMPIEN. Jestas.
Kampaajalla käyminen. Tahmeiden lehtien selailua sokeana kun lasit on pitänyt riisua, pesupaikalla kykkiminen niskat kipeinä, suunnattoman epämukava tunne kun joku velloo päänahkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolituttujen ihmisten halaaminen. Vaivaannuttavaa.
Elokuvia en jaksa katsoa loppuun.
Kampaamokäynnit.
Kun sukulaiset mökkeilevät pikku mökillä viikon. Pari päivää olisi riittävästi.
Maratonpuhelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kampaajalla, kosmetologilla tai hieronnassa itseään ”hemmottelu”. En pidä siitä että joku tuntematon ihminen koskettelee. Etenki hieronta on kamalaa kun on vielä vähissä vaatteissa.
Se kun joku tuo töihin kakkua, donitseja, karkkeja yms epäterveellistä ja kaikkien pitää sitten onnesta soikeena olla niitä syömässä. Haluan itse valita herkkuni ja syön ne silloin kun pidän oman löhöpäivän kotona. Muulloin haluan syödä terveellisesti ja välttää sokeria. Kun herkuista kieltäytyy alkaa se järkyttävä tuputtaminen.
Perinteiseen tapaan järjestetyt häät etenkin, jos olet aveccina. Järjettömän puuduttavaa. Omat häät järjestän vaan kaverien kesken ilman ohjelmaa. Ilman kutsua jäävät sukulaiset saavat ihan rauhassa vedellä herneitä neniinsä, jos siltä tuntuu. Luulisin kyllä että se on heillekin enemmän helpotus. Ei tarvitse taas tuhlata vapaapäivää sen saman kaavan läpi käymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kampaajalla, kosmetologilla tai hieronnassa itseään ”hemmottelu”. En pidä siitä että joku tuntematon ihminen koskettelee. Etenki hieronta on kamalaa kun on vielä vähissä vaatteissa.
Se kun joku tuo töihin kakkua, donitseja, karkkeja yms epäterveellistä ja kaikkien pitää sitten onnesta soikeena olla niitä syömässä. Haluan itse valita herkkuni ja syön ne silloin kun pidän oman löhöpäivän kotona. Muulloin haluan syödä terveellisesti ja välttää sokeria. Kun herkuista kieltäytyy alkaa se järkyttävä tuputtaminen.
Olisin voinut kirjoittaa tän itse. En ole ikinä käynyt hierojalla, koska ajatuskin puistattaa ja kampaamokäynti kerran vuoteen on pakollinen paha. Myös noitten herkkujen syönti työpaikalla on tosi ikävää, kun on kohteliaisuudesta jotain otettava. Mulle herkut kruunaa vapaan ja rennon olotilan - eivät tosiaan sovi töihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uimarannalla oleilu. Käyn uimassa ja menen kotiin.
Tämä. Ja skumpan juominen kun on aihetta juhlaan. Pahaa litkua.
Tanssiminen.
Taustamusiikki. Jos on musiikkia, niin sitä sitten kuunnellaan eikä höpötetä muuta. Mutta mieluiten ei mitään musiikkia ollenkaan. Lenkillä kuuntelen kirjoja.
Ruokakauppojen sisällä olevat pitseriat sun muut kahvilat ja kuppilat.Ruokakaupassa käydään ostamassa ruokaa ja lähdetään kassan kautta kotiin.Ei huvita jäädä jotain kahvia kittaamaan kaupan hälinään.
Lasten synttärijuhlat (ennen koronaa). Miehelläni on iso perhe ja monta sisarusta, joilla monta lasta, ja kaikki "pitää" kutsua. Oman perheeni kun siihen lisää meitä on 25-30 hlöä reilun 70 neliön kämpässä (enimmäkseen olohuoneessa) ja se on vain yksinkertaisesti liikaa. Koko kestit on vain suorittamista alusta loppuun ja olen aina yhtä iloinen, kun homma on ohi. Olen introvertti ja lapseni taitavat myös olla, joten mietin nauttiiko ainakaan kukaan meistä edes oikeasti tällaisista kekkereistä. Siinä mielessä jotain hyvää korona-ajassa, ei ole tarvinnut järjestää näitä isoja juhlia, vaan ollaan juhlittu pienemmällä porukalla suku kerrallaan, lapsetkin ovat tykänneet. En myöskään viihdy muiden synttärijuhlissa.
Kamerayhteyden avaaminen työpaikan palaverissa tai kursseilla. Se on muka niin kivaa nähdä naamat... Ei. Viihdyn mainiosti yöasussa koko päivän, hiukset pystyssä ja naama meikittä.
Alue: Aihe vapaa
Olen samanlainen, ymmärrän sinua hyvin. Mutta olen myös sitä mieltä, että sinun ei tarvitse selittää tai perustella introverttiudella tai muulla kenellekään, miksi et tee jotain. Sinä et vaan halua. Piste.
Minä olisin ainakin tyytyväinen, jos minua pidetään outona ja erilaisena. Se että kuuluu johonkin peruslammaslaumaan, ei ole mikään autuaaksi tekevä asia.