Lue keskustelun säännöt.
"Kivoja" asioita mitkä sinun mielestäsi tuntuu hirveän vastenmieliseltä pakkopullalta?
Minulla tällaisia on esim. mökkeily ja joulu. Silti aina ihmiset yrittävät pakottaa kerta toisensa jälkeen mökkeilemään ja viettämään joulua.
Mitä on sinulla yleisesti kivaksi miellettyjä asioita mitä inhoat mutta aina tuntuu että niistä olisi "pakko" tykätä?
Kommentit (1397)
Teatteri! Se on vaan niin... teatteria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hääjuhlat, joihin "pääsyliput". Yök, yök, yök.
Vierailija kirjoitti:
Hääjuhlat, joihin "pääsyliput". Yök, yök, yök.
Millä tavalla tuo on pakkopullaa?
Ruuanlaitto. Vihaan sitä oikeastaan. Joka päivä saa miettiä, että mitä tekis mihin ei uhraantuisi varttia enempää. Siksipä syön mitä syön, usein eineksiä.
Lukeminen. Etenkin fiktion lukeminen. Tietokirjoja kuuntelen, mutten niitäkään saa luettua kirjoina. Fiktiota kuunnellessa odotan vain koska kirja loppuu.
Ja taskussa kaksi maisteria joten lukemista on kyllä harjoiteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun jäin eläkkeelle, aloin elämään suurelta osin toivomaasi elämää.
Pakko ei ole muuta kuin ruokakaupassa käynti (mahdollisimnan harvoin, harkinnassa kotitilaukset) ja koiran ulkoilutus säällä kuin säällä. Tosin koiraa vien useimmiten ihan mielelläni.
Seksin harrastaminen. Onneksi sitä ei ole tarvinnut tehdä vuosikausiin kun pääsin exästä eroon. Eikä tarvitse tehdä enää koskaan.
N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkailu
Luulin olevani ainut joka ei tykkää matkustaa.
Kaikki se jonottaminen, romppeiden raahaaminen, aikataulujen kyttääminen, valuutan vaihto, aikavyöhykkeet, polvet koukussa 6-12 tuntia koneessa jonkun kersan potkiessa selkänojaa ja jormien ja pirjojen rampatessa vessassa. Mä en vain kestä sitä työläyttä. Mieluummin katson pyramideja ja Pandoja kotona telkusta. Tai luen kirjasta.
Ainut matkustaminen mitä nykyään jaksan on max. tunti junalla jonnekin (asun aseman lähellä) tai omalla autolla.
Kiitos etten ole yksin tämän asian kanssa.
Hei! Hyviä uutisia! Vaikka korona joskus hellittäisikin ja matkustamaan taas pääsisi, ei ole pakko! Itse asiassa lentomatkailu alkaa olla epämuodikasta.
Tee niin kuin monet: ala paheksua lentämistä ja rakenna siitä kieltäytymisestä itsellesi kirkas sädekehä.
Me jotka rakastamme matkustamista voimme näin jatkaa sitä, ja turisteja on vähemmän.
Win-win.
Museoissa käynti ja talviurheilu. Ekassa tulee tylsää ja toisessa jäätyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hääjuhlat, joihin "pääsyliput". Yök, yök, yök.
Millä tavalla tuo on pakkopullaa?
Totta kai oli "pakkopullaa". Tyttäreni häistä kyse ja sen nykyinen puoliso VAATI, että sukulaiset maksaa häät. Siksi pääsylippu. En jättänyt väliin, rakastan tytärtäni, joten maksoin 100 e pääsylipun.
EveliinaEpänormaali kirjoitti:
Melkeinpä kaikki "normaali" elämä. Kaikki juhlat, lasten synttäreistä jouluun. Etenkin juhlapukeutuminen ja tarjottavat. Ihmisten tapaaminen, puhelut, somessa notkuminen, leipominen!!, ruoanlaitto, yhdessä syöminen, lämpimän ruoan syöminen ylipäätään, pullan syöminen, meikkaaminen, shoppailu! - minkä tahansa uuden ostaminen ja varsinkin ruokaostosten tekeminen. Harrastaminen - oma tai lasten. Ihmisten seurassa oleminen, kaverisuhteiden ylläpitäminen, trendien seuraaminen, tv-kanavien katsominen, nukkuminen.
Haluaisin vain olla omissa oloissani, tehdä omiani, puhua muille joskus jos huvittaa, noudattaa omaa vuorokausirytmiäni (=valvoa yöt, nukkua aamusta puolille päivin) ja syödä jotain joskus ihan vaan hengenpitimiksi. Niin elin nuorena yksin, mut jotenkin päädyin suurperheen äidiksi, jolla on hirveästi sosiaalista elämää :( :(
Käytkö töissä? Jos et, niin syy voi olla siinä. Olen huomannut, että mitä enemmän olen omassa pikku kuplassani sitä vähemmän ja siedän ympäröivää maailmaa. Silloin alan tuntea samoin kuin sinä ja sain kylläkin masennusdiagnoosin. Toipuminen vei aikansa, mutta antoi elämän takaisin. Kannattaa Outi miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sananmukaisesti pakkopulla, eli kahvilla kylässä yritetään tyrkyttää pullaa ja ajatellaan, että on laihdutuskuurilla, jos ei halua pullaa. Sanotaan, että kyllä sitä voi nyt yhden ottaa. Mutta kun en tykkää pullasta, en piparista, en joulutortuista, mieluummin söisin voileivän, jos sattuisi olemaan nälkä. Muutaman kerran kun yrittää kieltäytyä, niin huomaa syövänsä sitä pakkopullaa.
Homoille naureskelu. Mielestäni homoudessa ei ole mitään hauskaa, mutta huutonauran aina rööriroopen tai lepakon nähdessäni. Ellen näin tekisi, saattaisivat kaverini luulla minua puppelipojaksi ja antaa sakinhivutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskettelu. En ole koskaan ymmärtänyt mitä hauskaa siinä on, ja miksi sitä pitäisi innosta hihkuen tehdä tuntitolkulla. Hissi vie ylös, painovoima alas ja tämä on sitten ältsyn hauskaa.
Olen joutunut aikanaan puolustelemaan kieltäytymistäni ihan tosissaan. Nyt ei onneksi enää tarvi kun olen niin vanha ettei kukaan oleta minun haluavan laskea mäkeä yhtään millään.
Oli mullakin kaveri, joka sanoi, että hän ei lähde sinne jalkojaan katkaisemaan.
Niin vaan lähti ja tuli niin innokas laskettelija, ettei toista heti löydy.
Todellinen syy kommentille taisi olla se, että isukki ei ensin suostunut ostamaan kalliita kamoja.
Minä olin äänekäs laskettelun vastustaja ja argumentoin juuri noin, että hitonko järkeä kun mennään hissillä ylös ja sitten losotellaan painovoiman avulla alas. Mutta omien lasten myötä kokeilin, ja siitä tulikin sitten meille yhteinen talvinen juttu - tosin ei käydä kuin kerran-pari kertaa talvessa, nyt on vähän jäänyt kun ovat jo melkein aikuisia. Mutta ihan kivaa se on, ja oli upea tunne oppia aikuisiälläkin uusi juttu, kun en ole ollut koskaan häävi hiihtäjäkään.
Laskettelusta ei siis tullut mikään intohimon kohde meistä kellekään, enkä tykkää siitä ajatuksesta että uusia rinteitä tehdään luontoa tuhoamalla. Mutta ihan kiva ajanviete, varsinaisesti urheiluksi en sitä osaa ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki mahdolliset hoitolahoidot ja kampaamokäynnit, joista ilmeisesti iso osa ihmisistä (naisista ainakin) nauttii. Minusta vain todella inhottavaa ja epämukavaa, ja aina sai pelätä mikä on lopputulos (joka kerta huonompi kuin itse tehden). Muutaman kerran siis olen kokeillut, kunnes totesin että hirveää paskaa eikä minun ole niissä pakko käydä.
En tiedä mikä minussa on vialla, mutta koen ettei Suomessa palvelutaso yksinkertaisesti riitä vastaamaan tarpeisiini mitä tulee esim. kauneushoitolakäyntiin. :/ Maksan esim. kasvohoidosta 60€, ja siinä sitten makaan ja koitan rentoutua, kun kasvojani käsittelee ihminen, jolla on tahroja työasussa ja kädet epäsiistit tai hieman tupakalta haisevat. Jos kysyn tai puhun jotain, kädet ihollani pysähtyvät yleensä kokonaan, kun työntekijä miettii vastausta, luontevaa keskustelua ei vaan synny. Sitten kokeillaan (koska sitähän se on, jossei säännöllisesti käy) hoitolakohtaisia ihonhoitotuotteita, joita työntekijä itse mainostaa maasta taivaisiin, mutta tulee kuitenkin valinneeksi vääränlaisen juuri minun iholleni. "Oho hups", kun muistutan erityisen herkästä ihostani (joka kyllä kestää mukisematta mm. K-kosmetiikkaa), ja äkkiä punoittavalta naamalta aineet pois karhealla pyyhkeellä jossa on liian kuumaa vettä kostutuksena. Sitten hierontaa, joka saa aikaan pyörryttämisen tunteen, ja lopuksi kassalle. Kassalla pakolliset pakkomyynnit juuri käytetyistä, mahdollisesti epäsopivista/keskinkertaisista tuotteista, pakollinen leimakortti (kellä on varaa käydä kymmenessä hoidossa puolen vuoden tai vuodenkaan sisään..?) ja ehkä jokin halpa tuotenäyte kotiin fiilisteltäväksi. Kiitti moi- eikä koskaan enää, ainakaan tuonne.
t. erityislahjakkuuteni on laadunvalvonta
En ole ikinä käynyt Suomessa näin surkeassa paikassa. Hintasi oli kyllä omiin käynteihini tosi edullinen.
Melkein kaikki pakollinen "kiva" on kamalaa
- pakko välillä tavata sukulaisia, kavereita, pahimmassa tapauksessa jopa jotain puolituttuja tai työkavereita. Olisin mieluummin yksin kotona koiran kanssa, muiden koiran ulkoiluttajien kanssa sanan tai parin vaihto riittää oikein hyvin sosiaaliseksi kanssakäymiseksi
- työpaikan virkistys retket, pikkujoulut jne. En vaan ihan oikeasti jaksa viettää näiden ihmisten kanssa vapaa-aikaani kun jo olen näiden kanssa tekemisissä sen koko työpäivän. Meillä ei vaan työpaikan lisäksi ole mitään yhteistä ja en jaksaisi jutella mistään säästä tai työpaikan asioista tai työkavereiden kännisekoiluista tai lapsista.
- urheilu, etenkin kilpaurheilu, en vain ole yhtään kilpailullinen ja mitään mielihyvää en ikinä ole kokenut mistään liikunnasta paitsi ehkä siinä kohtaa kun se vihdoin ohi ja voi lopettaa.
- sauna, kuumaa, kosteaa, henkeä ahdistavaa, miksi siitä pitäisi nauttia? Käyn vaan mieluummin pikaisesti suihkussa kiitos!
- puhelut. Olin maailman onnellisin kun kerran työttömäksi jäädessäni huomasin että työkkärin lomakkeessa oli mahdollista vastata että minulla ei ole puhelinta joten joutuivat hoitamaan asiat sähköpostitse.