Lue keskustelun säännöt.
Päiväkodin aikuisia ihmetyttää, kuinka vanhemmat eivät usein jaksa olla vanhempia lapsilleen
26.12.2020 |
Kommentit (544)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tämä hoitaja kuvittelee perheiden elävän, jos työttömät ja lomautetut jää kotiin hoitamaan lapsiaan.
He eivät saa edes toimeentulotukea, kun ensisijainen tukimuoto on työttömyyskorvaus ja saadakseen työttömyyskorvausta, pitää olla työmarkkinoiden käytettävissä ja lapsilla voimassaoleva hoitopaikka.
Ei tarvitse olla voimassa olevaa hoitopaikkaa. Älä levitä virheellistä tietoa. Kunta/kaupunki on velvollinen tarjoamaan lapselle hoitopaikan 2 viikon kuluessa, kun ilmoitat sen tarpeesta.
Mutta kun nykyisin työ voi alkaa jo seuraavana aamuna klo 8 ja kestää sen kaksi viikkoa. Tuo kahden viikon sääntö ei ole tätä päivää vaan muisto menneiltä ajoilta kun oli tarjolla vain vakituisia paikkoja.
Lisäksi jo perheessä on useampia lapsia, he tuskin pääsevät pika-aikataululla samaan hoitopaikkaan joten siinäpä on kiva aamu- ja iltarupeama kun säädetyssä ajassa yritän viedä ja hakea penskoja kahdesta tai useammasta paikasta.
Ja kun minä aikoinaan työttömänä hain töitä, niin melkein jokaisen haastattelun eka kysymys oli "onko lapsilla hoitopaikka"
Ja pahimmillaan, jos et ota työtä vastaan ja ole seuraavana päivänä klo 8 töissä, saat puolen vuoden karensin ja olet sen ajan rahattomana. Eikä siinä auta selitykset, ettei lapsilla ole hoitopaikkaa.
Ja ainakin Helsingissä päivähoitopaikkaa sai odottaa 6-7kk. En tiedä mikä tilanne nykyään.
Ja jos äiti jäi äitiyslomalle ja oli sen 10kk kotona, esikoisen hoitopaikkaa ei kannattanut sanoa irti, ellei sitten samalta istumalta hakenut uutta hoitopaikkaa.
HOITOPAIKKATAKUU eli
Varhaiskasvatuksen keskeyttäminen hoitopaikkatakuulla sopii esimerkiksi perheelle, jonka vanhempi lapsi jää pois varhaiskasvatuksesta uuden perheenjäsenen syntymän johdosta tai perheelle, jonka huoltaja jää työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä lapsia pitää tehdä useampia, kun on jo ensimmäisen kanssa huomannut, ettei jaksa? Johan sen nyt järkikin sanoo, että kahdessa pikkulapsessa on enemmän tekemistä ja jaksamista kuin yhdessä.
Tämähän se ja sitten ratkaisu uupumukseen on laittaa lapsi 9 tunniksi päiväkotiin ja kas tuntuukin taas että jaksaa ja taas on pulla uunissa ja Hups en mä jaksakaan hoitaa no yhteiskunta hoitaa ja maksaa vielä siitä että saa hoitaa.
En jaksa lukea kommentteja joten en tiedä onko tämä jo täällä. Kun saa toisen lapsen, on esikoisen hyvä olla päiväkodissa juuri virikkeiden vuoksi JA ettei menetä päivähoitopaikkaa. Varsinkin nykyään kun paikat kortilla ja jos kerran on läheltä paikan saanut, ei uskalleta ottaa riskiä, ettei paikkaa saa toistamiseen jos esikoisen ottaa kokonaan kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei jaksaisi näitä besserwissereitä ja toisten elämisen asiantuntijoita.
Olisi kiitollinen kun on vanhempien mahdollistama työpaikka.
Juuri yksi tuossa ilmoittautuu narisijoiden listalle
Vierailija kirjoitti:
”Kun kotona oleva vanhempi kertoo esimerkiksi päiväkodin henkilökunnalle, ettei hän jaksa lastensa kanssa, niin me varhaiskasvattajat ihmettelemme kyllä asiaa suuresti.”
Kuka menee lärpättää tollasta päiväkodin työntekijöille??
Seuraapa tätäkin palstaa, niin kyllä oivallat että ketkä ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa vanhemmuus on todella vaativaa. Asun aivan toisella puolella Eurooppaa ja kontrasti on valtava. Rentoa, sallivaa ja ymmärtäväistä. Ja koska täällä on niin paljon ulkomaalaisia, ajatellaan että jokaisella on omat tavat kasvattaa. Minusta ei ikinä olisi äidiksi Suomessa, kun keskustelen ystävieni kanssa niin heidän elämänsä lapsen kanssa on pelkkää suorittamista ja suoriutumista, jotkut jopa käyvät päiväkodin ruuat läpi, että voivat tarkalleen laskea lapsen suolansaannin! Siinä on se taso, jota vanhemmilta odotetaan. Tai siis äidiltä. Kaikki vaatimukset ovat äidille. Isä on suuri sankari, jos osallistuu. En ole vielä tavannut perhettä, jossa
Isä koordinoi ja hoitaa myös metatyön.
Tästä olen sama mieltä että Suomessa on rankkaa olla vanhempi. Mutta syy siihen on meissä itsessämme. Vaatimukset ovat äideillä, koska itse äidit valitsevat laskea suolagrammat, kilpavarustella vaatteilla ja vaunumerkeillä. Miehet keskimäärin ottavat asiat sallivammalla ja rennommalla otteella. Lapset kasvavat ihan tolkullisiksi aikuisiksi vähemmälläkin stressaamisella.
Minun tuntemat isät muuten kaikki osallistuvat perheen arkeen siinä missä äiditkin, myös metatyöhön sikäli kun äidit malttavat omasta määrittelyvallastaan luopua.
Hieman rennompi ote asioihin yleisemminkin tekisi suomalaisten elämästä helpompaa. Ei haittaa jos asiat on vähän sinne päin, ei haitta jos sääntöä vähän rikkoo kunhan sen ydinajatus toteutuu, ei haittaa vaikka joku elää vähän eri tyylillä kuin mikä on oman kuplan normi.
Vieläkö joku ihmettelee, miksi syntyvyys on laskenut ja päiväkotien käyttöaste alhainen ja yhä useampi päiväkoti sulkee ovensa.
Kaiken järjen mukaan tämäkin hoitaja sahaa omaa oksaansa, kun vanhemmat eivät enää hanki useampaa lasta, vaan tyytyvät yhteen lapseen, kun vanhemmat saavat jatkuvasta haukkumisesta ja syyllistämisestä tarpeekseen ja yleensä äidit ovat kaiken pahan alku ja juuri.
Ja teit niin tai näin, ulkopuolisten silmin teet aina väärin ja korpit ovat haaskalla.
Jos hoidat itse lasta kotona, olet laiska ja loinen ja muiden elätti, jos taas viet lapsen päiväkotiin, olet huono vanhempi, urakeskeinen ja raha menee lapsen edelle.
Miksi muuten nämä räksyttäjät ovat AINA NAISIA? Tässäkin jutussa puhutaan vanhemmista, mutta taustalla on äitien halveksunta ja syyllistäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa vanhemmuus on todella vaativaa. Asun aivan toisella puolella Eurooppaa ja kontrasti on valtava. Rentoa, sallivaa ja ymmärtäväistä. Ja koska täällä on niin paljon ulkomaalaisia, ajatellaan että jokaisella on omat tavat kasvattaa. Minusta ei ikinä olisi äidiksi Suomessa, kun keskustelen ystävieni kanssa niin heidän elämänsä lapsen kanssa on pelkkää suorittamista ja suoriutumista, jotkut jopa käyvät päiväkodin ruuat läpi, että voivat tarkalleen laskea lapsen suolansaannin! Siinä on se taso, jota vanhemmilta odotetaan. Tai siis äidiltä. Kaikki vaatimukset ovat äidille. Isä on suuri sankari, jos osallistuu. En ole vielä tavannut perhettä, jossa
Isä koordinoi ja hoitaa myös metatyön.Tästä olen sama mieltä että Suomessa on rankkaa olla vanhempi. Mutta syy siihen on meissä itsessämme. Vaatimukset ovat äideillä, koska itse äidit valitsevat laskea suolagrammat, kilpavarustella vaatteilla ja vaunumerkeillä. Miehet keskimäärin ottavat asiat sallivammalla ja rennommalla otteella. Lapset kasvavat ihan tolkullisiksi aikuisiksi vähemmälläkin stressaamisella.
Minun tuntemat isät muuten kaikki osallistuvat perheen arkeen siinä missä äiditkin, myös metatyöhön sikäli kun äidit malttavat omasta määrittelyvallastaan luopua.
Hieman rennompi ote asioihin yleisemminkin tekisi suomalaisten elämästä helpompaa. Ei haittaa jos asiat on vähän sinne päin, ei haitta jos sääntöä vähän rikkoo kunhan sen ydinajatus toteutuu, ei haittaa vaikka joku elää vähän eri tyylillä kuin mikä on oman kuplan normi.
Et viitsisi.
Kyllä ne vaatimukset tulee ihan yhteiskunnalta.
Ja sitten kaikki entiset äidit ja typerät sukulaisukkelit kyttää ja haukkuu.
Tämä on niin totta. Vanhemmat eivät jaksa olla vanhempia.
Hyvä esimerkki oma mieheni lapset. Vanhemmuus on vähän hukassa vuorovanhemmuudessa (pari viikonloppua kuussa lapset meillä). Alakoululaiset lapset kärsii jo nyt liiasta ruutuajasta ja valittavat jatkuvasti kaikesta kun kaikki on niin tylsää - saivat joululahjaksi sitten tabletin. Mies koittaa olla läsnä oleva vanhempi keksimällä tekemistä mutta yhdessä olo on pelkkää pakonomaista välttämätöntä pahaa kunnes saa taas olla puhelimella/ tietokoneella.
En ymmärrä mitä lasten äiti ajatteli että lasten ruutuaikaongelmat korjaantuu sillä että heille hankitaan vielä yksi medialaite lisää. Lapset ei osaa olla minun ja mieheni kanssa ja tehdä normaaleja asioita. Mies yrittää, mutta kun 80% ajasta elämä on heillä sitä että kaikki tapahtuu netissä ja todellista vuorovaikutusta ei vanhempien kanssa saa - sitä ei sitten osata enää tehdä. Säälittää kun lapset ei lue, leiki, piirrä, liiku.. pakottamatta. Leffailtaankaan ei lapset pysty asettumaan, se on tylsää. Yhdessä syömään pöydän ääreen , tylsää . Lapset eivät mm ymmärrä miksi kutsumme kaikki yhdessä pöydän ääreen syömään yhdessä päivällistä. Uskomatonta.
Teemme näitä miehen kanssa mutta vaikeaa on kun toisen vanhemman luona ei ole aikatauluja ja tabletti/puhelin/pleikkari tai telkkari kasvattajana. Ja ei, mieheni ei saa vuorovanhemmuutta , hän haluaisi viikko-viikko systeemin mutta ei saa ellei lähtisi oikeustaisteluun. Ja lastenvalvojan kanta on että ”tehdään kompromissi” eli että mies suostuu siihen mitä äiti sanoo. Mikä kompromissi se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos 8-10v lapsi on puhelimella/tabletilla 6-8h päivässä, mitä voi odottaa?
Lapsi päättää mitä syö- ylipainoinen 9v päättää ettei syö kuin nakkeja , kaikki muu on pahaa . Lapsi syö 8nakkia lounaaksi.
Karkkia, muroja, nuudelia.
Kenen vastuu on kun tulee ylipainon aiheuttamia sairauksia ?
Lapselle ei voi sanoa ei nyt, se ei olisi pitänyt sanoa 5 vuotta sitten.
Lapsi ei halua leikkiä/ liikkua. Lapsi vaati tablettia ja kun sai sen, aloitti vaatimisen että tabletti on ihan paska, tarvitsee rahaa jotta voi ostaa pelejä ja pelien tavaroita.
Kenen vastuulla on kun lapsesta kasvaa tällainen ?
Kyllä minä sanoisin , että se on vanhempien vastuu. Ja surettaa ja säälittää, ettei lapselle anneta mahdollisuutta kasvaa , kypsyä ja kehittyä henkisesti , vaan koko elämä on välittömän tyydytyksen (medialaitteet, karkki ja roskaruoka) välittämää.
Katsoin juuri jouluna kun 3 vuorokauteen lapsi ei pessyt hampaita. Ei halunnut. Ei peseytynyt. Ei halunnut. Vanhemmat hyssyttelee ja antaa olla, onhan joulu, ei jouluna riidellä. Jouluna lapsi saa syödä vain torttuja, suklaata ja nakkeja.
Karmeata.
- huolestunut läheinen
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin totta. Vanhemmat eivät jaksa olla vanhempia.
Hyvä esimerkki oma mieheni lapset. Vanhemmuus on vähän hukassa vuorovanhemmuudessa (pari viikonloppua kuussa lapset meillä). Alakoululaiset lapset kärsii jo nyt liiasta ruutuajasta ja valittavat jatkuvasti kaikesta kun kaikki on niin tylsää - saivat joululahjaksi sitten tabletin. Mies koittaa olla läsnä oleva vanhempi keksimällä tekemistä mutta yhdessä olo on pelkkää pakonomaista välttämätöntä pahaa kunnes saa taas olla puhelimella/ tietokoneella.
En ymmärrä mitä lasten äiti ajatteli että lasten ruutuaikaongelmat korjaantuu sillä että heille hankitaan vielä yksi medialaite lisää. Lapset ei osaa olla minun ja mieheni kanssa ja tehdä normaaleja asioita. Mies yrittää, mutta kun 80% ajasta elämä on heillä sitä että kaikki tapahtuu netissä ja todellista vuorovaikutusta ei vanhempien kanssa saa - sitä ei sitten osata enää tehdä. Säälittää kun lapset ei lue, leiki, piirrä, liiku.. pakottamatta. Leffailtaankaan ei lapset pysty asettumaan, se on tylsää. Yhdessä syömään pöydän ääreen , tylsää . Lapset eivät mm ymmärrä miksi kutsumme kaikki yhdessä pöydän ääreen syömään yhdessä päivällistä. Uskomatonta.
Teemme näitä miehen kanssa mutta vaikeaa on kun toisen vanhemman luona ei ole aikatauluja ja tabletti/puhelin/pleikkari tai telkkari kasvattajana. Ja ei, mieheni ei saa vuorovanhemmuutta , hän haluaisi viikko-viikko systeemin mutta ei saa ellei lähtisi oikeustaisteluun. Ja lastenvalvojan kanta on että ”tehdään kompromissi” eli että mies suostuu siihen mitä äiti sanoo. Mikä kompromissi se on?
Olisiko kannattanut sinunkin miettiä, millaisen kultakimpaleen valitset puolisoksi. Lapsettomana ja sinkkuna en ymmärtä, miten kukaan voi olla parisuhteessa, jossa on sun, mun ja roopeankan lapsia. Ei ihme, jos lapset oireilevat.
Minusta lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja myös isäänsä ja viettää hänen kanssa yhteistä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missäpäin tällaisia päiväkoteja on? Ihan mielenkiinnosta kyselen.
Oma lapseni on päiväkodissa, missä hyvä maalaisjärjellä varustettu henkilökunta. Ei ole ikinä ollut ongelmia, hoitoaikojen vaihdossa/venytyksissä tms.
Työskentelen itse myös pk:ssa hoitajana ja työvuosieni aikana, en ole törmännyt tällaisiin tapauksiin vaikka useissa eri yksiköissä olen ollut.
Vanhemmat ovat tyytyväisiä ja asiat on saatu puhumalla sovittua. Jos vaikka niitä kurahousuja ei ole osattu etsiä repusta, tai hoitoaika on toistuvasti ylittynyt.
Subjektiivinen hoito taas oli riittävä rajattunakin 20 h /vko. Tämä ei koskenut esim. lasu lapsia tai muuta tuki toimia tarvitsevia vaan juurikin virikehoitoa. Tunnit oli mahdollista jakaa haluamallaan tavalla.
Ja kyllä käyn kaupassa lapseni ollessa päiväkodissa. Joskus jopa hieronnassa, jos on ollut lyhyt päivä ja lapsi vielä päiväunilla😱
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä lapsia pitää tehdä useampia, kun on jo ensimmäisen kanssa huomannut, ettei jaksa? Johan sen nyt järkikin sanoo, että kahdessa pikkulapsessa on enemmän tekemistä ja jaksamista kuin yhdessä.
Mitä hyötyä tästä viisastelusta on niille, joilla on jo ne kaksi lasta? Minne se toinen palautetaan?
Sitäpaitsi monen tuttuni mielestä kaksi on itseasiassa helpompi lapsiluku kuin yksi. Riippuu toki mm. ikäerosta, lasten luonteista yms. Mutta ei se aina ole niin yksiselitteistä, että "tietysti" kahdessa on enemmän jaksamista kuin yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi lasta lyhyellä ikäerolla on raskas kun lapset on pieniä mutta sitten se on helpompaa kuin jos olisi yksi lapsi.
T kahden tytön äiti
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä lapsia pitää tehdä useampia, kun on jo ensimmäisen kanssa huomannut, ettei jaksa? Johan sen nyt järkikin sanoo, että kahdessa pikkulapsessa on enemmän tekemistä ja jaksamista kuin yhdessä.
Eipä sitä kukaan etukäteen tiedä, millaisen pakkauksen sattuu samaan sairaalasta. Joku vauva voi nukkua päivät pitkät ja toinen voi olla kuin iilimato äidissä.
Ja silloin kun kunnallinen päivähoito-oikeus sai lain voiman 90-luvulla, niin ilmapiiri oli sallivampi ja oli ihan hyväksyttävää viedä esikoinen päiväkotiin, kun äiti hoiti vauvaa kotona.
Ja samaan aikaan lakkautetettiin "tarpeettomana" tai niin ainakin ajateltiin, kunnallinen kodinhoitaja-palvelut, joita lapsiperheet saivat avuksi kotiin kun syntyi vauva perheeseen ja äidin lapsivuodeajaksi 3-12kk ja myöhemmin jos oli tarvetta. Ja se oli yhden puhelinsoiton päässä, tulotasosta ja lapsiluvusta riippumatta.
Kodinhoitajat siivosivat, laittoivat ruokaa ja leipoivat pakastimen täyteen, pesi pyykit, ulkoiluttivat ja hoitivat vanhemmat lapset, jotta äiti voisi keskittyä vain itseensä ja vauvaan. Ja jo sairaalassa äidit saivat toipua rauhassa synnytyksestä n. viikon verran ja vauvat hoiti lastenhoitajat sairaalassa.
Nyt vanhemmat ja perheet ovat jätetty yksin, selviintymään arjesta ja näin ei ole ollut koskaan aikaisemmin, ennen kunnallisen kodinhoitaja-palveluita, perheessä saattoi asua useampi sukupolvi, jolloin lastenhoito ja kotityöt jakautui kaikkien perheenjäsenten kanssa ja lisäksi perheessä oli lapsipiiat ja muu palvelusväki apuna.
Vierailija kirjoitti:
Jos 8-10v lapsi on puhelimella/tabletilla 6-8h päivässä, mitä voi odottaa?
Lapsi päättää mitä syö- ylipainoinen 9v päättää ettei syö kuin nakkeja , kaikki muu on pahaa . Lapsi syö 8nakkia lounaaksi.
Karkkia, muroja, nuudelia.
Kenen vastuu on kun tulee ylipainon aiheuttamia sairauksia ?
Lapselle ei voi sanoa ei nyt, se ei olisi pitänyt sanoa 5 vuotta sitten.
Lapsi ei halua leikkiä/ liikkua. Lapsi vaati tablettia ja kun sai sen, aloitti vaatimisen että tabletti on ihan paska, tarvitsee rahaa jotta voi ostaa pelejä ja pelien tavaroita.
Kenen vastuulla on kun lapsesta kasvaa tällainen ?
Kyllä minä sanoisin , että se on vanhempien vastuu. Ja surettaa ja säälittää, ettei lapselle anneta mahdollisuutta kasvaa , kypsyä ja kehittyä henkisesti , vaan koko elämä on välittömän tyydytyksen (medialaitteet, karkki ja roskaruoka) välittämää.
Katsoin juuri jouluna kun 3 vuorokauteen lapsi ei pessyt hampaita. Ei halunnut. Ei peseytynyt. Ei halunnut. Vanhemmat hyssyttelee ja antaa olla, onhan joulu, ei jouluna riidellä. Jouluna lapsi saa syödä vain torttuja, suklaata ja nakkeja.
Karmeata.
- huolestunut läheinen
Onko tämä yksittäinen tapaus vai läpileikkaus kaikista 8-10v lapsista?
Esim. miesten ylipainoisuus on tilastojen valossa kyllä paljon yleisempää, kuin lasten.
Ja usein lapsen ylipainon syynä ei ole nakkien aiheuttama, vaan syyt löytyvät muualta esim. psyykkiset syyt, eikä se ole lapsen syy tai vika. Ei lapsi ole syntyessään paha, niin kuin kommentistasi voisi päätellä.
Eikö täällä riitä, että äidit haukutaan, pitääkö vielä sotkea lapset ja miehet/isät saavat tietenkin sen kirkkaamman kruunun.
Mulla on neljä lasta ollut päiväkodissa, nuorin on vielä pari vuotta. En tunnista näitä asioita ja ongelmia ollenkaan. Meillä on aina sujunut kivasti, eikä kummallakaan osapuolella ole ollut mitään sanomista.
Särähti monesta viestistä silmään, että "päiväkodin henkilökunnalla ei ole mitään syytä tietää meidän perheestä mitään" ja sitten ihmetellään kun päiväkodissa ihmetellään. En tiedä millainen vanhempi ei esim kerro päiväkodissa, että perheeseen on syntynyt monivammainen sairaalahoitoa tarvitseva pikkusisarus tai perheen isä on kuollut tai on joku muu lapsen vointiin ja käytökseen vaikuttava kriisi. Ja outoa myös, kun joku sanoi että ei edes lapsen päivähoidossaolon syy kuulu päiväkodin tädeille (kyse oli tyyliin lääkärin lähetteellä kuntouttava toiminta). Miten ihmeessä päiväkodin kanssa voi tehdä mitenkään yhteistyötä jos niille ei kuulu mikään asia ja lapsi viettää siellä niiden aikuisten kanssa 5 päivänä viikossa 9 tuntia päivässä, eli jopa enemmän kuin vanhempiensa kanssa.
Vaikuttaa siltä, että ristiriidat ja ongelmat johtuu siitä, että yritetään pysyä vieraina toisilleen, eikä tutustuta yhtään.
Noh, kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä lasta ollut päiväkodissa, nuorin on vielä pari vuotta. En tunnista näitä asioita ja ongelmia ollenkaan. Meillä on aina sujunut kivasti, eikä kummallakaan osapuolella ole ollut mitään sanomista.
Särähti monesta viestistä silmään, että "päiväkodin henkilökunnalla ei ole mitään syytä tietää meidän perheestä mitään" ja sitten ihmetellään kun päiväkodissa ihmetellään. En tiedä millainen vanhempi ei esim kerro päiväkodissa, että perheeseen on syntynyt monivammainen sairaalahoitoa tarvitseva pikkusisarus tai perheen isä on kuollut tai on joku muu lapsen vointiin ja käytökseen vaikuttava kriisi. Ja outoa myös, kun joku sanoi että ei edes lapsen päivähoidossaolon syy kuulu päiväkodin tädeille (kyse oli tyyliin lääkärin lähetteellä kuntouttava toiminta). Miten ihmeessä päiväkodin kanssa voi tehdä mitenkään yhteistyötä jos niille ei kuulu mikään asia ja lapsi viettää siellä niiden aikuisten kanssa 5 päivänä viikossa 9 tuntia päivässä, eli jopa enemmän kuin vanhempiensa kanssa.
Vaikuttaa siltä, että ristiriidat ja ongelmat johtuu siitä, että yritetään pysyä vieraina toisilleen, eikä tutustuta yhtään.
Noh, kukin tyylillään.
Tuo pahansuopa takanapäin panetteleva juoruämmä voi ihan hyvin olla sinunkin lapsesi hoitaja, joka maireana edessäpäin "tekee kanssasi yhteistyötä".
Kyllä olet tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapseni on päikyssä, vaikka itse olisin lomalla. Koska
- kaksi viikkoa kanssamme kotona eristyksissä on saanut kaikki hyppimään seinille
- lapsi kärttää JATKUVASTI leikkikaveria
- päikyssä hän pääsee ulos kahdesti päivässä, kotona joutuu leikkimään yksin kun vanhemmat siivoaa/laittaa ruokaa/nukkuu/korjaa rempallaan olevia paikkoja jne (toki hänet otettaisiin mukaan jos haluaisi)
- päikyssä saa askarrella - kotona ei, koska kärttää koko ajan kaveria siihen, 10 min ei riitä.Tietenkin ollaan myös lapsen kanssa. Ulkoillaan, leikitään, kylvetään, maalataan. Vaan kun ei voisi tehdä sitä 12 h päivässä ja Pipsa Possua on tuijoteltu jo ihan tarpeeksi.
Kuulostaa lapselta, jota ei ole kotona opetettu sietämään yhtään epämukavuutta. Miksi luulet, että hän käyttäytyisi pk:ssa yhtään sen paremmin? Tod. näk. taistelee lelujen siivousta vastaan ja on muutenkin hyvin omaehtoinen ja lyhytjännitteinen tapaus. Eikä päiväkodissakaan joka päivä askarrella. Tuleeko yllätyksenä, ettei hän sielläkään pysty toimimaan mielensä mukaan vaan joutuu jonottamaan, odottamaan, sopeutumaan, mukautumaan, vuorottelemaan ja hyvä niin! Näitä taitoja on tärkeä oppiakin. Moni vanhempi kuvittelee, että lapsen kuuluu luistella päivän läpi sulavasti viihdykkeestä toiseen. Kasvattakaa niitä lapsianne, niin saattavat jopa oppia olemaankin?
Tämä on toinen varhaiskasvattajien outo olettamus. Pienen lapsen pitäisi hallita täydellisesti kaikki taidot, joista osa on vielä aikuisillakin puutteellisia. Mitään asiaa ei päikyssä ainakaan voida harjoitella, kun eivät ole kelvottomat vanhemmat opettaneet vauvaansa itse vaihtamaan vaippojaan.
Ja pahimmillaan, jos et ota työtä vastaan ja ole seuraavana päivänä klo 8 töissä, saat puolen vuoden karensin ja olet sen ajan rahattomana. Eikä siinä auta selitykset, ettei lapsilla ole hoitopaikkaa.
Ja ainakin Helsingissä päivähoitopaikkaa sai odottaa 6-7kk. En tiedä mikä tilanne nykyään.
Ja jos äiti jäi äitiyslomalle ja oli sen 10kk kotona, esikoisen hoitopaikkaa ei kannattanut sanoa irti, ellei sitten samalta istumalta hakenut uutta hoitopaikkaa.