Lue keskustelun säännöt.
En jaksa tuttua aikuista aspergeria, olenko hirveä ihminen?
23.05.2014 |
Pärjää ihan normaalisti töissä, on ihan fiksu ja mukava ihminen.
On vaan ärsyttävällä tavalla sosiaalinen, siis hänen vuorovaikutustaitonsa ovat todella omituiset.
On iloinen nainen, puhuu paljon kun innostuu. Ei oikein osaa seurata keskustelua, saattaa yhtäkkiä alkaa puhumaan aiheesta josta puhuttiin 10 minuuttia sitten ja aihe on vaihtunut jo monta kertaa tuon jälkeen.
Ei osaa oikein pukea ajatuksiaan selkeiksi lauseiksi, hänen pointtejaan on välillä vaikea ymmärtää. Yliselittää asioita ja minusta tuntuu että hän jotenkin turhautuu kun kukaan ei oikein ymmärrä häntä.
Hänellä on omituinen huumorintaju, ihan kuin mikään meidän jutuistamme ei olisi hauskaa, naurahtelee väkinäisesti.
Sitten tietynlaiselle huumorille saattaa revetä aivan täysin, jutuille joissa kukaan muu ei näe mitään hauskaa.
Esimerkkinä manipulaatiot elokuvakohtauksista tms. Sanoo aina että kuvittele NYT kun tuo olisi ollut oikeasti noin, nauraa katketakseen.
En tiedä onko hänellä ylivilkas mielikuvitus, voi olla.
Loukkaantuu ja turhautuu jos joku puhuu hänen päälleen, murjottaa eikä sano enää mitään.
En enää jaksaisi olla tekemisissä hänen kanssaan..
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä assi, siis älyllisesti tyhmä ja samalla vakasti sosiaalisesti kyvytön on suuressa syrjäytymisvaarassa. On hyvä arvaus olettaa elämässä pärjäävän assin olevan älykäs, sillä hän on mitä ilmeisimmin kompensoiniut vuorovaikutuksen puutteitaan älykkyydellään. Älykkyys mm auttaa oppimaan ja ennakoimaan ihmisten käyttäytymismalleja, vaikkei niitä varsinaisesti tajuakaan.