Jouluverhojen vaihto, yö kinkkua paistaen, joulukirkko... mitä lapsuutesi jouluperinteitä sinä ET ole siirtänyt itsellesi

Minulla on oma tapani viettää joulua, joka on erilainen kuin lapsuudessani. Lapsena joulut olivat ihania - kun ei tarvinnut tehdä mitään itse (paitsi siivota oma huone). Aikuisena ymmärtää kuinka paljon työtä joulussa on, jos haluaa tehdä kaiken itse alusta loppuun ja vielä siivota lattiasta kattoon. Lisäksi siihen työt ja muut velvollisuudet, niin varmasti pipoa kiristää ja korvista tupruttaa savua.

Meillä on muovikuusi, jonkin verran koristeita. Ei jouluverhoja ym. Ruuaksi tehdään mitä huvittaa, yleensä lohta. Kerran syötiin pitsaa. Ei laatikoita, rosollia jne. Lahjat jaetaan kun tuntuu siltä, ei vierailurumbaa (tapanina käydään piipahtamassa muutamassa paikassa). Toisin kuin useat suomalaiset kuvittelevat, Suomessa ei ole joulupoliisia, joka tarkastaa että kaikki on siivottu ja perinteitä noudatetaan. Ihanaa kun on omannäköinen, stressitön joulu edessä :)

Enpä juuri mitään. No joululauluja tulee joskus kuunneltua.

Olen kehitellyt ihan omat jouluperinteet, johon kuuluvat esim itsetehnyt joulukalajalosteet, tietyt salaatit, josta yksi ohje on kylläkin kotoa. Sitä ei löydy reseptikirjoista.

Meillä kotona vietettiin isoja perhejouluja. Yleensä isä haki isovanhemmat jo aatonaattona ja he olivat tapaninpäivään asti. Isän veli perheineen (5 henkeä) tuli meille aatoksi. Isän sisko perheineen (4 henkeä) tuli yleensä aattoillaksi päivälliselle, saunomaan ja pukin vierailulle. Siinä oli meininkiä ja ääntä. Äiti oli puolet joulusta keittiössä. Ihan käsittämättömän paljon syötiin. Aattona aamupalat, lounaaksi joka vuosi puuro luumusopalla ja suolaista voileipää, sitten oli torttuja ja päiväkahvit ja ehkä noin viiden maissa iso päivällinen, jonka jälkeen täytekakkua ja glögiä ja illalla oli vielä kinkkuvoileivät ja graavilohipiirakat. Ei ihme, että oli ähky koko joulun.

Itse en ole jatkanut perinnettä. Olen ostanut ruokaa hillitysti, koko pöydän ei tarvitse notkua. Meillä ei käy koskaan ketään eikä me käydä missään. Minun vanhemmat ei elä enää ja miehen vanhemmat ja sisarukset asuu kaukana. Joulukortti laitetaan ja mies yleensä soittaa tai tekstailee joulun pyhinä heille. Minä en ole siskoani tavannut vuosiin ja muita lähisukulaisia ei olekaan.

En todellakaan ainakaan vaihda verhoja joulun takia. 

Lasillisen tai pari viiniä voi ottaa mutta lärvejä ei saa vetää. Ruokapöydässä keskustellaan rennosti kivoista aiheista ja jokainen tekee joulun eteen juuri niin paljon hommia kuin jaksaa. 

Lapsuudesta muistan liiankin hyvin isän viinakännit ja äidin raivosiivoamisen ja -kokkaamisen ihan yksinään. Ruokapöydässä ja lahjojen jaon aikana puheenaiheet oli kitinää, valittamista ja paskan puhumista. Usein koko ruokailu meni niin että muut olivat hiljaa ja äiti tai isä paasasi raivoissaan politiikasta tai vastaavasti aiheesta, josta olisi voinut puhua myöhemminkin

Jouluverhot kyllä laitan (yhteen huoneeseen) kun toiset verhot on niin kesäiset. Siivoankin vähän perusteellisemmin joulun alla, mutta oikeastaan jo marras-joulukuun vaihteessa  kun silloin laitan joulukoristeetkin. Ja sit kuukauden mittaan voi siivota kaappeja tms. pikkuhiljaa fiiliksen mukaan, jos jää siivoamatta niin ei stressiä. Jouluaatoksi riittää siis nopea viikkosiivous. Kuusikin on muovinen, joten senkään koristelua ei tartte jättää viime tippaan.

Aaton aikataulu eroaa lapsuudesta, samoin ruokalista. Ollaan siis vaan kotona ja laitetaan aika paljon ruokia, se on enemmän mieheni toive, notkuva ruokapöytä tuo hänelle juhlatunnelman. Toki hän myös itse laittaa niitä ruokia. Joulupukki ei käy joka vuosi, joskus jättää vaan lahjat ovelle tai kuusen alle. Meillä ei ole tuttavapukkia vaan täytyy tilata joku ostopukki, ja aina ei viitsi maksaa niin paljon. Lapsille on kerrottu, että eihän se pukki voi joka vuosi kaikkien luokse ehtiä pysähtyä kun on niin monta paikkaa käytävänä. Lahjat myös jaetaan vähän aiemmin, että lapset ehtii rauhassa leikkiä ennen kuin on nukkumaanmenoaika. 

Ymmärrän että jouluperinteet olivat tärkeitä vanhemmilleni ja he halusivat meille lapsille kivan joulun ja kyllähän ne koristeet ja kuusi oli silloin pienenä ihan kiva laittaa.

Nyt aikuisena koko taloa tai asuntoa ei tarvitse koristella, pari pikkujuttua riittää. Jouluruokia syödään ehkä aattona, muina päivinä jo jotain muuta, meillä on ollut sushista hampurilaisiin joulupäivänä ja tapanina sitten jo pizzakin menee.

Siivouksesta ei oteta stressiä ja muutenkin voi ottaa rennommin kun on kerrankin pidempi vapaa. Vaikka pieruverkkarit jalassa koko joulu sarjoja töllöttäen jos siltä tuntuu. 

 

Suklaasta en ole luopunut enkä luovu

Kaikki joulutilpehöörit on oikeastaan vain naisia kiinnostavia turhuuksia, kaikki koristelut ja tekstiilit. Olen yrittänyt nyt hakea vähän sitä, että millaista joulua muu perhe toivoisi ja mikä heille on tärkeää ja vähentää kaikkea turhaa hössötystä, joka on tärkeää vain minulle. Kuusen laitan ja kynttilöitä, joululiinan ja lapsen koulussa ja päiväkodissa tekemiä koristeita. Joulupöytäänkin vain tarpeellinen. Muille tuntuu olevan tärkeää yhdessä leikkiminen ja pelaaminen, leppoisa ja kiireetön ja iloinen yhdessäolo. Ja niin se on minullekin. Siihen yritän panostaa. Siivotaan vain ihan välttämätön, eli perussiivous, imurointi, pölyt ja vessat. Lapsuuden kodissa oli toisinpäin, kaikki se ulkoinen painoi ja sisäinen ei niinkään. Ei se tunnelma tule keittiössä ahertamalla, ei itselle eikä muille, vaikka niin moni ajattelee. Ei ne marinoidut katkaravut ja muut joulupöydän uushienoudet ole lapsille minkään arvoisia. Se, että aikuinen leikkii ja on lapsen kanssa jouluna, on lapselle kaikki kaikessa. 

Ostan pari laatikkoa ja rosolliaineet kaupasta. Valmiin kalkkupaistin ja kinkunpalan. Kaikki muu perinne saa mennä. Joulupäivänä syön pizzaa jos jouluruoka loppuu.

Kalaa ei pöydässä näy. Koristeita ei ole eikä joululaulut ei soi.

En lähes mitään. En siivoa asuntoa lattiasta kattoon, joulukoristeita laitan vain hyvin niukasti, kinkkua en hommaa ollenkaan, en hössötä ja häsää ja stressaa sitä että riittääköhän kaikille nyt varmasti tarpeeksi ruokaa, laatikoita en tee itse vaan ostan valmiina ja pelkästään yhden laatikon(porkkana), rosollia en tee, kuusta en varasta... Tätä listaa voisi jatkaa melkein loputtomiin.

Sensijaan esim. kirkossa emme käyneet kun olin lapsi mutta itse olen muutettuani omilleni alkanut jouluna siellä käymään.

Meillä ei lapsuudenkodissa ollut mitään jouluperinteitä, joten olen joutunut rakentamaan kokonaan omani. Hassua, kun tuolla joku luetteli oman lapsuudenkotinsa perinteitä, mitä ei ole halunnut kotiinsa, niin minä taas olen ottanut kaikki ne perinteet käyttöön. Kuten nyt joulusauna, joulukirkko, joulurauhan julistus jne.

Omat vanhempani ovat edelleenkin sitä mieltä, että kaikki juhlat on turhaa hössötystä. Että mitään koristeita ei kannata laittaa milloinkaan, kun ne kerätään kaikki pois kuitenkin. Mitään parempaa ruokaa ei tarvita, kun mitä sitä rahaa tuhlaamaan jne. Minusta on ihana viettää joulua.

Mielivaltaisen poistopolitiikan takia kirjoitan vai että se on ilimoja pielly

En siivoa hullun lailla. Juuri äsken imuroin pahimmat, perusteellisemman siivouksen tein jo joulukuun alussa.

Muovikuusi on jo pystyssä ja siinä on valot. 

Jouluverhoja en edes omista, yksi joululiina taitaa olla.

Käymme haudoilla mahdollisesti jo tänään, aatto pyhitetään täysin rentoutumiselle, eikä aikatauluja ole. Toisin kuin lapsuudessa, minuuttiaikataululla oli saunat, haudat, ruokailu, kyläilyt sukulaisilla, lahjat jne.

Perinteisiä jouluruokia ei pöydästämme löydy, graavilohta lukuun ottamatta. Myös viiniä nautimme ruokien kanssa, alkoholi oli täysin pannassa lapsuudenkodissani. Panostamme hyvään ja maukkaaseen ruokaan, emme määrään.

Kuuntelemme kyllä joululauluja, mutta laulaminen ei ole pakollista, toisin kuin lapsena. Sukulaiset rakastivat laulamista, ja sain lähes traumat pakollisista ja pitkistä laulusulkeisista, jotka pidettiin tietysti ennen kuin Pukki saapui.

Kun muutin omilleni, vietin ensimmäisen joulun yksin kotona, syöden nakkeja ja perunasalaattia, ilman mitään jouluun liittyvää. En jaksanut enää yhtään sitä hössötystä. Sen jälkeen olen viettänyt joulua omalla tavallani, mieheni kanssa.

Nykyisin nautin paljon joulusta ja joulutunnelmasta. Oma jouluni on nyt niin stressitön kuin se vain voi olla. Tietysti tilannetta auttaa se, ettei meillä ole lapsia, joille joulua pitäisi tekemällä tehdä, vaikkei itseä niin huvittaisikaan.

Jouluverhot

Tuleepa tosiaan lapsuuden joulut mieleen.

Harvalla taitaa nykyisin olla jouluverhojen vaihto perinteenä, kun sisustus on muutenkin monilla joko somea varten tehty tai sen inspiroimaa eikä siihen mitkään lapsuuden joulujen värikkäät tai jopa tonttukuvioidut verhot millään sopisi.

Keittiöön vaihdan aina jouluverhot, marraskuun puolessa välissä, pari kuukautta saavat olla.

Kaikki kaapit piti siivota, keittiön kaappeihin piti vaihtaa jouluiset hyllypaperit pitsireunuksella, seinät piti pestä, piti olla jouluinen ovimatto....Ja ne suurella vaivalla laitetut jouluhyllypaperit revittiin tammikuussa viimeistään pois. Ja kaikista pahin, piti aattona nousta tamppaamaan mattoja, ois kerrankin saanut pitkään.

Ois kerrankin saanut nukkua pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Ois kerrankin saanut nukkua pitkään.

Ei kai kukaan lapsena malttanut jouluaattona nukkua pitkään, kun sehän oli varmaan vuoden odotetuin sekä jännittävin päivä ja heti aamusta alkoi televisiossakin kaikki jouluiset lastenohjelmat.

Hautausmaalla käyntiä, runsasta alkoholin juomista, riitelyä...