Jouluverhojen vaihto, yö kinkkua paistaen, joulukirkko... mitä lapsuutesi jouluperinteitä sinä ET ole siirtänyt itsellesi

Kummallinen ketju. 🤔

Mä olen aika paljon siirtänyt perinteitä omaan jouluuni, sillä meillä ei kotona joulusta tehty hirveetä hullunmyllyä. Jouluista jäi mukavat muistot ja perinteitä olen siirtänyt omillekin lapsille. Koti siivottiin kuten arkenakin, ruuat ostettiin kaupasta kun äiti ei ollut mikään kotitalous-ihme. Aikataulut on varmaan erilaiset kuin lapsuudenkodissa ja ruokatarjoilu vain hieman erilainen. Silti tuntuu, että jotain joulun taiasta on hävinnyt jonnekin, ehkä aikuisuus on sen vienyt...

Armoton siivoaminen ja kaiken tekeminen itse.

Laatikot saa kaupasta ja siivota voi myöhemminkin. 

Mielummin nautin vapaista kuin tärisen hermoheikkona väsymisestä ja päättömästä säntäilystä.

Jumalaton stressi kaikesta: lahjoista, ruuista, kyläilystä, siivoamisesta.

En mitään. En vietä joulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaat lapsuuteni joulut vietin ukkilassa Itä-Suomessa. Joulukuusi oli haettu omasta metsästä niin yläkertaan ukin asuntoon kuin alakertaan enon asuntoonkin. Molemmat todella kauniisti koristeltuja. Ukki laittoi kuusenkoristeiksi marianne- karkkeja, jotka me lapsenlapset saatiin tapaninpäivänä kerätä kuusesta ja syödä yhdessä.

Enon vaimo oli tehnyt kaikki jouluherkut itse. Pihan puusaunassa saunottiin, syötiin, ja eno esitti joulupukkia. Useammalta vuodelta löytyy kuvia meistä serkuksista joulukuusen edestä tonttulakit päässä ja joulupukkia odottamassa.

Kaipaan edelleen näin aikuisena tuota ihanaa maalaisjoulua, yhdessäoloa, syömistä, lahjojen avaamista. Kaupunkijoulu tuntuu kieltämättä aika ankealta, kun oli päässyt nauttimaan yhdessäolosta sukulaisten kanssa maalla. Aina suretti lähteä takaisin kaupunkiin ja sukulaiset sai jäädä maalle, jossa suurin osa sukulaisistani edellee

Meidän joulu alkaa siitä tai joulutunnelma, kun käymme kotikaupungin tuomiokirkon perhejumalanpalveluksessa jouluaattona. Sieltä hautausmaalle jossa  laskemme muualle haudattujen muistopaikalle kynttilät. Hautausmaalla tulee harras tunnelma ja ihmisiä on paljon ja kynttilöitä tuhansittain. Sieltä kotiin ja joulusaunaan jonka jälkeen jouluruokailu. Perinteiset laatikot ja kalaa ja kinkkua. Aikuiset lapset viettävät joulun omien perheidensä kanssa ja asuvatkin kauempana.

Aidon joulukuusen hankin vielä. Enpä muuta. Vietän, onneksi, joulun yksin ja teen mitä lystään ja nautin olostani. Inhosin jo lapsena sitä hössötystä ja härdelliä ja sukulaisten ravaamista. Nyt on vihdoin rauhallista. 

en tee laatikoita, kerran erehdyin tekemään maksalaatikkoa ja tuntui siltä kuin kengänpohjaa olisi syönyt, onneksi oli kaupan laatikkoja jemmassa.

Joulupäivänä piti raahautua kirkkoon klo 07. Se oli painajaismaista aamu-uniselle! 

Minua huvittaa katsella nyt omien tytärten jouluvalmisteluja. Ihan samalla tavalla hössöttävät, kuin minäkin ja aika monen asian ovat valinneet omaan joulunviettoonsa omasta kodistaan. Sanovat, että parhaat joulut olivat lapsuusjoulut. 

Helpottavaa kuulla, että näin kokevat.

Pidän joulusta. Lapset tulee käymään, ensin tietysti stressi pukkaa päälle, mutta joka vuosi ollaan selvitty. mieheni kanssa  tehdään lihapullat, lihapasteijat, joulutortut, lohi, laatikot kaupasta, rosolli ei kuulu meidän joulupöytään. Oikea kuusi, 12 kg kinkku uuniin, koska olemme lihansyöjiä, kolesteroli paukkuu mutta kestää kerran vuodessa mähkiä oikein kunnolla. siivoan normaalisti, kaappien ovet kiinni, muutamaan huoneeseen jouluverhot, muutamat kynttilät palamaan ulos ja sisälle. Saunassa käymme edellis iltana. Hautausmaalla käynti, sen jälkeen syömistä ja pienet tirsat ja taas syödään. Emme tee pipareita, puuroa, lipeäkalaa jotka kuuluivat vanhempieni herkuiksi. Muuten joulu on aikalailla samanlainen kuin ennenkin.

Aika paljon samoja perinteitä. Lapsuuden joulut olivat niin ihania. Lipeäkalaa, lanttulaatikkoa ja rosollia ei kuitenkaan ole meidän joulupöydässä. 

Alkuun mäti, smetana, systeemit, sitten pääruoat eli porkkanalaatikko itse tehty, imelletty laatikko joka saadaan, luomukinkku paistetaan itse. Kaloja ja salaatteja. Jälkiruoka ja lopuksi kahvit avec ja joulukakku.

Joulutekstiilejä en vaihda, koti siivotaan vähän paremmin kuin normaali viikkosiivous. Joulukortit kirjoitetaan edelleen, lahjat hankitaan, haudoilla käydään. 

Äitini ei stressannut, eikä kiukutellut, enkä minäkään. Jos jotain ei ehditä tekemään, töissä kun olemme päivät, niin sitten ei ehditä. Kyllä joulussa on edelleen ihanaa taikaa, jonka eteen näemme mielellämme vähän vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudenkodissa oli sellainen tunnekontrolli, että jouluna oli pakko kaikkien olla hyvällä tuulella ja samaa mieltä ihan joka asiasta. Ahdistavaa.

onneksi et joudu enää olemaan hyvällä tuulella vaan saat rauhassa ahdistua

En siirtänyt lapsuuden joulusta tämän päivän jouluun jouluverhoja tai muitakaan joulutekstiilejä (en harrasta edes vuodenaikaverhoja tms), haudoilla käymistä enkä sitä että kuusi ja koti koristellaan vasta aattona. 

Oikeastaan olen siirtänyt kaiken muun, paitsi sen, että en enää vie hevoselle jouluyönä kauroja ja lehmille heiniä ja porkkanoita, kun minulla ei enää ole eläimiä.

Kännääminen ja tappeleminen.

En vaihda jouluverhoja, vaikka ne lapsuuden tonttuverhot oli kyllä ihanat! Meillä ei saunota 8 aikaan illalla, eikä jouluruualla ole jälkiruokana riisipuuroa, niinkuin kotona oli. Jouluaattona ollaan myös vapaalla eikä täydessä työn touhussa. 

En mitään, tai, pari joululahjaa puolisolle. Kun lähdemme jouluksi reissuun, tänä jouluna kylpylään, koti jää siistiksi, kuten aina kotoa lähtiessä. Hotellissa mennään valmiiseen pöytään, ei tarvitse siivota ja hössöttää, eikä miettiä muuta kuin seuraava ruokailua. Ollaan vaan ja nautitaan. Usein ollaan oltu lämpöisessä ja käyty siellä nauttimassa paikalliseen tapaan joulupäivällistä. Joulussa parasta on ylimääräiset vapaapäivät, kun saa heittäytyä aviopuolison kanssa vain elämästä nauttimiseen. 

Hirveetä kinastelua ja huutoa aina, kun lähdettiin autolla mummin luokse viettämään joulua. Sitä en kaipaa. Traumat jäi. Joka ikinen joulu.

Ei erikoissiivousta,ei kirkkoon eikä hautuumaalle,ei mitään itse leivottua,osto- ruoat,ei alkoholia,ei kynttilöitä,ei joululauluja. Vain ihanaa rauhaa ja hiljaisuutta,kiireetöntä olemista kaukana sukulaisista.