Milloin tajusit, että nuoruus on jäänyt taakse?

Nykyään tulee niin hirveä krapula, ettei tee mieli juoda kuin pari kertaa vuodessa.

En ole vielä tajunnut nuoruuteni jääneen taakse. Siksi minulla on yhä sama nuttura, kuin parikymppisenä.

Kun esikoinen syntyi ollessani 20- vuotias. Siitä se todellinen elämä vasta alkoi!

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 10:22"]

En ole vielä tajunnut nuoruuteni jääneen taakse. Siksi minulla on yhä sama nuttura, kuin parikymppisenä.

[/quote]

Nuttura on sexy ;)

Kun täytin 40v ja aloin huomaamaan että minä entinen nuorekas ja kaunis en enää kääntänytkään päitä ja aamulla olin kamalan näköinen.
Ja kun teini vie niin paljon energiaa ja aloin muistamaan mitä itse hänen iässään tein ja mitä kaikkea hänellä on edessään, tajusin että elämäni on täysin muuttunut..

Olen 23 ja vielä tuntuu nuorelta! Mulla alkaa yliopisto-opinnotkin syksyllä ja ajattelin viettää kunnon opiskelijaelämää :D

Siinä kohtaa kun lakattiin hokemasta että "onpa sitten jotain jota muistella vanhana" ja on nyt alkanut muistelemaan kaiholla niitä nuoruuden tempauksia :D
En nyt vieläkään ikäloppu ole(32), mutta ei sitä enää kolmen lapsen äitinä samanlailla remuta!

25-vuotiaana tuli nuoruuden jättämiseen liittyvä keski-iän kriisi.

Neljänkympin kriisi selätti teiniangstin. Mutta eipä hätää; jos vanheneminen on muuttumista lapseksi jälleen, niin tässä on villi nuoruus välissä.

Nyt 28-vuotiaana kun odotan neljättä lastani. Olen kohta suurperheen äiti, vapaus on todellakin mennyttä, naamaan on alkanut tulla juonteita ja painoa kertyy ihan eri tahtiin kun nuorempana raskaana ollessa. Myös se että päiväkodissa monien lasten vanhemmat näyttävät minusta todella nuorilta!

Kyllähän tässä on jo jonkun aikaa tiedostanut tilanteen mutta silti eka harmaa häpykarva oli aika paha. T 43v

Silloin kun eli viikonloppuja varten. Tarkoitan viikonloppuja jolloin oli menossa yötä myöten ja oli paljon ohjelmaa. Tunsin itseni ei enää niin nuoreksi kun kun aloin ajattelemaan että vkl ei voi rellestää että jaksaa olla maanantain ja koko viikon töissä.. toki sitä vkl tekee asioita mutta rauhallisemmin..

31v kun eka ja ainoa lapseni oli puolivuotias. Olin koko raskausajan ja ekan puoli vuotta odottanut, että en enää imetä, jotta voin lähteä kavereiden kanssa remuamaan. No lapsi lopetti imemisen, mutta minua ei enää kiinnostanutkaan remuaminen. Kävin puoliväkisin baarissa juomassa yhden oluen ja tajusin, etten kuulu sinne. Sen sijaan aloin käydä zumbassa ja kunnostamaan puutarhaa. Nuoruus on mennyttä iäksi.

Sillon kun monet telkkarin haastateltavat työssäkäyvät rupesivat näyttämän ihan lapsilta mun silmään.

Ei ole sellaista ollutkaan..Lapsesta suoraan aikusuuteen,ikää oli tuolloin 10v.

37v. Vanhaksi tunnen itseni, kun esikoispoika pamahti murrosikään ja alkoi se äidille jäkätys. Että dinojen ajalta olen. Tämä on uskomattoman tympeä ajanjakso tuon käytöksen takia. Riipii sielua. Pienempien lasten vanhemmat; nauttikaa vielä!!

[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 20:18"] [/quote]Ei koskaan.

Nelivitosena lopullisesti tajusin.

29 vuotiaana rupesi ahdistamaan aika rajusti ja 31 v tuli oikein kriisi.toivoisin olevani 24-26 v aina.