Jouluverhojen vaihto, yö kinkkua paistaen, joulukirkko... mitä lapsuutesi jouluperinteitä sinä ET ole siirtänyt itsellesi
Meillä on juurikin nuo verhot, parin päivän takia käydä koko kämppää läpi ja vaihdeta joka ikkunaan, myös saunan ikkunaan punaisia tonttuverhoja... Ei ihme että äidillä oli hirveä stressi!
Kommentit (221)
Ei lipeäkalaa, ei sukulaisissa kiertämistä kun ei kotona ehtinyt olla jopa 500 km ajettiin mummolaan vaikka se olikin joulun paras hetki. Nyt vanhemmat edesmenneet ja muutama vuosi eestaas lapsilla tai meillä sitä ei jaksa kun ikää tulee ajella. Korona aikana vain kahdestaan mutta tänä jouluna yhden lapsen perhe tulee tekemään joulun meille. Nimenomaan tekemään laatikot ruoat, me paistetaan ainoastaan kinkku ja pikku purtavaa. Ei siivous stressiä ei ruoan laitto stressiä kumminkin 10 syömässä. Perinteitä kunnioittaen koristeet, kattaus, joulusauna, kaikki laatikot ym tehdään yleensä itse. Tytär perinnyt karjalaiset juuret joten hän tekee itse kaikki ruoat. Joululauluja ei lauleta, hiljentymistä toivon ja haudalla käymme vain me " ikäihmiset". Ennenvanhaan oltiin perheet ja serkut yhdessä ei tänä päivänä. Kaikkia muistetaan pienellä paketilla minä teen lahjat itse jotain pientä. Ja Joulu on hiljentymisen aikaa.
Ei itse tehtyä joulusiivousta, vaan siivous ostetaan valmiina.
Parhaat lapsuuteni joulut vietin ukkilassa Itä-Suomessa. Joulukuusi oli haettu omasta metsästä niin yläkertaan ukin asuntoon kuin alakertaan enon asuntoonkin. Molemmat todella kauniisti koristeltuja. Ukki laittoi kuusenkoristeiksi marianne- karkkeja, jotka me lapsenlapset saatiin tapaninpäivänä kerätä kuusesta ja syödä yhdessä.
Enon vaimo oli tehnyt kaikki jouluherkut itse. Pihan puusaunassa saunottiin, syötiin, ja eno esitti joulupukkia. Useammalta vuodelta löytyy kuvia meistä serkuksista joulukuusen edestä tonttulakit päässä ja joulupukkia odottamassa.
Kaipaan edelleen näin aikuisena tuota ihanaa maalaisjoulua, yhdessäoloa, syömistä, lahjojen avaamista. Kaupunkijoulu tuntuu kieltämättä aika ankealta, kun oli päässyt nauttimaan yhdessäolosta sukulaisten kanssa maalla. Aina suretti lähteä takaisin kaupunkiin ja sukulaiset sai jäädä maalle, jossa suurin osa sukulaisistani edelleen asuu.
Osa jouluista vietettiin äidin kanssa kaupungissa, ja tunnelma oli aika vaisu. Äitini ei ole mikään kotitalousihme, joten jouluherkkuja ei juuri pöydästä löytynyt.
Oman joulun olen halunnut viettää eri tavalla kuin nuoruuden kaupunkijoulut. Pöydästä löytyy laatikoita (kaupan valmiita), itse paistettuna joulukinkku, itse tehtyä graavilohta, uunilohta, perunoita, silliä ja mitä milloinkin. Joulupuuro tulee keitettyä ja se syödään rusinasopan kanssa. Pipareita, joulutorttuja, glögikakku, marjajuustokakku, taatelikakku, suklaata, korvapuusteja.. Rakastan joulua ja joulu on herkuttelun aikaa.
Harmi vaan, ettei nykyiseen asuntoon mahdu oikeaa joulukuusta, se tuo tunnelmaa eri tavalla kuin muovikuusi.
Hautausmaalla ei käydä, pääkaupunkiseudulta olisi melkein 600 kilometriä sukuhaudoille. Joulukirkossa en myöskään käy.
Käännyin mus limiksi eli ei mennyt mikään jouluperinne jatkoon
Oli aivan helvetin raskasta käydä molemmissa mummoloissa eri paikkakunnilla ja lisäksi vielä hautausmaalla viemässä kynttilät. Lahjat avattiin vasta kuudelta tai seitsemältä. Aika pitkä päivä lapselle. Lisäksi sauna vielä.
Oman perheen joulussa emme käy missään, lahjat avataan aikaisin, katsotaan TV tä, käyn lenkillä yksin jne. Jotain rentoa.
En vietä joulua ollenkaan. En siis siirtänyt mitään perinteitä.
En paista kinkkua kuivaksi muruksi kuten vanhempani tekivät. Käytän paistomittaria, jotta kinkusta tulee mehevä. Vanhempani katsoivat ohjeesta, että "paista kinkkua kokoa x kiloa näin ja näin monta tuntia" ja lisäsivät paistoaikaan vielä ainakin tunnin, että varmasti tulee kypsää.
Se kaikkinainen jouluHULLUUS, joka kulminoitui äidissäni. Jouluverhot ja -koristeet, joita piti olla paljon. Siivoussulkeiset ( normalisiivoushulluilusta vielä astetta hullumpi ). Ruoat, jotka piti kaikki itse laittaa. Kutsuttiin koko suku, koska oli ideaali ihanasta sukujoulusta, mikä oikeasti oli kulissia ja outoa suorittamista. Pinna kiireellä ja marttyyrikohtaukset. Lahjaröykkiöt ( määrä korvaa laadun). Pahimmillaan sitten se kännäys ( joka provosoitui kaikesta tuosta edellä mainitusta, koska viinaanmenevän on sitten niin helppo nollata stressi örvelökänneillä).
Vain joulukorttiperinne ja adventtikynttilät jäljellä omassa kodissa. Lento omaan jouluun lähtee aattoaamuna ja kohteessa ravintola varattuna aattoillaksi ja joulupäiväksi. Lapselle pidimme perinnejouluja ja mummoloita 13 vuotta, mutta hän ei tykkää joulun sanomasta eikä lahjoista. Joten luovuttiin. Joinakin vuosina väkerretään piparkakkuteos ja ostetaan joulukaloja.
Jouluverhoja en vaihda. Meillä ei myöskään ylipynttäydytä, toki pukeudutaan vähän "jouluisemmin". Muutenkaan esim. jouluaaton ohjelma ei ole erityisen aikataulutettu, kuten omassa lapsuudessani.
Joulukirkkoa tai kinkunpaistoa meillä ei lapsuudenperheessäkään ollut, joten tätä ei ole meillekään otettu. Kinkun sijaan meillä on kalkkunaa.
Vierailija kirjoitti:
Kodin siivous tiptop kuntoon. Muistan kun aina näin aatonaatto iltana myöhään kannettiin vielä pihalta tuulettumassa olleita mattoja sisälle. Ja niitä mattojahan riitti isossa talossa. Siivous kesti koko joulukuun kun kaikki kaapit oli käytävä läpi. Sitten aattoaamuna kun piti vielä jotain ruokia tehdä ja keittiö tietysti vähän sotkeentui, äiti yleensä menetti viimeistään hermonsa ellei jo aiemmin. Kaikki uurastus päättyi vuoden isoimpaan perheriitaan.
Itse eilen imuroin ja pyyhkäisin lattiat niistä tiloista missä oleskellaan. Siinä mun siivous.
Luultavasti äiti väsyi siksi, että joutui tekemään kaikki jouluvalmistelut yksin?
Kylästä toiseen ramppaamista. Lapsena sai uusperheen kasvattina tehdä tota ihan tarpeeksi
Olen tehnyt perheeni joulusta rauhallisen kotijoulun, jollainen lapsuuden joulunikin olivat. Siivoan joka päivä, joten erikseen suurta joulusiivousta en tee ja muuton jäljiltä on kaapit järjestyksessä. Otan siis siitä vähemmän stressiä kuin äitini.
Joulupöydästämme on karsittu kaikki, mistä emme pidä. Kinkun korvaa kalkkuna, rosollia ei ole, maksalaatikkoa ja punajuurilaatikkoa löytyy ja kalapöytä on karsitumpi, nyt meillä on vain savukalaa ja niinä vuosina, kun vanhempani ovat joulupöydässä, niin graavilohta ja mätiä. Keitän vähemmän perunoita ja lisukkeena on myös paahdettuja vihanneksia. Muutin jo vuosia sitten jälkiruoaksi luumurahkan sekahedelmäsopan sijaan, sillä siitä ei itse asiassa kovinkaan moni pitänyt, mutta perinteen vuoksi tehtiin. Luumurahkaa taas katoaa kokonaan.
Aikaistin myös aaton päivällistä, sillä lapsiperheessä päivä alkaa klo 6, lounas on klo 11 ja päivällinen on muutenkin 16-17, joten niihin aikoihin syödään myös nyt. Lahjat avataan ennen kahveja, jolloin lapsetkin ovat rauhallisempia loppuillan ja vanhemmat saavat paremmin nauttia kahvipöydän antimista. Toin takaisin myös juustotarjottimen, sillä olemme kaivaneet kivaa pikkusuolaista illalla ja siihen juustot ja suolakeksit ovat oivallinen juttu.
Kaiken kaikkiaan olen poistanut sen, mikä ei toimi ja pitänyt sen, mistä pidämme ja mikä toimii. Keskitytään rentoon yhdessäoloon perheen kanssa ja syödään hyvin.
En mitään, joulu on normi päivä, ollut jo yli 30 vuotta.
Sinkku vela
En sen erityisemmin joulusiivoa enkä omista mitään joulutekstiilejä vaihdettavaksi. En käy haudoilla (koska ne ovat monen sadan kilometrin päässä). En pingota lahjojen kanssa, vaan hankin ne jo marraskuussa.
Lapsuuteni joulu oli pyhä perhejuhla lähimmäisten kanssa joka vietettiin rauhoittuen joulun rauhaan, sanomaan ja ihanaan yhdessäoloon, haudalla käynti ja joskus jouluaamun kirkko. Se oli ihanaa ja kaunista.
Aivan älytön siivoaminen ja puunaaminen.
Kaiken kokkaaminen sekä leipominen itse ja sellaisia määriä että pakkasessa on laatikoita vielä kesäkuussakin.
Kaikki mahdollinen joulutekstiilit, joku liina on ok.
Aaton suorittaminen vuodesta vuoteen kellonmukaan ja äiti soitti eka jouluna omassa kodissani että ette kai oo jo avanneet lahjoja?
Omassa kodissa teen juuri kuten haluan tai olen haluamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kodin siivous tiptop kuntoon. Muistan kun aina näin aatonaatto iltana myöhään kannettiin vielä pihalta tuulettumassa olleita mattoja sisälle. Ja niitä mattojahan riitti isossa talossa. Siivous kesti koko joulukuun kun kaikki kaapit oli käytävä läpi. Sitten aattoaamuna kun piti vielä jotain ruokia tehdä ja keittiö tietysti vähän sotkeentui, äiti yleensä menetti viimeistään hermonsa ellei jo aiemmin. Kaikki uurastus päättyi vuoden isoimpaan perheriitaan.
Itse eilen imuroin ja pyyhkäisin lattiat niistä tiloista missä oleskellaan. Siinä mun siivous.
Luultavasti äiti väsyi siksi, että joutui tekemään kaikki jouluvalmistelut yksin?
Ei olisi väsynyt, kun olisi tyytynyt vähempään. Tässä elämässä on opittava tyytymään.
Vierailija kirjoitti:
Parhaat lapsuuteni joulut vietin ukkilassa Itä-Suomessa. Joulukuusi oli haettu omasta metsästä niin yläkertaan ukin asuntoon kuin alakertaan enon asuntoonkin. Molemmat todella kauniisti koristeltuja. Ukki laittoi kuusenkoristeiksi marianne- karkkeja, jotka me lapsenlapset saatiin tapaninpäivänä kerätä kuusesta ja syödä yhdessä.
Enon vaimo oli tehnyt kaikki jouluherkut itse. Pihan puusaunassa saunottiin, syötiin, ja eno esitti joulupukkia. Useammalta vuodelta löytyy kuvia meistä serkuksista joulukuusen edestä tonttulakit päässä ja joulupukkia odottamassa.
Kaipaan edelleen näin aikuisena tuota ihanaa maalaisjoulua, yhdessäoloa, syömistä, lahjojen avaamista. Kaupunkijoulu tuntuu kieltämättä aika ankealta, kun oli päässyt nauttimaan yhdessäolosta sukulaisten kanssa maalla. Aina suretti lähteä takaisin kaupunkiin ja sukulaiset sai jäädä maalle, jossa suurin osa sukulaisistani edelleen asuu.
Osa jouluista vietettiin äidin ka
Tutun kuuloisia muistoja sinulla. Omaan perinteeseen kuuluu käynti hautausmaalla vaikka ainuttakaan läheistä ei ole sinne haudattu. Viemme pari kynttilää muualle haudattujen muistopaikalle ja siellä on paljon ihmisiä samalla asialla. Ja kynttilöitä valtavasti. Joskus olemme käyneet toisen kaupungin hautausmaalla vaikka sinnekään ei ole sukua haudattu. Siellä on myös iso yleinen muualle haudattujen kynttilänlaskupaikka.
Miksi?