Menisitkö naimisiin duunarimiehen kanssa, jolla ei ole korkeakoulututkintoa?

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 07:59"][quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 07:10"]Joopa joo, hurskastelijoita palstalla riittää. Minä kaipaan mieheltä älyä ja sivistystä. Siis tietoa muustakin kuin äijäasioista niin kuin duunareita yleensä kiinnostaa,esim lätkä tms. Kaipaan myös matkaseuraksi ihmistä joka jaksaa koluta museoita ym nähtävyyksiä inisemättä. Kouluttamaton moukka ei siihen pysty. Yleissivistyksen pitää olla korkealka, mielipiteitä pitää olla politiikasta ja maailman menosta. Alapeukutukset alkakoot.

[/quote]

En ole tiennytkään että museovierailuun tarvitaan akateeminen tutkinto :O pitääkin sanoa ukolle että lomasuunnitelmat meni just uusiksi... hän nyt on muutenkin oikea luonnonoikku, koska on kiinnostunut muistakin asioista kuin vain niistä jotka liittyvät hänen yritykseensä. Siis eihän sen pitäisi olla mahdollista, kun on vain amiksen käynyt (ja sekin taisi mennä miten kuten).

[/quote]On todellinen poikkeus, pidä herkustasi kiinni! :)

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 09:05"]

Toivon todellakin, ettei lapsistanne tule yhtä ahdaskatseisia, mitä osa teistä täällä on. Jokainen ihminen on yhtä arvokas ikään, sukupuoleen, uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen, rotuun sekä sosiaaliseen asemaan katsomatta - sieltä pitää poimia vain ne ihmiset, joiden kanssa elämä on saumatonta.

Terveisin korkeasti koulutetun duunarivaimo.

[/quote]

Voi luoja... Ei kai se kenenkään ihmisarvoa vähennä, jos en juuri hänen kanssaan naimisiin halua mennä? :D

Olisin voinut mennä. Itse olen akateeminen, mutta koulutustaso ei ole minulle olennainen puolisonvalintaperuste. Miehen on toki oltava fiksu ja jossakin hyvä, vaikka sitten puusepäntöissä, mutta enne muuta hänellä on oltava mukava luonne. 

Niin ihmeellinen kysymys että tähän on pakko vastata: olen jo mennytkin raksamiehen kanssa, 3 lasta ja kolmas miehen rakentama ok-talo tekeillä. Asuntolainat on maksettu jo. Miehellä oma firma. Meillä menee kaikin puolin hyvin. Itse olen tradenomi, en korkeasti koulutettu.

Tottakai, olen sellaisen kanssa naimisissa =)

Olen jo ottanut. Olen itse epäkäytännöllisestä akateemikkoperheestä ja minuun vetoaa suuresti se, että mies on kätevä käsistään ja ymmärtää moottorien ja sensellaisten päälle. Mies on kyllä erittäin alykäs, mutta lähinnä oman rankahkon perhetaustansa takia ei ole käynyt kuin amiksen. Yleissivistyksessä on jonkin verran aukkoja, mutta monista asioista taas tietää paljon enemmän kuin minä. En kylläkään voisi olla sellaisen miehen kanssa, joka ei olisi kiinnostunut muustakin kuin lätkästä tms. Meillä ei lätkää edes katsota, mutta ei ole mitään vaikeuksia houkutella miestä museoihin.  

Miehen koulutuksella, työllä ja palkalla ei ole mulle juurikaan merkitystä, kunhan itsensä elättää. Tärkeintä on, että meillä on hyvä olla yhdessä. Hyväksytään toisemme puolin ja toisin täysin ja tuetaan toisiamme.

Ihme kysymys..

Kyllä, juuri menin naimisiin "duunarini" kanssa, kun 10 vuotta avoliittoa tuli täyteen. Aikoinaan "vaihdoin" insinöörin tähän ja päivääkään en ole katunut.. Mulla on paras mies ikinä! Itsellä amk-tutkinto.

Mulle on _aivan sama_ . Mieheni on korkeasti koulutettu ja minä en, tuloissamme ei tällä hetkellä ole suurta eroa. Pystyn juttelemaan miehen kanssa mistä vaan - politiikasta, kulttuurista, päivän polttavista asioista.. Ainut mistä en osa keskustella on tuo miehen erikoisala, mutta eipä hänkään tiedä minun alastani. Koskaan ei ole koulutuserot tuottaneet ongelmia.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 00:00"]

Menisin. Ekanakin koulutuksella ei ole niin paljoa merkitystä kuin vaikka tuloilla.

Tuloja enemmän ihmistä taas määrittävät hänen kunnianhimonsa, tavoitteensa, työmoraalinsa jne.. Niiden on hyvä täsmätä omien kanssa. Mun mies on amiksen käynyt putkimies. Tekee kovasti töitä, päivät pitkiä ja tulot erittäin hyvät.

[/quote]Mistäs keskustelet amismiehesi kanssa?

[/quote]

Ööh..? Kaikesta? Mun mies on sivistynyt, keskustelutaitoinen ja poliittisesti valveutunut. Mun työn puolesta osallistutaan usein johtoryhmätason illallisille, ja mies ei todellakaan erotu joukosta. Museoihin häntä en tosin lomilla saa, tykätään enemmän lasketella, kiertää eri kaupunkeja jne.

En ole koskaan ymmärtänyt miten ihmisen älykkyys olisi mitattavissa koulutuksen perusteella? Tokihan on näitä stereotypian mukaisia henkilöitä, kuten juurikin vaikka se amis joka istuu piereskellen sohvalla lätkän pyöriessä telkkarissa ja politiikasta ei tiedä muuta kuin Timo Soinin. Työmoraalista ei tietoakaan. Samoin sitten on hyvinkin korkeasti koulutettuja miehiä, sosiaalisesti vajaita ja sulkeutuneita keneltä ei eri tilanteissa saa sanaakaam suusta kun hautautuvat pölyisten kirjojen sekaan maailmaa vältellen.

Voisin mennä. Mutta vaatii toki, että hän on muuten sivistynyt. Omaa siis hyvät käytöstavat, ei polta, kiroile, puhu ruoka suussa, syö tv:n edessä, rällästä kännissä, omista outoa kaveripiiriä, kulje huonoissa ja rumissa vaatteissa, aja kymmenen vuotta vanhalla autolla, osaa siivota ja tehdä ruokaa, peseytyy ja huolehtii kunnosta jne.

Lisäksi pitää voida puhua ajankohtaisista asioista, tietää politiikasta, kulttuurista ja eri kulttuureista, tykätä matkustelusta, olla suvaitsevainen ja avoin erilaisille asioille ja ihmisille.

Noin esimerkiksi. Lisäksi olisi kiva, että tienaisi suurinpiirtein kuten minäkin, vaikkei mikään rikas tarvitse ollakaan.

Eli ei tarvitse olla korkeasti koulutettu, mutta jostain syystä mulla kyllä synkkaa parhaiten koulutettujen kanssa. En tiedä miksi joillekin duunarimiehille se on jotenkin ylitsepääsemätön juttu, että nainen on maisteri, päällikkötehtävissä ja tienaa suht hyvin.

Olen mennyt. Mieheni on amiksen käynyt, älykäs, sosiaalinen ja aikaan saava. On nyt useamman vuoden pyörittänyt suht menestyvää yritystä rautaisella otteella. On johtaja tyyppi muutenkin. Ihana isä lapsille, hyvä aviomies. Ainoa miinus on se, kun on tottunut päättämään asioista, niin toisinaan ei näe että jonkun toisen ratkaisu asioihin voi olla ihan yhtä hyvä. Niistä me sitten väitellään ajoittain, osaan onneksi pitää miehen kotona sopivasti kurissa ja rouvan nuhteessa :). Tykkää kun vaimo on tietyissä asioissa pomo.

Olisin voinut mennä, vaikka olen itse akateemisesti kouluttautunut. On fiksuja duunarimiehiä ja juntteja duunarimiehiä ja kaikkea siltä väliltä. Ei se koulutus kaikkea kerro.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 08:07"]Todennäköisesti en päätyisi seurustelemaan kouluja käymättömän kanssa. Koulutustausta ennustaa niin monia tärkeämpiä asioita (uteliaisuus, sivistys keskustelutaito, älykkyys, huumorintaju, makumieltymykset), että aika epätodennäköistä tuo väkisinkin on.

[/quote]

Minkä alan ihmiset on erityisen huumorintajuisia? Kerropa, niin alan saalistaa semmoisia!

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 07:59"][quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 07:10"]Joopa joo, hurskastelijoita palstalla riittää. Minä kaipaan mieheltä älyä ja sivistystä. Siis tietoa muustakin kuin äijäasioista niin kuin duunareita yleensä kiinnostaa,esim lätkä tms. Kaipaan myös matkaseuraksi ihmistä joka jaksaa koluta museoita ym nähtävyyksiä inisemättä. Kouluttamaton moukka ei siihen pysty. Yleissivistyksen pitää olla korkealka, mielipiteitä pitää olla politiikasta ja maailman menosta. Alapeukutukset alkakoot.

[/quote]

En ole tiennytkään että museovierailuun tarvitaan akateeminen tutkinto :O pitääkin sanoa ukolle että lomasuunnitelmat meni just uusiksi... hän nyt on muutenkin oikea luonnonoikku, koska on kiinnostunut muistakin asioista kuin vain niistä jotka liittyvät hänen yritykseensä. Siis eihän sen pitäisi olla mahdollista, kun on vain amiksen käynyt (ja sekin taisi mennä miten kuten).

[/quote]On todellinen poikkeus, pidä herkustasi kiinni! :)

[/quote]

Minullakin on tuollainen "poikkeus", luulenpa että suurinta osaa amiksia kiinnostaa (yllätysyllätys) jotkut muutkin asiat kuin esim. lätkä ja ne putket :D Mun miehellä on äärettömän hyvä yleissivistys, paljon parempi kuin minulla, vaikka akateeminen olenkin. En ymmärrä, miten se vie ihmiseltä älykkyyttä ja sivistystä, jos unelma-ammatin koulutus sattuu olemaan ammattikoulutasoinen. Ts. sivistyneet on sivistyneitä koulutustasosta riippumatta, samoin sivistymättömät.

Olen jo :)

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 10:16"][quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 08:07"]Todennäköisesti en päätyisi seurustelemaan kouluja käymättömän kanssa. Koulutustausta ennustaa niin monia tärkeämpiä asioita (uteliaisuus, sivistys keskustelutaito, älykkyys, huumorintaju, makumieltymykset), että aika epätodennäköistä tuo väkisinkin on.

[/quote]

Minkä alan ihmiset on erityisen huumorintajuisia? Kerropa, niin alan saalistaa semmoisia!

[/quote]

Piti vielä lisäämäni että oman kokemukseni mukaan koulutus ei ainakaan lisää keskustelutaitoja. Kun ollaan niin Päteviä Asiantuntijoita, niin eihän muita tarvitse kuunnella - puhumattakaan neuvojen vastaanottamisesta! Kas kun minä olen Johtaja (tai siis kuvittelen olevani).

T. Tällaisten kanssa päivittäin tekemisissä oleva ytm

Itselläni on kokemusta vain akateemisista miehistä ja heissäkin on niitä stereotyyppisen jäykkiä ja ikävystyttäviä ihmisiä.päätin kirjanössöihin tuskastuttuani etsiä huumorintajuisen miehen,hänkin on sattumalta akateeminen.mutta ei lukeneet miehetkään aina hurmureita ole

Menin. Enkä ole sitä päivääkään katunut. Ei koulutus takaa rakkautta ja sopuisaa parisuhdetta. Koulutuksella on ihan muita tarkoituksia kuin parisuhteen rakentuminen.

Luulin, etten voisi, mutta toisin kävi. Emme tosin ole naimisissa, mutta pitkässä, sitoutuneessa suhteessa kylläkin. Mies on käynyt lukion ja oppisopimuskouluttautunut alalle, jolle ei muuten suoraan kouluteta. Suhtautuu työhönsä äärimmäisen intohimoisesti: tuo ahkeruus ja kunnianhimoisuus säväytti, ja saan omallekin työskentelylleni siitä virtaa.

Itse olen fil. maist. ja tienaan vähemmän kuin mieheni.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 08:43"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 00:00"]

Menisin. Ekanakin koulutuksella ei ole niin paljoa merkitystä kuin vaikka tuloilla.

Tuloja enemmän ihmistä taas määrittävät hänen kunnianhimonsa, tavoitteensa, työmoraalinsa jne.. Niiden on hyvä täsmätä omien kanssa. Mun mies on amiksen käynyt putkimies. Tekee kovasti töitä, päivät pitkiä ja tulot erittäin hyvät.

[/quote]

En voisi juuri enempää olla eri mieltä. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa miehen tulotaso ja ehdotonta miinusta siitä, jos hän on rahan perässä juoksevaa tyyppiä. Omalla miehelläni on tohtorikoulutus, hän on erittäin kunnianhimoinen tutkija luonnontieteen saralla (eräs tappava sairaus). Tulot melko varmasti surkeammat kuin putkimiehelläsi, mutta olen melko varma että työmoraali ja kunnianhimo ovat huomattavasti suurempia. 

[/quote]

Luetunymmärtäminen? Eiköhän tuossa tarkoitettu sitä että korkeasti koulutettuja jahtaavat tuskin haluavat sitä pitkäaikaistyötöntä jolla on korkea tutkinto, vaan enemmän merkkaa se työtilanne ja ura joka miehellä on.

Ja sitten selkeästi juuri sanottiin että tulot ovat toisarvoisia kunnianhimon, työmoraalin ja tavotteiden rinnalla. Joten ei hän sinun akateemista miestä vähätellyt, päinvastoin sanoi että ei ne tulot vaan se että on motivoitunut ja nauttii työstään.

Itsekin olen sitä mieltä että haluaisin tulevan puolisoni olevan onnellinen valitsemallaan alalla. Tunnen pari todella fiksua miestä jotka ovat palomiehiä ja sähkömiehiä. Haluavat tehdä ruumiillista työtä mutta kulttuuri yms. kiinnostaa silti. Eli minulle ei olisi mikään ongelma olla duunarin kanssa joka on löytänyt oman juttunsa ja siksi on duunari. Toista olisi sitten jos mies olisi ns. laiskuuttaan päätynyt jollekin alalle josta ei pidä yhtään ja joka päivä töihin menosta valitettaisiin ja marmatettaisiin ja verrattaisiin tuloja minun tuloihini jne. Jos duunarimiehellä on alemmuuskompleksi töistään sitä ei jaksa kukaan.