Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aloitin kausityöntekijänä Fazerilla vihreiden kuulien puolittajana ja on kyllä paskin homma ikinä
Kone syöksee vihreitä kuulia hirveetä pommitusta nenän eteen ja ne pitää sitten leikellä nopeasti ja viedä ne kuulien liimajalle. Olen yrittänyt kysellä, mitä järkeä ne on leikata jos ne liimataan takaisin, niin linjaston johdolle tulee yhtäkkiä kauhea kiire jonnekin. Ihme hommaa
Kommentit (1736)
Vierailija kirjoitti:
Raesokeria lohkon. Olin aiemmin palasokeripuolella, mutta sain alennuksen, kun en osannut tehdä oikean mallisia. Nyt on pelko persiissä, jos en tässäkään onnistu. Sit hienosokeriosastolle. Ja tomusokerijaoston kautta kortistoon... onneks oon 62, sokerialalla eläkeikä lähenee jo.
Oli varmasti kovat paineet, jos olit vielä Pulmu-palasokeria lohkomassa. En voisi ajatella edes Sirkkua lohkovani itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kesätöissä asemalla hyvästelijänä. Viime kesänä olin Huuberilla hajulukkona.
Vierailija kirjoitti:
Aika monet "perinteiset" käsityöammatit on jo jääneet historiaan. Nykynuoret ymmärtää "käsityöt" ihan erilailla... vaihtoehtona oikealle sukupuolielämälle.
Minä aikoinaan valmistin niitä reikälevyjä puhelimiin. Mistä numerot siis kierrettiin. Jo aikaa sitten tuli näppäinpuhelimet. Jouduin sitten uudelleenkoulutukseen serkkuni kanssa. Hän näet oli puhelinkeskus. Kiersimme sitten ympäri Suomea viemässä ehjiä puhelinluetteloita puhelinkioskeihin. Niitä varastettiin, töhrittiin ja revittiin karttoja yms.
Siitä sitten jouduin varhaiseläkkeelle, kun puhelinkioskit katosivat.Ps Missähän ne kaikki muuten on?
Vanhat puhelinkioskit vietiin Ruotsiin. En nyt muista tarkkaan minne, taisi olla joku parin hehtaarin saari, jossa on nyt ainakin 10.000 kioskia. Ruotsin laivan kannelta tarkkasilmäisimmät voivat nähdä vilauksen saaresta. Tunnistaa vihreästä väristä. Ne ovat kaikki kioskeja, ei puita.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kesätöissä asemalla hyvästelijänä. Viime kesänä olin Huuberilla hajulukkona.
Tirsk. Tää oli hyvä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raesokeria lohkon. Olin aiemmin palasokeripuolella, mutta sain alennuksen, kun en osannut tehdä oikean mallisia. Nyt on pelko persiissä, jos en tässäkään onnistu. Sit hienosokeriosastolle. Ja tomusokerijaoston kautta kortistoon... onneks oon 62, sokerialalla eläkeikä lähenee jo.
Oli varmasti kovat paineet, jos olit vielä Pulmu-palasokeria lohkomassa. En voisi ajatella edes Sirkkua lohkovani itse.
Sirkku on kyllä kovempaa pilkkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monet "perinteiset" käsityöammatit on jo jääneet historiaan. Nykynuoret ymmärtää "käsityöt" ihan erilailla... vaihtoehtona oikealle sukupuolielämälle.
Minä aikoinaan valmistin niitä reikälevyjä puhelimiin. Mistä numerot siis kierrettiin. Jo aikaa sitten tuli näppäinpuhelimet. Jouduin sitten uudelleenkoulutukseen serkkuni kanssa. Hän näet oli puhelinkeskus. Kiersimme sitten ympäri Suomea viemässä ehjiä puhelinluetteloita puhelinkioskeihin. Niitä varastettiin, töhrittiin ja revittiin karttoja yms.
Siitä sitten jouduin varhaiseläkkeelle, kun puhelinkioskit katosivat.Ps Missähän ne kaikki muuten on?
Vanhat puhelinkioskit vietiin Ruotsiin. En nyt muista tarkkaan minne, taisi olla joku parin hehtaarin saari, jossa on nyt ainakin 10.000 kioskia. Ruotsin laivan kannelta tarkkasilmäisimmät voivat nähdä vilauksen saaresta. Tunnistaa vihreästä väristä. Ne ovat kaikki kioskeja, ei puita.
Oikeesti???
Mihin kaikki puhelinluettelot on joutunu???
Aikoinaan olin aakkostamassa nimiä ja tarkistamassa, että ammatit on oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkkäri laittoi kerran minut Mingon muna tehtaalle kuukauden työkokeiluun. Sain tehtäväksi kaivertaa lusikalla Kinder munien sisältä sen valkoisen kerroksen pois, jonka jälkeen kone täytti ne suklaamassalla. Aika vaativaa hommaa siihen nähden että saman korvauksen olis voinu saaha kotona maatessaki. Sain kuitenkin pitää itellä kaikki Kinder munien sisältä löytyneet ullätukset, joten ei loppujen lopuksi ollu yhtään huonompi paikka.
Vierailija kirjoitti:
Mihin kaikki puhelinluettelot on joutunu???
Aikoinaan olin aakkostamassa nimiä ja tarkistamassa, että ammatit on oikein.
Ja vielä mitä! Mä jouduin henkilökohtaisesti tarkistamaan, pitääkö ne luettelon osoitetiedot paikkansa. Kävin jokaisessa osoitteessa jalan vertaamassa ovessa olevaa nimeä luettelossa olevaan. Ja ne luettelothan painaa kuin tiiliskivet. Työnimikkeenä taisi lukea Kyttyräselkä. Mitäköhän sekin oikein tarkoitti? Kuulin huhun, että en ollut sentään ainoa, joka sitä teki, mutta en kyllä työkavereita tavannut. Ehkä ne eksy matkalla...
Ps. Huuberin hajulukko oli paras toistaiseksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä jääkaappeja valmistavassa tehtaassa, jossa työkalunani on litteä muovinen taipuisaa metrinmittaa muistuttava laite, jonka päässä on litteä 4k videokamera. Työnnän kameran valmiiden jääkaappien oven välistä tarkistaakseni, että jääkaapin valo on todella sammunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on pesti sikalassa. Sillon pitää kiirettä kun on porsitusaika ja mun hommaan kuuluu laittaa porsaan saparot kiemuralle. Ne pitää kiertää kepin ympärille, jotta ne jää kierteelle. Eihän ne possuparat siitä tykkää, kiljuvat niin että pakko on pitää kuulosuojaimia. Ylennystä ovat mulle lupailleet. Ehkä pääsen saparon laaduntarkkailijaksi. Siinä pitäs kattoo tosi tarkasti, että kaikilla possuilla on saman verran kierteitä saparoissaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten te jaksatte?
Hyvin, kiitos kysymästä. Entäs itse, kuinkas sinä jakselet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te jaksatte?
Kiitos kysymästä, hyvin...
Minä pyyhin aikoinaan huusholleissa keittiöiden kerniliinasta painomusteet. Ihmiset kun luki sanomalehtiä aamuisin. Se oli kivaa hommaa, joka asunnossa oli oma merkattu rätti tähän tarkoitukseen. Näin erilaisia sisustuksia.
No, potkuthan siitä tuli. Ruudulta nykyään lukevat ja kantavat penteleet vempaimensa mukanaan.
Haaveammattini Suomenmestaruus sarjan hiihtäjänä ovat aina kariutuneet siihen, että hemoglobiinitasoni on ollut aivan liian korkea, joka mittauksrlla yli 170.
Nyt vihdoin viimein lukemat alkavat näyttää inhimillisemmiltä ja voisin ryhtyä harjoittelemaan.
Pitäkää peukkuja.
Tv. Erkki 66v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä kukaan leikkaa, vaan ne valetaan puolikkaina, jotka sitten liimataan yhteen. Selvä provo.
Hei nyt, älä viitsi näin jouluna narrata.
Ensin ne kerätään köynnöksistään, kuoritaan ja puhdistetaan. Sitten ladataan tykkiin, joka syöttää ne halkaisutyöntekijälle. Siitä sitten liimaukseen.
Muistatteko, kun 70-luvun loppupuolelle saakka Vihreissä kuulissa oli vielä hitsaussaumat?💚
Oi aikoja! Hitsaus jätettiin pois, kun tuotantokustannuksia piti saada alas.
Satoja kuulahitsareita jäi ikävä kyllä työttömäksi :-( Osa pääsi onneksi valumotyöntekijöiksi valamaan kiinni Mignon munien kuoren täyttöreikiä ja jotkut jopa sorvareiksi lakritsapiipputehtaalle Porvooseen.
Meillä kävi kyllä pieni moka noiden kuulien hitsauksen kanssa. Sen lisäksi että kuulat olivat hieman liian kovia koostumukseltaan (käännösvirhe valmistusreseptissä), uudet hitsaajat olivat saaneet päähänsä peittää koko kuulan sillä hitsausaineella (alkoholilla saattoi olla vaikutusta asiaan, tosin sitä ei ikinä saatu todistettua), pelkän sauman sijaan. Tuotantopäällikkö raivosi pää sauhuten viikon ajan, kunnes yksi tuotekehittelijöistä tajusi kokeilla sitä kuulaa renkaan kanssa. Vähän öljyä sekaan useamman kuulan kanssa ja se rengas pyöri kuin unelma. Eräs amerikkalainen firma oli äärimmäisen kiinnostunut tuotteesta.
Tai näin legenda kertoo.
Olin Bemarin tehtaalla suuntavilkkujen asentajana. Turhinta ja turhauttavinta työtä ikinä.
Alue: Aihe vapaa
Älä luovuta.
Koskaan ei tiedä milloin huomaavat lahjakkuutesi ja saat ylennyksen näkkileipäosastolle.